Ootko nähnyt ufoja Suomessa?

En.

Olen ikäni(nyt olen 50v) katsellut Pohjois-Suomen taivasta.

Just ne laskeutu mun pihalle ja vedettiin yläfemmat sekä otettiin kaljat. Nakkasin niille reissuevääksi lisää ku tykkäsivät.

Toiset näkevät niitä jatkuvasti ja toiset eivät eläessään. Kertoo varmaan tarpeellisen.

Vierailija kirjoitti:

Toiset näkevät niitä jatkuvasti ja toiset eivät eläessään. Kertoo varmaan tarpeellisen.

Tottumaton taivaan havaitsija tulkitsee mitä moninaisimmat ilmiöt ufoksi.

Minuun on otettu useita kertoja yhteyttä, kun on havaittu jotain merkillistä.

Joka kerta outo valo on ollut kirkas tähti tai planeetta, kerran meteori.

Kerran sattui meteorin aiheuttama valoilmiö pilvisellä taivaalla ja sukulaistyttö pelkäsi uffomiesten tulevan hakemaan häntä.

Kun tuollainen sattuu, eikä asiaa kukaan tuoreeltaan oikaise, jää siitä kokijalleen aito ufokokemus ja tarina kiertämään.

Kerran yötaivaalla näin nopeasti kiitävän valon. Ei ollut lentokone, koska valo ei vilkkunut. Oli ehkä satelliitti, mutta en ole siitä varma. Joten ufoksi se mielestäni täytyy tulkita, koska jäi tunnistamatta.

Olen nähnyt Nilsiässä. Vesitornin yläpuolella oli kirkas valo joka oli paikoillaan ja se ponkaisi hirvittävää vauhtia oikealle yläviistoon. Tämä joskus 2014

Kerran lapsena näin erivärisiä palloja taivaalla iltapimeällä enkä vieläkään ymmärrä mitä ne olisivat voineet olla. Oli pelottava hetki, joka on jäänyt kyllä mieleen. 

Se kirjoitti:

Olen nähnyt Nilsiässä. Vesitornin yläpuolella oli kirkas valo joka oli paikoillaan ja se ponkaisi hirvittävää vauhtia oikealle yläviistoon. Tämä joskus 2014

Iridium- satelliitin kookkaiden aurinkopaneelien kirkas heijastus himmenee nopeasti.

Sen tulkitsee helposti rajuksi kiihdytykseksi kaukaisuuteen.

Kyllä

Makailin kerran rannalla selälläni niin ihan ufo olio tuli ja käänsi minut mahalleni työntäen jonkinlaisen paksun tutkimusaparaatin anukseeni.  Olio työnsi aparaattia syvemmälle ja syvemmälle anukseeni joka lopulta ilmeisesti hajosi kun tunsin selvästi kuinka laitteen öljyt levisivät sisääni. Koin jonkinlaisen oudon tuntemuksen ja olin ilmeisesti hetken tajuton. Kun taas pystyin havannoimaan ympäristöäni oli olio hävinnyt ja anuksestani vuoti outoa nestettä.

Vierailija kirjoitti:

Just ne laskeutu mun pihalle ja vedettiin yläfemmat sekä otettiin kaljat. Nakkasin niille reissuevääksi lisää ku tykkäsivät.

Ai ihan olutta juovat nuo?

Kellonaika: 22:00-22:30 Päivämäärä: 20.2.2004 Havaintopaikka: Kirkkoherrantie Kunta tai kaupunki: Raahe, Saloinen

5- ja 9- vuotiaat tytöt olivat kahdestaan pihalla. Hetken päästä tytöt juoksivat sisälle ja pyysivät isää ja äitiä ulos katsomaan, mitä he näkivät. Menimme vaimoni kanssa saman tien etupihalle ja näimme esineen, joka oli paikoillaan, puiden latvojen yläpuolella. Esineestä ei kuulunut minkäänlaista ääntä koko havainnon aikana. Esineen takaosasta loisti monenvärisiä valoja, sinistä, punaista, oranssia, keltaista. Laitteesta lähti eteenpäin erittäin kirkkaat valokiilat. Hetken aikaa katsottuamme esinettä se alkoi liikkua. Minä lähdin seuraamaan esinettä juoksemalla muutamia kymmeniä metrejä, jolloin laite muutti suuntaa, kohosi korkealle taivaalle valtavalla nopeudella ja katosi. Laite näytti kooltaan isohkon henkilöauton kokoiselta.

