Lue keskustelun säännöt.
Kirja, joka ravisutti sisintäsi niin, että se jäi mieleesi pitkäksi aikaa? Joko hyvässä tai pahassa..
Paulo Coelho - Alkemisti sai alkuun henkisen heräämisen.
Kommentit (1325)
Vierailija kirjoitti:
Vera Miettisen Eerika. Vaikutti siihen, että sosiaalialan ammattilaisena tulen pitämään huolen, ettei tämä toistu siellä missä minä työskentelen. Käänteen tekevä ja sikäli voimaannuttava kirja, että uskallan olla röyhkeäkin tarvittaessa, vaikka painostusta tulee joka suunnalta. Tämä kirja on parasta mitä alalle voi antaa ( näitä vastaavia tarinoita on pimennossa paljon)
Vahvasti tsemppiä sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen päivänlaskua ei voi.
Naama oli kipeä siitä naamapalmuilusta.
Ei muuta kirjoitti:
Amerikan spyko: Niitä asioita ei voi edes elokuvaan laittaa mitä kirjassa oli. Alkoi tutua siltä että Brett Easton Ellis on todellisen hoidon tarpeessa.
Uhrilampat kannattaa myös lukea kirjana. Siinä on muutama mielenkiintoinen sivuhenkilö, joita ei leffassa ole.
Dave Pelzer: Pimeän poika. Tosi järkyttävä kuvaus 70-luvun perheväkivallasta, jossa oma äiti pahoinpiteli ja kidutti poikaansa. Kirja on tositapahtumiin perustuva, ja siinä kuvataan hienosti myös väkivaltaa kokeneen pojan aikuistumista ja traumoja lapsuudestaan, ja kuinka niistä voi selvitä.
Agustina Bazterrica -ROTUKARJA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
/quote] Olen aloittanut lukemaan monta kertaa, mutta en pääse alkua eteenpäin.[/quote]
Koulussa samalla luokalla ollut julkaisi aikuisemmalla iällä kirjan. Ihmettelin hieman sitä mitä hänen tiesin työkseen tekevän. Niinpä ajattelin tutustua hänen ajatusmaailmaansa ja lukea tuon kirjan. Oli minun maailmaani niin vierasta tekstiä etten jaksanut lukea edes ensimmäistä sivua läheskään loppuun. Kirjakin taisi päätyä jossain vaiheessa roskikseen.
Pieni runotyttö. Noin 10-vuotiaana rakastuin kirjaan ja introverttina, kirjoittamiseen intohimoisesti suhtautuvana lapsena samastuin sen päähenkilöön - ehkä vähän liiankin voimakkaasti :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
...Valtaojan Kotona maailmankaikkeudessa. Luin sen heti sen ilmestyttyä n. 20 vuotta sitten. Olipa avartava ja hyvällä tavalla hämmentävä kokemus! Tätä ja muita Valtaojan teoksia voi lämpimästi suositella kaikille.
Jonkinlaisin odotuksin aloin lukea Valtaojan "Kaiken käsikirjaa". Mies kuitenkin leppoisan kevyeen pakinatyyliin turisee jotakin. Jäi lukeminen siihen. Minulle oli kertynyt melkein kaikki Valtaojan kirjat, ne menivät poistoon, eikä ole erityisemmin suunnitelmissa perehtyä enempää hänen ajatuksiinsa. Senkään takia kun mies ei ole kyennyt osallistumaan samaan keskusteluun esim. Matti Leisolan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
... Harari ...
ajattelee ... järkevästi.
Anna mun kaikki kestää.
Stephen Kingin 11.22.63. Jotenkin niin mielenkiintoinen aikamatka menneisyyteen ja Jaken rakkaustarina kosketti todella paljon. Mä en voinut pariin viiikkoon aloittaa uutta kirjaa koska olin vielä tämän kirjan henkilöissä ja tarinassa kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...Valtaojan Kotona maailmankaikkeudessa. Luin sen heti sen ilmestyttyä n. 20 vuotta sitten. Olipa avartava ja hyvällä tavalla hämmentävä kokemus! Tätä ja muita Valtaojan teoksia voi lämpimästi suositella kaikille.
