***ENSIKOT keskiviikkoon***

eikös tänään ole yleinen viikonvaihtopäivä? Taas on jotain jännää tapahtunut monien raskaudessa! :)



Onnea Niameylle tytöstä, innolla odotan kertomusta.



Pari gallupia on vielä vastaamatta:



miehen kanssa ollaan pyöritty samassa kaveriporukassa jo vuosia, minä ihastuin yhden hitaan tanssin aikana joissain lukiobileissä mutta miestä jouduin " taivuttelemaan" monta vuotta, ennen kuin tajusi, että minä olen hänen Elämänsä Nainen. Ihan hyvä varmaan, että ne ihan teinivuodet älyttiin olla seurustelematta ja vasta parinkympin tienoilla lyötiin hynttyyt yhteen. Sitten, kun lopulta alettiin, ei kyllä kauaa mennyt siihen, että ilman toista ei olisi enää vaan pystynyt olemaan.



Työvalinta on ollut puolittainen vahinko, kyllä ihan tarkoituksella hakeuduin tutkijaksi, mutta tutkimuskohteita en oikein ole koskaan päässyt vielä itse valitsemaan vaan ne on aina tupsahtaneet jostain työnhakuvaiheessa. Tällä hetkellä tosiaan mieli tekis kovastikin muihin hommiin. Vaikka nyt ihan aluksi kotiäidiksi. :) Luultavasti suuntaudun johonkin ihmisläheisempään hommaan jatkossa.



Ja fobiagallupvastaukseeni lisäys - pelkään nykyään kovastikin korkeita paikkoja, etenkin, jos niissä ei ole seiniä tai lattian läpi näkee.



Omaan napaan ei mitään uutta, tuttua tärinää...



-Osse ja Santeri rv 29+0

kun kerran yleisö on näitä tapaamistarinoita lisää toivonut, niin voisinpa minäkin jakaa omani teidän romantikan nälkäisten kanssa:)

eli ollaan mieheni kanssa tavattu nitetrainin hoitsubileissä. kyllä, missäpä muualla sitä lähihoitaja ja teekkari tapaisivat:) ihan rauhassa tanssahtelin lattialla, kun huomasin ja sanoin kaverillekkin että kato nyt kun tuokin yks tuolla tuijottaa. no muutama sana taidettiin siinä lattialla jo vaihtaa. sit myöhemmin illalla kaveri halusi " äijä-kierrokselle" eli kiertää baarin läpi ja katsoa löytyiskö potenttiaalisia " uhreja" (hänellä oli outo tapaa etsiä vanhempia ja varattuja miehiä, koska niihin ei tarvinnut sitoutua" . nooh, löysikin sitten yhden ja sanoi mulle että meetkö vähän kauemmas. siinä sitten pallo hukassa hetken olin ja kun käänsin selkäni oli tää tanssilattija-hiippari siinä vieressä. ja niinpä minä sitten menin ja paukautin " sähän olit äsken tanssilattialla" . eli näin viaton teekkari iskettiin. tuli sitten istumaan meidän pöytään. luuli koko illan mun olevan selvinpäin (jota en TODELLAKAAN ollut) ihan vaan sen takia kun en suostunut hänen oluestaan juomaan, en KOSKAAN juo olutta:P. ja tämä tarina jatkuu myös ekaan yöhön joka ei oo mitään k-18-kamaa:) kaveri asui siinä nitetrainia liki vastapäätä olevan henkan yläkerrassa, oli jo aiemmin puhetta että oon siellä yötä. kutsuin sitten tän miekkosen sinne VAAN nukkuun. myös toinen ystäväni oli kutsunut jonkun valloituksen mukaan, joka johti siihen että tämä kaveri jonka kämppä oli joutui oman poikaystävänsä kanssa käveleen joitakin kilometrejä pojan kämpille :) TOOOSi reilua:) nooh, kaveri valloituksineen valtasi sängyn ja me lattia. kun kaveri sitten jossain vaiheessa heitti miehen pihalle, me siirryttiin pehmeään sänkyyn lattian sijasta. nyt oon tainnut jo lopultakin viiden vuoden sitkeällä työllä saanut kaverini vakuutettua että sinä yönä ei mitään tapahtunut, vaikka hän niin väittikin kuuleensa siitä lattialla. minun mies oli siinä sitten katsellut auringonnousua ja minua aamun tullessa, kun ei ollut saanut hirveesti nukuttua.

