Lue keskustelun säännöt.
Ei jumalauta että mä vihaan veljeni vaimoa.
19.06.2014 |
Tuli mieleen kun luin jotain vanhaa samantyylistä ketjua täältä.
En tiedä miten se onkin sellainen käärme, käännyttänyt veljeni omaa sukuaan vastaan (siis meitä). Koskaan ei sieltä suunnasta oma-aloitteisesti pyydetä kylään taikka ehdoteta tapaamista tms. Itse jos ehdottaa saa kuunnella ties mitä tekosyitä miksi ei nyt käy, ekä oikeestaan ens viikollakaan, eikä kyllä itseasiassa loppuvuonnakaan. En ymmärrä mitä pahaa olemme tälle naiselle tehneet. Päinvastoin. Aina on yritetty jutella ja saada kotoisa, rento fiilis aikaiseksi jos jossain on nähty. Fcebookissa ollaan kavereita ja poikkeuksetta tykkäilen hänen päivityksistään jne. Missä vika? Mitään suoraa vastausta ei ole koskaan saatu, ympäripyöreää lätinää ja tekosyitä tekosyiden päälle.
Itse olen siinä pisteessä vittuuntumiseni kanssa, että en tosiaan jaksaisi enää edes yrittää. Välit ovat viilenneet niin paljon veljenkin kanssa, että en usko niiden ihan heti lämpiävän, ainakaan sellaisiksi kuin olivat ennen tätä vaimon temppuilua.
Kohtalotovereita?
Kommentit (101)
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 12:54"]
En ole ap, mutta olen todella kateellinen niille, jotka saavat viettää aikaa omien sisarusten perheiden kanssa. Näyttää niin upealta, kun serkukset tuntevat hyvin toisensa ja voidaan tehdä yhdessä reissuja. Ymmärrän sinua ap ja tiedän mistä puhut. Annan vinkin: älä sekaannu. Veljesi tulee luultavasti eroamaan muutaman vuoden päästä.
[/quote]
Tuosta en olisi niinkään varma, että noin kävisi. Mieheni siskot yrittivät sotkea minun ja mieheni välejä ja yrittivät saada meidät eroamaan silloin, olimme kihloissa sekä avoliitossa. Toisin kävi, olimme aina vain vähemmän näiden siskojen kanssa tekemisissä, menimme naimisiin ja saimme lapsenkin, mutta näistä emme ole heille kertoneet ellei mieheni enot ole kertoneet. Emme ole olleet näiden siskojen kanssa olleet tekemissä vuosiin. Miehenikin nauttii elämästä, kun saadaan olla heiltä rauhassa ja tavata niitä mieheni sukulaisia, jotka ovat miehelleni oikeasti tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 13:02"]
Sitten ihmetellään miksi Suomessa on niin paljon masentuneita ja yksinäisiä ihmisiä.
Musta on todella omituista jos pitää pistää välit poikki lapsuudenperheeseen kun löytää puolison. Mulla on ihan molemmat. Mies ja lapset, omat veljeni ja vanhempani, kaikkien kanssa olen väleissä, soitellaan ja kyläillään. Ei ole mikään ongelma.
Miks ihmeessä pitäis vaihtaa se perhe siihen vaimoon?
[/quote]
Eihän niitä välejä poikki pistetä. Rehellisesti: pidätkö lapsuudenperheeseesi täsmälleen yhtä paljon yhteyttä, kuin ennen omaa perhettäsi?
Joo mä kanssa ihmettelen monien vastauksia täällä. Ihan kuin se lapsuuden perhe lakkaisi olematta kun tulee se ns. oma perhe. Toki elämän ruuhkavuodet ja pienet lapset vie aikaa ja energiaa, mutta luulisi silti löytyvän aikaa sille lapsuuden perheelle, vanhemmille ja sisaruksille.
Mulla on tosi iso suku itsellä ja äidillänikin on viisi sisarusta, samoin isälläni. Ollaan pienestä asti oltu tätien ja setien kanssa paljon tekemisissä ja sitä kautta myös serkuista on tullut läheisiä ihmisiä. Tämä on mielestäni rikkaus, jota ei aina osaa arvostaa, mutta elämän kriiseissä on ihanaa kun ympärillä on oikeasti vahva tukiverkko.
