Joka jumalan juhlapyhä sukulaiset tukkimassa!
Milloin tahansa muulloin vieraat ovat meille tervetulleita, vaikka pitemmäksikin aikaa, mutta miksi helkkarissa sukulaiset ovat aina tukkimassa meille juuri jouluksi, juhannukseksi tai pääsiäiseksi!? Ymmärtäisin lyhyen vierailun, mutta moneksi yöksi, jopa viikoksi! Ne juhlapyhät juuri haluaisi viettää oman perheen kanssa. Ja sitten suututaan jos yritetään kohteliaasti kieltäytyä kyläilystä. Mä en kestä, joka vuosi sama virsi ja sitten me ollaan muka ihan paskoja jos ei oteta vieraita vastaan!! Miksi ette viihdy kotonanne?
Kommentit (18)
No niin, huomenna arki taas. Nyt kaikki pakkaamaan kimpsut ja kampsut ja kotiin sieltä sukulaisten nurkista!
Ap voisi joskus kokeilla sitä että varaisi omalle perheelleen loman juhlapyhien ajaksi. Siinä olisi hyvä ja perusteltu syy olla passaamatta sukulaisia kun tupa on tyhjillään ja isäntäväki matkoilla.
Asutteko sukutilalla tai talossa, joka on kyseisten sukulaisten entinen koti? Sinun vai miehesi puolen sukua?
Ihan oma koti tämä on. Sukua lähtöisin täältä ja me ainoat jotka asumme täällä enää.
Kai ne vieraat haluaa helpon joulun/ juhannuksen jne.
Teil on liian hyvät tarjoilut ja puitteet. Vieraat uimapatjan päälle nukkumaan, ja tarjolle jotain kuppasta. Pistät talkootöihin vielä ja sanot saunan olevan rikki. Eivät ilmesty seuraavaksi juhannukseksi
Sinun vai miehen puolen sukua vai molempia?
Vieraat ovat tottuneet että teille pääsee. Ja onhan teille näköjään päässyt, tänäkin vuonna. Tee selväksi, älä kiertele ja kaartele. Meille ei sinakaan tule kukaan tahtomattani.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 00:21"]Sinun vai miehen puolen sukua vai molempia?
[/quote]
Se ei ole oleellista tässä asiassa.
Juhlapyhät ovat yleensä ainoa aika nähdä sukulaisia kunnolla, siksi. Perusvkl on niin lyhyt.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 00:26"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 00:21"]Sinun vai miehen puolen sukua vai molempia?
[/quote]
Se ei ole oleellista tässä asiassa.
[/quote]
Niin, oleellista on se, ettei talon isäntäväki kykene estämään vieraiden tunkeutumista omaan kotiinsa. Mistä moinen munattomuus?
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 00:26"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 00:21"]Sinun vai miehen puolen sukua vai molempia?
[/quote]
Se ei ole oleellista tässä asiassa.
[/quote]
eli miehen.
Eikö ne vatipäät puhetta ymmärrä? Ei tarkoittaa Ei!
Sano niille tiukasti, ettei se nyt kerta kaikkiaan käy. Eikä muuten onnistu tulevinakaan vuosina. Joku roti se on kerjätessäkin.....
Eikö kannattaisi asentaa ulko-oviin lukot?
Kuulostaa samalta mitä itse koin lapsuudessa ja nuoruudessa. Iskän suku tuli aina meille juhlapyhinä, isä kutsui, ja äiti mukana. Sitten pyhät menivät siihen että äiti otti marttyriasenteen ja oli kuin perseeseen ammuttu karhu, itki ja raivosi lopulta perheelle (mutta vieraille ei sitä näyttänyt). Vuosikausia sama asetelma. Nykyään kun me lapset olemme aikuisia ja perheellisiä, äitini ottaa pultteja siitä, että emme joka juhlapyhä mene heille. Välillä menemme, kohteliaisuudesta, mutta kun hänen toivomat koko suku koolla -juhlat toteutuvat, siellä aina tulee hänelle se loppuunpalaminen ja pian. Tuomme tarjottavaa ja kaikki autamme häntä, ei hänen panostuksensa kelpaa, häntä aliarvostetaan. Jätät tuomatta mitään (monien vänkäämisien jälkeen) häntä käytetään hyväksi.
