Lue keskustelun säännöt.
Kirja, joka ravisutti sisintäsi niin, että se jäi mieleesi pitkäksi aikaa? Joko hyvässä tai pahassa..
Paulo Coelho - Alkemisti sai alkuun henkisen heräämisen.
Kommentit (1325)
Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla-trilogia. Muutti minua ihmisenä sekä hämmästyin miten hyvin joku ihminen pystyy käyttämään sanoja, kirjoittamaan. Linna osaa kuvata aivan pienetkin ajatusten tai tekojen nyanssit.
Aleksis Kiven Seisemän veljestä, miten mehevää kieltä, maistuu ruisleivältä ja voilta. Pakko lukea kerran vuodessa!
Kolmas on Mauri Kunnaksen Koiramäen talossa-kirja. ( Sain sen lahjaksi 24-vuotiaana.) Niihin yksityiskohtia täynnä oleviin ilmeikkäisiin kuviin ei voi kyllästyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mullakin hakusessa yksi kirja. Lukisin uudestaan jos tietäisin kirjoittajan. Muistaakseni kirjailija oli englanninkielinen , scifi osastoa. Oli mies jolla oli toisessa kädessä käsinukke. Mies oli vatsastapuhuja. Kaksikko esiintyi jossain klubeilla ja pikku hiljaa tämä käsinukke alkoi ottamaan enemmän ja enemmän valtaa eli miehen omat ajatukset sekoittui käsinuken ajatuksiin. Käsinukke komenteli miestä ja tapahtuikohan murhiakin. Oli mielenkiintoinen kirja , luin samaan aikaan Kukkia Algernonille joka sekin oli hyvä.
Kuulostaa Ray Bradburyn "Huhtikuun noita" kirjan tarinalta "Ja niin kuoli Riabouchinska".
Maria Jotuni: Huojuva talo. Kuuntelin muistaakseni Yle Areenasta (?) ja teki vaikutuksen. Toivoin koko ajan päähenkilölle hyvää mutta ei tainnut hyvin käydä.
Jane Austenin tuotanto. Palaan näiden kirjojen pariin aina uudestaan ja uudestaan, ovat jaksaneet viihdyttää, liikuttaa ja naurattaa vuosikymmenien ajan.
Vierailija kirjoitti:
/quote] Olen aloittanut lukemaan monta kertaa, mutta en pääse alkua eteenpäin.
Koulussa samalla luokalla ollut julkaisi aikuisemmalla iällä kirjan. Ihmettelin hieman sitä mitä hänen tiesin työkseen tekevän. Niinpä ajattelin tutustua hänen ajatusmaailmaansa ja lukea tuon kirjan. Oli minun maailmaani niin vierasta tekstiä etten jaksanut lukea edes ensimmäistä sivua läheskään loppuun. Kirjakin taisi päätyä jossain vaiheessa roskikseen.
Siis todellako et jaksanut lukea edes yhtä sivua läheskään loppuun? Lukutaitosi ei liene kovin kehuttava. Eihän muutamassa rivissä sitä paitsi ehdi minkäälainen ajatusmaailma vielä aukeamaan - taisit tuomita teoksen tekijänsä perusteella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maria Jotuni: Huojuva talo. Kuuntelin muistaakseni Yle Areenasta (?) ja teki vaikutuksen. Toivoin koko ajan päähenkilölle hyvää mutta ei tainnut hyvin käydä.
Kyllä Huojuvan talon Lealle loppujen lopuksi kävi aika hyvin. Eero kylläkin tappoi itsensä mutta Lea meni naimisiin sen mukavan lääkärin (en muista nimeä) kanssa.
Tietysti voi miettiä mitkä henkiset vammat Lealle ja hänen lapsilleen jäi Eeron teoista.
Agotha Kristoff: Iso vihko.
Koetteli minua lukijana siltä kantilta että pystyykö sitä ylipäätään lukemaan. Roikuin siellä rajalla koko ajan kun luin. Ostin sitten kuitenkin omaan hyllyyn jotta voisin palata siihen myöhemmin, jos vaikka kerrontatapaan ja tarinaan 'tottuisi' tai 'turtuisi' - no ei tottunut eikä turtunut, en muistaakseni sitä lukenut toiseen kertaan.
