Seurustelu erityisherkän kanssa
Tilanne seuraava, viime viikko oli kuuma ja tottakai raskas töissä kaikille, tyttöystävä tuli eilen kylään tarkoituksena viettää juhannusta yhdessä, hänellä on myös tyttö. No meillä on ollut joskus puhetta sekstailusta aamulla ennenkuin tyttökin herää eikä siitä ole sovittu sen kummemmin millon ja miten. No tyttökeveri sanoi illalla ihana kun ylimääräinen vapaa ja saa nukkua jos nukuttaa. Aamu koitti ja itse herään aina aikaisin eli kuuden maissa, puuhailin omia ja tyttö heräili kahdeksan jälkeen, kello näytti vartin yli ja menin makkariin availemaan ikkunoita että porukka varmaan nousee ylös, no tyttökaveri olikin unessa vielä mitä en tiennyt eli herätin hänet vahingossa. No tästä saatiin aikaan sellainen riita että hän halusi lähteä kotiinsa, eikä puhunut mitään koko päivänä. Pyysin anteeksi ja yritin sopia asiaa usean kerran mutta ilman tulosta. Mitä mieltä ihmiset, oonko tosiaan tehnyt niin väärin että tuollainen käytös kuuluu asiaan?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Luepa vähän epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Ei kumppanisi käytös ole millään tapaa tervettä tai normaalia, eikä varsinkaan mitään "herkkyyttä"!
Samaa olin kirjoittamassa. Kuulostaa epävakaalta persoonallisuushäiriöltä eikä liity millään tavalla erityisherkkyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kysymys väsymyksestä, tottakai raskaan viikon jälkeen väsyttää mutta kyllä tässä on kysymys yliherkkyydestä, asiasta on puhuttu, luette ja yritetty keskustella ratkaisuista mahdollisissa riita tilanteissa. Minä ja hän itse tiedostaa kyllä tämän herkkyys asian. Minun pitäisi osata ymmärtää hänen ajatuksiaan, miettiä mitä sanon koska asia voidaan tulkita loukkaavaksi, on asioita mistä ei haluta kuulla ja mitä halutaan taas kuulla. Olen yrittänyt täyttää näitä toiveita välillä unohtaen jotain ikävä kyllä. Itsellä ei ole aikaisempaa kokemusta vastaavasta joten ei ole helppoa ollut aina, mut omasta mielestä olen yrittänyt. Toinen myös tiedostaa ongelmat ja sanojensa mukaan yrittää ymmärtää minun ajatuksia.
Olen lapsesta asti ollut hermostoltani herkkä. Lapsena piti olla tietyt vaatteet päällä, koska kaikki muut tuntuivat pahalta. En kestä mölyä, kuumaa, kylmää tai mitään muutakaan. En silti ole kusipää ja vaadi toisilta mahdottomia. En vaadi ajatustenlukutaitoa tai sitä, että toisen pitää sensuroida itseään ettei minulle tule paha mieli. Kuulostaa siltä, että tyttöystäväsi käyttää herkkyyttään aseena. Suhteesta ei tule tuollaisen ihmisen kanssa mitään koska teet aina jotakin väärin ja sitten vedetään herneet nenään ja ilmeisesti tyttöystäväsi ei kykene suhteuttamaan asioita ja antamaan anteeksi. Ette ole teinejä enää ja kummaltakin oletetaan aikuista käytöstä. Tyttöystäväsi ei viestiesi perusteella käyttäydy kuin aikuinen.
Tämä kuulostaa hyvin tutulta, tietynlaiset vaatteet ettei paina tai purista, kosketus sattuu tai tuntuu epämiellyttävältä usein, kovat äänet, jos sattuu jotain pieni naarmu tai muu tuntuu olevan isokin asia. Tuollaisia juttuja eli tiedän mistä puhut. Kiva kuulla että edes joku on samaa mieltä kun minä, tässä suhteessa tunne että kaikki on minun syytä kun en osaa olla niinkun toinen haluaisi, siksi ollut just puhetta että molemmat yrittäisi ymmärtää toisia niinkun omasta mielestä olen tehnyt, en kyllä huomaa miten toinen osapuoli on toteuttanut tätä kun samanlailla asiat menee niinkun aina, hirveä riita ja syyllinen sama...
Kahteen muuten erityyliseen ihmistyyppiin liittyy aistiyliherkkyyttä ja ne voivat siksi mennä sekaisin.
Erityisherkkä, joka aistii kaiken voimakkaasti. Hän kiinnittää huomiota pieniinkin vivahteisiin ihmisten käytöksessä, huomaa tarkkaan äänensävyt, eleet, tunnelmat ja kuormittuu herkästi sosiaalisesti. Lisäksi kuormittuu äänistä, valoista, hajuista, stressistä ym.