Ollaan kutsuttu (kolme sisarusta meitä on, kaksi perheellistä ja nuorin poika avovaimonsa kera) vanhempia meille vuorotellen tai yhteisiin juhliin, mutteivät lähde.
Ap kysy teidän vierailta, kenen luona seuraava tapaaminen vietettäisiin, koska teistä olisi mukava olla vieraina joku kerta? Tällainen ehdotus :)
No perskele, lukothan ne oviin varmaan takaisivat rauhan. Miten en tuota heti tajunnut.
No ei vaan... Sukulaiset kyllä tietävät ja olen sanonutkin että vietän mieluusti perhejuhlat oman perheen kanssa. Se ei vaan tunnu menevän perille. Kutsuvat ite itsensä aina. Ehkä en osaa tarpeeksi tiukasti sanoa sitten. Luulisi että tervejärkinen ihminen ymmärtäisi olla kutsumatta itse itseään. En halua olla kuitenkaan ilkeäkään.
Ja kuten sanoin en halua kertoa kummalta puolen sukua ovat.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 01:14"]Kuulostaa samalta mitä itse koin lapsuudessa ja nuoruudessa. Iskän suku tuli aina meille juhlapyhinä, isä kutsui, ja äiti mukana. Sitten pyhät menivät siihen että äiti otti marttyriasenteen ja oli kuin perseeseen ammuttu karhu, itki ja raivosi lopulta perheelle (mutta vieraille ei sitä näyttänyt). Vuosikausia sama asetelma. Nykyään kun me lapset olemme aikuisia ja perheellisiä, äitini ottaa pultteja siitä, että emme joka juhlapyhä mene heille. Välillä menemme, kohteliaisuudesta, mutta kun hänen toivomat koko suku koolla -juhlat toteutuvat, siellä aina tulee hänelle se loppuunpalaminen ja pian. Tuomme tarjottavaa ja kaikki autamme häntä, ei hänen panostuksensa kelpaa, häntä aliarvostetaan. Jätät tuomatta mitään (monien vänkäämisien jälkeen) häntä käytetään hyväksi.
Ollaan kutsuttu (kolme sisarusta meitä on, kaksi perheellistä ja nuorin poika avovaimonsa kera) vanhempia meille vuorotellen tai yhteisiin juhliin, mutteivät lähde.
Ap kysy teidän vierailta, kenen luona seuraava tapaaminen vietettäisiin, koska teistä olisi mukava olla vieraina joku kerta? Tällainen ehdotus :)
[/quote]
Meiltä kukaan ei ole kyllä kutsunut ja osittain tunnistan itsessäni tuota samaa marttyyriasennetta. Stressaannun kun sukulaisia tulee. Juhlapyhien vietto ei ole yhtä rentoa kuin oman perheen kesken. Juhlapyhien järjestelyissä on muutenkin oma työnsä, niin en kaipaa siihen ylimääräistä stressiä. Tiedostan tämän asian, joten siksi meille ei ketään kutsutakaan. Muulloin ovat kyllä tervetulleita.
Siis miten te juhannusta vietätte? Mikä silloin on kovemman työn alla kuin tavallisena viikonloppuna? No, perjantai on tietty vapaa, joten sukulaisvierailu voi kestää päivän kauemmin. Mutta syömiset ja saunomiset ne muulloinkin on järjestettävä. Itse toivoisin, että sukulaiset tuppautuisivat, mutta ovat niin surkeita pitämään yhteyttä. Eivät tule kutsumatta tai kutsuttuna saati että pyytäisivät sinne. Joskus ollaan me tuppauduttu, mutta ei sitäkään kehtaa montaa kertaa tehdä.