Seurustelu erityisherkän kanssa

Miten sä meinasit lähestyä häntä nyt? Mikä tilanne on AP nyt?

Eikai sitten muu auta, kuin että hän saa omaa aikaa, jos osaa käsitellä tunnereaktiotaan muuten. Tuo reagointi asiaan oli kyllä häneltä kohtuuton. Jos tuollaista on odotettavissa jatkuvasti niin kyllähän yhteiselämä käy valtavan raskaaksi, kun joudut olemaan varpaillasi. Pystyisiköhän tuohon hakea jostain apua, että vaikka terapeutin kanssa tyttöystäväsi opettelisi tapoja, miten käsitellä tuollaisia tilanteita, joissa tulee iso tunnereaktio.

En kestäis itse tuollaista. Käytös on myös hyvin manipuloivaa. Aikuista ihmistä voi ärsyttää, voi kivahtaa, mutta tuollaisen takia jos menee täysin pois raiteiltaan, niin mä en jaksais hetkeäkään. Sillä on vielä lapsi, josta sen kyl pitäisi ihan pitää huolta ja opettaa tapoja. Ei kiitos mulle. Ap sanoisin, että elämäsi tulee olemaan räjähdysherkkää, jos päätät jatkaa.

Mitä Oikein kuvittelit ,!? Jos Oman lapsensa kanssa tulee sinulle kylään silloin Pitää ajatella myös lapsen kannalta mikä on parasta.

Varmaan ajatteli , että siveelliesti vietätte juhannusta , Kolmisin ulkona pelaatta pihapelejä , laitat lapselle kiikun ehkä ulkona grillaatte

juhannus herkkuja , ja ehkä Saatta homman kumman vanhemman Lapsen likaksi iltasella sitten saisitta kahden käydä , tansseissa voisitte mennä vaikka taksilla .

Näinhän se kai olisi Sujunut hyvin jos olisitte ajatelleet Tarkemmin , myöhästä enää täällä asiaa hautoa.

Jos uusioperheen meinaa perustaa niin, Lapset otettava huomioon ei voi rellestää miten sattuu huvittaa ,

henkselit paukkuen timotein korsi hampaiden välissä , silmät kiiluen lähtä noin vain autolla hursii jytä jumputus musiikin kera , joka kaikuu koko kylään asti.

On ollut riitoja asiasta, en ole ennen seurustellutherkän kanssa joka tarvitsee tietynlaista huomiota ja sanoja. Olen sit yrittänyt toteuttaa hänen toiveitaan, itse en ole vaatinut tai ollut vailla mitään sen kummemmin.

Laitoin viestin et anteeks ja kiva ois ollut olla yhdessä juhannuksena, vastailee sit joskus, voi mennä huomiseenkin, yleensä kestää pitkään vaikka lukee viestin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä Oikein kuvittelit ,!? Jos Oman lapsensa kanssa tulee sinulle kylään silloin Pitää ajatella myös lapsen kannalta mikä on parasta.

Varmaan ajatteli , että siveelliesti vietätte juhannusta , Kolmisin ulkona pelaatta pihapelejä , laitat lapselle kiikun ehkä ulkona grillaatte

juhannus herkkuja , ja ehkä Saatta homman kumman vanhemman Lapsen likaksi iltasella sitten saisitta kahden käydä , tansseissa voisitte mennä vaikka taksilla .

Näinhän se kai olisi Sujunut hyvin jos olisitte ajatelleet Tarkemmin , myöhästä enää täällä asiaa hautoa.

Jos uusioperheen meinaa perustaa niin, Lapset otettava huomioon ei voi rellestää miten sattuu huvittaa ,

henkselit paukkuen timotein korsi hampaiden välissä , silmät kiiluen lähtä noin vain autolla hursii jytä jumputus musiikin kera , joka kaikuu koko kylään asti.

Ei ollut suunnitelmissa rellestää kun kumpikaan ei juo, ihan koti juhannusta oli suunnitteilla, tuo viesti meni pahasti metsään.

