Lue keskustelun säännöt.
Kirja, joka ravisutti sisintäsi niin, että se jäi mieleesi pitkäksi aikaa? Joko hyvässä tai pahassa..
Paulo Coelho - Alkemisti sai alkuun henkisen heräämisen.
Kommentit (1325)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anthony de Mello Havahtuminen
Michael Ondaatjen Englantilainen potilas. Luin sen hieman yli parikymppisenä parin yön aikana kesälomalla, kun ulkona oli valoisaa ja lähijärveltä kuului vesilintujen ääniä. Melkein taianomaisen tunnelman lisäksi kirja oli niin kaunista proosaa, että se on jäänyt mieleen lähtemättömästi. Tästä voi todennäköisesti kiittää suurelta osin suomentajaa.
Leffastakin tykkäsin, vaikka toki sillä ei ole kauniin ja melkein runollisen tekstin kanssa paljoa tekemistä. Pitääkin lukea kirja uudelleen, kun en sen pariin ole palannut noiden n. 25 v sitten tapahtuneiden hienojen öiden jälkeen.
Kaari Utrion Ruusulaakso. Sen jälkeen oli pakko vetää henkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaari Utrion Ruusulaakso. Sen jälkeen oli pakko vetää henkeä.
Olen normaalisti Remeksen ja Sven Hasselin lukija, mutta Ruusulaakso salpasi hengen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jean-Paul Sartre : The Age of Reason
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin joskus teininä vaarini kirjahyllystä löytämäni kirjan Saattue Murmanskiin. McLeanin teos. Aivan hirveä ja realistinen kuvaus toisen maailmansodan ajalta. Nostan hattua silla, joka lukee sen.
McLean on itse sanonut, että tämä oli ainoa kirja jonka hän halusi kirjoittaa. Suosio "pakotti" kuitenkin jatkamaan ja hän itse ei ollut tyytyväinen muuhun tuotantoonsa.
Luin kaikki kirjat lapsena vanhempieni kirjahyllystä. Siellä oli paljon Higginsiä ja McCleania. Kaappaus SanFranciscossa ja Merinoita oli hyviä. Ehkä kuitenkin mieleenpainuvin oli Suomalainen nuorallatanssi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alexander Solzhenitsyn / GULAG
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juokse poika juokse. Tosi tarina.
Vierailija kirjoitti:
Papillon oli vapaudentahdon julistus.
Sikahyvä.
Tämä oli hyvä. Eläydyin niin tarkkaan vankiselliin, että maailma kirjan ulkopuolella näytti äkkiseltään oudolta.
Erilainen muori kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Charlotte bronte kotiopettajattaren romaani. Huh. Eläydyin päähenkilön rooliin.
Olin jotain 12 kun telkkarista tuli se elokuvana. (Tästä on siis lähes puoli vuosisataa.) Tulin ulkoa hiihtämästä ja elokuva oli siinä vaiheessa kun se kamala pappi haukkui Janea ja sitten tyttöparka lähetettiin sen papin koululaitokseen.
Aloin heti lukea sitä kirjaa, äitini oli hankkinut sen jo ennen kuin meni naimisiin.
Ostin oman kappaleen joskus parikymppisenä, ja luen sitä sieltä täältä vielä nykyäänkin. Kyllä voi hyvin sanoa, että se teki vahvan vaikutuksen nuoren tytön elämään.
Mun piti näytellä opiskelevani ylioppilaskirjoituksiin vanhemmilleni. Tosiasiassa luin Kotiopettajattaren romaania. Kirjoitin M:n.
Karhutyttö ja kalun puraiseminen poikki blowjobissa auton törmättyä toisen perään. Newer forget 🤣.
Lorna Byrnen Enkeleitä hiuksissani kirja ja jatko osa Portaat taivaaseen. Suurta lohtua ja johdatusta* Itkin ja nauroin kirjoja lukiessani. Suosittelen lämmöllä. Lue, niin ymmärrät.
Eli irlantilaisen naisen elämästä lapsesta asti ja miten hän kuulee ja näkee enkeleitä, välittää heidän viestejään ja käy puhumassa ympäri maailmaa tärkeästä asiasta.
Meillä kaikilla on oma suojelusenkeli, emme ole koskaan yksin. Jopa mailla on omat enkelinsä.
Mahtavat arkkienkelit ym. enkelivaltoja *
Tutustu aiheeseen- muuttaa elämäsi iloon ja valoon **
Rukous on tärkeää puhetta enkeleille ja henkimaailmaan, josta olemme kotoisin **
Love & Peace *
Jaa? Hmm… no Alexander Pushkin ja jos yksi pitää valita niin se on Eugene Onegin, sen jälkeen ehkä Mikhail Lermontov ja A Hero of Our Time ja sen jälkeen erinäinen liuta Venäläisiä kirjailijoita, Hiljaa virtaa Don, Mikhail Sholokhov.
Boris Pasternak, Anna Akhmatova, Andrey Platonov, Vladimir Nabokov, Vladimir Mayakovsky, Mikhail Bulgakov, Nikolai Leskov, Venedikt Erofeyev, Ludmila Ulitskay jne., jne.
Sääli että juuri tällä hetkellä eräs heidän maanmiehistä tärvelee lopullisesti heidän kotimaansa maineen, hän kirjoittaa nyt omaa tarinaansa, toivottavasti se on lyhyt - ja myy huonosti…
Olen kiinnostunut sotahistoriasta ja luen sitä paljon.
Todella - todella ravisuttava kirja on Ville Kivimäen Murtuneet mielet- taistelu suomalaisen sotilaan hermoista 1939-1945. Tämä on karua kertomaa sodassa hermonsa menettäneisiin sotilaisiin suhautumisesta. Ei ole mitään ylvästä sinivalkoista kerrontaa urheista sotureista.
"Murtuneet mielet nostaa esiin sotasankaruuden alle jääneen traumaattisen historian sekä sen pitkät, turhan häpeän leimaamat seuraukset suomalaisveteraaneille."
Suosittelen lukemaan.
Toinen on ikävä kyllä norjankielinen, Råskapets Europa. Jotain sellaista kuin raakuuden Eurooppa suomennettuna. Kirjoittanut Keith Lowe, tunnustusta saanut sotahistorioitsija ja kirjailija joka on julkaissut yli kymmenen vuotta sotahistoriallisia teoksia. Hänen kynästään mm. Inferno; the Devastation of Hamburg 1943.
Kirja käsittelee vihaa kostoa ja moraalista romahdusta sodan jälkeisessä Euroopassa. Kun sota oli ohi, eivät sotilaat suinkaan vain menneet koteihinsa ja alkaneet rakentaa ja korjata tuhoja.
Kun aseet vaikenivat alkoi kosto ympäri Eurooppaa. Sen kohteeksi joutui valtavat määrät siviileitä, myös naisia ja lapsia joilla ei ollut osaa eikä arpaa sodan syttymiseen eikä sotatapahtumiin.
Nämä on asioita joista ei puhuta.
Sota on kauhea asia, jota hyvin suuri osa ihmisistä ei tajua. Siksi on hyvä että nämä tuodaan päivänvaloon vaikka se kiusallisesti varjostaakin niitä sankarimyyttejä ja jaloa kilven kiillotusta että ei me ainakaan, me kävimme jaloa sotaa.
Hyvä lukea juuri nyt, tässä ajankohdassa.