Kirja, joka ravisutti sisintäsi niin, että se jäi mieleesi pitkäksi aikaa? Joko hyvässä tai pahassa..

Moskovan enkeli. Kirja vedettiin takaisin Suimessa 70 -luvulla, 

Kertoo kamalista oloista vankileireillä ja erikoisesti muistan erää raskaana olevan nuoren tytön, joka piiloutui perunakellariin ja .........en muista miten loppui mutta liikuttava oli.

Vierailija kirjoitti:

Moskovan enkeli. Kirja vedettiin takaisin Suimessa 70 -luvulla, 

Kertoo kamalista oloista vankileireillä ja erikoisesti muistan erää raskaana olevan nuoren tytön, joka piiloutui perunakellariin ja .........en muista miten loppui mutta liikuttava oli.

https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_3059

"Kun uusi naisvanki tuodaan Ljubjankaan, Moskovan pahamaineiseen vankilaan, hänen henkilötietonsa merkitään 'rautaiseen kirjaan': Jelena Puškova, syntynyt 1927, naimisissa neuvostoarmeijan everstin Andrei Sidorovin kanssa. Jelena odottaa lasta, hän on nälkäinen ja uupunut, mutta lähinnä häntä huolestuttaa mitä kertoa kuulustelijoille. On kerrottava kaikki, muuten he eivät ymmärrä, hän päättää."

Löysin tämän ; Heti tilaan ja luen uudelleen. 

Haruki Murakamin Kafka Rannalla.

Sen jälkeen oli pakko ottaa pitkä rauhallinen kävelylenkki.

Jos mietin fiktiokirjallisuutta, niin Fay Weldonin Naispaholaisen elämä ja rakkaudet oli raju. Teininä olin nähnyt siitä tehdyn minisarjan, joka teki vaikutuksen. Parikymppisenä löysin romaanin kirpparilta, ja se oli vielä parempi. Romaani kertoo maailman raadollisuudesta, ulkonäön suuresta vaikutuksesta siihen miten tulee kohdelluksi, ihmisten tekopyhyydestä, vihasta, kostosta, oikeudenjanosta.

Toinen vaikuttava on ollut Leena Krohnin Ettei etäisyys ikävöisi. Siinä on kaksi kertomusta, ja varsinkin jälkimmäinen, muistaakseni Katoamistarina nimeltään, oli tunteita ja ajatuksia herättävä. Tarinassa oli outo maailmanlopun tunnelma. 

Mainingin varjo ja Tuhat loistavaa aurinkoa. Koskettavia tarinoita rohkeista naisista

Poikani Kevin / varmaan mainittu jo monta kertaa

Pikku naisia

Leijapoika - voi oksennus sentään millaiset traumat siitä jäi! Ja äitini sitä vielä mulle kehui ja kun sanoin etten halua lukea tuollaista lapsenraiskauskirjaa niin hän vaan totesi, että sä olet niin herkkä.

Bounty - ne Towerissa hirttämistään odottavien miesten ajatukset.

Lars Kepler; Playground, mitäs jos onkin noin??

Faith kirjoitti:

Jos mietin fiktiokirjallisuutta, niin Fay Weldonin Naispaholaisen elämä ja rakkaudet oli raju. Teininä olin nähnyt siitä tehdyn minisarjan, joka teki vaikutuksen. Parikymppisenä löysin romaanin kirpparilta, ja se oli vielä parempi. Romaani kertoo maailman raadollisuudesta, ulkonäön suuresta vaikutuksesta siihen miten tulee kohdelluksi, ihmisten tekopyhyydestä, vihasta, kostosta, oikeudenjanosta.

Toinen vaikuttava on ollut Leena Krohnin Ettei etäisyys ikävöisi. Siinä on kaksi kertomusta, ja varsinkin jälkimmäinen, muistaakseni Katoamistarina nimeltään, oli tunteita ja ajatuksia herättävä. Tarinassa oli outo maailmanlopun tunnelma. 

Korjaus: kertomus on nimeltään Poissaolo eikä Katoamistarina, mutta se kertoo kaupungista, jossa ihmisiä alkaa kadota selittämättömästi.

https://www.adlibris.com/fi/kirja/leijapoika-9789511226222

Tämä kirja tempaisee mukaansa ja täytyy lukea nonstop.  Kevyt ja jännä. 

Khaled Hosseini Leijapoika

Faith kirjoitti:

Jos mietin fiktiokirjallisuutta, niin Fay Weldonin Naispaholaisen elämä ja rakkaudet oli raju. Teininä olin nähnyt siitä tehdyn minisarjan, joka teki vaikutuksen. Parikymppisenä löysin romaanin kirpparilta, ja se oli vielä parempi. Romaani kertoo maailman raadollisuudesta, ulkonäön suuresta vaikutuksesta siihen miten tulee kohdelluksi, ihmisten tekopyhyydestä, vihasta, kostosta, oikeudenjanosta.

Toinen vaikuttava on ollut Leena Krohnin Ettei etäisyys ikävöisi. Siinä on kaksi kertomusta, ja varsinkin jälkimmäinen, muistaakseni Katoamistarina nimeltään, oli tunteita ja ajatuksia herättävä. Tarinassa oli outo maailmanlopun tunnelma. 

Naispaholainen oli tosi hyvä.