Autisminkirjonhäiriöinen, jonka on haastavaa tulkita sosiaalisia tilanteita ja pitää niitä myös sen takia kuormittavina. Kuormittuu äänistä, valoista, hajuista, ennakoimattomista muutoksista jne.
Ensimmäisellä tyypillä ei ole ongelmia pyrkiä näkemään tilannetta toisen näkökulmasta, jälkimmäisellä on. Kuitenkin molemmat voivat ylireagoida epämiellyttävässä tilanteessa voimakkaasti.
Voi olla yhtä aikaa aistiyliherkkä ja persoonallisuushäiriöinen.
Vierailija kirjoitti:
Tuota, miksi menet availemaan verhoja jos toinen vielä nukkuu? Et yhtään katsonut, että nukkuuko hän, vaan menit vaan verhoja availemaan?
Joopajoo taaskin, että sellainen tarina tällä kertaa.
Minulka oli samanlainen anoppi. Aina kun olimme mieheni kanssa heillä yötä, tuli aamulla kiskomaan verhoja auki. Ei auttanut sanomiset, kiroilut, kerjäämiset. Lopulta mies hankki oveen lukon. Senkin jälkeen koputteli oveenja huuteli, vieläkö siellä nukutaan.
Jos sulla on lapsi niin sä et järjestetä tuollaista kohtausta, vaikka kuinka ärsyttäisi. Ihan sama vaikka joku oliski avannut verhot.
Hmm, miten tuo potentiaalinen seksi liittyi tähän koko juttuun?
Sun pitää erottaa asiat toisistaan. Herätit hänet liian aikaisin kun hän halusi nukkua. Ihminen on vihainen sen aikaa kun on. Et voi tietää, milloin hän leppyy.
Erityisherkkyys voi olla tiettyä tunneherkkyyttä , mutta kyllä te pystytte riitanne jossain vaiheessa sopimaan. Tällaiset asiat ottavat oman aikansa.
Mutta se, että suuttuu siitä, että ei anneta nukkua, ei johdu välttämättä erityisherkkyydestä.
Joo, itsekin erityisherkkänä sanoisin, että tuossa on jotakin muutakin kuin pelkkää herkkyyttä. Itsekin suutun, uuvun, vatvon ja vellon, mutta teen sen pitkälti omassa mielessäni - en voi loputtomiin vetää toisia ihmisiä uppoamaan omaan kuraani.
Vierailija kirjoitti:
Hmm, miten tuo potentiaalinen seksi liittyi tähän koko juttuun?
Seksi liittyy niin että on ollut puhetta harrastaa sitä aamulla ennen tytön heräämistä, eli mahdollisesti olisin voinut vaikka mennä ehdottamaan sitä aamulla vaikka nyt ei ollut siitä kyse mutta on puhuttu siitä ja pitäähän se toinen herättää jos meinaa harrastaa seksiä. Eipä tartte mennä koskaan ehdottelee mitään enne kun ite aukaisee oven kun tollee suututaan.
Perustellun kritiikin esittäminen erityisherkän kanssa seurustellessa on kellosepän hommaa - sekä tarkkuudella että ajoituksella.
90% möläytyksistä olen oppinut jo nielaisemaan kielen päältä takaisin. Joskus oikein stoalaisen mielenrauhan tilassa voin nostaa jonkin mieltäni häiritsevän asian keskusteluun puolison kanssa. Ensin käsitellään asia lyhyesti. Sitten analysoimme mitä tarkoitin oikeasti ja mitä sanavalintoja käytin asiasta keskustellessani. Tässä vaiheessa on jo hyvä pyytää anteeksi väärin valittuja lauseita ja selventää kiihkottomasti mitä tarkoitin ja kuinka käyttämäni eläväinen puhekieli sekä metaforat sekoittivat varsinaista asiasisältöä. Loppuilta vannotaan vankkumatonta rakkautta ja että halusin oikeastk keskustella asioista, en kyseenalaistaa suhdetta tai sen jatkuvuutta. Sitten pari päivää tukahtunutta hiljaisuutta ja kas - esille nostamani asia on käsitelty.
Itse kiivastumalla tai asian käsittelyä hoputtamalla hypätään kerralla kymmenen askelta eroa kohti. Sitten ei auta selventämiset, anteeksipyytelyt eikä mikään.
-nuori stoa
Saa suuttua ja väärin tehty mutta onko tosiaan niin iso asia että lähdetään vetämään eikä kuulu mitään pariin päivään, eikö aukuisen ihmisen pitäisi pystyä sopimaan tuollainen juttu, jos toinen on pyytänyt anteeksi