***ENSIKOT keskiviikkoon***

Tässä eiliseltä: http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=8136930&p=2&tmode=1&smode…



Voi että ottaa päähän! Meille piti tulla sähkömies vilkaisemaan makkarin lamppua, ja hän soitteli eilen kysyäkseen, kuinka aikaisin tänä aamuna voi tulla. Sanoin että ollaan iltatyöläisiä joten jossei ihan hirveän aikaisin aamulla tulisi... Sovittiin sitten, että yhdeksältä voi tulla. No, me miehen kanssa herättiin puoliväkisin puoli ysiltä, että saataisiin edes jotain päälle ennen kuin poraaminen alkaa. -> Kello on nyt kymmenen, eikä sähkömiestä kuulu! Mun on pakko päästä kohta takaisin nukkumaan, enkä pääse mihinkään pitkäkseni, ennen kuin sen p*********** sähkömies on käynyt! Meillä ei ole enää sohvaa, kun vanha myytiin pois, ja uusi lsohva tulee uuteen asuntoon. Ja se työn alla oleva lamppu on juuri tuossa sängyn yllä, eli en voi mennä nukkumaan siihenkään! Kiroan myöhästelevät työmiehet alimpaan helvettiin... Se ei varmaan oikeasti tajunnut, että me ei herätä MUUTEN VAAN ennen yhdeksää aamulla...



Mutta jospa se päivä tästä paranisi. Mun pitää lähteä kahden aikaan töihin, että jos ei kahteentoista mennessä ole työmies tullut, on pakko soittaa ja pyytää ettei tulisi ollenkaan tänään, kun on saatava nukkua päiväunet.



vähemmän pirteä Kandi & muhku 22+1

ei et ole sokea.....



ihan ensteks ONNEA NIAMEY JA KOKO MUU PERHE !!!!



Uutisia tässä onkin jo odotettu.



Burden kandeis vissiin hankkii joku tapaturma vakuutus, mikäli ne sulle antaa sellaista ????



Mitään kommentoitavaa en nyt keksi millään vaikka tapahtunut oli kaikkea yhdelle sun toiselle, pää ei nyt vaan toimi.



neuvola kuulumisia:

Rv 23+4

Hb 126

Pissa puhdas

RR 100/60

Painoa koko raskauden aikana tullut 4,6 kg ( vaaka on vaihtunut niin viikossa tullutta painoa en osaa sanoa )

Turvotus ei ollut

Sf-mitta 20

Syke 156+

Liikkeet ++

Tarjonta RT ( tämä felicitaksen ultrasta katsottu 22+3 )



neiti oli kovin energinen aamutuimaan ja potkaisi dobleria niin että se oikein pomppasi masun päällä, ei meinattu saada ääniä kuuluviin kun kuului vaan sellaista epämääräistä rahinaa puhinaa ja mulinaa kun neiti heitti kuperkeikkaa masussa.



Sellaista siis tälle aamulle, jatketaan myöhemmin.



AA ja miss möhis

Olen täällä taustaillut, kun työkiireet vie mennessään. Onnittelut kaikille jakautuneille....voi miten ihanaa lukea teidän viestejä!

Tsemppiä niille joilla on ollut huolia raskaudessa, pidän täällä peukkuja, kaikki asiat toivottavasti järjestyvät.

Olen nauranut aina kippurassa milloin Poppiksen kaskuille ja kommenteille...milloin " kissan pilleri" jutuille. Kyllä on piristänyt päivää mukavasti!

Kun kiirusta riittää, niin vastaan nyt vain Gallupeihin, oli niin kiva lukea teidän suhteiden taustoista :)

G: Tapasin avopuolisoni aika tasan 4 vuotta sitten ravintolassa. Huomasin jo pidemmältä, kun joku tuijottaa intensiivisesti. Siinä kun ohitin miekkosta, niin katsoi minuun kovin iskevänä silmiin. Jotta en olisi ollut niin helppo saalis :)) piti sitten hymyillä ja vain kävellä ohi. Myöhemmin hän otti hihastani kiinni ja vaihdettiin siinä muutama sana ja puhelinnumerot. Ei siinä mittään, mut kaveri kaulaili samana iltana toisen kanssa ja aattelin, et se siitä, mie en ainakaan soita tolle kollille.

Kaveri soitti miulle heti maanantaina ja pyysi treffeille...ja voi sitä rakkautta :)) Nyt ollaan asuttu yhdessä 3 vuotta ja ostettiin asunto 2 vuotta sitten. Naimisiin ehkä joskus, ei kiirettä (ja miehän en kosi).

G: Olen tällä hetkellä myyntiassistentin hommissa ja pidän työstäni kovasti, on monipuolista ja saan tehdä myös aika itsenäisesti hommia. Nyt kuitenkin haaveissa vaihtaa alaa, jos vaikka puutarhuri miusta tulisi :)

Kaikille enskattarille toivotan täten mukaa viikon jatkoa...jakautukaahan siellä kaikki vaiheessa olevat ja tulkaa kertomaan synnytyskokemuksista. Niitä jotenkin kovasti kaipaa, kun tietenkin oma synnytys vähän jännittää, vaikka sinne on vielä ikuisuus.

Sabnia huhuilen, josko sulla oli niitä asanoita, joita kannattaa raskausaikana välttää??

Mykis ja Hippis 16+5

Ihanaa kun oli taas vähän myöhäisempi herätys, kun meillä keskiviikkoisin myöhempään töihin meno:) Saatiin koiruuden kanssa nukkua puoli ysiin saakka... Mies tosin lähti jo klo 04:00 työmatkalle ja kolisteli aamulla kukonlaulun aikaan keittiössä ja häiritsi meitä:(



Voi Kandi sua ja noita sähkömiehiä! Taitaa olla noitten " duunareiden" tyyppivika toi että aikataulut ei IKINÄ pidä:( Toivottavasti saat sen äkkiä sit pois kun tulee ja takas nukkumaan.



Niamey olikin ilmoittautunut eilen. Onnea hurjasti koko perhelle prinsessan johdosta!! Tulehan kertomaan tarkemmin miten meni kun ehdit.