aamulla toinen kaveri soitti ja kysyi että no millainen se poika oli, mies vieläkin muistaa kun vastasin " parempi kuin edellinen" on kuulema yksi hienoimmista kohteliaisuuksista hänelle:) ja siitä se sitten alkoi.



eli tässä teille tarina, enhän mä voi tähän muuta kirjoittaakaan, kun muuten tulisi romaani:) eli jätettäköön ekat puhelut, tokat treffit (jotka kesti vaan 44 tuntia:)) ja kaikki muu toiseen viestiin:)¨



omassa masussa kaikki tuntuu olevan ok. virstaputken on simppis löytänyt, eilen sitä innostui muksauttelemaan. toosi kivan tuntuista äidistäkin;)



tikru ja simppis 21+5

..." Parempi ku edellinen!!!" Aika hyva veto Tikru :)))



Voih, tuli ikava opiskeluaikoja Tampereella. Varsinkin Henkkaa, ja jopa NiteTrainia...



Makkara (joka loysi miehensa London Pubista)

Yllättäen taas piiiitkä tauko kirjoittelussa..



Mutta ekana, onnea Niamey!



Amy, mä sain sen Vau' kirja kun pyysin. Terkka sanoi että niitä on varastossa, mutta eivät jaa niitä kaikille kun niissä on joku virhe tms.. Kysymällä saat sen. :)



Galluppeja..

Mieheni on parhaan kaverini serkku, ja sitä kautta tiesin hänet jo muutama vuosi ennen the Vappua, mutta sitä ennen hän oli ollut varattu. Sitten -04 vappuna lähdin juuri kortin saaneena kaverilleni, luokkakaverilleni ja miehelleni kuskiksi, ja sitten viiden aikaan yöllä päädyimme kahdestaan järvenrannalle, ja siitä se alkoi heti. :) Samana syksynä kihloihin, marraskuussa naimisiin.



G: Nykyisin olen pukualan opiskelija, mutta ammatiltani olen autonasentaja. Tuo ammatti oli kiva käydä ja hyödyllinen, mutta en jaksa tehdä kytkin ja jarruremontteja eläkeikään..



Viime perjantain neuvola kuulumisia:

Rv 22+5

Pissa puhdas

Painon muutos +138g (kaikkiaan +2kg)

RR 136/82

Hemppari 137

Kohdunpohjan kork. 20cm

Sydämmensyke + (150)

Liikkeet +



Liikkeet on tuntunut nyt reilun viikon, hirveästi ovat vahvistuneet. :) Ja maha on paisunut, nyt on kokeilussa ekojen äippähousujen versio, vähän ovat vielä kesken.

Olo edelleen todella hyvä. Ja eilen lähti minun vanhemmille kortti, missä kerromme öttiäisestä. Vähän jännittää.. :)

Lauantaina olis veljen ja hänen morsiammen polttarit. Vielä pitäisi keksiä jotain ohjelmaa.



bejpi ja öttiäinen 23+2

Kiva, kun joku muukin on löytänyt miehensä netistä :)



Meillä siis sama homma, chatin kautta tavattu, vähän niinkuin paritettu kun menin kerran chatissa sanomaan, että haluan miehen. Chatti oli semmonen pienemmän puoleinen yhteisö, jossa porukka tunsi toisiaan aika paljon livenäkin ja yks sitten laittoi miehelle tekstarin, että on löytänyt hänelle vaimon. Alkuun juteltiin chatissa ja meilailtiin ja joskus ehkä kuukautta myöhemmin tavattiin ja lähes siitä asti on kimpassa asuttukin. Kihloihin mentiin vajaa pari vuotta eka treffeistä, naimisiin siitä vuoden päästä ja nyt häistä vuoden jälkeen odotellaan tuota vauvaa.