Etttet kuitenkin tahallasi herättänyt aamu tuimaan, kun tiesit, että haluaa nukkua? Oletko varma omasta toiminnastasi?

Vierailija kirjoitti:

Eikai sitten muu auta, kuin että hän saa omaa aikaa, jos osaa käsitellä tunnereaktiotaan muuten. Tuo reagointi asiaan oli kyllä häneltä kohtuuton. Jos tuollaista on odotettavissa jatkuvasti niin kyllähän yhteiselämä käy valtavan raskaaksi, kun joudut olemaan varpaillasi. Pystyisiköhän tuohon hakea jostain apua, että vaikka terapeutin kanssa tyttöystäväsi opettelisi tapoja, miten käsitellä tuollaisia tilanteita, joissa tulee iso tunnereaktio.

Tuohan tässä onkin itselle vähän ongelma kun tuollaisia reaktioita tulee aina kun jotain riitaa on, vaikka kuinka pieni asia olisi. Itsellä välillä tunne että joutuu olemaan varpaillaan ja miettimään sanoja ja tekoja liiankin tarkkaan kun loukkaannutaan millon mistäkin. Tuosta on puhuttu ja olen yrittänyt sanoa että voisi yrittää ajatella myös toisen kantaa riidassa mutta nähtävistä kun tunne tulee niin mitään ei ole tehtävissä, aika hankala itse yrittää siinä olla. Puhuttu myös tuosta voisiko tilannetta jotenkin hallita mutta nähtävästi ei kun muutosta ei ole tapahtunut.

No en, siis ihminen ei nuku ysiä pidempään koskaan. Ja monesti herää ja jää räpläämään puhelinta sänkyyn, mistä sitä nyt ois tienny et oliki unessa. Ja omasta mielestä mikään herätys ei aiheuta tuollaista raivoa aikuisessa ihmisessä

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kysymys väsymyksestä, tottakai raskaan viikon jälkeen väsyttää mutta kyllä tässä on kysymys yliherkkyydestä, asiasta on puhuttu, luette ja yritetty keskustella ratkaisuista mahdollisissa riita tilanteissa. Minä ja hän itse tiedostaa kyllä tämän herkkyys asian. Minun pitäisi osata ymmärtää hänen ajatuksiaan, miettiä mitä sanon koska asia voidaan tulkita loukkaavaksi, on asioita mistä ei haluta kuulla ja mitä halutaan taas kuulla. Olen yrittänyt täyttää näitä toiveita välillä unohtaen jotain ikävä kyllä. Itsellä ei ole aikaisempaa kokemusta vastaavasta joten ei ole helppoa ollut aina, mut omasta mielestä olen yrittänyt. Toinen myös tiedostaa ongelmat ja sanojensa mukaan yrittää ymmärtää minun ajatuksia.

Olen lapsesta asti ollut hermostoltani herkkä. Lapsena piti olla tietyt vaatteet päällä, koska kaikki muut tuntuivat pahalta. En kestä mölyä, kuumaa, kylmää tai mitään muutakaan. En silti ole kusipää ja vaadi toisilta mahdottomia. En vaadi ajatustenlukutaitoa tai sitä, että toisen pitää sensuroida itseään ettei minulle tule paha mieli. Kuulostaa siltä, että tyttöystäväsi käyttää herkkyyttään aseena. Suhteesta ei tule tuollaisen ihmisen kanssa mitään koska teet aina jotakin väärin ja sitten vedetään herneet nenään ja ilmeisesti tyttöystäväsi ei kykene suhteuttamaan asioita ja antamaan anteeksi. Ette ole teinejä enää ja kummaltakin oletetaan aikuista käytöstä. Tyttöystäväsi ei viestiesi perusteella käyttäydy kuin aikuinen.

