Lue keskustelun säännöt.
Kirja, joka ravisutti sisintäsi niin, että se jäi mieleesi pitkäksi aikaa? Joko hyvässä tai pahassa..
Paulo Coelho - Alkemisti sai alkuun henkisen heräämisen.
Kommentit (1325)
Luin peruskoulussa Bram Stokerin Draculan. Teki vaikutuksen. Nukuin viikon valkosipulinkynnet kiinnitettynä huoneeni ovenkarmiin 🤦♀️.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen päivänlaskua ei voi.
Naama oli kipeä siitä naamapalmuilusta.
Olisiko mahdollista, että tässä oli ehdottomasti se Suomen kaunokirjallisesti laaduttomin Finlandia-palkinnon saaja? Vai vieläkö joku tulevaisuudessa alittaa tämänkin riman? Oli kyllä luokattoman huonosti kirjoitettu eikä tahaton koomisuuskaan ainakaan itselläni kirjalle mikään Finlandia-palkintomeriitti ole. Sen siitä saa, kun palkinnon jakaa ei-kirjallisesti asiantunteva yksittäinen henkilö.
En usko, että tuota huonommaksi voi enää mennä. On toki huonompia kirjoja, mutta ne eivät olekaan voittaneet palkintoja.
Ainoa hieno asia tuossa kirjassa oli sen rakenne (tapahtumien kuvaus monen henkilöhahmon silmin ja välissä ne tietokirjamaiset osiot). Senkin vaan moni muu on tehnyt paremmin.
Se kirja olikin todellinen helmi,luin sen 3x ja annoin luettavaksi veljen pojalleni.
Henkinen herääminen melkein valaistuminen sen kirjan seurauksia :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna Karenina...
Joku kirjoitti joskus että tuo kirja olisi yksi niistä joissa kuvataan hyvin naisen mielenliikkeitä. Siinä mielessä näin miehenä olen ajatellut että voisi olla valaisevaa lukea tuo kirja, no empä ole saanut aikaiseksi.
Tämä on itselleni naisena ihmettelyn aihe. Miten me naiset olemme niin auktoriteettiuskoisia, kuin lampaat, ja mukisematta menemme tällaisiin väitteisiin mukaan? Kirjan on kirjoittanut mies, sepitellyt sen ihan omasta päästään. Miten se muka kuvaisi hyvin naisen mielenliikkeitä? Ei mitenkään. Ja jokainen omilla aivoillaan ajatteleva, lukeva, kriittinen nainen sen myös näkee. Klassisesti vähänkään seksuaalisia haluja omaava nainen ajetaan kirjan tarinassa lopulta junan alle juoksemaan (ainahan nainen saa rangaistuksen seksuaalisuudestaan miesten kirjoissa) ja lopussa omahyväisen tuntuinen mieshenkilö jaarittelee kiikkustuolissa omia omahyväisiä ajatuksiaan ollen lopulta se varsinainen kirjan päähenkilö ja kirjailijan itsensä eräänlainen omakuva. Juurikin siellä kiikkustuolissa hiplaamassa ennen kaikkea itseään. Ei kirja todellakaan kuvaa hyvin naisia. Se kuvaa erinomaisesti mieskirjailijan omahyväistä, mieskeskeistä maailmankuvaa. Mutta niin vain tämäkin klassikko on erityisesti meidän naisten mielestä ihana. Ja psykologisesti uskottava. Voi hyvänen aika!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kjell Westön Missä kuljimme kerran.
En enää koskaan katso Helsinkiä samoin silmin tämän kirjan luettuani. Auttaa myös koti-ikävään nyt kun en asu Suomessa.
Pidän muutenkin Westön romaaneista todella paljon. Hänellä on taito kirjoittaa koskettavasti historiallisten tapahtumien, ajan kulun ja henkilökohtaisten valintojen vaikutuksista tavallisten ihmisten kohtaloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna Karenina...
Joku kirjoitti joskus että tuo kirja olisi yksi niistä joissa kuvataan hyvin naisen mielenliikkeitä. Siinä mielessä näin miehenä olen ajatellut että voisi olla valaisevaa lukea tuo kirja, no empä ole saanut aikaiseksi.
Erilaisten ja eri-ikäisten naisten mielenliikkeitä kuvataan hyvin sarjassa Song of Ice and Fire. Siinäkin miehen kynästä.