Omalla karsealla tavallaan nerokas teksti, samalla kirja jota en suosittelisi kenellekään kesälukemistoksi enkä talvilukemistoksikaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistaakseni 9-luokalla meidän piti koulussa lukea Tuntematon sotilas. Monet luisti tehtävästä ja katsoivat vaan elokuvan, mutta minä kahlasin kirjan läpi. Ja vaikutuin. Osui juuri sopivaan ikään, kiinnostuin ihan eri tavalla isovanhempieni elämästä ja nuoruudesta.
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan lukenut kehuttua Richard Powersin romaania Ikipuut? Olen juuri aloittanut sen, ainakin vaikuttaa lupaavalta.
Minä olen lukenut. Alku oli minustakin lupaava. Loppua kohden tulee tunne, että kirjailija yrittää liikaa. Minun oli paikoin jopa hieman vaikea pysyä kärryillä kenestä kulloinkin on kyse. Kirjailija myös ymppää mukaan ihmisiä (esimerkiksi yhden avioparin), joiden merkitys juonen kannalta jää jotenkin hämäräksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kapur & Lamberson: "Reliability in Engineering Design".
Wiley & Sons Inc, USA, 1977. 608s.
Todennäköisyys-matematiikkaa da capo al fine!
Tentin sen myös jatko-op. (as. 5!). Paksu, painava ja kallis.
No, Nokia osti sen minulle.
https://www.amazon.com/Reliability-Engineering-Design-Kailash-Kapur/dp/…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna Karenina...
Joku kirjoitti joskus että tuo kirja olisi yksi niistä joissa kuvataan hyvin naisen mielenliikkeitä. Siinä mielessä näin miehenä olen ajatellut että voisi olla valaisevaa lukea tuo kirja, no empä ole saanut aikaiseksi.
Tämä on itselleni naisena ihmettelyn aihe. Miten me naiset olemme niin auktoriteettiuskoisia, kuin lampaat, ja mukisematta menemme tällaisiin väitteisiin mukaan? Kirjan on kirjoittanut mies, sepitellyt sen ihan omasta päästään. Miten se muka kuvaisi hyvin naisen mielenliikkeitä? Ei mitenkään. Ja jokainen omilla aivoillaan ajatteleva, lukeva, kriittinen nainen sen myös näkee. Klassisesti vähänkään seksuaalisia haluja omaava nainen ajetaan kirjan tarinassa lopulta junan alle juoksemaan (ainahan nainen saa rangaistuksen seksuaalisuudestaan miesten kirjoissa) ja lopussa omahyväisen tuntuinen mieshenkilö jaarittelee kiikkustuolissa omia omahyväisiä ajatuksiaan ollen lopulta se varsinainen kirjan päähenkilö ja kirjailijan itsensä eräänlainen omakuva. Juurikin siellä kiikkustuolissa hiplaamassa ennen kaikkea itseään. Ei kirja todellakaan kuvaa hyvin naisia. Se kuvaa erinomaisesti mieskirjailijan omahyväistä, mieskeskeistä maailmankuvaa. Mutta niin vain tämäkin klassikko on erityisesti meidän naisten mielestä ihana. Ja psykologisesti uskottava. Voi hyvänen aika!
Jep. Naurettava ja naiivi ajattelutapa. Miten kukaan voi ajatella, että yhtään mikään yksittäinen teos tms. voi "vangita naisen tai miehen mielenliikkeet", ikään kuin kyseessä olisi vain yksi henkilö? Itse olen nainen ja voin melko varmasti sanoa, ettei Anna Kareninalla ole minun mielenliikkeideni kanssa mitään tekemistä.
Kiitos tästä mielenliikkeidesi selvittämisestä suhteessa Anna Kareninaan. Ei siis taida todellakaan kannattaa lukea, ainakaan mielenliikkeisiin perehtymisen takia.
Muuten: en kylläkään puhunut mielenliikkeiden VANGITSEMISESTA, vaan vain KUVAAMISESTA, ja siis vain yhden teoksen puitteissa; ja noita teoksia tuossa yhteydessä mainittiin muitakin, mutta vain tuo yksi on vuosien takaa säilynyt mielessäni, ehkä sekä kirjan nimen että tunnetun tekijän vuoksi. Kiitos.
