Kirja, joka ravisutti sisintäsi niin, että se jäi mieleesi pitkäksi aikaa? Joko hyvässä tai pahassa..

Audrey Niffenegger: Aikamatkustajan vaimo

Kertoo nimensä mukaan pariskunnasta, jonka mies matkustaa ajassa menneisyyteen ja tulevaisuuteen tahdosta riippumatta. Riipaiseva rakkaustarina.

"Saatana saapuu Moskovaan" , vaikka suomenkielinen nimivalinta ei oikein toimi. Bulgakov on tekijä.

Dalton Trumbon Sotilaspoika. Järkyttävä. Voin fyysisesti pahoin tuon jälkeen. Kertoo vammautuneesta sotamiehestä joka on menettänyt kaikki raajat, näön, kuulon, kielen ja alaleuan. Koko kirja on päähenkilön pään sisällä tapahtuvaa monologia ja elämän läpikäyntiä

Vierailija kirjoitti:

Minusta Haleyn toiminta ei vie arvoa teokselta, joka täytyy lukea kirjoittajasta irrallisena, sellaisenaan, kuten kaikki kaunokirjallisuus lähtökohtaisesti.

No kyllä se nyt vaan vie. Haley ei ainoastaan hyväksikäyttänyt muiden yleisiä tarinoita vaan varasti tyyliin jonkin romaanikässäristä osia. En muista tarkkaan, miten tämä meni, mutta kyse ei ole mistään niin viattomasta kuin annat ymmärtää vaan ihan siis törkeä ideavarkaus, jonka kohteena oli toinen kirjailija/kirjoittaja. Ja lopulta hän joutui maksamaan kovat korvausrahat mutta maineen sai näköjään pitää eli varkaus kannattaa? Ainakin kaltaistesi mielestä. Etsi googlella lisätietoa, äläkä yritä valk opestä varasta toiseksi vain siksi, että tämä oli sellainen parempi varas sinun mielestäsi.

Gabriel Tallentin Minun ikioma kultani.

Piironginjalka kirjoitti:

Luin juuri Teemu Keskisarjan kirjan Kyllikki Saaresta. Olen nyt melko vakuuttunut tekijästä.

Lukekaa itse!

No olisikohan tekijä Teemu Keskisarja, jos kannessa kerran niin lukee?

Vierailija kirjoitti:

Hahhaa, kuka muka enää lukee mitään kirjoja.

todella monet, ja ne jotka lukevat, ovat ehkä aiempaakin sitoutuneempia harrastukseensa, minkä näkee kirjablogien yleisyydestä. Ei sellaisia ennen wanhaan ollut. Myös kuuntelukirjat ovat tuoneet ihan uudenlaista yleisöä lukemiselle. Kuinkahan monta vuosikymmentä on jaksettu itkeä lukemisen vähyyttä ja aina se vain pitää edelleenkin pintansa. Kirjat saisivat olla halvempia kyllä.

Sieppari Ruispellossa. En muista juonesta paljonkaan, mutta tunteen romaanin luettuani muistan. Lukuisia kirjoja lukeneena, jostakin syystä tämä kolahti.

Amerikan psyko. Luin sen ehkä 17-vuotiaana ja jotkut murhakohdista olivat kuvottavia. Kirja tuntuu jotekin väkivaltaisemmalta kuin elokuva, murhat kuvataan tarkkaan, ja kirjassa on kohtauksia joita elokuvassa ei ole.

En ainakaan lukiessani edes tunnistanut kirjasta sen "satiiria", en kylläkään myöskään pystynyt lukemaan loppuun asti.

Sofian maailma, jonka teininä luin.

Täällä jo mainittu James Herriotin Kaikenkarvaiset ystäväni oli ala-asteikäiselle vaikuttava lukukokemus. Täytyisi joskus näin aikuisiällä kokeilla lukea uudelleen. Tuntuisiko kirja enää yhtä liikuttavalta ja hyvin kirjoitetulta kuin silloin. Kerran tein testin Tarzan-kirjoille. Niitä luin aivan tohkeissani pikkutyttönä, hienompaa ei ollutkaan. Niinpä kokeeksi lainasin yhden Tarzanin kirjastosta kerran. Sen hohde oli aikuisen silmiin kieltämättä himmennyt :D

Katiska

En ole vuosiin lukenut mitään yhtä kiinnostavaa

Hege Storhaug "Islam - yhdestoista vitsaus". Ayaan Hirsi Ali " The caged virgin".