Mörötinkö se oli sairaalaan joutunut, toivottavasti kaikki nyt menee hyvin sulla.



Nauku, mulla kauhea pikkikammo ja jo verikokeessa mulla sumenee silmissä. En tiedä mieten tosta selviäisin. kääks... Toivottavasti käsi paranee hyvin.



Sipullako se taitaa olla lähtö edessä kohta. Tulehan kertomaan mikä vointi tänään!



Burde, sun ois parasta varmaan kääriä itses vaahtomuovipatjaan ja teipata patja lujasti kiinni, niin säästyisit noilta " haavereilta" . Vaikka sit menisit minne vain mukkelis makkelis, olis suojaus kunnossa:)) Ja mä kun luulin et mä telon aina itseni joka paikkaan.... ;=)



Äiti tuleekin tänään kylään töiden jälkeen, tuo mun neuvolakortin ja jotain muuta tilpehööriä mitä on keräillyt. Hauska seurata miten samaan tahtiin mennään äidin kanssa. Mulla ois tentti ens ti ja jotenkin olen joka illaksi keksinyt jotain ohjelmaa ja lukeminen jäänyt... yllätys yllätys... motivaatio ei taida olla ihan katossa mulla!



Mukavaa päivää Enskattaret!



Aurora + törriäinen rv 13+5

Ei ole tullut vähään aikaan kirjoiteltua, kun on taas pahoinvointia, sitä samaa etovaa oloa kuin alussakin, mutta ei onneksi ihan niin voimakkaana. Veto on kuitenkin aikaslailla veks.



MiaMik se olikin jo tainnut kysellä perään, täällä ollaan siis vielä, ei etuilua jonossa vaikka mun puolesta saisikin nyytti jo tulla... Sen verran alkaa kyllästyttää tämä tukala olo. Ilmeisesti kohtu on nyt korkeimmillaan (eikä kyllä ole vatsakaan vielä yhtään laskeutunut), että painaa hengityselimiä kun on niin hankala olo koko ajan.



Yritän sillä lohduttautua ettei tätä kestä enää kovin kauaa, max 6 viikkoa ja sitten vauva on maailmassa! Tuntuu toisaalta tosi pitkältä ajalta, toisaalta tosi lyhyeltä. Nyt on alkanut tulla kaikenlaisia hulluja ajatuksia että apua kuinka tässä oikein pärjätään, osaanko hoitaa vauvaa - apuva. Kai se jännitys näin ison elämänmuutoksen edessä kuuluu asiaan.



Galluppeja oli tuhat ja sata...



Me tavattiin yhteisessä työpaikassa. Ensin oltiin tietysti työkavereita, sitten ystävystyttiin, sitten rakastuttiin. Oltiin molemmat vielä alkuun parisuhteissa omilla tahoillamme, tosin kuihtuvissa sellaisissa, joten meidän yhteen päätyminen aiheutti melkoisen järkytyksen monelle. Sellaistahan se on, kun kulissit kaatuu. Itse en ainakaan ollut onnellinen enää pitkään aikaan edellisessä parisuhteessa, mutta kun kaikki olivat meihin parina tottuneet, niin uudessa parisuhteessa oli sitten sulattelemista.



Yhdessä ei olla oltu kovin kauaa, meillä on siis ollut sellainen salamarakkaus. Kun huomattiin miten samanlaiset arvot ja halut meillä on elämän suhteen, päätettiin yrittää vauvaa, ja nyt meille tulee sitten vauva reilu vuosi sen jälkeen, kun aloimme seurustella. Nopeaa, vai mitä? =) Vauva tosin päättikin tulla heti ensi yrittämällä, eli emme ihan niin kauaa joutuneet odottamaan kuin luulimme.



Fobioita: kaikenlaiset ötökät, käärmeet... Metsän eläimet. ;) Olen maalta kotoisin, mutta olen niin hyvin sopeutunut kaupunkilaiselämään, että pelkään susia, karhuja ym. Tosin täällä Vantaalla niitä ei onneksi usein tulekaan vastaan, kotiseudulla Savossa taas ei koskaan tiedä, ja siksi pelkään kulkea siellä.



Ammatista: ilmailualalla on tullut pyörittyä viimeiset pari vuotta, myyntitehtävissä, mutta oma juttu on vielä hakusessa. Koulutukseltani olen matkailualan restonomi. Työhistoriassa on hotellia, ilmailua, matkatoimistoa sun muuta. Määräaikainen työsuhteeni loppuu talvella, joten vanhempainvapaan jälkeen on taas uuden työpaikan haku edessä.



Huomasin tuossa vielä että Niamey on saanut pikkuisen kotiin! ONNEA! Nyt jännityksellä vaan odotellaan, kuka seuraavaksi. Tintarella taitaa olla vuorossa...?



Vuoro seuraaville ja katsotaan josko minäkin saisin aikaiseksi tulla sinne meseen tai sitten toinen vaihtoehto on pöntön halailu tänään... katsotaan.



Vointeja!



Karssuli masuasukkinsa kanssa rv 35+6

[color=8B0A50]Vaisusti alkaa tämä päivä..Liberon sivuilla luki, että räpätti osaa nyt taputtaa..Huisia.



Mustakin tuntuu, että täällä on jo kaikki ihan loppusuoralla! Pitääpi käydä hätyyttämässä tuolta kuumeilupuolelta tänne lisää väkeä =) Älytöntä, että ne vauvat tosiaan SYNTYY jossain vaiheessa! Sekin on huisia.



Niameylle onnea prinsessasta!! Johan sitä odotettiinkin tarpeeksi =)



Toivottavasti se kandin sähkömies ois jo käynyt, että pääset vielä paapaan hetkeksi..



Mykis mä jäin ihan koukkuun tähän sun lauseeseen: ' Sabnia huhuilen, josko sulla oli niitä asanoita, joita kannattaa raskausaikana välttää??' Ei mitään aavistusta mitä toi tarkoittaa ja se on KIEHTOVAA! =D Eli sä nimenomaan haluaisit näitä asanoita(?) joita pitäisi välttää? Tyypiltä nimeltä Sabni? =)



Ei hitto..Mä meen muualle tästä höpöttämästä.