Päiväpinot on olleet taas ihan valtaisia ja töissä ollut niin kiire, etten taas yhtään muista mitä kenenkin kuulumisiin on pitänyt kommentoida...



Niameylle ihan hirmuisesti onnea pienokaisesta!!



Oma napa alkaa ehkä viimeinkin hieman paisumaan. Tai siis nakuna näyttää kuin olisi vähän lihonut tai turvoksissa tai jotain, mutta ei se vieläkään vauvamaha ole. Liikkeitä ihan hirmuisesti yritän kuulostella, mutta tuskinpa niitä vielä tuntuu, kun istukka on vatsan puolella. Malttia siis taas tarvittaisiin.



Teillä tulee varmaan olemaan tosi kivat treffit Tampereella :)



Tästä voisi varmaan jatkaa tuota mammapaidan ompelua tovin ennen Salkkareita ja hetken vielä sen jälkeenkin. Tosin vähän pahaa pelkään, että tuo paitamalli ei oikein tälle rintavarustukselle sovi, mutta katsotaan nyt mitä saadaan aikaan...



Vilkutuksia!!

- Essi ja " nimeämätön" rv 17+1

[color=deeppink][size=2]Onnea Niameylle, isille ja pikkuiselle tyttöselle!!! ♥ ♥ & hearts; ♥ ♥ & hearts;[/size]



Ihanaa, että pääsitte vihdoin kotiin oman vauvelin kanssa! Kaikkea hyvää teidän perhelle ja voimia vauva-arkeen totutteluun! Vauva-puolella nähdään! ;)



Halauksin,

-Q-[/color]

moikka kaikille!

mä kirjoitan pikaisesti jotain, kun en oo pitkään aikaan jaksanut pinoutua. Mulla on alkanu loppuraskauden pahoinvointi, tuntuu et välil heikottaa niin paljon, että..

Oltiin tänää tutustumassa synnytyssairaalaan, ja kivaahan siel oli! Tuli niin todellinen olo et koht meilläkin on pikku nyytti kainalossa. Vauvalla on edelleen niitä sydämen rytmihäiriöitä, mut mä voin ihan hyvin. Kohdunkaula on pehmennyt, mut sitä on kuitenkin viel jäljellä. Vauva on lääkärin mukaan jo alkanut laskeutumaan, iik. Ens maanantaina on neuvola, ja tiistaina on taas se vauvan sydämen seuranta jorvissa. pitäkää peukkuja mulle etten taas ala panikoimaan siitä.

Onnea muuten tosi paljon Niameylle ja kaikille muillekin jaksamisia!



Ezzie 33+4

Ekaksi heti hirmuisasti onnittelua Niameylle ja miehelle pikkuprinsessastanne! Ei hän ollutkaan maailman ensimmäinen vauva, joka jäi masuun asumaan (yritys oli hyvä)! :)



Täällä on ollut villisti erilaisia gallupeja, joten vastastattavahan niihin on!

TAPAAMINEN: Me ollaan miehen kanssa tavallaan tunnettu jo varmaan kymmenen vuotta, saman kylän asukkeja kun ollaan. Jossain vaiheessa mies alkoi piirittää mua aina, jos oltiin samoissa pirskeissä tai kapakassa. En tosiaankaan lämmennyt aivan heti, itse asiassa aivan alkuaikana seurustelin toisen kanssa ja tämä piirittäjämies oli minua melkein viisi vuotta nuorempikin... Siis kloppi. :) Pikku hiljaa vaan huomasin, että aika kiva tyyppihän tuo on ja vanha suhde kariutui omia aikojaan omaan mahdottomuuteensa... Sitkeästi hän jatkoi vonkaamistaan ja niin sitten eräissä mökkipirskeissä keskustelimme ja päätimme alkaa deittailemaan. Päivä, jolloin mieheni omien sanojensa mukaan " pakotettiin parisuhteeseen" , oli reilu kaksi vuotta sitten. Yhteiseen asuntoon muutettiin reilu vuosi sitten ja tuota miestä en vaihtaisi mihinkään tai keneenkään. Vauvan toivotimme tervetulleiksi reilu vuosi sitten, peläten kovasti mahtaako toiveemme ikinä onnistua. (Mulla vaikea endometrioosi ja rankat hoidot). Ei olla vielä kihloissa, eikä naimisissa. Tulevaisuudessa nämä sitten toteutamme.



