Hirveetä olisi jos elämä loppuisi kuolemaan ja olisi vain tämä maallinen elämä tässä ja nyt. En vain voi uskoa näin!

Taivaan porteilla on 2 kylttiä A ja M. Meidät ateistit ohjataan suoraan A-jonoon, joka johtaa helvettiin. Muut ohjataan M-jonoon ja harkinnan mukaan sieltä ohjataan joko taivaaseen tai helvettiin.

Vierailija kirjoitti:

"Jos kaikki päättyykin kuolemaan, en pysty harmittelemaan asiaa jälkikäteen."

Voihan asiaan suhtautua tuollakin tavalla, molempi parempi...

Eikös jossain yön biisissäkin sanottu että joku oli ajatellut ottaa lääkkeitä kuollakseen mutta ei pystyisi sitä koskaan katumaan.

"Tietenkin ihminen on kuolevainen ja katoaa tästä maailmasta, mutta sielu elää, ja on myös ruumiin ylösnousemus."

Noup. Sielun olemassaoloa, puhumattakaan mitään ruumiin ylösnousemusta, ei ole voitu todistaa. Eikä voidakaan niin tehdä, ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen ihminen on luotu sellaiseksi kuin on ja sellaisena hän pysyy... Maallinen ruumis mätänee, mutta ylösnousemuksessa ihminen saa ylösnousemusruumiin. Koska ihminen on luotu ihmiseksi niin hän pysyy ihmisenä eikä hänestä voi esimerkiksi tulla jotain enkeliä. 

Ihmiset tuntuvat tietävät yllättävän vähän yhtään mistään uskontoon liittyvästä. Ei ihme sitten, että tulee ties mitä kommentteja. Ottakaa asioista selvää ja tulkaa onnellisemmiksi ihmisiksi, jotka voivat elää tätä elämää hyvin, mutta joilla myös on toivo siitä, että tämän jälkeen tulee jotain muuta ja tämä ei lopu kuolemaan maallisesta elämästä. 

Nyt on juhannus ja Johannes Kastaja syntyi tasan 6 kk ennen Jeesusta eli joulua. Ensimmäinen tehtävä on teille selvittää mitä saatte hänestä selville. Uskon, että Raamattutietämys on aika heikkoa aika monen kohdalla. 

Totta, tuo on yleinen harhaluulo että ihminen muka muuttuisi enkeliksi kuoltuaan. Ei muutu, ei edes pieni lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Kun ihminen todetaan kliinisesti kuolleeksi, hän on kuollut lopullisesti. Tietysti atomien tasolla tapahtuu siirtymistä luonnon kiertokulkuun, mutta siinä kaikki.

Sinulla näyttää olevan asiasta varmaa tietoa. Mihin tämä varmuutesi perustuu?

Vierailija kirjoitti:

Elämä loppuu kuolemaan, sehän on päivänselvää asia. Iankaikkinen elämä yms on hölynpölyä, uskonnoilla on kautta aikain höynäytetty yksinkertaisia ihmisiä. Kun kehossa verenkierto loppuu ja hapensaanti estyy, aivojen ja muiden elimien toiminta päättyy lopullisesti ja peruuttamattomasti. "Sielu" jää elämään muistoina kuolleesta ihmisestä muiden ihmisten mielissä.

Ei yksinkertaisuus liity uskoon. Aika moni uskova, kuten minäkin, on yliopistokoulutettu.

"Sinulla näyttää olevan asiasta varmaa tietoa. Mihin tämä varmuutesi perustuu?"

Tieteellisesti pitäviin näyttöihin. Minulla on tieteellinen maailmankatsomus.

Vierailija kirjoitti:

Vaadin etteivät ateistit kummittele kuolemansa jälkeen ja tiedostavat olevansa toisella puolella, eivätkä luule olevansa edelleen fyysisessä kropassa. Sitä ei huomaa kuulemma aina, jos ei usko elämään kuoleman jälkeen. 

Kukaan ei kummittele kuoleman jälkeen.

Ihmettelen aina sitä, miksi ei-uskovaiset uskovat oman elämänsä päättyvän lopullisesti kuolemaan. Jos järjellä ajattelee, niin universumihan voi luoda teidät ihan hyvin uudelleen, koska se on jo kerran tehnyt sen. Mikään ei siis estä sitä tuomasta teitä uudelleen olemassaoloon johonkin hiukkaskimppuun, joka syntyy jollekin planeetalle liikkumaan fysiikan lakien mukaan. Silloin joudutte taas elämään uuden elämän eli katsomaan elokuvan.

Kuten kasvien ja eläinten, myös ihmisen elämä jatkuu jälkeläisissä.

Vierailija kirjoitti:

Uskonnoilla on iät ja ajat pönkitetty valtaapitävien etuoikeutettua asemaa ihan tässä maallisessa elämässä. Muuta virkaa niillä ei sitten olekaan. Eivät ne tosiaankaan tee ketään kuolemattomaksi.

Tietenkin on pönkitetty, eikä uskonto tee ketään kuolemattomaksi.

Usko on ihan eri asia kuin uskonto.

Ihan käsittämätöntä että joku vielä vuonna 2021 ihan tosissaan uskoo johonkin suurempaan ja kuoleman jälkeiseen. Ollaan synnytty koska siittiö hedelmöitti munasolun, siinäpä se. Ihana ajatus ettei kuoleman jälkeen ole mitään - kuinkas monesti nukkuessanne olette miettineet että "Hmm, onpa ikävää, heräisinpä jo"? Niinpä.