Mukavaa keskiviikkoa!



t. poppis ja räpätti rv18+0 (jey!)



Tässä teille kaikille keskiviikkokukka!



&#10049

[color=purple] Ihan ensiksi Onnittelut Niameylle pikkuprinsessasta! Kun jaksat ja ehdit, niin tule kertomaan lisää kuulumisia...

Laralei, mulla ainakin on ollut jalat kovilla. Olen yrittänyt niitä liotella ja rasapailla sekä rasvailla... Silti meinaavat näyttää inhottavan kovettuneilta =(

Burde, sulla on kyllä ollut pari tapaturmaista päivää! Toivotaan, että ne oli vain kasaantuneet ja nyt saat elellä rauhassa... =)

Ladielle onnittelut sijaisuudesta! Älä kuitenkaan rehki liikaa siellä töissä.

Toivotaan, että Kandin sähkömies on jo ilmestynyt ja korjannut lampun! Niin ja että olet nyt jo onnellisesti untenmailla...

AinoAuroralla oli hyvät neuvolakuulumiset!

Aurora, ihana, että sun äidillä on neuvolakortti tallessa... Mun äidiltä sitä kyselin ja on kuulema niin varmassa tallessa ettei tämän raskauden aikana löydy. Sitä olisi niiiin kiva seurailla!

Karssulikin oli käynyt kirjoittamassa... Mä jo pari päivää sitten mietin, että jokohan teillä on alkanut tapahtua!

Tutustumisgalluppiin; Meillä mies teki aloitteen ja mä en alkuun oikein innostunut. Jossain kavereiden bileissä sitten hän pyysi mun numeroa, niin sanoin, että jos hän antaa omansa, niin mä soitan. Soitinkin sitten kerran (kyseessä tuolloin vielä lankapuhelimet) ja annoin soida tasan kerran. Parin viikon päästä nähtiin taas jossain kavereiden luona ja hän oli pettynyt, kun en ollut soittanut. Jotenkin sitten innostuin siitä kissa/hiiri leikistä ja pian minä olin ihastuneempi/ rakastuneempi kuin mies. Siitä lähtien on yhdessä kuljettu... Puolen vuoden seurustelun jälkeen oli parin kuukauden hiljainen jakso, kun mies ei tiennyt halusiko mut vai vapautta. No tajusi pian kuitenkin, mitä haluaa ja ei ole sitä sen jälkeen tarvinnut miettiä! Näin meillä...

Nyt vielä vähän omaa massua: Eilinen ilta meni miehen pesispeliä katsoessa, hän siis valmentaa ja on pelinjohtajana. En halunnut jäädä yksin kotiin illaksi, kun jo päivät täällä yksinäni oleilen. Pelin ajan istuksin ja kävelin ja muutamat supparitkin ilmoittivat, että missä mennään. Nukkumaan käydessä kuitenkin oli taas ihan rauhallista. Kuuden jälkeen taas supisteli ja nyt on ok olo. Yritin nukkua vähän pidempään, kun yöllä tuli valvottua, mutta yhdeksältä tuskastuin kierimiseen ja nousin sängystä. Kohta vois lähteä kävelyllä, taitaa olla vähän viileämpi ja savuttomampi ilmakin!

[color=purple] Ihan ensiksi Onnittelut Niameylle pikkuprinsessasta! Kun jaksat ja ehdit, niin tule kertomaan lisää kuulumisia...

Laralei, mulla ainakin on ollut jalat kovilla. Olen yrittänyt niitä liotella ja rasapailla sekä rasvailla... Silti meinaavat näyttää inhottavan kovettuneilta =(

Burde, sulla on kyllä ollut pari tapaturmaista päivää! Toivotaan, että ne oli vain kasaantuneet ja nyt saat elellä rauhassa... =)

Ladielle onnittelut sijaisuudesta! Älä kuitenkaan rehki liikaa siellä töissä.

Toivotaan, että Kandin sähkömies on jo ilmestynyt ja korjannut lampun! Niin ja että olet nyt jo onnellisesti untenmailla...

AinoAuroralla oli hyvät neuvolakuulumiset!

Aurora, ihana, että sun äidillä on neuvolakortti tallessa... Mun äidiltä sitä kyselin ja on kuulema niin varmassa tallessa ettei tämän raskauden aikana löydy. Sitä olisi niiiin kiva seurailla!

Karssulikin oli käynyt kirjoittamassa... Mä jo pari päivää sitten mietin, että jokohan teillä on alkanut tapahtua!

Tutustumisgalluppiin; Meillä mies teki aloitteen ja mä en alkuun oikein innostunut. Jossain kavereiden bileissä sitten hän pyysi mun numeroa, niin sanoin, että jos hän antaa omansa, niin mä soitan. Soitinkin sitten kerran (kyseessä tuolloin vielä lankapuhelimet) ja annoin soida tasan kerran. Parin viikon päästä nähtiin taas jossain kavereiden luona ja hän oli pettynyt, kun en ollut soittanut. Jotenkin sitten innostuin siitä kissa/hiiri leikistä ja pian minä olin ihastuneempi/ rakastuneempi kuin mies. Siitä lähtien on yhdessä kuljettu... Puolen vuoden seurustelun jälkeen oli parin kuukauden hiljainen jakso, kun mies ei tiennyt halusiko mut vai vapautta. No tajusi pian kuitenkin, mitä haluaa ja ei ole sitä sen jälkeen tarvinnut miettiä! Näin meillä...

Nyt vielä vähän omaa massua: Eilinen ilta meni miehen pesispeliä katsoessa, hän siis valmentaa ja on pelinjohtajana. En halunnut jäädä yksin kotiin illaksi, kun jo päivät täällä yksinäni oleilen. Pelin ajan istuksin ja kävelin ja muutamat supparitkin ilmoittivat, että missä mennään. Nukkumaan käydessä kuitenkin oli taas ihan rauhallista. Kuuden jälkeen taas supisteli ja nyt on ok olo. Yritin nukkua vähän pidempään, kun yöllä tuli valvottua, mutta yhdeksältä tuskastuin kierimiseen ja nousin sängystä. Kohta vois lähteä kävelyllä, taitaa olla vähän viileämpi ja savuttomampi ilmakin!