Jonkinlaisin odotuksin aloin lukea Valtaojan "Kaiken käsikirjaa". Mies kuitenkin leppoisan kevyeen pakinatyyliin turisee jotakin. Jäi lukeminen siihen. Minulle oli kertynyt melkein kaikki Valtaojan kirjat, ne menivät poistoon, eikä ole erityisemmin suunnitelmissa perehtyä enempää hänen ajatuksiinsa. Senkään takia kun mies ei ole kyennyt osallistumaan samaan keskusteluun esim. Matti Leisolan kanssa.
Valtaoja vähän alkoi toistamaan itseään trilogian "Kotona masilmankaikkeudessa- Avoin tie -Ihmeitä" jälkeen.
Nuo kirjat ovat kyllä huikeita.
Vai että ei suostu keskustelemaan Leisolan kanssa?
Eipä ihme.
Harva tiedemies alkaa julkiseen väittelyyn kreationistin kanssa.
Kreationistin väitteet eivät perustu faktoihin, joten niihin on faktoilla vaikea vastata.
Jos vastaat, kreationisti vastaa joka vastaukseen kahdella, kolmella valheella ja et voi annetun ajan puitteissa mitenkään vastata näihin.
Viisaasti teki Esko kieltäytyessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...Valtaojan Kotona maailmankaikkeudessa. Luin sen heti sen ilmestyttyä n. 20 vuotta sitten. Olipa avartava ja hyvällä tavalla hämmentävä kokemus! Tätä ja muita Valtaojan teoksia voi lämpimästi suositella kaikille.
Jonkinlaisin odotuksin aloin lukea Valtaojan "Kaiken käsikirjaa". Mies kuitenkin leppoisan kevyeen pakinatyyliin turisee jotakin. Jäi lukeminen siihen. Minulle oli kertynyt melkein kaikki Valtaojan kirjat, ne menivät poistoon, eikä ole erityisemmin suunnitelmissa perehtyä enempää hänen ajatuksiinsa. Senkään takia kun mies ei ole kyennyt osallistumaan samaan keskusteluun esim. Matti Leisolan kanssa.
Matti Leisolan kanssa olisikin vaikeaa keskustella eksaktisti ainakin evoluutiosta ja siihen vaikuttavista voimista. Käsittääkseni hän ei ole kyennyt esittämään minkäänlaista teoriaa niistä toimintatavoista ja menetelmistä, joilla niin kutsuttu älykäs suunnittelija hänen mukaansa on toiminut tai toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote] Scifi ei ole moskaa. Onpa sivistymätöntä mitätöidä kokonainen genre. Et ole paljon tainnut lukea, etenkään scifiä?[/quote]
En tiedä onko scifi moskaa vai ei mutta minua juuri EVVK.
Eikä kiinnosta salapoliisikrimitkään, Pohjolan poliisi kertoo -kirjoja voisi ehkä lukea jos ennättäisi.
Ihailen kirjoissa sydämeen käyvää kuvausta ihmisistä ja ihmisyydestä. Kaksi hienoa kirjaa tässä lajissa ovat nobelisti John Steinbeckin Eedenistä itään (hyvän ja pahan kamppailu ihmismielessä) ja kotimaisista Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla. Kouluaikana jäi läksyt tekemättä tämän vuoksi. Myös Steinbeckin pienoisromaani Hiiriä ja Ihmisiä on jättänyt jäljen.
Poika "pakkoluki" yläasteella S. E. Hintonin Me kolme ja jengi. Suositteli ja olin vaikuttunut.
Aarre omassa kirjahyllyssä on Louis Bromfeltin 30-luvulla kirjoittama Sateet tulivat. Kuvaus Intiasta ennen itsenäistymistä, kun rajut tapahtumat luonnossa mullistavat ihmisten elämän.
