Kirja, joka ravisutti sisintäsi niin, että se jäi mieleesi pitkäksi aikaa? Joko hyvässä tai pahassa..

Maria Kajavan Pitkä taival.

Valtavan puhutteleva, kertoo inkeriläisten (suomalaisia siis) kovista kohtaloista. Lukekaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pieni elämä oli hyvin kirjoitettu ja niin järkyttävä tarina, että tärisin, olin jotenkin ylivireä, enkä saanut nukuttua kunnolla.

Tämän tulin itsekin kirjoittamaan.

Samoin. Kaunis, surullinen ja järkyttävä. On toki muitakin kirjoja, mitkä on vuosien varrella koskettaneet, mutta Pieni elämä on nyt viimeisimpänä jäänyt mieleen.

"Me kolme ja jengi" Olen lukenut monta kertaa. Ekan kerran varmaan ala-asteella.

Maria Vaaran VIHREÄ MATKA. Luokkaa saturomaani, ja oli jotenkin tosi vaikuttava kokemus joka on jäänyt mieleen. Ehkä luin sen kuitenkin vähän liian nuorena, koska on mennyt täysin ohi että se on vertauskuvallinen kertomus sairaan mielen tervehtymisestä.

Amerikan spyko: Niitä asioita ei voi edes elokuvaan laittaa mitä kirjassa oli. Alkoi tutua siltä että Brett Easton Ellis on todellisen hoidon tarpeessa.

Ei muuta kirjoitti:

Amerikan spyko: Niitä asioita ei voi edes elokuvaan laittaa mitä kirjassa oli. Alkoi tutua siltä että Brett Easton Ellis on todellisen hoidon tarpeessa.

Ellisin muutama ensimmäinen kirja oli todella hienoja nuoruuden ja kahdeksankymmenlukutuntemusten kuvauksia, ja on todella sääli, että hän taantui shokkiefektimaakariksi ja myöhemmin vielä siitäkin alaspäin tekijäksi, jonka kirjoissa ei enää ollut edes juonta, pelkkää omituista höhheröä vain. Mutta alun perin hän oli häikäisevän lahjakas, ne ensimmäiset teoksethan hän kirjoitti tyyliin kahdekstantoistavuotiaana ja toisen parikymppisenä. Ehkä liian nuorena saatu julkisuus sai hänet tuhlaamaan lahjansa. Pilalle mennyt tekijä. Tuollaisiakin joskus on, joiden uran huippu on alussa ja siitä alkaakin sitten alamäki eikä toisinpäin

Vierailija kirjoitti:

Mull2e viimeisin ravisuttaja oli Naiset, joita ajattelen öisin.

Osui ja upposi tähän neljänkympin kriisiin, kun lapset alkaa olla jo isoja ja nuoruus eletty, että mitäpä sitä elämällään vielä ehtisi tehdä...

Muita täällä mainittuja: Sinuhe, aika ajoin sen luen, Bim Mustakorva, meni ihan yli kun luin sen 11-v:nä. Sadan vuoden yksinäisyys oli upea, onhan noita.

Just noi kolme mullakin monen muun lisäksi. Samoin Juuret ja Polttouhrit (en saanut katsoa televisiosta)

Olli Jalosen Taivaan pallo. Loistava!

The Go-between, L.P.Hartley, jotenkin vaan niin hyvin kirjoitettu kirja, vei mennessään. Luettava englanniksi, käännös ei ole niin intensiivinen, eikä niin soljuvaa. Kirjasta tehty ainakin kaksi elokuvaversiota, uudempi mielestäni parempi, mutta eivät tavoita niitä kuuman kesän tapahtumia ja miten kesä muutti koko koulupojan loppuelämän.

Vierailija kirjoitti:

Tshernobylistä nousee rukous oli järkyttävä.

Saman tekijän Sodalla ei ole naisen kasvoja on brutaalein lukemani sotakirja. Kirjoittaja kokosi neuvostoliittolaisten naissotilaiden kokemuksia II maailmansodasta, ja niissä ei ole piilotettu eikä kaunisteltu äärimmäisen järkyttäviä yksityiskohtia.

Paavo Rintalan Leningradin kohtalonsinfonia tulee kakkosena. Kertoo siis Leningradin piirityksestä, jonka aikana nälkiintyneet kaupunkilaiset jopa söivät ruumiita.

Nämä sietäisi luettaa kaikilla, jotka ihailevat diktatuuria ja väkivaltaista ääriajattelua, ihan miltä laidalta tahansa.