Mukavaa päivää! Sippu ja pikku-tikru 35+5

[color=FF34B3]Josko tästä parempi?



[size=10]&#10049[/size]



Ja Ladielle vielä se meseossa, joka unohtu äsken: the_firebrand@msn.com



Piupalipaupali,



t. poppis

No niin, onhan ne unet otettava joskus takaisin, jos ne oikein kärsii. Eli heräsin kyllä aamulla seiskan tietämissä, kun mies läks duunireissulle, mutta aamupalan ja Hesarin jälkeen painuin takaisin punkkaan ja heräsin kymmenen jälkeen. Ja jottei liian ahkerastia alkais päivä, niin ryystän nyt tässä aamukahviani. Eilen aloin siivoilla nimittäin kaappeja ja tänään ois nyt ihan pakosti vuorossa tämä kaappien ulkopuolinen kämppä. :S



Sitten tietysti päivän pääasiaan eli ONNEA Niamey ja perhe!!!! Jo noita uutisia odoteltiinkin! Tulehan sitten aikanaan kertoilemaan vauva-arjen alusta, kun pääsette kotiutumaan kunnolla ja saatte kisunkin asettumaan.



Eilen oli puhetta aqua-rakkuloista. Hui, kun ne näytti pahalta! No, minä oon kyllä valmistautunut ottamaan vatsaan kaikki perinteiset epiduraalit ym. puudutteet. Mulla on ollut epiduraalipuudutus puoltoistavuotta sitten, kun olin leikkauksessa. Silloin vielä leikkauksen jälkeenkin muutaman päivän meni kipulääke epiduraaliin, eikä se ollut millään tavalla paha. Jopa sen laitto, mitä ensin pelkäsin, oli ihan " helppo" juttu eli istuin leikkauspöydällä ja nojasin eteenpäin tyyny vatsan edessä, kun se laitettiin. Yritim muistella, että oisko se alue puudutettu ensin, mut en kyl muista. Mut ei se tuntunut pahalta. Nyt varmaan kyllä laittoasento on kyljellään, kun milläs tän mahan kanssa taivuttelet - hyvä kun sukkia saa jalkaan... Ja muuten fio, ne nenäletkut on kamalia(kokemusta niistäkin), mutta tosiaan se epiduraalijuttu on niin ohut, ettei sitä oikein letkuks edes voi sanoa.



Larsku oli ostanut imetysliivit. Mulla on yhdet cittarista, mutta ne on sellaista " nykyistä kokoa" . Mä oon miettinyt, että minkähän kokoisia tarttis ostaa valmiiks, kun jos nuo rinnat kovinkin maidosta turpoaa. No, nuo cittarin liivit oli muistaakseni jotain 12 euroo vaan, joten niitä nyt voi yhdet hutikootkin ostaa, mutta kai sitä tarttee yksillä yhtä kokoo omaan isommilla varustautua.



Sirulla oli mukavia neuvolakuulumisia ja sisustusjuttuakin tiedossa. Millainen kehto teillä on tiitulille tulossa? Onko se joku sukuperintö?



Heippa vaan Tintarella! Viimeisiä sulla viedään, mutta toki pistän sut takaisin esittelylistaan!



Lueskelin tässä muuten esittelypinoa ja totesin, että aikas monella on jo " eräpäivä" ohi, joten pian varmaan saamme lisääkin kuulumisia sellaisiltakin, jotka ei niin ahkerasti ole kirjoitelleet. Ja kukas onkaan seuraava kolmikosta pepsis, Ull-maij ja Sippu?



Nektar oli tavannut neuvolalääkärin, joka oli kova puhumaan. Ja kai se tiesikin jotain... Meillä kun ei varsinaista neuvolalääkäriä ole, vaan terkkarista lähetetään kuka milloinkin. Kukaan ei ole erikoistunut eikä ilmeisesti kovin innostunutkaan tuosta puolesta, joten eipä ole kummoisia kommentteja kuulunut näistä tyypeistä.



Viipuli, eikös siihen kotidoppleriin käy mikään muu geeli kuin se oma? Ja kyllä mäkin oon kovasti ihmeissäni, kun ei mekään olla saatu mitään vau' kirjaa!



Viiperokin lähestyy jo suraavaa tasakymppiä, wau! Missäs muuten JoJo luuraa?



Burde, sulle se sitten tapahtuu! Tosiaan joku oikein kunnon erikoisvakuutus ei olis varmaan pahitteeks... ;o) Koitahan olla huitomatta liiaks tänään, ettei pahemmin satu!



Ladielle onnea työpaikasta! Ja meseosoitetta kyselit, kuten joku aiemminkin, niin se on La_My1975@hotmail.com



Kandilla olo jo parempi, mutta pinna tiukalla sähkäreiden kanssa. Ärsyttävää tuollainen, kun ei pidetä sovitusta kiinni!



AA oli käynyt kanssa neuvolassa hyvin tuloksin. Mikähän vauvoilla on, kun niin monet tykkää potkia sitä doppleria? Meillä nimittäin se on ihan vakio kans.



Auroralle tsemppiä tenttiin lukemiseen! Ei kantsi jättää ihan viimetippaan... nimim. niin mä aina tein ;o)



Karssuliakin vaivaa tämä huono-oloisuus täällä loppupäässä - ei ole reilua sellainen! parempaa oloa sinne!



Ja aamun ekat ääneen naurut, kun luin poppiksen pohdintaa mykiksen lauseesta... =D (Itsekin kyllä sitä tavasin, mutta enpä tohtinut pohtia pidemmälle... )



Sippu oli päässy pesismatsiin. Se on mun mielestä kans kiva laji: tykkään pelata ja katsoa. Nyt vaan jäänyt molemmat vähemmälle. Mutta josko sitten taas ens kesänä...



Joku muuten kyseli, miltä jalat on tuntuneet odotusaikana ja mä oon kyllä ollu yllättyny, kuinka hyvässä kunnossa ne on tolla kuivumis/kovettumismittarilla tutkittuna. Oon kyllä aina silloin tällöin niitä rasvaillut.Meen kuitenkin ens viikolla jalkahoitoon, jonka sain äiteeltä synttärilahjaks. Mutta tosiaan turvotusta on nyt niin, että vain muutamat kengät mahtuu jalkaan ja kun tota painoa on tullut se reipas kymmenen kiloa, niin alkaa polvet olla kovilla. Huh!