Lisäksi itsellänikin on neljä sisarusta ja olisi kyllä hirveätä, jos ei saisi olla heidän kanssaan tekemisissä. Tavataan veljeä ja hänen vaimoaan vähintään kerran kuussa. Joskus koko porukalla, joskus aikuisten kesken ja joskus ihan vaan minä ja veli tai minä ja veljen vaimo. Samoin siskojeni kanssa ollaan paljon tekemisissä. Nuorimpaa siskoani tapaan lähes viikottain. Ja ollaan tosiaan nuorinta siskoa myöten kaikki perheellisiä ja työssäkäyviä suht kiireisiäkin ihmisiä (paljon harrastuksia samoin lapsilla). Mutta aina löytyy aika edes lyhyeeseen puheluun tai kuulumisten kysely tekstariin. Enkä todellakaan ole ikinä kokenut, että olisi jotenkin väärin "vaatia" perheenjäseniä tapaamaan toisiaan ja kertomaan kuulumisistaan.
Onneksi en ole kenenkään teidän sisko vaan saan olla osa perhettä, jossa ns. aikuisuuden perhe ja lapsuuden perhe eivät ole erillisiä yksiköitä vaan perheet "sulautuvat" yhteen ja myös miestäni kohdellaan tasa-arvoisesti perheenjäsenenä. Kaikkia kunnioitetaan, mutta kaikki hyväksytään yksilöinä eikä kukaan koe toisten omaan elämäänsä kohdistuvaa kiinnostusta vainoamisena.
Ajattelin, että tämä meidän perheen ja suvun tapa toimia on ns. normaalia, mutta niin ei taidakaan olla.
Veljelläsi lienee oma puhelin? Miksi et soittaisi hänelle ja kysyisi, mitä kuuluu? Miks veljesi vaimon täytyy liittyä teidän väleihinne?
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 13:01"][quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 12:43"]
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 12:34"][quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 12:29"][quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 12:14"]En jaksanut lukea koko ketjua läpi mutta ihmetyttää suuresti se että eikö näillä siskoilla ole omaa elämää, perhettä ja puolisoa? Miksi vatvoa jotain suhdetta veljeen ja haikailla lapsuuden välejä? On minullakin veli, mutta etäännytty on luonnollisesti kun molemmilla on omat perheet. Ei tulisi mieleenikään alkaa hätistelemään veljeäni viettämään aikaa kanssani tms. Nähdään porukalla vanhemmillani silloin tällöin ja lasten syntymäpäivillä.
[/quote]
Nii, se on hyvä jos sinä tapaat kuitenkin sisaruksiasi useamman kerran vuodessa.
Minä näin veljeäni viimeksi toissa jouluna ja sekin meni riitelyksi veljeni vaimon taholta. Kuulemman olen aivopesty kakara joka ei ymmärrä kissoista mitään. Yms.
En näe veljeäni juuri ikinä, hän ei ole halukas tulemaan käymään luonani. Enkä ymmärrä miksi. Vaimonsa keksii tekosyitä kerta toisensa jälkeen ettei voi tulla käymään meillä.
Olisihan se kiva jos näkis veljeään edes kerran vuodessa, mutta ei. Soittelutkin menee siihen, että ehkä kerran puolessa vuodessa veljeni soittaa jos pystyy tekemään sen vaimoltaan salaa.
En ole todellakaan ripustautunu veljeeni, mutta vituttaa kun ei voi edes soitella ikinä.
[/quote]
Yksin on aika vaikeaa riidellä. En jaksa uskoa ollenkaan että syy olisi pelkästään veljesi vaimossa. Luulen että omassa käytöksessäsi on sellaista että eivät halua olla tekemisissä. Kukapa haluaisi jos se on pelkkää riitelyä?
[/quote]
Nii,jos yritän keskustella asioista asiallisesti niin tiuskinta ja vittuilu on vastauksena. Kerropa kiinnostaisiko sinua jatkaa keskustelua jos toinen vaan tiuskii ja vittuilee kokoajan?