Luepa vähän epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Ei kumppanisi käytös ole millään tapaa tervettä tai normaalia, eikä varsinkaan mitään "herkkyyttä"!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kysymys väsymyksestä, tottakai raskaan viikon jälkeen väsyttää mutta kyllä tässä on kysymys yliherkkyydestä, asiasta on puhuttu, luette ja yritetty keskustella ratkaisuista mahdollisissa riita tilanteissa. Minä ja hän itse tiedostaa kyllä tämän herkkyys asian. Minun pitäisi osata ymmärtää hänen ajatuksiaan, miettiä mitä sanon koska asia voidaan tulkita loukkaavaksi, on asioita mistä ei haluta kuulla ja mitä halutaan taas kuulla. Olen yrittänyt täyttää näitä toiveita välillä unohtaen jotain ikävä kyllä. Itsellä ei ole aikaisempaa kokemusta vastaavasta joten ei ole helppoa ollut aina, mut omasta mielestä olen yrittänyt. Toinen myös tiedostaa ongelmat ja sanojensa mukaan yrittää ymmärtää minun ajatuksia.

Olen lapsesta asti ollut hermostoltani herkkä. Lapsena piti olla tietyt vaatteet päällä, koska kaikki muut tuntuivat pahalta. En kestä mölyä, kuumaa, kylmää tai mitään muutakaan. En silti ole kusipää ja vaadi toisilta mahdottomia. En vaadi ajatustenlukutaitoa tai sitä, että toisen pitää sensuroida itseään ettei minulle tule paha mieli. Kuulostaa siltä, että tyttöystäväsi käyttää herkkyyttään aseena. Suhteesta ei tule tuollaisen ihmisen kanssa mitään koska teet aina jotakin väärin ja sitten vedetään herneet nenään ja ilmeisesti tyttöystäväsi ei kykene suhteuttamaan asioita ja antamaan anteeksi. Ette ole teinejä enää ja kummaltakin oletetaan aikuista käytöstä. Tyttöystäväsi ei viestiesi perusteella käyttäydy kuin aikuinen.

Tämä kuulostaa hyvin tutulta, tietynlaiset vaatteet ettei paina tai purista, kosketus sattuu tai tuntuu epämiellyttävältä usein, kovat äänet, jos sattuu jotain pieni naarmu tai muu tuntuu olevan isokin asia. Tuollaisia juttuja eli tiedän mistä puhut. Kiva kuulla että edes joku on samaa mieltä kun minä, tässä suhteessa tunne että kaikki on minun syytä kun en osaa olla niinkun toinen haluaisi, siksi ollut just puhetta että molemmat yrittäisi ymmärtää toisia niinkun omasta mielestä olen tehnyt, en kyllä huomaa miten toinen osapuoli on toteuttanut tätä kun samanlailla asiat menee niinkun aina, hirveä riita ja syyllinen sama...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikai sitten muu auta, kuin että hän saa omaa aikaa, jos osaa käsitellä tunnereaktiotaan muuten. Tuo reagointi asiaan oli kyllä häneltä kohtuuton. Jos tuollaista on odotettavissa jatkuvasti niin kyllähän yhteiselämä käy valtavan raskaaksi, kun joudut olemaan varpaillasi. Pystyisiköhän tuohon hakea jostain apua, että vaikka terapeutin kanssa tyttöystäväsi opettelisi tapoja, miten käsitellä tuollaisia tilanteita, joissa tulee iso tunnereaktio.

Tuohan tässä onkin itselle vähän ongelma kun tuollaisia reaktioita tulee aina kun jotain riitaa on, vaikka kuinka pieni asia olisi. Itsellä välillä tunne että joutuu olemaan varpaillaan ja miettimään sanoja ja tekoja liiankin tarkkaan kun loukkaannutaan millon mistäkin. Tuosta on puhuttu ja olen yrittänyt sanoa että voisi yrittää ajatella myös toisen kantaa riidassa mutta nähtävistä kun tunne tulee niin mitään ei ole tehtävissä, aika hankala itse yrittää siinä olla. Puhuttu myös tuosta voisiko tilannetta jotenkin hallita mutta nähtävästi ei kun muutosta ei ole tapahtunut.