Vilkaisin muuten kelloa tuossa näytöllä ja huomasin, että olen lukenut näitä eilistä ja tän aamun pinoa ja kirjoitellut jo kohta kolme varttia. Saahan tän päivän näinkin menemään... Mutta josko koittaisin jotain muuta välillä...



Hyviä vointeja ja vilkutuksia kaikille enskoille!



-Amy ja EkaVekara, rv 30+6

tos ku Poppis ihmettelit mun kyssäriä...rupesin miettii, et hei Sabni onkin tuolla Helmikuisten puolella :)) kun kirjoittelen myös siellä. Lausahduksella viittaan sellaiseen, kun olen harrastellut Astanga joogaa sellaset 4 vuotta...ja siinä osa liikkeistä (=asana) rupee jo olemaan aikas vaativia. Oon kyl menossa ens kuussa mammajoogaan, jotens ei sen niin väliä :))

laittakees jotain kivaa vitsinpoikasta tai kaskua, niin saa tässä työpisteessä taas päästää oikein kunnon naurut!

Mykis mykistyy...

Jee,vauvoja tupsahtelee mukavasti!



Me ollaan tavattu baarissa miehen kanssa,kyttäsin että onpas komee mies ja sitten muutamien rohkaisuryyppyjen jälkeen uskaltauduin kysymään jo etukäteen että lähetkös seuraavat hitaat tanssimaan!!Jeah,siitä se sit läks,vaihettiin numerot ja alettiin pimputtelemaan ;)Yhteiseloa tulee joulukuussa 8 vuotta täyteen ja naimisissa ollaan oltu kohta 2 vuotta.



Määä inhoon ampiaisia,saan iha hysteerisen kohtauksen aina jos pimpiäinen lähestyy ja saatan hyökkiä iha mihi suuntaan vaa!!!!!Iskee sellasen kylmän hien päälle.



Eilen tosiaan iltaan asti kiristeli mahaa ja tänäänki jo muutamaan otteeseen tullu sykkivää selkäkipua ja mahaa kiristäny kipeesti.Ja yks pyllyilly itteesä koko aamupvn tissien alle.Se o vähä hassu!



-Pepsi ja Villipylly rv37+3

[color=deeppink]ONNEA NIAMEYLLE SATUPRINSESSASTA![/color] Synnytyskertomusta odotellaan :)



Piti kommentoida salmiakin syömisestä. Käsittääkseni sitä ei suositella sen vuoksi, koska se voi nostaa verenpainetta. Minä taas olen päättänyt, että minun kohdalla se ei haittaa, koska minun verenpaine on normaalistikin niin alhainen. Viime neuvolakäynnillä oli 103/52, että silleen. Syön siis salmiakkia ihan hyvällä omalla tunnolla (joskaan en niin paljoa kuin yleensä, jos se sattuisi olemaan jotenkin muuten haitallista tuolle vauvalle).



Fobiagallupiin: minä pelkään kuollakseni tulivuoria. En usko, että voisin ikinä matkustaa sellaiseen paikkaan, missä tiedän olevan toimivia tulivuoria (Islanti ehkä poikkeus, koska se on vaan NIIN mielenkiintoinen paikka). Myös haita pelkään aivan oikeasti. Tiedä sitten ovatko fobioita, täälläpäin kun ei noita haita ja tulivuoria ole, niin että haittaisivat normaalia elämääni.



Tapaamisgallupiin: me tavattiin festareilla kesällä 2003. Minulla oli silloin juttua toisen miehen kanssa, joten minun ja miehen välillä ei vielä tuolloin tapahtunut mitään. Muutaman kuukauden päästä tavattiin kotikaupunkini baarissa (mikä onni, että mies todellakin opiskeli/opiskelee yhä täällä!). Tällöin seurustelin jo aivan muun miehen kanssa, mutta jäin kuitenkin juttusille tämän nykyisen mieheni kanssa baaritiskille. Rupattelimme useita tunteja kaikesta maan ja taivaan välillä ja tällöin tajusin myös, että " hänet minä haluan" . Silloisen seurusatelukumppanini jätin seuraavana päivänä (ei ollut kuitenkaan mikään pitkä ja vakava juttu kyseessä). Aloimme miehen kanssa tapailla, joskin ensin vain ystävinä, mutta lopulta mieheni järjestämissä pippaloissa (humalassa, yllätys yllätys) paljastui, että molemmat olivat ihastuneita toisiinsa! :) Aaah, se oli herttaista. Oltiin miehen kanssa parvekkeella tupakalla, kun hän yht´äkkiä tokaisi, että " se on tupla tai kuitti" . Minä olin että " tä?" . Mies jatkoi, että " niin, että joko tai" . En vieläkään ymmärtänyt, mistä hän puhui, mutta sitten hän kumartui suutelemaan, niin sitten minä kyllä ymmärsin! Iiiih, vieläkin alkaa mahassa kipristelemään, kun mietin :) [color=red][size=3]♥[/size][/color]



Anteeksi romaani! :D Lisää näitä tapaamiskertomuksia! Tämä on kyllä yksi parhaista gallupeista mitä on ollut :)



Naukullako se oli ollut jotain ongelmia noiden verikokeiden kanssa? :( Voi surku, toivotaan ettei tarvitse mihinkään isompiin toimenpiteisiin ryhtyä.



Kesiksellä on kyllä todella kumma lääkäri! Inhottavaa, kun ei voi luottaa edes ammattilaiseen että osaisi hommat. Yritähän saada oloa paranemaan.



On muuten ollut mukava lukea ihmisten eri ammateista yms. Pystyy paremmin muodostamaan kuvan ihmisistä mieleensä, kun tietää näistä vähän enemmän. Kuvittelin monen olevan ihan jollain muulla alalla, kuin mitä ovatkaan, muun muassa Naukun, Poppiksen ja Kesiksen ammatit yllättivät. Olin aina ajatellut esim. jurisitien tms. olevan kuivakoita nirppanokkia, mutta Nauku ei kyllä kuulu siihen sarjaan yhtään! :D Siksi olikin melkoinen yllätys.