Vierailija kirjoitti:
Dalton Trumbon Sotilaspoika. Järkyttävä. Voin fyysisesti pahoin tuon jälkeen. Kertoo vammautuneesta sotamiehestä joka on menettänyt kaikki raajat, näön, kuulon, kielen ja alaleuan. Koko kirja on päähenkilön pään sisällä tapahtuvaa monologia ja elämän läpikäyntiä
Hei,kiitos kirjailijan nimestä,sen olin unohtanut. Siitähän tehtiin elokuva jonka näin kauan aikaa sitten elokuva kerhossa-järkyttävä mutta jäi muistiin ikuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raamattu. Sen ymmärtäminen muutti ajatteluni positiivisesti. Suhtaudun nykyään kaikkiin ihmisiin paljon myönteisemmin, ymmärrän että jokainen voi muuttua parempaan päin. Pääsin irti taikauskosta, ennustelijoista, kaikesta hörhöopeista esim. horoskoopeista, enkä pelkää kuolleita, mörköjä enkä kummituksia. Tulevaisuus näyttää valoisalta. Paljon muutakin, mutta tässä muutama myönteinen vaikutus.
... Raamatun kaltaisiin satukirjoihin.[/quote]
Mitähän Raamatun kaltaisia satukirjoja olisi?
Joka pitää Raamattua 'satukirjana' hän ei varmaan itsekään täysin tajua ja ymmärrä millaisessa traagisessa henkisessä ja hengellisessä pimeydessä hän elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mullakin hakusessa yksi kirja. Lukisin uudestaan jos tietäisin kirjoittajan. Muistaakseni kirjailija oli englanninkielinen , scifi osastoa. Oli mies jolla oli toisessa kädessä käsinukke. Mies oli vatsastapuhuja. Kaksikko esiintyi jossain klubeilla ja pikku hiljaa tämä käsinukke alkoi ottamaan enemmän ja enemmän valtaa eli miehen omat ajatukset sekoittui käsinuken ajatuksiin. Käsinukke komenteli miestä ja tapahtuikohan murhiakin. Oli mielenkiintoinen kirja , luin samaan aikaan Kukkia Algernonille joka sekin oli hyvä.
Kirja on "Taikuri".
Louisa M. Alcottin Pikku naisia.
Sain kirjan noin 10-vuotiaana joululahjaksi, ja olen siitä asti rakastanut sitä. Olen lapsesta asti ahminut kuvausta Megin tanssiaisista, itkenyt Bethin kohtaloa, kuvitellut itseni 1800-luvun lopun New Yorkiin Jo’n kanssa ja toivonut, että naapurissani asuisi oma Laurie.
Edelleenkin, jos olo tuntuu orvolta, nappaan kirjan hyllystä ja lähden Marchin perheen luo Concordiin. Näin tein esim. viime jouluna, kun en Koronan vuoksi päässyt perheeni luo. Marchin tyttöjen joulu auttoi siirtämään ajatukset pois surusta ja ikävästä.
Näin aikuisena lukiessani pystyn erottamaan kirjasta feministisiä sävyjä ja vaikutteita Alcottin perhetaustasta ja isän ajatusmaailmasta.
Elokuvasovituksista suosikkini on 90-luvulla tehty, jossa on mm. Winona Ryder ja Christina Bale. Uusinkin oli mielestäni varsin onnistunut, mutta 90-luvun versio on minulle kaikkein läheisin. Ehkä tähän vaikuttaa se, että näin sen ensi-illan aikaan ja olin niin nuori silloin. Ysärileffan koskettavuutta lisää se, että se on omistettu hirvittävän henkirikoksen uhrina kuolleelle tytölle, jonka lempikirja Pikku naisia oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Stephen Kingin 11.22.63. Jotenkin niin mielenkiintoinen aikamatka menneisyyteen ja Jaken rakkaustarina kosketti todella paljon. Mä en voinut pariin viiikkoon aloittaa uutta kirjaa koska olin vielä tämän kirjan henkilöissä ja tarinassa kiinni.
Mä tykkäsin kans tästä vaikka ajattelin ettei aikamatkakirjat kiinnosta. Tai kingin kauhut. Mutta tää yllätti.
Vierailija kirjoitti:
Louisa M. Alcottin Pikku naisia.