Uskonnot on keksitty siksi, koska ihmistä pelottaa kuoleman lopullisuus ja surettaa se, että heidän läheistensä kuoltua he ovat yksinkertaisesti poissa. Totuus on just niin karu kun nää hömpät pelkää.

Vierailija kirjoitti:

Se vasta hirveää olisikin, jos tämän jälkeen tulisi joku toinen elämä, jonne ottaisi vielä tämän elämän sotkut mukaan!

Ajatella, jos sitä kuolisi ennen puolisoaan ja jäisi sitten odottelemaan, kun se sieltä parin vuoden päästä tulee perässä niin jatketaan sitten siitä mihin jäätiin. Vaan tulisipa mokoma jonkun vanhainkodissa tapaamansa uuden tirpan kanssa jonka olisi vienyt vihille sun muuta kun kerranhan sitä vain eletään!

Huh, olisi siinä tuonpuoleisessa sotkua kerrakseen, ei sitä montaa elämää tarvitsisi elää, kun olisi meistä viimeisetkin masennuksen partaalla.

"Ei ylösnousemuksessa oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi, vaan he ovat kuin enkelit taivaassa."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä loppuu kuolemaan, sehän on päivänselvää asia. Iankaikkinen elämä yms on hölynpölyä, uskonnoilla on kautta aikain höynäytetty yksinkertaisia ihmisiä. Kun kehossa verenkierto loppuu ja hapensaanti estyy, aivojen ja muiden elimien toiminta päättyy lopullisesti ja peruuttamattomasti. "Sielu" jää elämään muistoina kuolleesta ihmisestä muiden ihmisten mielissä.

Ei yksinkertaisuus liity uskoon. Aika moni uskova, kuten minäkin, on yliopistokoulutettu.

Yllättävän moni tuntemani yliopistokoulutettu on yksinkertainen ja kapeakatseinen.

Elämän tarkoitus on rakastaa, nauttia, pitää huolta muista ja itsestään, ehkä jatkaa sukuaankin. Ja sitten kuolla pois tulevien tieltä.

Riittää, että olit olemassa.

En edes jaksa lukea näin naiveja juttuja, sorry vaan. Toivon, että tämä ketju häipyy mahdollisimman pian. Ap parka kun saa nähdä tämmöisiä kirjoituksia.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ei jatku vaan ihminen pääsee lepoon elämän jälkeen. Ja jos sielu on ruumiissa ja ruumis odottaa ylösnousemista niin missä niiden sielut on jotka tuhkataan.

Ihminen on jo täydellisen rauhan ja tyyneyden tilassa. Se on olemassaolon autuuden tila. Se on tietoisuutemme tila, juuri tälläkin hetkellä. Se mikä luulemme olevamme ( kärsimystä kokeva ihminen ) on vain oman mielemme luomus jota ylläpidämme, koska olemme erehtyneet luulemaan olevamme jotain muuta kuin miä todella olemme. Tästä erehdyksestä on mahdollisuus "herätä" todellisuuteen, jolloin havaitsemme sen kuka todellaolemme, eli kaikkiallinen tietoisuus, rauhan ja tyyneyden tilassa. Fyysinen ruumis ei odota ylösnousemusta, se maatuu.

Vierailija kirjoitti:

Tieteellisessä mielessä kaikki päättyy kuolemaan, kliinisesti todettuun sellaiseen. Tämä faktatieto riittää minulle.

Mistä tiedät että tuo on faktatietoa? Se ei ole faktatietoa, tiedän tämän asian täysin varmasti. Omalla kohdallani kysymyksessä ei ole uskomus, oletus tai vastaava asia, vaan täysin varma tieto.

Minusta on ihana ajatella että kaikki loppuu. Ei tarvitse enää olla, elää, olla muiden tavoitettavissa tai suorittaa tai tehdä mitään. Ikuinen elämä olisi ihan kauhea ajatus, loputon vankila josta ei edes pääsisi pois millään keinolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä toivon että minä jätän jälkeni maailmaan niin ettei minua kuolemani jälkeen unohdeta. En mitään suurtekoja havittele mutta vaikka sitä että olisin niin hyvä ihminen että suvussani minua muistettaisiin vielä jälkipolvien ajan. Mihinkään kuoleman jälkeiseen en usko.

Ota selvää asioista. Kuolemassa kaikki ihmisen häärimiset maine sun muu haihtuu, mutta ihminen, sellaiseksi kuin hänet on luotu säilyy sellaisena. 

Esim ortodoksit ajattelevat että niin kauan kuin haudalla oleva puuristi säilyy ihminen muistetaan täällä maapallolla, mutta kun se on haihtunut niin sitten hänet on täällä maapallolla unohdettu. Taivaassa hän on kuitenkin sukunsa kanssa. Kuolinpäivä on taivaalliseen elämään syntymisen päivä eli ilon päivä.

Meneekö väkivaltaiseen alkoholisti- ja huumeidenkäyttäjäperheeseen syntynyt lapsi kuoltuaan tuon sukunsa luokse? Ei kaikki halua olla sukunsa kanssa missään tekemisissä, tosi absurdia maalailla tuollainen satuhaavelinna. Entä kohtuun kuolleet, meneekö nekin sukunsa luokse verisenä ilmassa leijuvana sikiönä? Adoptiolapset biosukunsa vai sosiaalisen sukunsa luo? Ihan uteliaisuudesta kysyn miten pitkälle tuo haavehimmeli on rakennettu.