G: Mitkä syyt ovat vaikuttaneet, että olette valinneet juuri oman ammattinne kaikista maailman ammateista? Ihan vain jatkokysymyksenä tuohon ammattigallupiin.



Omasta puolesta voin sanoa, että kyllä tuo lastenhoito ja -kasvatus on kai jokin kutsumus. Minusta on kiehtovaa seurata lasten kasvua ja olla mukana tukena siinä, jos suinkin mahdollista. Ja lapsista saa virtaa, he ovat niin vilpittömiä ja välittömiä kaikessa toiminnassaan. Voisi luetella vaikka kuinka paljon erilaisia syitä, mutta en usko, että kukaan jaksaisi lukea :D Toivoisin pääseväni myös joksu lukemaan uskontoa yliopistoon ja valmistuvani joskus uskonnonopettajaksi. Tähän vaikuttavat taas muut tekijät, muun muassa oma (tieteellinen) kiinnostus uskontoihin ja siihen, miksi ihminen uskoo sekä halu viedä viestiä eteenpäin, saada nuoret ajattelemaan asioita. Jos saisi yhdestä opetusryhmästä edes yhden nuoren ihmisen pohtimaan omaa elämänkatsomustaan yms. se olisi saavutus!



Ja taas minä paasaan :D Jätetäänpä tilaa muillekin.



Han ja Pööpötin 17+0

Ja innolla jäädään odottelemaan sitä maratonsynnytyksen kertomusta :) Ei kauhulla tietenkään ;)



Ja kiitos kun valaisitte asiaa epiduraalipuudutus! Ehkä se ei ole niin kauheaa kuin olen kuvitellu... :)



Nyt lähden vielä viimiset mustikat poimimaan :)



Fio rv 26+2

Pitkästä aikaa täällä kirjoittelen... Kesä on vaan mennyt taustalla lukien teidän juttuja, mutta sitten en muka ole ennättänyt lähteä kommentoimaan teidän ihania tarinoita. Tämä enskojen palsta on kyllä paras, pitää miehen tiellä - sekä myös enskamamman!!



Ihanaa, kun jo synnyttäneet olette jaksaneet kirjoitella synnärikertomuksianne meille muille!!! Onnea kaikille muillekin, jotka ovat saaneet pienen nyyttinsä jo maailmaan!!!



G: myö tavattiin miehuksen kanssa niinkin tavallisesti kuin paikallisessa yökerhossa. Kumpikaan ei ollut haku päällä, vaikka sinkkuja oltiin. Itse olin tyttöjen kanssa, joista yksi ei ollut paikkakuntalainen. Heti kun huomasin miehuksen baarissa, niin se oli menoa sitten. Hän hymyili koko illan mulle, seurasi mua tanssilattialla... Mun kaveri, joka on se ei-paikkakuntalainen, sanoi, ettei hän ole ikinä nähnyt noin suoraa toimintaa... ja mie vaan sanoin, etten miekään ;=). Sitten hitaat alkoi, ja mie " pakenin" tanssilattialta ihan toiseen suuntaan, kuin mihin tiesin miehuksen menneen. Ja jäin odottelemaan... ja tulihan hän hakemaan tanssimaan... Ja sillä tiellä ollaan edelleenkin. Yhteiseloa takana nyt 3½vuotta, eikä olla vielä kihloissa, asutaan yhteisessä omassa rivarikolmiossa ja ootellaan pikkuisen tulemista... Että semmonen historia meillä!! Tämä oli kyllä tosi kiva gallup, kiitos Amy!!!



ON: niinpä niin... meidän vauva on ollu jo pidempään perätilassa. Eli meillä on tulossa suunniteltu sektio. Auts! Eihän tän näin pitänyt mennä. Sitä vaan ajattelee, etten minä ikinä joudu suunniteltuun sektioon ja että vauva tulee ulos normaalia kautta. Mutta taas sen tajuaa, ettei asiat aina mene niinkuin itse haluaisi. Vauvaa on yritetty jo kääntää kahdesti, mutta hän on niin itsepäinen, että hänestä on mukavampi pitää päätään tuolla mamman tissin alapuolella kylkiluuta vasten ja potkiskella sitten tuonne mamman alapäähän... ;=).



Onkos muille enskoille tulossa suunniteltua sektiota?



Mutta nyt jätän palstatilaa muillekin!!! Heti häiriköin koko palstaa, kun saan itteni kirjoittamaan...



Terkuin

Helmi rv 38+1

Kyllä, luitte oikein. IHMISTEN ILMOILLE! Sovin jo kaverin kanssa tärskyt kahdeksi. Tää oksennuskone nimittäin keksi keinon ainakin hieman lievittää pahaa oloa: Heräsin yöllä kolmesti vessaan ja joka kerta (väkipakolla tietysti) söin banskua tai jugurttia. Ja aamulla heti sängyssä vetelin näkkäriä. Ja kumma kyllä, tuntuu auttavan. Oon latoittanut vessaa vain yhden kerran ja ihan kunnon aamupuuronkin sain syötyä. Koko ajan on kyllä yökkö olo mutta se on tässä vaiheessa aikas pientä! JEE!!!! Elämä sittenkin voittaa! Ja nyt aion uskaltautua ekaa kertaa pariin viikkoon näiden seinien ulkopuolelle (jos nyt sitä kättärikeikkaa ei lasketa). Ajattelin kyllä varustautua banaaneilla ja paperipusseilla ;)

Uskomatonta, mä tulen näkemään ihmisiä tänään! Ja Helsingin keskustan. Oon jo unohtanut, miltä siellä näyttää!