Tosi kivoja tarinoita teillä ensitapaamisistanne ja suhteen alkuajoista! :)



FOBIAT: En pidä kovin korkeista paikoista enkä hämähäkeistä. Ehkä sana fobia on turhan vahva, pikemminkin inho olisi ehkä mulle parempi.



AMMATTI: Hoitoalalla täälläkin. Työskentelen tällä hetkellä sairaanhoitajana leikkausosastolla.



Amy muisteli ihan oikein epiduraalista. Pistopaikka puudutetaan ensin ennen varsinaisen epiduraalineulan laittoa. Kun iho on hyvin puudutettu, ei pitäisi tuntua kipua ainoastaan tekemisen tunne. Itsellä kokemusta paitsi ammatin kautta, samalla lailla kuten Amylla kivunhoitona vatsaleikkauksen jälkeen ja oli todella hyvä. Ehdottomasti pyydän epiä synnytyksessäkin, jos tarve vaatii. Katetri, jonka voi selkään jättää, on todella ohut ja ei millään lailla tunnu kun se on paikalleen laitettu. On tosi kätevä, koska puudutusta voi sen kautta vaivatta lisätä.



Möröttimelle tsemppaus sairaalaan! Toivottavasti voit paremmin ja pääset pian kotiin lepäämään!



Ja kovasti tsemppiä myös ensikkojoukon oksentelijoille (ainakin Karssuli ja Kesis...) Sympatiani ovat puolellanne, lopetin itse oksentelemisen vasta rv 18, joten vielä on tuoreessa muistissa se hirveä olo, jatkuva vetämättömyys, huimaus yms. Yrittäkää jaksaa, toivotaan, että olonne helpottaa mahdollisimman pian!



Lopuksi vielä tämän päiväisiä neuvolakuulumisia:

Rv 23+3

Hb 117

Pissa ok

RR 118/71

Painoa +958g

Turvotusta ei ole.

Sf-mitta 18

Syke vahva, noin 130-140krt/min ja kovasti potkuja doppleriin

Liikkeet ++



Nyt iltapalalle ja nukkumaan, työpäivä koittaa taas huomenna.

Keinuhepo ja Sitruuna 23+3

Hienosti selvisin kaupungilla pari tuntia ja shoppailin urakalla paitoja ja tigin koko arsenaalin. Nyt on kyllä veto aivan loppu ja tili tyhjä.

Mutta kertokaas mulle, miksi mun maha yhtäkkiä tänään on ihan valtava? Ei puhettakaan ollut saada kiinni farkkuja, joita käytin sujuvasti vielä viikko sitten. Ei edes vetskari mennyt kiinni. Piti laittaa pitkä paita, jottei näy kun rouva vetää ympäri Helsingin keskustaa housut auki ja maha pullottaen. Eikä siis mikään muu paikka pullota. Voiko tulla turvotusta näin paljon ihan yhtäkkiä?

Ja kuinkas pian se masu alkaa oikeesti kasvaa? Mietin tässä, että jos ostan nyt vähän normaalikokoa isommat farkut, niin onkos ne heti kohta pienet nekin? Vai kuljenko vaan napit auki ja ootan että turvotus häipyy...? Häipyykö se?

Miten NÄIN ALUSSA voikin olla kaikenlaisia oireita? Hassua... Ihmiset varmaan ihmettelee mikä mussa on vikana. Nuori nainen, puhisee ja vaappuu ja kulkee housut auki! Ehkä mä vaan jään neljän seinän sisään odottelemaan parempia aikoja.

