Lue keskustelun säännöt.
Kirja, joka ravisutti sisintäsi niin, että se jäi mieleesi pitkäksi aikaa? Joko hyvässä tai pahassa..
Paulo Coelho - Alkemisti sai alkuun henkisen heräämisen.
Kommentit (1325)
"Siis bb on mainio! Se on viihdyttävä ja kertoo paljon myös ihmisten käyttäytymisestä ja sosiaalisista suhteista."
Enemmän ja paremminhan se niistä ja meistä ihmisistä kertoo kuin yksikään kirja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinuhe. Luin sen ekakerran n. 11-12-vuotiaana, himolukija kun aina olen ollut. Sen jälkeen olen lukenut sen suunilleen viiden vuoden välein uudestaan ja aina löydän siitä jotain uutta ja ymmärrän sen eritavalla.
Ääni Sinuhelle täältäkin. Ongelmana tämän kirjan jälkeen oli, että oikein mikään muu kirja ei tuntunut miltään.
Sinuhe on liian pitkäveteinen. Paljon merkityksettömiä taistelukuvauksia. Alkoi haukotuttaa niissä kohdin, mitä harvemmin tapahtuu muulloin toimintakohtauksia luettaessa tai katsotatessa. Mutta hyviä ajatuksiakin on joukossa, en sitä kiistä.
Tara Westoverin Opintie jäi mieleen. Kirjailijan ulosanti on kuvaavaa ja pistää todella miettimään, kuinka lapsi on vanhempiensa armoilla eikä osaa kaivata muuta. Se mihin kasvaa, on normaali, olipa se mitä hyvänsä. Toisaalta hän osaa kirjoittaa jotenkin niin elävästi, että saatoin jopa jollain tasolla ymmärtää vanhempien valintaa elämäntavasta, isänsä mielenliikkeitä (sairautta) ja sisarustensa tekemisiä.
Tolkienin koko Keski-Maa tuotanto. Taidan uskoa enemmän Silmarillioniin, kuin Raamattuun...
Ken Folletin keskiaikaiset romaanit Tuli ilta ja tuli aamu jne. En tosin ole vielä ihan varma, jäivätkö mieleen hyvässä vai pahassa. Kirjat ovat hyvin pitkiä, joten ne tuli kuunneltua äänikirjana (n.45-50h/kirja), tuskin niitä koskaan lukemaan olisin ehtinyt. Jotenkin alkoi tuntua, että 45 tuntia epäonnistumista, kaltoin kohtelua, väkivaltaa ja kieroilua oli vain vähän liikaa. Viimeisen 15 minuutin aikana kuitattiin koko kirjan epätoivo antamalla päähenkilölle kiva loppu. Aihe sinänsä mielenkiintoinen, mutta ehkä tässä tapauksessa hieman vähemmän olisi paljon enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinuhe on liian pitkäveteinen. Paljon merkityksettömiä taistelukuvauksia. Alkoi haukotuttaa niissä kohdin, mitä harvemmin tapahtuu muulloin toimintakohtauksia luettaessa tai katsotatessa. Mutta hyviä ajatuksiakin on joukossa, en sitä kiistä.
Klassikot = kirjoja, niille jotka eivät osaa ajatella omilla aivoillaan eivätkä osaa muodostaa todellista kirjallista makua. Junttien kamaa, niiden, jotka pitävät siitä, mistä koulussa on käsketty pitämään. Samat ihmiset ovat hyväuskoisia ja auktoriteettisukoisia kaikessa muussakin.
Onko kukaan maininnut D.H. Lawrencen Lady Chatterleyn rakastaja? Kirja on huomattavan paljon parempi kuin elokuva. Kirjoitettu 1928 mutta sensuurin vuoksi julkaistu 1960
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tykkäsin lapsena lukea Laura Ingalsin kirjoja. Aikuisena tajusin, että niissä suhtauduttiin aika rasistisesti alkuasukkaisiin ja mustiin. Toisaalta se on ajan kuvausta ja historiaa valkoisista siirotolaisista Amerikan maalla.
Mustia ei kirjoissa edes esiinny, paitsi sitä lääkäriä joka hoitaa malariaan sairastunutta Lauran perhettä. Että revipä siitä "rasismia"...
Ehdottomasti kehnoin ikinä lukemani kirja on "Hytti numero kuusi". Ja minä sentään olen lukenut melkoisen kirjastollisen kirjoja viimeksi kuluneen 70 vuoden aikana!