Ja sitten toinen tärkeä asia:

[size=6][color=hotpink]ONNEA NIAMEY JA KOKO PERHE!!![/color][/size]

Gallupiin: Päädyin tälle alalle ihan sattumalta. Lukiossa luin pitkän matikan, fysiikan ja kemian ihan varmuuden vuoksi. Laitoin hakupaperit Teknilliseen Korkeakouluun ja pääsin sinne paperivalinnalla. Onneksi, sillä tää patalaiskimus ei ois kyllä saanut aikaiseksi luettua oikeesti minkäänlaisiin pääsykokeisiin. Lääkis oli toinen vaihtoehto, mutta se jäi juuri noiden kokeiden takia. Nyt oon kuitenkin erikoistunut bioadaptiiviseen elektroniikkaan (esim. vaikka sisäiset EKG-lähettimet, sydämentahdistimet) joten jatko-opintoja vielä suunnittelen tuolta lääketieteen saralta. Saas nähdä, miten käy.

Nyt on pakko mennä, tuun sitten myöhemmin kommentoimaan lisää.

Pitäkää mulle peukkuja, että selviän tän päivän riennoista ilman suurempaa pahoinvointia!

[color=plum]Kesäistä keskiviikkoa kaikille! Tänään elämä on ihanaa!!![/color]

[b][color=blueviolet]Huumaantunut Kesis, rv 7+6

Uh, tulipas nukuttua.. Yöllä en millään saanut unta, ja iki-ihana mieheni sitten nousikin laittamaan mulle leipää klo 01.45, ALASTI :D Kuulemma yöpala-palveluun kuuluu alaston kokki, hmm.... Vähän aikaa sitten heräsin kun koirat jylläsivät mun päällä, niillä oli selvästikin missio joko haudata mut peittoihin tai sitte herättää mut leikkimään niiden kanssa. Ota noista nyt selvää..



G: Me tutustuttiin perinteisesti baarissa. Menin baaritiskille tilaamaan juomaa, ja nykyinen ukkoni oli siinä jotenkin tilaa vievästi. Minä nätisti kysymään, hieman närkästyneenä tosin, että olisikohan tässä mahdollisesti tilaa muillekin asiakkaille. Mies alkoi virnuilemaan ja tökkimään mun drinkkitikulla naamaan, ja alettiin siinä jutella kun odotin juomaani. Mies tuli sitten mun luokse yöksi, mutta häipyi aamulla suurin piirtein sanaakaan sanomatta. Minä olin aivan että DAMN :( No, ehdin siinä jo tapailla erästä toista miestä, kun samassa baarissa törmäsin 6 viikon päästä tähän nykyiseeni. Hän oli aivan surkeana, oli yrittänyt metsästää mun puhelinnumeroa ja kuulemma ajatellut vain mua ;) Oli jopa meinannut tulla oven taakse pimpottelemaan ovikelloa. Oli raukka luullut, että on ottanut mun puhelinnumeron, ja vaipunut mielettömään depressioon, kun asioiden oikea laita paljastui. Olin niin otettu, että siitä lähtien ollaan oltu kuin paita ja peppu. Kihloihin mentiin Juhannuksena, häät oli tarkoitus pitää ensi kesänä, mutta nyt ollaan päätetty siirtää niitä, kun on tämä vauveli tulossa.



G2: Lähihoitaja olen ammatiltani (huiskutuksia kollegoille, teitä oli täälläkin aika paljon!), mutta niitä hommia en tee kuin " pakon edessä" . Nyt opiskelen yliopistossa luonnontieteellisessä jo ihan jotain muuta, 3. vuosi lähtee käyntiin nyt. Ja Hanin jatko-osagalluppiin, mua on aina kiinnostanut luonto ja sen parissa työskentely, joten tää nykyinen opiskeluala on vähän niinkuin semmoinen " unelmajuttu" . Hoitsuksi sen sijaan vaan päädyin, kun en muuhun kouluun silloin päässyt! Kutsumus my ass toisinsanoen... :D



Kandivaihe, maailman ärsyttävintä tuollaiset työmiehet, jotka ei tuu kun on sovittu! Aivan kuin koko maailma pyöris heidän napansa ympärillä.. En yhtään ihmettele että sulla ärsyttää.



AinoAurora, kiva että neuvolassa kaikki ok. Mulla alko hymyilyttämään tuo sun kuvaus, kuinka dobleri oikein hypähti mahan päällä kun pikkuinen sitä potkas :D Mun mielikuvissa se dobleri hyppäs noin metrin verran ylös niin että kätilön käsi oli revähtää, mutta tuskinpa kuitenkaan...



Voi Karssuli, pahoinvointi on ihan hirveää! Jaksamista!! Ja kiva kuulla, että myös te olette " tuore" pari, minäkään en ole tuon nykyiseni kanssa kovin pitkään seurustellut. Itse asiassa vähemmän aikaa kuin te, mutta eikait sillä niin ole väliä. Väliä on nimenomaan just samanlaisilla arvoilla jne.



Amy, heh, mullakin vierähtää aina näiden pinojen lukemisten ja kirjoittelujen parissa tovi jos toinenkin :)



Mykerinos, kiitos selvennyksestä :) Myös minä mietin, mitä ihmettä se lauseesi mahtaa tarkoittaa!!



Helmille tsemiä suunniteltuun sektioon!



Miten Naukun kätönen jakselee?? Mulla on kerran kans käynyt jotain vastaavaa, mutta pienemmässä mittakaavassa. Kaverit luuli, kun mun käteni näkivät, että oon alkanut piikittää itseeni huumeita... No niin.



ON: Huomenna vihdoin neuvola!!! JIPPII!! Jännittää ihan kamalasti, oneksi on heti aamu8lta. JEE! Pahoinvointi vaivaa yhä, etoo ja heikottaa. Päivät kuluukin enemmän ja vähemmän sängyn pohjalla. Tympeää, mutta kait se on vaan jaksettava.. Mies osti mulle eilen parit rintsikat, ja se kuppikoko on jotain aivan valtavaa.... Apuaaaaa....



Mieletön stoori tuli, kukaan ei kuiteskaan jaksanut ees lukea tätä :D



Sere 7+5

ONNEA NIAMEY oikein kovasti sinulle ja perheellesi!!!



S

Aloittelin jo tuossa siivoilua viemällä mattoja partsille, mutta sitten iski nälkä. Vetelin lautasellisen pinaattikeittoa ja pari voikkaria päälle, joten nyt niin ähky, ettei millään voi heti jatkaa hommia. Siispä lasken vatsaa tässä istumalla ja kirjoittelemalla.



