Taas kerran anopista

Olemme vasta saaneet esikoisen ja kaikki on vielä ihan totuttelua. Haluaisimme olla ihan rauhassa tämän alkuajan, mutta mitä hullua. Anoppi laukkasi heti ensimäisellä viikolla katsomaan vauvaa ja tuomaan potkareita. Sanoin miehelle, että pitää äitinsä erossa meistä, että ehdin edes jonkin verran levätä, mutta eihän se nyssykkä uskaltanut äidilleen mitään sanoa, vaan mutisi, että pitäähän hänen äitinsäkin vauvaa päästä katsomaan.

Istuimme sitten kahvipöydässä minun kiristellessä hampaita ja kuunnellessa sitä muijaa, kuinka se kertoi, miten oli itse tehnyt siten ja täten, kun hän oli synnyttänyt. Hermo kiristyi ja kiristyi, kun eukko ei ymmärtänyt heti kahvin jälkeen lähteä pois, vaan jäi lässyttämään vauvalle. 

Olin punaista raivoa täynnä. Minä en halua kenenkään vieraan ihmisen vääntyvän meille, kun tissit valuu maitoa ja alapää on repaleina ja olen univelasta sekaisin. Mies ei uskalla äidilleen sanoa mitään. Ihme tossukka koko äijä.