Kaikki mitä teet on väärin. Siis aivan kaikki! Pukeutuminen on kamalaa, dödöä ei saa käyttää, shamppoo jota suihkussa käytät on vääränlaista. Kaikki mitä sanot on toisen mielestä vittuilua. Kahvia ei saa pyytää aamusta, kun neidin nenä ei sitä kestä. Veljeni kuitenkin juo kahvia siinä missä minäkin.
Mutta joo, sovitaan niin, että vika on minussa. Minähän vaan yritin kaikkeni tehdä sen eteen etten tämän naisen varpaille astuisi. En vaan osannut olla riittävän näkymätön seinäruusu.
Eipähän tarvitse enää toistamiseen sinne mennä käymään. Jos joskus heidän lähettyvilleen eksyn niin pyydän ainoastaan veljeni kahville jonnekin. Sitä akkaa kun en enää halua nähdä. Hän on jo ihan riittämiin mulle mielipahaa aiheuttanu.
[/quote]
Jos olisit mieheni sisko niin et onnistuisi miestäni saamaan kahville ilman minua...
Mieheni ei pidä siskoistaan ja huokaisi helpotuksesta, kun enää ei tarvitse olla tekemisissä. Moneen vuoteen ei mieheni ole nähnyt siskojaan, tosin muutama vuosi sitten yksi yritti tyrkyttää itseään "meille". Ajoivat meidän pihaan, mutta onneksi ei oltu ulkona ja turha oli tulla oveen koputtelemaan, kun emme pidä yllätysvieraista, jotka eivät tulostaan soita etukäteen. Nimittäin mieheni on liian kiltti eikä saa sanottua sitä, että ei halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Muun suvun kanssa ollaan tekemisissä tätien, setien ja enojen sekä serkkujen, ne ei tungettele samalla tavoin kuin nämä siskot.
[/quote]
Onneksi et ole veljeni vaimo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en halua olla paljoa tekemisissä mieheni suvun kanssa. Johtuen siitä, että he eivät mua aluksi kunnolla "hyväksyneet". Sittemmin ovat kyllä ottaneet avosylin vastaan, kun rupesimme lapsia saamaan. Ja kyllä, kannan kaunaa.. en muutenkaan ole kovin sosiaalinen ihminen, koulukiusattu ja näin. En halua tuppaantua minulle vieraitten ihmisten elämää. En koe heitä läheiseksi, en halua jakaa elämääni heille.
Siinä mielessä kyllä eroan apn veljen vaimosta, että en kiellä miestäni lapsinemme kyläilemästä ja pitämästä yhteyttä. Itse en vain näille turhanpäiväsille tapaamisille osallistu (juhlat ym eri juttu) ja hyvin harvoin kutsumme kotiimme. Mies tietää ja hyväksyy mielipiteeni.
En minäkään vaadi miestäni pitämään sukulaisistani. Kohtelias käytös riittää.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 13:11"]
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 13:02"]
Sitten ihmetellään miksi Suomessa on niin paljon masentuneita ja yksinäisiä ihmisiä.
Musta on todella omituista jos pitää pistää välit poikki lapsuudenperheeseen kun löytää puolison. Mulla on ihan molemmat. Mies ja lapset, omat veljeni ja vanhempani, kaikkien kanssa olen väleissä, soitellaan ja kyläillään. Ei ole mikään ongelma.
Miks ihmeessä pitäis vaihtaa se perhe siihen vaimoon?
[/quote]
Eihän niitä välejä poikki pistetä. Rehellisesti: pidätkö lapsuudenperheeseesi täsmälleen yhtä paljon yhteyttä, kuin ennen omaa perhettäsi?
[/quote]
Viittasin siis näihin kommentteihin joissa käskettiin etsimään ne kaverit muualta ja jättämään sisarukset rauhaan koska niillä on omatkin perheet.
Mulla taas oman perheen perustaminen on lisännyt yhteydenpitoa lapsuuden perheeseen. Lapset tykkään tietenkin käydä tapaamassa isovanhempia ja veljet tahtoo nähdä minun lapsia, minä hänen lapsia, lapset toisiaan.
Nuorempana enemmän humputin menemään kavereiden kanssa enkä niin usein käynyt lapsuuden kodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 10:45"]Minä vihaan mieheni siskoa ja koko sen puolen perhettä!
[/quote]
Smurffi. Minä vihaan... Minä vihaan...