Kesiksellä on parempi päivä - jee! Toivotaan, että suuntaus jatkuu... Ja Serenityllä on oma alaston kokki - wau! =)



Hanin ammatinvalintagalluppiin vastailen myös: mun molemmat vanhemmat on tavallaan opetusalalla, joskin aikuisten kanssa tekemisissä, joten tää likka ei oo kauas puusta pudonnut. Mutta varsinainen sykäys mun opeuralle oli mun eka- ja tokaluokan ope, joka oli ihan mielettömän ihana tyyppi, sellainen 55+ ikänsä opena ollut neiti-ihminen, joka oli ehkä yks maailman sydämellisimmistä ihmisistä. Jo siis ekalla luokalla päätin, et musta tule ope. Lukiossa mietin, että onkohan nyt ihan järkevää jatkaa samaa putkea koko elämä läpi ja mietin jossain vaiheessa jopa oikikseen pyrkimistä. No se ei ois ollu mun juttu. Lukion jälkeen hain kuitenkin heti Hämeenlinnaan OKL:ään, mutta en päässyt. Niinpä olin vuoden erityiskoulussa koulunkäyntiavustajana. Ja seuraavana keväänä sitten hain uudemman kerran opettajankoulutukseen. Mutta OKL:n lisäks hainkin Tampereelle lukemaan ruotsia ja samalla myös lastentarhanopettajaks lukemaan myös Tampereelle. Ruotsi ei tärpänny, mut lastentarhanopettajaopintoihin oisin päässyt. Kuitenkin pääsy luokanopettajakoulutukseen oli sitten se mun juttu - ja on edelleen!



No, joskohan sitä nyt taipuis imurin varteen...



-Amy edelleen...

Ihan nopsaan tulin sanomaan, että noi tapaamisjutut on aivan ihanaa luettavaa.. =) Ihastuminen ja rakastuminen & seurustelun alut on jotenkin niin... <3 <3 ihania. :D



Me tavattiin mun miehen kanssa KissFm:n chatissä... Aatelkaa... Vähänkö epäromanttista. =) Sit laitettiin sähköpostia -> tekstiviestejä -> soiteltiin. Ekan kerran tavattiin, kun mun piti mennä jyväskylästä (asuin siellä sillon) kylmäkoskelle hakemaan yhtä koiraa mulle hoitoon, eikä mulla ollu kyytiä tampereelta (jossa mies asu) Kylmäkoskelle. No mä sit kysyin, että voisko se lainata isänsä autoo ja kuskata mua... No se passas ja mä menin niille (mies asu vielä kotona) perjantaina yöks. Lauantaina haettiin koira ja mä jatkoin koiran kaa matkaa JKL:ään. Siitä lähtien ollaan oltu yhdessä! =)



Niin ja semmonen vielä, että ennen ku mä lähdin junalle kohti tamperetta, ni postissa tuli valokuva tosta mun ukkelista... näin siis just ennen matkaa siitä ekan kuvan... Laitoin vaan kaverille viestin, että voi keisus kun se on hyvännäkönen! ;)



Kauheesti oli pinossa kaikkee ja kommentoidakin piti, mutta tuolla se mies taas odottaa mua Lupausta kattomaan... =) Josko tällä kertaa vaikka menis ennen ku on liian myöhästä. :D



Burde ja Penni-Enni 34+3

Tanaan en oo oksentanu - JIPIIII!!! Vasyttany on kylla sitakin enemman... Jotenkin sain itseni kumminkin tanne toihin raahattua, ja olis ihan tosissaan pikkupakko saada jotain aikaankin kun lahto lahenee. Glumps.



Niameyta en oo viela onnitellut - ONNEA ONNEA ONNEA!!!!! IHANAA ETTA SULLA ON VAUVA :)



Voin ihan taysin ymmartaa Kandin tuskailua sahkarin kanssa! Meil on taalla vuoden aikana hypanny ties mita sahko- ja vesi- ja kaasumiesta ja rikkinaisen leivanpaahtimen arvioijaa yms. heppua...ja niita saa sit tosiaan kytata pitkin paivaa et koska tulevat! Ja kun niilla on valittajalta avain, niin ei voi luottaa siihen etta ehtis esim pukeutumaan ovipuhelimen soiton jalkeen...ne vaan rynnii sisaan!



Burden tekemisista tuli nyt mieleen ihan vaikka gallupiin muodossa kysaista teilta muilta, etta onks kellaan lepositeita??



Niin ja niihin " oikeisiin" gallupeihin...me tavattiin miehen kanssa todella tylsasti baarissa. Ei oo mitaan hekumallisia muistikuvia edes tuosta illasta. Lahti vahan takkuillen kayntiin meidan suhde kun meikalainen oli just eronnut pitkasta suhteesta ja tais olla vahan menovaihe paalla...mutta ONNEKSI mies on ymmartavainen luonne ja antoi mun koheltaa aikani.

Hanin kysymykseen sanoisin, etta mua on aina kiinnostaneet ihmislaheiset ammatit. Tai no, maatalouslomittaja oli kans mun yks toiveammatti, ehka se on enemmankin elainlaheinen... Mut kumminkin, ekojen lukion psykan kurssien jalkeen oli kylla jo selvaa mihin haen opiskelemaan. Ekat n. nelja opiskeluvuotta ajattelin etta haluaisin lasten kans tehda toita, mut sit jotenkin aikuispuoli veikin ihan mukanaan. Nyt taytyy todeta, etta olen enemman kuin tyytyvainen ammatinvalintaani - en vaihtais mihinkaan :) Innolla odotan jo erikoistumisopintoja!



Voi pierujen pieru mun on pakko kuulkaas alkaa tekee hommia, muuten naa tyot ei lopu koskaan! Ja sitten ma jaan tanne Britanniaan elinkautisvangiksi ja Kuningatar Elisabeth tulee ja ruoskii....



Makkara rv14+4



ps. mua on kaks paivaa supistellu melkoisesti, seka levossa etta liikkeessa - ja oon siis 99% varma et ovat supisteluja, vahan joskus sattuvatkin. Pitaisko huolestua?!