Kannattaako kumppanille kertoa hänen olevan se ns. kakkosvaihtoehto, kun en sitä elämäni rakkautta saanut?

Ei kannata kertoa.

No kyllähän taisi sen jo vastauksestasi tajuta. Loppunne on alkanut.

Kerro

tässä asiassa ei rehellisyys nyt kannata.

Mikset sit ollu yksin jos et saanu ykköstä?

Hävisit jo pelin. Pakkaa kamasi ja lähde.

Olet aika itsekäs.

Tietää jo.

Vierailija kirjoitti:

Olet aika itsekäs.

Kyllä minä ymmärrän aapeeta...Ei se elämän mittainen yksinäisyys ole herkkua

Joskus on vain oltava realisti ja otettava se "ihan ok"

Totta kai kerrot, ja annat hänen tehdä oman päätöksen suhteenne jatkumisesta. 

Kerro toki hänelle et tajuaa jättää kaltaisesi idiootin. Kyllä, olet idiootti koska ylipäätään olet valinnut ihmisen joka et halunnut.

Mä aina mietin näitä ja mitä itse haluaisin kuulla. Toisaalta haluaisin kuulla totuuden, koska rehellisyyys tärkeää, varsinkin suhdeasioissa, mutta toisaalta olisihan se kamala kuulla olevansa varavaihtari.

Mun mielestä se vaan riippuu mitä tunnet ja mitä asiasta ajattelet. Jos edelleen mietit sitä elämää mikä olisi voinut olla sen oikean vaihtarin kanssa, niin minusta sekin tietty epäreilua kumppanille.

Mitta Jos olet onnellinen kumppanisi kanssa ja rakastat häntä ja olet oikeasti tyytyväinen elämääsi, niin miksi sitä ei voisi kertoa. Voi ihan hyvin sanoa, että oli haaveillut elämästä toisen kanssa, mutta ei vaihtaisi tästä elämästä mitään ja rakastaa toista ja tämä on se elämä minkä haluaa.

Kumppanisi omaa syytä. Tuollaista ei kannata mennä kyselemään, jos ei myös se ikävä vastaus kelpaa. Mutta et sinäkään sitä hyvin hoitanut. Jos et halua tai voi valehdella täysillä, niin pitäisi löytyä riittävästi kiveksiä/munasolua/muunsukupuolisen lisääntymismekanismia sanomaan totuus, eikä höpöttää jotain puolivillaista, josta valehtelun huomaa heti.

Ootte siis molemmat ääliöitä.

Vierailija kirjoitti:

Mä aina mietin näitä ja mitä itse haluaisin kuulla. Toisaalta haluaisin kuulla totuuden, koska rehellisyyys tärkeää, varsinkin suhdeasioissa, mutta toisaalta olisihan se kamala kuulla olevansa varavaihtari.

Mun mielestä se vaan riippuu mitä tunnet ja mitä asiasta ajattelet. Jos edelleen mietit sitä elämää mikä olisi voinut olla sen oikean vaihtarin kanssa, niin minusta sekin tietty epäreilua kumppanille.

Mitta Jos olet onnellinen kumppanisi kanssa ja rakastat häntä ja olet oikeasti tyytyväinen elämääsi, niin miksi sitä ei voisi kertoa. Voi ihan hyvin sanoa, että oli haaveillut elämästä toisen kanssa, mutta ei vaihtaisi tästä elämästä mitään ja rakastaa toista ja tämä on se elämä minkä haluaa.

Entäs jos tilaisuuden tullen vaihtaisi siihen ykkösvaihtoehtoon?

Haluatko ap itse olla kakkosvaihtoehto varamies/varanainen.

Sitten erotaan, kun löytyy taas joku sielunkumppani ja varatyyppi jätetään.

En käsitä miksi mennään yhteen, jos ei oikeasti rakasteta.

Hän on luultavasti vaistonnut sen jo muutenkin ja otti rohkaisua ennen kuin kysyi asiasta. Suhde ei taida kestää, jos olet rehellinen, mutta tuskin tuo ikuista tulee muutenkaan olemaan

Olen samaa mieltä edellisen kanssa että vaikka rehellisyys tässä asiassa käy kipeää niin olisihan se mukava tietää ja reilua toiselle osapuolelle. Tietääpähän sitten ettei hänenkään kannata liikoja sun eteen uhrata.

Mä en lähtökohtaisesti ymmärrä näitä "elämäni rakkaus" ja kakkosvaihtoehto ininää. Selvästi eri käsitys siitä mitä on rakkaus. Jos on vuosikausia kiinni exässä tai vanhassa ihastuksessa ei ole valmis parisuhteeseen. Silloin ongelma ei ole siinä, ettei se toinen alunperin vastannut jotain illuusiota vaan siinä ettei kykene itse olemaan aikuinen kumppani. "The One" ei ole prinssi valkealla ratsulla vaan joku jonka kanssa molemmat olette valmiita jakamaan elämänne ja yrittämään että suhde toimii.

Ehdottomasti kannattaa ja pitää kertoa. Jos mies on se kakkos, kolmos... vaihtoehto, niin hänen tulee tietää paikkansa.

Tuollainen asia pitäisi kertoa kumppanille kysymättäkin. Hänellä on oikeus tietää.