Kenenkään ei pitäisi joutua olemaan kotona varpaillaan, ei kenenkään. Pidemmällä aika välillä se syö voimia ja elämä alkaa näyttämään ankeammalta. Jos toinen ei pysty muuttamaan käytöstään niin omilla varpaillaan voi hipsiä muunlaiseen elämään. Missä ei tarvi enää olla varpaillaan.

Oon joskus selannut erityisherkkäryhmän viestejä, joissa usea oli sitä mieltä, etteivät he edes jaksaisi parisuhdetta saman katon alla, koska se olisi liian kuormittavaa. Erityisherkät vaikuttivat tarvitsevansa paljon omaa aikaa ja he kuormittuvat helposti ihmissuhteista. Moni haaveili myös parisuhteesta toisen erityisherkän kanssa, joka ymmärtäisi niitä erityistarpeita. Se auttaisi järjestelemään elämää niin, että voisi välttää ylimääräisiä aistiärsykkeitä ja voisi ottaa paljon omaa tilaa levolle, koska arki kuormittaa.

Mielisairaiden kanssa seurustelu on ihanaa!

Kaikki erityisherkät eivät reagoi samalla tavalla, ei kannata laittaa meitä samaan muottiin, koska persoonakin vaikuttaa tunnereaktioon. :D Itse olen sellainen, että inhoan konflikteja, ja jos riitaa puolison kanssa syntyy, haluan antaa pölyn laskeutua, jonka jälkeen selittää, mikä sai minut reagoimaan nii kuin reagoin. Haluan myös ymmärtää toista osapuolta, antaa ja pyytää anteeksi, ja jatkaa siitä sitten eteenpäin. Ihan sanallisesti sanon myös puolisolle, että anna mulle hetki aikaa olla yksin, koska en pysty itkupäissäni ajattelemaan kunnolla. Puoliso taas on todella ymmärtäväinen ja osaa joustaa, mitä arvostan ihan hirveästi.

Kuka lääkäri hänet on diagnosoinut erityisherkäksi?

Kuormittava arki, huomioimattomuus, vainoharhat ja muutenkin vaan vastenmieliset ja itsekeskeiset kaikki samassa paketissa.

Vierailija kirjoitti:

Kuka lääkäri hänet on diagnosoinut erityisherkäksi?

Vankilamielisairaalan ylilääkäri.

Tuota, miksi menet availemaan verhoja jos toinen vielä nukkuu? Et yhtään katsonut, että nukkuuko hän, vaan menit vaan verhoja availemaan?

Joopajoo taaskin, että sellainen tarina tällä kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuota, miksi menet availemaan verhoja jos toinen vielä nukkuu? Et yhtään katsonut, että nukkuuko hän, vaan menit vaan verhoja availemaan?

Joopajoo taaskin, että sellainen tarina tällä kertaa.

Olen kyllä hämmästynyt, että kuinka moni leimaa sen herätetyn jotenkin v-mäiseksi :D No itse asun onneksi yksin, mutta en kyllä minäkään kestäisi, että jos saisin ylimääräisen vapaan ja saisin nukkua pitkään, niin tulee joku ääliö "vahingossa" avaimelamaan verhoja ja herättämään.

Ja minä olen usein se, joka herää aikaisemmin kun joku on yökylässä, hipsin mahdollisimman hiljaa pois makkarista ja annan toisen nukkua ihan niin pitkään kuin nukuttaa (ellei muuta ole sovittu) ja verhoja availen vasta, kun toinen kömpii pois sängystä ja on näinollen saanut heräillä ihan rauhassa.

Mutta jos tuollainen on noinkin yleistä parisuhteessa, eikä saisi siitä edes suuttua, niin onneksi en parisuhdetta ole haluamassa muutenkaan, huhhuh.