” Toinen sukupuoli on Simone de Beauvoirin klassinen feminismin perusteos, joka ilmestyi ranskaksi kahdessa osassa 1949. Suomeksi teos on ilmestynyt lyhennettynä 1980 Annikki Sunin suomentamana. Uusi, lyhentämätön suomennos ilmestyi 2009 ja 2011 suomentajinaan Iina Koskinen, Hanna Lukkari ja Erika Ruonakoski.”

Tämän kirjan vuoksi minusta tuli feministi v 1980. Paluuta entiseen ei ollut. Silmien avautuminen laajeni monille muillekin elämän alueille.

Richard Dawkinsin Jumalharha, jonka luin teininä aika kauan sitten. Sai ajattelemaan asioita pitkäksi aikaa ja miettimään omaa kristillistä maailmankatsomusta. Hyvä kirja, onneksi tuli luettua.

Muistan aina sen mistä eräs kirja kertoi, mutta en sen nimeä. Tarina ei ollut mikään ihan kamala, mutta monia käänteitä. Siinä oli eräs pariskunta, jonka mies maalasi tauluja ja asuivat hienossa kartanossa. Nainen oli kuitenkin pettynyt liittoon ja haaveili muutosta ja matkasta ulkomaille. Asiaa pahensi se, kun mies toivoi lasta jota nainen ei pystynyt saamaan.

Heillä oli piikana nuori tyttö, joka tapaili erästä poikaa. Tyttö tuli raskaaksi ja olisi varmaan saanut tämän pariskunnan miehen myötä lähtöpassit kartanosta, mutta hän luotti emäntään ja kertoi tälle. Emäntä päätti auttaa ja valehteli miehelleen, että on itse raskaana. Mies uskoi tämän ja piika pystyi peittämään sen, että on raskaana. Mies luuli, että piika meni auttamaan emäntää synnytyksessä, vaikka todellisuudessa olikin toisin päin. Vauvaa mies luuli omaksi lapsekseen.

Kirja loppui niin, että emäntä, piika ja muistaakseni tämä piian kumppani eli lapsen todellinen isä lähtivät vanhalla matkustaja purjelaivalla ulkomaille pian tämän jälkeen. Emäntä jätti kirjeen jossa kertoi kaiken. Kirjoitin nyt emännästä, mutta ei siis mikään maatalo vaan kartano jossain ulkomailla kaupungissa. Ehkä maa oli Hollanti. Kirjailija ulkomaalainen ja kirjan nimi saattoi liittyä tulppaaneihin.

Kirjan aikakausi ehkä sodan jälkeinen 50 tai 60-luku tai sitten 1900-luvun alupuoli ennen sotaa. Kirja ei muistaakseni totta kuitenkaan. Kirja ei ollut mikään kovin paksu, ehkä alle 400 sivuinen. Luin eräässä lomapaikassa ja kirja oli sen paikan valikoimaa ja ei oma kirja joten nimi unohtui. Jos joku tietää niin kiitän. Jäänyt mieleen.

Suljettu maa

Kertoo elämästä Pohjois-Koreassa

Beloved/ Toni Morrison

Raamattu!

Astrid Lindgrenin Pitkä, pitkä matka oli 5-vuotiaalle minulle aika raju, vaikka lastenkirja olikin. En enää edes muista juonta tarkalleen, mutta sen muistan, että oli ahdistava.

Hiro Arikawa - matkakissan muistelmat. Mies lähtee road tripille kissansa Nanan kanssa, tarkoituksena löytää Nanalle uusi koti. Käsittämättömän upeasti kerrottu tarina, joka muuttuu sitä syvällisemmäksi mitä pitemmälle sitä lukee. Itkin kuin vesiputous enkä varmasti koskaan saa kirjan viimeisiä sivuja pois mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Raamattu!

Ei ole turhaan maailman luetuin kirja. Edes yleissivistyksen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Täällä jo mainittu James Herriotin Kaikenkarvaiset ystäväni oli ala-asteikäiselle vaikuttava lukukokemus. Täytyisi joskus näin aikuisiällä kokeilla lukea uudelleen. Tuntuisiko kirja enää yhtä liikuttavalta ja hyvin kirjoitetulta kuin silloin. Kerran tein testin Tarzan-kirjoille. Niitä luin aivan tohkeissani pikkutyttönä, hienompaa ei ollutkaan. Niinpä kokeeksi lainasin yhden Tarzanin kirjastosta kerran. Sen hohde oli aikuisen silmiin kieltämättä himmennyt :D

Mulle kävi näin Tiina-kirjojen kanssa. Rakastin niitä lapsena, mutta kun aikuisena tartuin pariin, niin huomasin, että ne olivatkin itse asiassa aika kehnosti kirjoitettuja. Myös niiden seksismi ja muu asenteellisuus ärsytti suuresti, vaikka tiedänkin, että ovat vanhoja kirjoja :/