Kirja, joka ravisutti sisintäsi niin, että se jäi mieleesi pitkäksi aikaa? Joko hyvässä tai pahassa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amerikan Psyko. Kirja on pikimustalla huumorilla tehty satiiri 1980-luvun rikkaiden juppielämästä, kertoo ihmisistä joilla ei ole minkäänlaisia elämänarvoja, vaan elämän sisältö haetaan pelkästä hedonistisesta kuluttamisesta. Tuloksena he ovat täysin onttoja, tunteettomia olioita jotka pitävät psyykensä kasassa pillereillä ja päihteillä. Elämän keskipiste on pukeutua uusimpiin muotivaatteisiin ja päästä suosituimpiin uutuusravintoloihin, joihin edes miljonäärit eivät pääse ilman suhteita. Parin viikon päästä uutuusravintola on taas joku muu.

Mietin kirjaa lukiessa 1990-luvulla että mitähän noista ihmisistä tulee, ja sitten saimme Trumpin. Kirjassa Trump on kaikkein korkein olio, New Yorkin seurapiirien kirkkain tähti jota muut jupit palvovat ja juoksevat hänen perässään uutuusravintoloihin.

Tuota en ole lukenut, mutta yhden toisen Bret Easton Ellisin kirjan kyllä, Less Than Zero. Alta nollan taisi nimi olla suomeksi. Kirja muistaakseni kertoo Hollywoodissa kasvaneista rikkaista kakaroista, jotka jo reippaasti alle kaksikymppisinä ovat jo nähneet, kokeneet ja tehneet aivan kaiken mitä ihminen voi ja ovat sitten ihan hukassa itsensä kanssa. Muistan, kun sain kirjan loppuun joskus aamuvarhaisella kesäkuun alun päivänä, jolloin aurinko oli jo noussut ja linnut lauloivat sydämensä kyllyydestä puiden oksilla ja Suomen kesä näytti ne kaikkein kauneimmat puolensa. Asuin silloin kolmen tytön solussa Turun yo-kylässä - tästä on siis yli 30 vuotta aikaa - ja kävin ottamassa huikan appelsiinimehua jääkaapista ja katselin ulos ikkunasta tätä kaunista luontoa ja mietin kiitollisena, miten onnellinen ja onnekas parikymppinen olenkaan, kun minun ei tarvitse elää sellaista Hollywood-elämää. Kirja on tietysti fiktiota, mutta en epäile, etteivätkö tosielämän Hollywoodissa kasvaneet nuoret olisi kokeneet jotakin samanlaista. Kävin rauhallisena nukkumaan sinä sunnuntaiaamuna, mutta niin vain yli 30 vuotta myöhemmin muistan kirjan ja varsinkin sen herättämän tunnetilan minussa.

Musiikissa samaa aihepiiriä on muuten käsitellyt heppu nimeltä Shawn Mullins biisissään Lullaby, joka oli iso hitti 90-luvun lopulla.

Amerikan Psykossa on varsin raakoja kohtauksia, onhan päähenkilö on sarjamurhaaja, joten se voi joillekin olla liian raju.

Vaikka Psykon päähenkilö on täydellisen vastenmielinen tyyppi, häntä yrittää ymmärtää ja häneen samaistuu. Taitaa johtua Ellisin taidoista kirjailijana. Päähenkilö on lopulta aika säälittävä luuseri, joka päinvastoin kuin muut tunnistaa juppielämän tyhjyyden ja haluaisi jotakin enemmän, mutta hulluuttaan löytää sisällön muiden ihmisten murhaamisesta.

Yritin myös ymmärtää miksi Ellis asetti teokseen niin paljon väkivaltaa ja miksi päähenkilön piti nimenomaan olla sarjamurhaaja. Tarkoitus oli ehkä kuvata, että tunteettomien, empatiakyvyttömien, pinnallisten juppien maailma itse asiassa on sama kuin sarjamurhaajan sielunmaisema olisi, eli kuka tahansa heistä voisi tehdä toisille ihmisille mitä tahansa eikä sitä kukaan ihmettelisi. Kirjassahan on kohtaus, jossa päähenkilö surmaa liike-elämän kilpailijansa saadakseen hoidettavakseen hänen osakesalkkunsa.

Ja sitten tosiaan saimme Trumpin.