Aleksis Kiven Seitsemän veljestä on paras kirja ikinä. Vaikuttava, liikuttava ja lisäksi älyttömän hauska <3

Kirjavaras ja Varkaiden kaupunki ovat molemmat mahtavan mielenkiintoisia, puhuttelevia ja unohtumattomia kirjoja. Kumpiko se paras? En pysty ratkaisemaan.

Marianne Fredriksson - Anna, Hanna ja Johanna. Ihana kuvaus sukupolvien välisestä ketjusta, äitien ja tyttärien suhteesta ja varsinkin äitien ja poikien.

Tarina jäi vuosiksi mieleen. Ihmettelen miksi Fredrikssonin kirjasta "Simon" on tehty leffa, mutta tästä ei!

Ihana ketju muuten. Tästä sain monta kirjavinkkiä :)

Teininä luin siltä istumalta yhtenä sateisena kesäyönä anne frankin päiväkirjan. Suututti perheen kohtalo, niin lähellä sodan loppua jäivät kiinni.

Pitääkin etsiä kirjastokortti esille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Wassmo, Herbjørg: Lasi maitoa, kiitos. Aivan järkyttävä kuvaus nuoresta tytöstä, jolle valehdeltiin, että pääsee Tukholmaan tarjoilijaksi, mutta joutuikin seksiorjaksi. Niin hirveää kuvailua, että voin pahoin koko kirjan alusta loppuun, mutta kirjaa ei vain voinut jättää kesken. Niin traumaattinen lukukokemus, etten ole vieläkään päässyt siitä yli. Varmaan 10 vuotta sitten luin kirjan. Hirveä siksi, että tietää lukuisten lasten ja nuorten joutuvan tuohon samaan joka ikinen päivä ja me vain ummistetaan asialta silmät ja korvat. 

Tämä kiteyttää niin täydellisesti sen, miten toisten ihmisten todellisia tragedioita toiset käyttävät sosiaalipornotyyppisenä kirjallisena tum puttamisena ja viihteenä. Silmät kiiluen luetaan kiihkokuola suusta valuen ja toisesta suupielestä sitten vakuutellaan, että on se niin hirveetää, kun kukaan ei tee mitään (itsekän et tehnyt muuta kuin makasit soffalla lukien kirjaa ja nauttien siitä viihtenäsi). En itse ikinä pystyisi tähän. Miten te kykenette? Miten kehtaatte?

Tässä on pointti kyllä. Tällaiset ihmiset ovat niitä samoja jotka jakavat hitaasti ajaneiden autojen tunnistetietoja somessa pedarivaroitusten kanssa, ja tulevat maalittaneeksi kohdettaan etsivän rakennustyömiehen. Eivätkä he ymmärrä edes hävetä.

Ei stana, huseeraatko sinä ahdistelijoiden puolustaja joka ikisessä palstan ketjussa? Että tänne kirjaketjuunkin piti tuota samaa uhriutumisviestiä tulla postaamaan, oot kyllä ihan uskomaton tyyppi!

Russell Hoban: Hiiri ja hänen lapsensa.

10-vuotiaana lainasin tämän koulun kirjastosta, koska kirjan kannessa oli kuva leluhiiristä. Muistan edelleen, yli kolmekymmentä vuotta myöhemminkin, sen ahdistuksen, jota tunsin lukiessani tätä kirjaa. En ole vieläkään uskaltanut tarttua siihen uudestaan.

Kai se jotenkin peilasi elämääni rakkaan ja läheisen isäni ja väkivaltaisen alkoholistiäitini kanssa. Valon ja pimeyden ristiriitaa ja niitä elämässä tapahtuvia pahoja asioita, joihin sinulla ei ole vaikutusvaltaa.

Nevil Shute, Viimeisellä rannalla.

Olen lukenut ainakin 4 kertaa vuosien mittaan ja aina itkeä kollotan vuolaasti.

Eli silloin pitää lukea, kun ei ole puoliso kotona, ettei ihmettele , mitä tuo kollottaa.

On tehty ainakin 2 elokuvaa, joista se ensimmäinen on mustavalkea, ties koska tehty, kumpikaan elokuva ei vastaa kirjan antia. 

Sir Elwoodin Hiljaiset värit on tehnyt siitä levyn ja hyvin onnistuneen. Erinomaisesti kiteytetty koko tarina. Liikutun siitäkin joka kerta.