Kellonaika: 22:07 Päivämäärä: 27.9.2008 Havaintopaikka: Orimattilankatu Kunta tai kaupunki: Lahti, Renkomäki

Olimme pysähtyneet avopuolison kanssa liikennevaloihin Lahdessa renkomäessä. Heti risteykseen saavuttuamme kiinnitin huomion taivaalla näkyviin valoihin. Tunnistan hyvin erinlaisia lentokoneita kiinnostukseni takia, ja tämä ei niihin kuulunut. Minun puolisoni totesi heti, että ei ole aikasemmin mitään samanlaista nähnyt. Liikennevalot vaihtuivat vihreälle, joten lähdimme eteenpäin. Vähän matkaa ajettuamme kohde lensi ylitsemme koillisesta kaakkoon päin. Kohde lensi erittäin matalalla ja oli täysin äänetön. Aukaisin kuskin puoleisen ikkunan, jotta kuulisin ääntä kohteesta, mutta mitään ei kuulunut.

Olosuhteet olivat selkeät, ja kohteen kolmiomainen ulkomuoto tuli hyvin esille. Kolmion kärjissä oli kellertävät (halogenimaiset) valot, joista yksi sinertävä. Alapuolella oli kaksiosainen punainen vilkkuva valo.

Olosuhteiden vuoksi kohteen lentokorkeuden näki erittäin selvästi, eikä se ollut verrattavissa mihinkään tunnettuun lentävään laitteeseen. Kohteen lennettyä ylitsemme jatkoimme matkaa. Sammunut katulamppu räpsähti päälle hyvin kirkaasti kohteen lentäessä sen ylitse. Ajoimme n. 500 m eteen päin Renkomäen koulun luokse, josta jatkoimme havannointia auton ulkopuolella pellon vierestä. Tässä ajassa kohde oli kuitenkin jo ehtinyt pitkälle kaakkoon, eikä siitä näkynyt muuta kuin valot kaukana. Näimme silti valot pitkään, koska kohde näytti välillä muuttavan suuntaa ja pysähtyvän sitten leijumaan paikalleen.

Kellonaika: 23:00 Päivämäärä: 23.9.1979 Havaintopaikka: Lylykkään tila Kunta tai kaupunki: Kiiminki (nykyinen Oulu), Huttukylä

Asuin Kiimingin Huttukylässä 2-kerroksisessa omakotitalossamme. Olimme ehtineet jo nukahtaa, kun puhelin soi noin klo 23 aikaan. Mieheni nousi vastaamaan, mutta puhelimesta kuului vain voimakasta kohinaa. Aavistin jollakin tavalla, että kohinan syy oli talon ulkopuolella. Katsoin keittiön ikkunasta ulos.

Näin, että talomme itäpuolella olevan Lylykkäänjärven takaa idän ja koillisen välisestä suunnasta lensi taloamme kohti outo esine suurin piirtein helikopterin vauhtia. Koiramme oli alkanut jo varhaisessa vaiheessa haukkua pihalla äänekkäästi. Esine laskeutui lähestyessään siten, että se vähitellen asettui risteyksen päälle leijumaan noin metrin korkeudelle. Halusin lähteä ulos katsomaan esinettä tarkemmin ja hoputin miestäni pukeutumaan. Sytytimme ulkovalot ja menimme ulos katsomaan esinettä, joka edelleen leijaili äänettömästi risteyksen yläpuolella. Koira oli täysin hiljentynyt. Se ei haukkunut ja katsoi ufoa kiinteästi.

Katsoimme mieheni kanssa ufoa päärakennuksen läheltä noin 30 metrin päästä noin 10 minuutin ajan. Arvioin, että esineen leveys oli noin 4-5 metriä. Ufo, joka oli väriltään jotenkin metallimainen, oli kuin kaksi vastakkain asetettua lautasta, lähellä pallomaista muotoa, mutta kenties hieman litistynyt. Siinä saattoi olla myös mahdollinen kattoikkuna, mutta en ole enää varma. Korkeus esineellä oli noin 4 metriä. Sen keskellä kulki jonkinlainen ikkunoiden nauha. Ikkunoista loistava valo oli kellertävää. Ufon alaosasta säteili sinertävää valoa kohti tien asvalttipintaa. Ufosta ei tullut minkäänlaista ääntä eikä hajua.

Katseluvaiheen lopussa mutkan takaa kuului tulevan toinen henkilöauto. Ennen kuin se kaartoi talomme kohdalla olevalle suoralle, ufo katosi salamannopeasti näkyvistä.