Ymmärsin niin ettei Bateman ole oikeasti sarjamurhaaja vaan hänellä on vahvoja harhoja samaan tapaan kuin joskus on asperger/tourette ihmisellä. Samaan tapaan siinä mielessä, että AT ihminen tietää kyseessä olevan harha, joka on pakko kuvitella loppuun asti. Toisinaan sitten vahvojen mielikuvien jälkeen epäilee josko sittenkin on toteuttanus mielikuvansa.

huojuva talo

Sofian maailma

Saatanalliset säkeet

Kirja nimeltä Lasi maitoa,kiitos. Kertoo ihmiskaupasta. Syvennyin kirjaan junassa istuessani niin,että en huomannut poistua junasta oikealla asemalla.

Myöskin kirja Moskovan enkeli on vaikuttava, olen lukenut sen useita kertoja vuosien varrella. Kertoo naispuolisen neuvostovakoojan tarinan.

Taivaslaulu. Itkin kun luin sitä on niin koskettava. Kilpikonna ja olkimarsalkka. Teki vaikutuksen, kertoo siis Pentti Saarikosken elämästä.

Kundi Nakkilasta kirjoitti:

Taru Sorbusten herrasta. Mukaansa tempaaava tarina

alkoholisoituneesta Väinöstä. Vaarallisia käänteitä

ja kaatumisia.

Tolkien-fanina olen lukenut tietenkin, ja juuri tuo kirja laittoi päähäni sen ajatuksen että Lukitari on Sauronin ex-vaimo, mille hihittelen joskus vieläkin. Ihan älytöntä mutta minkäs teet.

Betty Järnefelt-Rauanheimo: Äidin kirjeitä.

Kaunis ja syvällinen. Pysäyttää.

Raamattu. Vaikuttaa yhä. Mahtavaa tekstiä

joka sana. Nykyiset tapahtumat voi lukea sieltä.

Papillon oli vapaudentahdon julistus.

Sikahyvä.

S.E. Hintonin Me kolme ja jengi iski teininä tosi lujaa. Luin sen noin miljoona kertaa. Tänä päivänäkin osaan sen paikka paikoin ulkoa sanasta sanaan.

Myös Aapiseni aikoinaan oli ihana, opiskelin lukutaidon saloja Kirsi Kunnaksen laatimasta Aikamme aapisesta.

Steinbeckin Hyvien ihmisten juhla teki minuun vaikutuksen. Ihana kirja ja tarina, missä ihmiset hyväksytään juuri sellaisena kuin he ovat !❤️❤️❤️

Luin joskus teininä vaarini kirjahyllystä löytämäni kirjan Saattue Murmanskiin. McLeanin teos. Aivan hirveä ja realistinen kuvaus toisen maailmansodan ajalta. Nostan hattua silla, joka lukee sen.

Harry Potterit

Gregory David Robertsin Shantaram.  Herätti koko tunnekirjon voimakkaasti esiin. Parasta vielä, että pohjautuu löyhästi kirjoittajan omiin elämänvaiheisiin.

Anne Frankin päiväkirja

Rakastin nuorena the Sound of Musicia kirjana. Se oli meillä englannnkielisenä. En tiedä, onko suomeksi käännetty. Olen siis kaksikielisestä perheestä ja luen mieluummin englanniksi, vaikka arjessa käytän enemmän suomen kieltä.

Vierailija kirjoitti:

Rakastin nuorena the Sound of Musicia kirjana. Se oli meillä englannnkielisenä. En tiedä, onko suomeksi käännetty. Olen siis kaksikielisestä perheestä ja luen mieluummin englanniksi, vaikka arjessa käytän enemmän suomen kieltä.

On käännetty suomeksi. Itse luin sen joskus teini-ikäisenä reilusti yli 40 vuotta sitten.

Noppamies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bim Mustakorva. Olin ehkä jotain 10-vuotias ja itkin lukiessani.

Samoin. Ikäkin sama ja sain itkemisen takia sain yhden elämäni pahimmista migreeneistä, joka kesti kaksi päivää. Kirja löytyy hyllystä, mutta en ole uskaltanut lukea uudestaan :)

Täällä kolmas, joka sai kirjasta ikuisen trauman. Siellä se on edelleen lapsuudenkotini kirjahyllyssä, mutten ikinä voisi lukea sitä uudelleen. Ja olen nyt viisikymppinen. Uiks.