Sain kirjan noin 10-vuotiaana joululahjaksi, ja olen siitä asti rakastanut sitä. Olen lapsesta asti ahminut kuvausta Megin tanssiaisista, itkenyt Bethin kohtaloa, kuvitellut itseni 1800-luvun lopun New Yorkiin Jo’n kanssa ja toivonut, että naapurissani asuisi oma Laurie.
Edelleenkin, jos olo tuntuu orvolta, nappaan kirjan hyllystä ja lähden Marchin perheen luo Concordiin. Näin tein esim. viime jouluna, kun en Koronan vuoksi päässyt perheeni luo. Marchin tyttöjen joulu auttoi siirtämään ajatukset pois surusta ja ikävästä.
Näin aikuisena lukiessani pystyn erottamaan kirjasta feministisiä sävyjä ja vaikutteita Alcottin perhetaustasta ja isän ajatusmaailmasta.
Elokuvasovituksista suosikkini on 90-luvulla tehty, jossa on mm. Winona Ryder ja Christina Bale. Uusinkin oli mielestäni varsin onnistunut, mutta 90-luvun versio on minulle kaikkein läheisin. Ehkä tähän vaikuttaa se, että näin sen ensi-illan aikaan ja olin niin nuori silloin. Ysärileffan koskettavuutta lisää se, että se on omistettu hirvittävän henkirikoksen uhrina kuolleelle tytölle, jonka lempikirja Pikku naisia oli.
425:
Tietenkin Christian Bale! 😅 Damn you, autocorrect!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna Karenina...
Joku kirjoitti joskus että tuo kirja olisi yksi niistä joissa kuvataan hyvin naisen mielenliikkeitä. Siinä mielessä näin miehenä olen ajatellut että voisi olla valaisevaa lukea tuo kirja, no empä ole saanut aikaiseksi.
Erilaisten ja eri-ikäisten naisten mielenliikkeitä kuvataan hyvin sarjassa Song of Ice and Fire. Siinäkin miehen kynästä.
Miksi alapeukut?
Tunnistan omasta elämästäni jokaisen noista kirjan naisista. Olen itse yksi heistä.
Laitan muutaman viime vuosien aikana säväyttäneen (etten turhaan luettele jo mainittuja)
1. Téa Obrech: Vedetön maa
Uskomattoman upeasti kirjoitettua americanaa. Viipyilevästi kirjoitettu pioneeritarina, jossa mukana ripaus mystiikkaa ja kurkkua kuristava loppuhuipennus.
2. Kate Elisabeth Russell: Vanessa
Kirjan alussa hämmästytetään lukija, sillä nuorena opettajansa hyväksikäyttämäksi joutunut tyttö on vieläkin lämpimissä väleissä tekijän kanssa. Järkyttävä ja moderni groomauksen kuvaus joka iskee kuin tuhat volttia.
3. Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys
Voiko, siis herranjestas voiko, tällaista ollakaan?
4. Susanna Clarke: Piranesi
Suomennetaan pian. Laita varaus nyt, jos haluat villille matkalle. Kirja on vielä parempi jos maltat olla lukematta arvosteluja/takakantta edeltävästi ja uskot tuntematonta internetissä ja hyppäät sokeana matkaan.
Sen verran avaan että aivan alussa päähenkilö kuvailee ympäristöään. Hän tuntuu olevan kovin yksin pylväiden ja outojen tulvien ympäröimänä.
Vierailija kirjoitti:
Yuval Noah Harari: Sapiens. ... antoi minulle täyden varmuuden siitä, ettei jumalaa tai henkimaailmaa ole olemassa.
No kovinpa on heppoiselle, höyhenenkeveälle perustalle tuollainen "täysi varmuus" laskettu.
Kun kirja "Afrikka valitsi minut - Pertti Söderlundin elämä" julkaistiin, niin niissä yhteyksissä päähenkilö lausui että "minulle on myöhäistä tulla sanomaan ettei Jumalaa ole, sillä olen nähnyt ja kokenut liian paljon".
Samaten Jaakko Romun kirjassa "Romu mutta maksettu" saattaisi olla mielenkiintoista aiheeseen liittyvää.
Joku kirjoitti joskus että tuo kirja olisi yksi niistä joissa kuvataan hyvin naisen mielenliikkeitä. Siinä mielessä näin miehenä olen ajatellut että voisi olla valaisevaa lukea tuo kirja, no empä ole saanut aikaiseksi.