Kirjoittaja on nähtävästi lukenut jonkun vanhan venäläisen kirjan matkasta Siporiaan ajalta ennen rautateitä ja siitä erittäin kehnosti plagioinut aiheen. Anteeksiantamatonta luonnonvarojen tuhlausta tehdä tuollaista kirjaa!
Nyt sitten kyseinen "kirjailija" on saanut ulostamastaan tuotteesta jonkin palkinnon. Kuvaa vain sitä, miten näitä palkintoja jaellaan sopiville pätevien sijaan edes tutustumatta tuotantoon. Vaan sivilisaatiomme alasajohan on meneillään muillakin aloilla ja lujaa, joten sikäli ei yllätä. Raamatun viimeisestä kirjasta, Johanneksen ilmestyskirjasta, löytyy aikamme kuvaus ja selvitys, mihin se johtaa. Pyynnöstä sain selvityksen siitä, miksi kaikki menee niinkuin kirjoitettu on, vaikka lopputulos on jo selvä. Ja se vastaus oli: "Koska haluavat viedä mukanaan niin monta kuin mahdollista".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuninkaansurmaajan kronikka, ensimmäinen osa: Tuulen nimi. Hieno!
Eeva Tikka: Hiljainen kesä. Kertoo isoveljen hukkumisen aiheuttamasta surusta pienen pikkuveljen näkökulmasta. Uskomattoman hieno kirja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyung-sook Shin:in Pidä huolta äidistä.
Itkin vähän väliä kun luin tätä kirjaa. Tässä on kaunis tarina ja hyvä muistutus meille kaikille. Rakastakaa äitiänne hänen eläessään.Ja myös sanokaa se hänelle.Useimmat maailman äidit tahtovat pelkkää hyvää lapsilleen,vaikka lasten mielestä äidit välillä "käyvät hermoon".
Arvostakaa äitejänne (ja vanhempianne ) yleisestikin. Koittakaa asettua heidän asemaansa,ja unohtakaa se oma minä minä itsenne. Niin hekin tekevät.
Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinuhe. Luin sen ekakerran n. 11-12-vuotiaana, himolukija kun aina olen ollut. Sen jälkeen olen lukenut sen suunilleen viiden vuoden välein uudestaan ja aina löydän siitä jotain uutta ja ymmärrän sen eritavalla.
Mä latasin Sinuhen äänikirjana ja yritin kuunnella sitä lenkeillä. Todella pitkävetistä kuunneltavaa. Hampaat irvessä yritin kuitenkin kuunnella tuota kansalliseeposta, mutta pakko oli lopettaa varmaan viidennen luvun jälkeen.
Jos joku tekisi vastaavan opuksen tänä päivänä, niin epäilen ettei kukaan julkaisisi sitä muuten kuin omakustanteena.
Treblinka, tuhoamisleirin kapina. Olin parikymppinen kun sen luin ja nyt 40 vuotta myöhemmin muistan sen vielä.
Pako, jonka piti olla mahdoton
Richard Adams; Ruohometsän kansa. Kolahti lukioikäisenä
Dean Koontz, Ääniä yössä. En uskaltanut vessaan lähteä illalla/yöllä. Ekan kerran teininä, uudestaan aikuisena -> edelleen sama vaikutus 🙃
MaharSi Patañjalin yoga-suutra (yoga-aforismit), erityisesti kolmas osa, vibhuuti-paada,
joka käsittelee siddhi-tekniinikoita ns. yliluonnollisten kykyjen kehittämiseksi/paljastamiseksi.
Varsinkin oman mielen siirtäminen toiseen roppaan (cittasya para-shariira-aavesha) tuntuu melko
järisyttävältä. Suuri filosofi Shankara käytti tuota tekniikkaa hankkiakseen kokemusta
kaama-suutran tiimoilta, kun naispuolinen joogi tai kuka lie, haastoi hänet, Kaikkitietävän
väittelyyn erotiikasta ja seksistä. Shankara pyysi kuuauden taukoa väittelyyn, siirsi oman mielensä hiljattain kuolleen kunkun roppaan ja vietti sen kuukauden hänen haaremissaan tututuen "syvällisesti" em. aihepiiriin.
Bb:stä voisi kirjoittaa kirjan tai kirjoja sekä tietokirjan että romaanin.