Minulla on sama ongelma. Veljeni vaimo ei halunnut olla ilmaisena lapsenvahtina. Hän myös kertoi, että häntä harmittaa, kun en koskaan ehdi soittaa hänelle, enkä yleensä ehdi vastata tekstiviesteihin. Kutsumme veljen perheen kylään kaksi kertaa vuodessa, ja nyt heillä olikin muuta menoa. Veljen vaimo on ihan typerä, kun ei hyppää pillini mukaan toisin kuin äitini ja siskoni. He sentään ymmärtävät että on heidän velvollisuutensa pitää Minuun yhteyttä, ja tulla meille silloin kun Minulle sopii. Itse en lähde mihinkään, vaikka pyydettäisiin, koska se olisi niin kamalan hankalaa. Minun elämäni on paljon kiireisempää ja tärkeämpää kuin muilla. Miksei veljeni vaimo tajua tätä? Hänessä on jotain vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanne tietysti olisi, että kaikki tulisivat toimeen keskenään, voitaisiin kyläillä ja pitää yhteyttä ja kaikilla olisi kivaa. Monella se ihanne toteutuukin, esimerkiksi meillä. Ap:lla tilanne nyt vain ei ole se. Jostain syystä veli ja tämän vaimo eivät tahdo pitää ap:hen yhteyttä, ja ap ei tahdo hyväksyä, että vaimokin on veljen perhettä. Kenties näillä asioilla on yhteys, kuka tietää. Mutta fakta on nyt vain se, että asiat eivät ole menneet ap:n toivomalla tavalla. Jos kyläilyn esteenä on vaimo, kuten ap epäilee, voisi ap aivan hyvin pitää yhteyttä veljeensä esimerkiksi puhelimitse. Jos taas veljeä ei kiinnosta yhteydenpito, ei häntä oikein voi pakottaakaan. Faktat pitää vain hyväksyä sen sijaan, että keskittyy hokemaan, että toinen manipuloi ja eristää ja mitä vielä.. Mieti, mikä on tilanne, mikä siihen on mahdollisesti johtanut, voiko asialle tehdä mitään ja jos voi niin mitä. Siirry sitten eteenpäin.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 13:23"]Mä en halua olla paljoa tekemisissä mieheni suvun kanssa. Johtuen siitä, että he eivät mua aluksi kunnolla "hyväksyneet". Sittemmin ovat kyllä ottaneet avosylin vastaan, kun rupesimme lapsia saamaan. Ja kyllä, kannan kaunaa.. en muutenkaan ole kovin sosiaalinen ihminen, koulukiusattu ja näin. En halua tuppaantua minulle vieraitten ihmisten elämää. En koe heitä läheiseksi, en halua jakaa elämääni heille.
Siinä mielessä kyllä eroan apn veljen vaimosta, että en kiellä miestäni lapsinemme kyläilemästä ja pitämästä yhteyttä. Itse en vain näille turhanpäiväsille tapaamisille osallistu (juhlat ym eri juttu) ja hyvin harvoin kutsumme kotiimme. Mies tietää ja hyväksyy mielipiteeni.
En minäkään vaadi miestäni pitämään sukulaisistani. Kohtelias käytös riittää.
[/quote]
Minuakaan ei miehen perhe/suku hyväksynyt. Se tuntui tosi pahalta. Miestäkin se loukkasi. Oma perheeni on aina ottanut mieheni avosylin vastaan ja pitänyt osana perhettä. Eikä koskaan arvostellut. Siksi hänkin viihtyy enemmän minun perheeni luona kuin omansa. On itse näin sanonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko soittaa veljelle ja koittaa pitää yhteyttä pelkästään häneen?