En arvostellut tässä sinua enkä ketään muutakaan kommentoijaa, vaan tuota ajattelutapaa. Sitä, kuinka jotkut voivat vielä nykyaikanakin ajatella, että yhden fiktiivisen henkilön mielenliikkeiden kuvaaminen kuvaa samalla koko hänen edustamansa sukupuolen mielenliikkeitä. Vastakkaisessa sukupuolessa ei oikeasti ole mitään mystistä; miesten tulisi suhtautua naisiin ihmisinä eikä "naisina". Ja sama myös toisin päin.
George R. R. Martinilta kuulemma joskus kysyttiin, mikä on hänen salaisuutensa, kun hän on osannut luoda niin aidon tuntuisia naishahmoja näkökulmineen ja ajatuksineen. Siihen hän vastasi, ettei tässä ole mitään salaisuutta, hän vain suhtautuu näihin hahmoihin ihmisinä.
Olen jo yli kuusikymppinen nainen ja lukenut elämäni aikana todella paljon. Joskus neljänkymmenen ikävuoden paikkeilla minua alkoi tympiä kaikki mieskirjailijat, jotka yrittivät kuvata naisten kokemuksia (yleensä katselemalla naisia omilla seksifantasioillaan väritettyjen silmälasiensa läpi). Tympiminen johti lopulta siihen, että lopetin miesten kirjoittaminen kirjojen lukemisen 20 vuodeksi! Nykyään annan mahdollisuuden myös hyville mieskirjailijoille... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ette te minua tunne" -nuortenkirja joskus yläasteella. Muistan, että kirja tuntui jotenkin vaikealta, en päässyt helposti kärryille. Mutta loppua kohden aloin pitämään kirjan tyylistä ja oivalsin, että lukeminen voi olla myös sellainen kokemus.
Pitäiskin lukea tuo uudestaan nyt aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ENKELEITÄ HIUKSISSANI- JA TOINEN KIRJA: PORTAAT TAIVAASEEN BY LORNA BYRNE- suosittelen**
Hermann Hessen ”Arosusi”, jonka luin kolmikymppisenä, ja sen lause
”kaikki tytöt ovat sinun”.
Vierailija kirjoitti:
Agota Kristof: Iso vihko.
Koetteli minua lukijana siltä kantilta että pystyykö sitä ylipäätään lukemaan. Roikuin siellä rajalla koko ajan kun luin. Ostin sitten kuitenkin omaan hyllyyn
Sama täällä: näin teoksen ensiksi Helsingin Rajasaaressa teatterille sovitettuna, se oli upea! Samoin oli itse kirja, jonka ekaksi lainasin kirjastosta - sittemmin ostin divarista oman kappaleen.
Se on kirja jonka haluan olevan hyllyssäni vaikken tiedä uskallanko siihen enää koskaan palata.
Vaikuttava teos, joka todella h ä i r i t s e e lukijaansa!
Humiseva harju vavisutti minua nuorena ja yksinäisenä. Kai se teroitti sitä, että on olemassa suuria tunteita, melodraamaan asti yltävää rakkautta ja tunteiden voima voi jopa tuhota elämiä. Mutta kun on yksin ja pelokas ja ei osaa luoda suhteita muihin, voi ainoastaan lukea sellaisesta kirjoista... Ja oli se muutenkin minusta hirveän hyvä kirja, ihanan överi.
Lasi maitoa kiitos, Lapsisotilaat, Lovely bones, TSH, Lumessa, Matkakissan muistelmat(etenkin lemmikkien omistajille todella koskettava)
Ja sen huomaa hänen kirjoistaan. Naiset (ja myös tytöt) ovat monipuolisia ja syviä hahmoja, jotka kykenevät sekä kehittymään että taantumaan. He eivät ole koristeita eivätkä objekteja, vaan aktiivisia toimijoita omine hyvine ja huonoine puolineen.
Minä en voi lukea Catlynin kappaleita tuntematta syvää halveksuntaa ja ärtymystä.