Kaikki kuolemaa, kuolemista ja saattohoitoa käsittelevät kirjat.

Anne Bert-Annan itseni kuolla.

Anne Bertin Annan itseni kuolla on puheenvuoro hyvän kuoleman puolesta. Se on kaunis ja kaihoisa teos hetkeen tarttumisesta ja elämästä luopumisesta.

Anne Bert saa 59-vuotiaana tietää sairastavansa parantumatonta tautia, joka vääjäämättä johtaa kivuliaaseen kuolemaan. Pian hän ymmärtää rakastavansa elämää niin paljon, että päättää antaa itsensä kuolla.

Päätös armokuolemasta saa Bertin tarttumaan elämään tiukemmin kuin koskaan. Hän liikkuu paljon niin kauan kuin jalat kantavat ja viettää aikaa perheensä ja ystäviensä kanssa. Hän käy läpi tunteita järkytyksestä ja suuttumuksesta suruun ja luopumiseen, tekee huomioita läheisten ja lääkärien reaktioista ja pohtii kuolemaa. Mitä se on ja milloin se alkaa?

Annan itseni kuolla on kaunis ja kaihoisa teos hetkeen tarttumisesta ja elämästä luopumisesta. Kirja ei saarnaa eutanasian puolesta, vaan auttaa ymmärtämään, miksi joku voi haluta armokuoleman. Bertin teos muistuttaa elämän lyhyydestä ja arkisiltakin tuntuvien asioiden hämmästyttävästä kauneudesta.

Teoksen suomalaisen esipuheen on kirjoittanut Terhokodin pitkäaikainen johtaja, ylilääkäri Juha Hänninen.

Vierailija kirjoitti:

Tshernobylistä nousee rukous oli järkyttävä.

Kyllä, olen täysin samaa mieltä ! Aiheestaan huolimatta lukemisen arvoinen kirja , ja kirja todellakin jää mielenpäälle.

Maailman tilanne on juuri nyt sellainen, että suosittelen kaikkia suomalaisia lukemaan Nobel palkitun ukrainalaista syntyperää olevan kirjailija, tietokirjailija , toimittaja , historian ja saksan kielen opettaja, Svetlana Aleksijevitsin muitakin kirjoja.

Minäkin aloitin tuosta Tsernobylista nousee rukous - kirjasta. Aiheesta tehty elokuva on aivan kevyttä kauraa, verrattuna kirjaan ! YleAreenan Tsernobyl radiokuunnelma oli jo parempi, koska se on lyhennetty versio kirjasta.

Muutamia vuosia sitten oli hyvinkin trendikästä käydä Tsernobylin alueella, matkanjärjestäjiä oli , ja on useita. Minunkin tuttavapiirissäni on yksi tämmöinen Tsernobyl matkansa elvistelijä ! Eikä ole tietenkään lukenut kirjaa Tsernobylistä nousee rukous, syytä olisi.

Svetlana Aleksijevits ottaakin kirjassa turistimatkoista Tsernobyliin lyhyesti kantaa. Lyhyestä kannanotostaan huolimatta, Aleksijevitsin mielipide noista matkoista on painavaa ja ajatuksia herättävää luettavaa.

Myöhemmin luin myös kirjat: Sodalla ei ole naisen kasvoja, Sinkkipojat, ja Neuvostoihmisen loppu ( Kun nykyhetkestä tuli second handia )

Tämä Neuvosroihmisen loppu kannattaa lukea, kirja lisää varmasti ” Itä - Ystävämme ” siulunmaiseman ja venäläisyyden ymmärtämistä.

Svetlana Aleksijevits tunnetaan myös Lukasenkan arvostelijana, ja häntä on painostettu, ja tästä syystä hän on asunut vuosikausia useissa Keski - Euroopan maissa, ja esimerkiksi myös Ruotsissa.

Solzenitsynin Vankileirien saaristo.

Rope Kojonen: Luominen ja evoluutio. Myynnissä mm. Prismasta.

Pasi Toiviainen - Ilmastonmuutos Nyt : muistiinpanoja maailmanlopusta (2008)

JimmyBurt kirjoitti:

Kärpästen herra. Toi piti lukea joskus ala- ja yläasteen vaihteessa, en tiedä onko nykyään enää näitä pakollisia luettavia koulukirjoja. Hirveen raaka, melkeinpä ehkä pistettiin liian nuorena lukemaan. Mutta kyllähän se hyvä kirja on, tai kyllähän tollasessa tilanteessa vois paska osua tuulettimeen oikeastikin noin. Ihminen tekee mitä vaan asioita äärimmäisissä tilanteissa. Voisin itseasiassa kuunnella tuon vaikka äänikirjana uudestaan. Ostin juuri Bookbeatin https://www.aanikirjapalvelu.com/bookbeat-tarjous/ kautta löytämäni tarjouksen kautta, ja nyt olen pari kirjaa sieltä jo kuunnellut. Saattaa vaan ala-asteajan traumat tulla esiin, mutta ehkä aikuisena tuon kirjan voisi nähdä kans uusin silmin.

Oikeassa elämässä on muuten tapahtunut ainakin kerran "kärpästen herrat". Poikaporukka haaksirikkoutui autiolle saarelle, jossa eleli sopuisasti selviytyen yhdessä kaikenlaisista haasteista.