Uupunut mutta ihmeen hyvävointinen Kesis

ensiksikin superhyperonnittelut Niameylle ja koko perheelle ihanasta vauva rinsessasta :) upeeta ja mahtavaa:)



sit toiseksi te ootte niin ihania kun tsemppasitte tässä mun käsi-piikitys-paniikissa, helpotti varsinkin kuulla että jos joutuis ohennukseen niin ei oo niin hirveen vaarallista (luin töissä teiän kommentteja just ennen ultraa), kiitti teille kaikille:)



eli kuulumiset käsiultrasta, kaikki ok eli ei mitään vakavampaa löytänyt, suoni tosiaan puhjennut läpi ja valunut jotenkin pidemmälle alueelle kuin yleensä. Ihmetteli kyllä miten noin pahasti, mutta tukokseen tai arpikudokseen viittaavaa ei löytynyt, kipu johtunee isosta mustelmasta joka hieman turvottaa..kyllä lähin huojentuneena sieltä. Käsi on tänään vieläki rumemman näkönen eli on levinnyt tuo väri ihan kyynärpäähän asti..ei voi kuvitellakaan olla lyhythihaisessa julkisella paikalla, muthan arvioitaisiin heti joksikin tapapiikittäjäks.



Silmiä on kirvellyt kauhiasti, johtunee noista savuista. Tän päivän hesarissa luki myös että mm. pienten vauvojen, lasten ja raskaana olevien tulis vältellä savua eli olla siis sisällä. Mä olin maanantaina ulkona piipahtamassa just sillon kun se hirvee savupiikki oli hesassa eli ihan sankka savu ja luulin että ois ollu lähellä tulipalo..mitähän kaikkee myrkkyä siinä savussa mahtaa olla...



mies tossa muuten otti meidän jättiläisnasun pukemisharjotteluun...hih hyvin mahtu t-paita päälle:D



nyt kauhee väsy on joten palailen tarkemmin loppuviikosta ku ehin tänne teiän ihanaan seuraan, vilkutukset kaikille:)



naukumiukumauku

meidän vaavi kääntyi yllättäen perätilaan vaikka on jo 23 viikolta ollut raivotarjonnassa. mietin tässä vain että mitä luulette/ onko jollain kokemusta että missä vaiheessa siitä kannattaa huolestua jos ei ala kääntyä takaisin.?

missä vaiheessa yleensä vauvat kääntyy lopullisesti.?mä ajattelin että josko olisi ollut jo lopullisesti mutta ei kai sitten viihtynyt.



tuolla netissä oli jossain että taskulampulla voisi kokeilla kääntää että vauva seuraisi valoa hyvällä säkällä..en tiedä miten tehokasta mutta ehkä kokeilemisen arvoista..



kiitti etukäteen jos jollain viisaita sanoja..



terv ellu ja masukki rv 28+5

Olipas taas pitkä pino tänään! Mä tunnun yleensä olevan aina viimeisiä kirjoittajia, kun olen iltavuorosta kotona vasta kymmenen aikaan...



Ja tosiaan ihanaa lukea noita romanssijuttuja! Aika moni tuntuu tavanneen baarissa - toisaalta missäpä muuallakaan aikuiset ihmiset tapaisivat?! Ellei sitten harrastuksen parissa, tai töissä (niinkuin jotkut täälläkin).



Omaa napaa: Muhku tunki itsensä tänään ihan hassuun asentoon: sen pää taisi olla tuossa kohdun yläreunassa vähän navan korkeutta ylempänä, ja kivusta päätellen se potki mua jonnekin peräsuolen ja virtsarakon välimaastoon... Vihloi muuten aika kovastikin välillä! Ja kun tunnustelin tuosta navan yläpuolelta, niin siinä tuntui ihan kova kohta - pää kenties?! Ihanaa kun suunnilleen tuntee vaavin sijainnin jo, ei tarvitse enää vain potkujen perusteella arvella pään ja pepun paikkaa. Tästähän ne tuntemukset vaan selkenee, kun vaavilla on kuitenkin vielä parin kuukauden ajan hyvin tilaa liikkua... :)



Pitäisi varmaan vähän vielä pakkailla, kun perjantaina on se muutto. Mutta hauskaa viikonloppua, huomenna ja pe-aamuna vielä palstailen mutta sitten saattaa tulla viikonlopun mittainen nettikatko.



Kandi & muhku 22+1