Kirja, joka ravisutti sisintäsi niin, että se jäi mieleesi pitkäksi aikaa? Joko hyvässä tai pahassa..

Nele Neuhaus: Susihukka. Hyvä ja karmiva.

Juicen elämästä kertova Risainen elämä

Aleksis Kiven Seitsemän veljestä vei kirjallisen neitsyyteni teini-iässä eikä Jerry Cottonitkaan olleet täysin viattomia joitakin vuosia varhemmin.

Tästä koronasta/pandemiasta tuli mieleen:

Solzenitsynin Syöpäosasto - luin sen ollessani sairas (ei se syöpää sit ollutkaan ....) parikymppisenä. Liikautti, mut en muista siitä enää juuri mitään. :(

Victor Malarek: Natashat.

Olisi hyvä kirja kaikille, jotka puolustavat prostituutiota.

Karl Mayn Hopeajärven Aarre, se kohta kun mustapantteri haukkaa miehen pään suuhunsa...

Elisabeth Haich  - Vihkimys  , perusteellinen henkinen opus.

Vierailija kirjoitti:

Tästä koronasta/pandemiasta tuli mieleen:

Solzenitsynin Syöpäosasto - luin sen ollessani sairas (ei se syöpää sit ollutkaan ....) parikymppisenä. Liikautti, mut en muista siitä enää juuri mitään. :(

Niin piti jatkaa (tietsa kyykkäs välillä... ;) )

Michio Kaky - Hyperspace (entäpä jos?)

Reino Lehväslaiho - Panssarisotaa 41-44

Tuona kesänä (-97) luin tosi paljon, mm. uskonno(i)sta, niiden historiasta jne.

Yksi eniten liikauttaneista oli - Väinö Valve - Viimeinen Jääkäri

Luin Kalevan vasta keski-ikäisena ja nyt ymmärsin tekstin vasta! Huikeaa kieltä ja kerrontaa Ilmarisen ja Pohjan akan taistelu sekä Kullervon traaginen kohtalo.

Raamattu

sekä

Täällä Pohjantähden alla -trilogia

Vierailija kirjoitti:

Luin Kalevan vasta keski-ikäisena ja nyt ymmärsin tekstin vasta! Huikeaa kieltä ja kerrontaa Ilmarisen ja Pohjan akan taistelu sekä Kullervon traaginen kohtalo.

Itselle tuli mieleen Uhtua (~ Kalevala). No siitäpä piti sitten lukea (netistä) koko päivä :)

Heh, sana 'kölli' :) Itse tiesin sanat 'köllä', 'kollikka'.

Jos jotain kiinnostaa niin, googleen "röhö kölli" :)

Vierailija kirjoitti:

Margaret Atwoodin Orjattaresi oli yksi niitä kirjoja, jotka vavahduttivat minua, kun luin sen 80-luvun puolivälissä ensimmäistä kertaa.

Myös monet muut Atwoodin kirjat ovat muuttaneet ajatteluani, mm. Ryövärimorsian, Yli veden ja MaddAddam-trilogia.

Olen tykännyt Atwoodin tuotannosta, mutta jostain syystä MaddAddam-trilogia oli mielestäni vain keskinkertainen, en ymmärrä sen suosiota.

Raamattu.

Viimeisimpänä Knausgårdin Aamutähti, mietin joskus illoin, että mitä hittoa? Pidin todella paljon kirjasta, mutta sanoma on jäänyt mysteeriksi. Vai onko sitä edes?

We Need to Talk about Kevin. 

Tosi järkyttävä, vaikkei nyt tositarina ollutkaan.

Orwelin 1984. Isoveli valvoo...

Aleksis Kiven Seitsemän veljestä oli helppolukuinen pienenä, mutta vasta aikuisena tajusin sen allegoriana 1800-luvun suomesta, miten Suomalaiset etääntyivät luonnosta mutta saavuttivat lukutaidon ja järjestäytyneen yhteiskunnan.

Linnan Täällä pohjan tähden alla perusteli sen poliittisen asetelman joka meillä aika pitkään sotien jälkeen oli.

Risto Isomäen Sarasvatin hiekat herätti ehkä eniten tajuamaan globaalin lämpenemisen tuhovoiman, toisaalta myöskin sen vääjäämättömyyden. Tuleehan se joka tapauksessa, luonnostaankin, mutta ainakin voisimme yrittää hidastaa sen tämänhetkistä nopeutta.

Uudemmista Delia Owensin "Suon villi laulu". Kovasti kehuttu ja todella kypsä esikoisteokseksi.

Niitä on monta, viimeisin Heaven Official's Blessing, kirj. Mo Xiang Tong Xiu

Migraine, Oliver Sacks