Kellonaika: 21:00 Päivämäärä: 1.9.1990 Havaintopaikka: Koarvikots tunturin pohjoispuolella metsähallituksen leiripaikalla. Maakunta: Lappi

Olimme neljän kaverin porukassa Lapissa vaeltamassa Muotkatunturin reitillä. Kuorvikots -tunturin jäätyä pohjoiseen leiriydyimme metsähallituksen leiripaikalla. Illalla huomasimme ilmassa teräsharjatun metallin värisen pallon muotoisen kuulan. Kummallista asiassa oli se, että kuula ei liikkunut ollenkaan, vaikka silloin tuuli kohtalaisesti.

Vertasimme kohtaa maastoon aika ajoin, eikä kuula liikkunut yhtään. Tämä pallo oli yhden tai muutaman piirun levyinen. Etäisyyttä luonnollisesti ei voi arvioida, koska emme tienneet kuulan kokoa. Emme myöskään saaneet kohteesta silloisella filmikameratekniikalla kuvaa, koska taivasta vasten kuula oli liian pieni. Kuitenkin pystyimme erottamaan silmillä kuulan selvästi. Kuulassa ei ollut mitään valoja.

Illalla, kun aurinko laski länteen, kuula heijasti kirkkaasti auringonvaloa auringon puolelta ja oli varjon puolelta musta. Kuula oli useita tunteja aivan paikallaan. Se oli hävinnyt, kun heräsimme aamulla. Huidoimme sen suuntaan, mutta se ei reagoinut asiaan mitenkään. Porukassamme oli neljä kauppakorkeakoululaista, joiden harrastuksissa yhdellä oli tähtitiede ja radioamatööriharrastus, yhdellä dx-kuuntelu ja maanpuolustusharjoitus jne. Emme voineet mitenkään määrittää kohdetta sääpalloksi, tiedustelupalloksi tai muuksi ilmalaivaksi. Siis emme tienneet, mikä tämä ilmassa paikallaan leijunut metallikuula oli.

Vierailija kirjoitti:

Makailin kerran rannalla selälläni niin ihan ufo olio tuli ja käänsi minut mahalleni työntäen jonkinlaisen paksun tutkimusaparaatin anukseeni.  Olio työnsi aparaattia syvemmälle ja syvemmälle anukseeni joka lopulta ilmeisesti hajosi kun tunsin selvästi kuinka laitteen öljyt levisivät sisääni. Koin jonkinlaisen oudon tuntemuksen ja olin ilmeisesti hetken tajuton. Kun taas pystyin havannoimaan ympäristöäni oli olio hävinnyt ja anuksestani vuoti outoa nestettä.

Sait kosmisen rokotteen. Sinut sisäänkirjattiin systeemiin

Juhan af Grannilta ei vieläkään kommenttia pentagonin paljastuksiin liittyen?

Olen aivan varma, että näin ufon 1987 keittiöni ikkunasta aamuyöllä. Oli ihan hiljaista ja tyyntä. Heräsin ja katsoin ikkunasta. Taivaan rannalla oli valkea valo, ikään kuin pesuvati olisi käännetty ylösalaisin.

Silloin oli kesä, mutta siltikään tuohon aikaan ei aurinko paistanut. Tämä siis keskellä Suomea.

Sanotaan näin, etten tunnistanut enkä osaa vieläkään edes arvata, mikä siellä taivaalla liikkui, tai luulin liikkuvan.

Kirkas päivä ja sinikirkas taivas , kun silmäni osui hopeanväriseen kananmunan muotoiseen ja hyvin näkyvään nopealta vakuttaneeseen ilmiöön taivaalla ja se liikkui vakaasti suunnilleen kaakosta luoteeseen Särkänsalmen suuntaisesti jokunen vuosi sitten. Siis todella !! nopeaan, jos kuvittelemani 3km korkeus vähääkään piti paikkansa. Jos se oli foliopallo 200 m korkealla niin nopeus olisi silloinkin ollut satoja kilometrejä tunnissa.

UFO:ksi jäi ja en osaa edes arvata näköhäiriön tai ilmiön aiheuttajaa.