Muutkin ovat vaikuttuneet Khaled Hosseinin kirjasta Tuhat loistavaa aurinkoa. Niin minäkin.
Edith Whartonin Viattomuuden aika on hieno ja vaikuttava rakkauskertomus ilman yhtään seksikohtausta. Wharton oli ensimmäinen Pulizer-palkittu naiskirjailija. Scorsese ohjasi siitä upean elokuvan.
Kjell Westön vaikuttava kirja Kangastus 38 jäi mieleen. Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saanut teos kuvaa koskettavasti historian vaikutusta pienen ihmisen elämään.
Nobelisti Kazuo Ishiguron Pitkän päivän ilta kasvoi alun pitkäveteisyydestä koskettavaksi ihmiskuvaukseksi.
Kiitos näistä kaikista hienoista kirjavinkeistä.
Vierailija kirjoitti:
..että valtaosa kosmetiikasta on pahasta enkä sitä koskaan ole käyttänytkään.
Hieno asenne näinä aikoina kun Iisebelin buduaarituotteiden markkinoijat yrittävät saada tuotteitaan kaupaksi jotta voisivat saada toimeentulonsa tyhjäntoimittamisesta.
Samaa mieltä kuin pari muuta... Esko Valtaoja on kamala pölyinen jaarittelija ja valovuoden päässä ulkomaisista esikuvistaan. Ulkomailla osataan kirjoittaa upeita, vetävästi kirjoitettuja kirjoja maailmankaikkeudesta. Silti Valtaoja sai sillä yhdellä kirjalla hirvittävästi arvostusta kriitikoilta. Tyhmänä ostin sen lahjaksi veljelleni. Voi mikä häpeä, kun tajusin, millainen ala-arvoisen huono teos se oli. Vieläkin nolottaa, veli taisi ajatella, että se lahja oli jonkinlainen piikittely, sellainen tahallisen huono lahja, vaikka luulin, että kerrankin ostan laatua. Siitä jäi kestävä paha mieli :(
Charlotte Bronten Villette, joka on minusta paljon parempi kuin Kotiopettajattaren romaani. Sivuhahmojen tarinat ovat mielestäni tässä vähän paremmin esillä, eikä romanssi ole niin ilmeinen kuin Kotiopettajattaren romaanissa.
Junichiro Tanizaki: Makiokan sisarukset. Ylemmän keskiluokan japanilaisten naisten elämää Osakan lähellä ja Tokiossa 1930- ja 1940-luvuilla. Kaksi naimisissa, ja kaksi pitäisi saada naimisiin.
Vikram Seth: Sopiva nuori mies. Sama aihe, sama aikakausi, mutta Intiassa.
Richard Adams: Ruohometsän kansa.
Vierailija kirjoitti:
Ennen päivänlaskua ei voi.
Naama oli kipeä siitä naamapalmuilusta.
Olisiko mahdollista, että tässä oli ehdottomasti se Suomen kaunokirjallisesti laaduttomin Finlandia-palkinnon saaja? Vai vieläkö joku tulevaisuudessa alittaa tämänkin riman? Oli kyllä luokattoman huonosti kirjoitettu eikä tahaton koomisuuskaan ainakaan itselläni kirjalle mikään Finlandia-palkintomeriitti ole. Sen siitä saa, kun palkinnon jakaa ei-kirjallisesti asiantunteva yksittäinen henkilö.
Onhan se suositeltava tuo 'Animal farm'.
Orwell meni eräänlaisin ihantein jonkin sortin sosialistina Espanjan sisällissotaan, mutta hän kohtasi siellä sosialistisenkin ihmisen sisäisen mädännäisyyden, ja hädintuskin päästen hengissä pois joutumatta falangistien tai toisen sortin sosialistien (niin juuri) kynsiin kirjoitti 'retkestänsä' muistelukset.