Kallaveden ufonpalanen 29.8.1964

Lauantaina elokuun 29. päivänä vuonna 1964 kuopiolainen Raimo Blomqvist matkasi vanhempiensa mukana viettämään viikonloppua perheen kesämökille, pieneen Kallaveden saareen 13 kilometrin päässä Kuopiosta. Sää oli tyyni ja vuodenaikaan nähden suhteellisen lämmin, mutta tunnelmaa häiritsi hieman taivaalla roikkuva yhtenäinen pilviverho ja ilmassa leijuva sateen uhka.

Kun tavanomaiset tuloaskareet oli hoidettu, Raimo Blomqvist päätti poiketa pienelle kävelyretkelle ja suuntasi askeleensa saaren toisella puolla kohoavalle rantakalliolle. Aikansa kalliolla istuskeltuaan hän havaitsi - joskus kello 19 paikkeilla - koillisen suunnalla suuren tähden kaltaisen valon, jonka kirkkaus kasvoi nopeasti. Ensimmäiseksi hänen mieleensä juolahti meteoriitti ja hän ryhtyi uteliaana seuraamaan kohdetta.

Pian Blomqvist totesi valon olevan liikkeessä suoraan kohti saarta. Valo liikkui hyvin matalalla ja tuntui olevan loivassa laskussa. Alussa hän arvioi etäisyyden viideksi kilometriksi, mutta jo muutaman sekunnin kuluessa valo oli ehtinyt aivan saaren tuntumaan. Sitten sen vauhti hidastui, se liukui äänettömästi suunnilleen kymmenen metrin päähän rannasta ja pysähtyi muutaman metrin korkeuteen vesirajasta.

Jostakin syystä Blomqvist suhtautui edessään leijuvaan kapistukseen hyvin rauhallisesti: hän ei ollut lainkaan pelästynyt, ehkä jotenkin varautunut ja hieman jännittynyt. Hänestä tuntui kuin hän olisi jonkinlaisessa voimakentässä ja katsoi sen tähden viisaimmaksi olla liikkumatta mihinkään. Valo sai nyt uusia yksityiskohtia, se väreili monivärisenä ja harsomaisen valokehän sisältä piirtyi himmeästi esiin soikea lautasmainen esine, "kuin pullea kalakukko".

Esine oli halkaisijaltaan vain ehkä neljä metriä ja korkeudeltaan pari metriä. Sen toinen reuna vaikutti kummallisesti ylöspäin vääntyneeltä, aivan kuin se olisi törmännyt johonkin. Vaikka esineestä säteilevä valo olikin suhteellisen kirkas, se ei heijastunut mainittavasti veden pinnasta. Sen sijaan vedessä lautasen alla näkyi väreilyä, aivan kuin siihen olisi käynyt heikko tuulenvire. Esineen hahmo oli niin sumea, ettei mitään ikkunoita tai muita yksityiskohtia erottunut.

Noin kahdenkymmenen sekunnin havainnoinnin jälkeen lautasen alta tipahti jotakin ja putosi sihahtaen veteen aivan rannan tuntumaan. Irtautuva möhkäle näytti tulikuumalta ja hehkui kirkkaana, jokseenkin sinertävän hitsausliekin värisenä. Blomqvistista tuntui kuin oito "muniminen" olisikin ollut esineen vierailun varsinaisena tarkoituksena, sillä heti sen jälkeen lautasen toiminnassa ilmeni poislähtöön viittaavia merkkejä. Esineen kyljessä erottuivat keltaiset, vihreät ja oranssiset raidat alkoivat hehkua voimakkaasti, valo tiheni ja väreili - ja sitten lautanen ponnahti taivalle niin nopeasti, ettei Blomqvist ehtinyt oikein kunnolla sitä tajuta. Tuskin sekuntiakaan oli kulunut, kun esine oli jo ampaissut 300 metrin korkeudella olevan pilvikerroksen lävitse.

Hetken ällisteltyään Blomqvist kapusi vedenrajaan etsimään pudonnutta kappaletta. Se löytyi helposti vaaleasta hiekkapohjasta ja osoittautui levymäiseksi, tummahkoksi, epäsäännöllisen muotoiseksi ja hieman rosoreunaiseksi möhkäleeksi, jolla oli pituutta noin neljä senttiä. Hän sujautti kappaleen taskuunsa ja palasi mökille, mutta päätti olla mainitsematta tapauksestaan vanhemmilleen epäillen ettei hänen kertomaansa kuitenkaan uskottaisi. Yli kymmenen vuoden ajan kappale lojui pöytälaatikossa, kunnes se vuonna 1975 saatiin tutkittavaksi Blomqvistin kerrottua siitä ufotutkijoille.

jatkuu...