On varmasti kurja ja tukala tilanne veljelle, jos asia on niin että vaimo käytännössä kieltää tapaamasta lapsuudenperhettä (tyyliin alkaa murjottaa ja vetää jotain marttyyriroolia jos veli ehdottaa että kävisi siskon luona pitkästä aikaa tmv.). Jos veli ei itse tahdo enää pitää yhteyttä, asia ok, mutta taustalla voi olla myös jotain tällaista painostusta. Saattaa olla esimerkiksi mustasukkainen (kuten joku voi olla mustasukkainen sisaruksestaan... mitä ap ei kyllä tunnu olevan, tuskin odottaa että pyörisivät jatkuvasti nurkissa ;) )
Kaikkien ei tarvitse pitää kaikista, ja yhteyttä ei välttämättä halua/jaksa/ehdi pitää kovin paljon kun on omakin perhe, mutta musta on kamala ajatus että puoliso vaatisi toista viilentämään välit sukulaisiin ihan täysin. Mä en pidä kaikista mieheni sukulaisista, mutta musta on ihana että miehelläni on muitakin läheisiä kuin minä ja lapset, ihan siltäkin varalta jos mulle vaikka sattuisi jotain.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 13:35"]Ihanne tietysti olisi, että kaikki tulisivat toimeen keskenään, voitaisiin kyläillä ja pitää yhteyttä ja kaikilla olisi kivaa. Monella se ihanne toteutuukin, esimerkiksi meillä. Ap:lla tilanne nyt vain ei ole se. Jostain syystä veli ja tämän vaimo eivät tahdo pitää ap:hen yhteyttä, ja ap ei tahdo hyväksyä, että vaimokin on veljen perhettä. Kenties näillä asioilla on yhteys, kuka tietää. Mutta fakta on nyt vain se, että asiat eivät ole menneet ap:n toivomalla tavalla. Jos kyläilyn esteenä on vaimo, kuten ap epäilee, voisi ap aivan hyvin pitää yhteyttä veljeensä esimerkiksi puhelimitse. Jos taas veljeä ei kiinnosta yhteydenpito, ei häntä oikein voi pakottaakaan. Faktat pitää vain hyväksyä sen sijaan, että keskittyy hokemaan, että toinen manipuloi ja eristää ja mitä vielä.. Mieti, mikä on tilanne, mikä siihen on mahdollisesti johtanut, voiko asialle tehdä mitään ja jos voi niin mitä. Siirry sitten eteenpäin.
[/quote]
Eli tässäkö pitäisi nyt sitten ymmärtää veljen vaimoa?
En ole ap, mutta omasta tilanteestani täällä paljon kertonutkin jo.
Ja tilanne ollut alusta asti se, ettei veljen vaimo voi sietää minua silmissään. En tiedä millä tavoin olen hänen muroihinsa kussu, mutta minä olen hänen silmissään kakara ja kamala ihminen. Olen kuulemma aivopesty uskomaan humpuukiin, josta hän tietää minua enemmän. Tottahan toki kun on minua muutaman vuoden vanhempi. Eli sekö antaa tälle naiselle oikeuden kohdella mua huonosti?
Tämä samainen nainen on myös suuttunut minulle siitä, että pyysin velkojen maksua. Minun olisi kuulemma pitänyt olla hänelle maksamassa kupillisesta kahvia ja leivistä joita en edes syönyt. Oikeinko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 11:03"]
Ihan sama tilanne, mutta en mitä ketään vihaa. Harmittaa kun he eivät hankkineet lasta (käly ei halua lapsia) eivätkä olla missään tekemisissä meidän perheen kanssa. Veljeni joskus piipahtaa äidilläni. Itse en ole veljeä tai hänen vaimoaan nähnyt vuosiin. Oma lapseni tuskin tunnistaisi ko. ihmisiä jos kadulla näkisi. Tämä harmittaa lähinnä lapsen takia, suku on muutenkin pieni ja sitten kun niiden vähienkään kanssa ei voi olla tekemisissä. Ja koskaan ei ole mitään riitaa tms. ollut. Veljeni kuitenkin kyläilee hänen ison sukunsa luona, mutta käly ei meidän suvun kanssa. No, kai me sitten ollaan ihan kamalia.
[/quote]
Eikä johdu mitenkään siitä, että sinua harmittaa kun joku ei tee lapsia sinun mieliksesi? Ettei olisi tullut jatkuvaa painostusta asiaan siltä suvulta, eikä toinen vain jaksa sitä ainaista virttä kuunnella? On nimittäin niitäkin ihmisiä, jotka jaksavat jankuttaa jostain lapsista vaikka toiset eivät niitä halua ja toiset eivät edes saa jolloin asia voi olla arkakin... Ja sellaisille jos selvällä suomenkielellä sanoo muutaman kerran, että ei lapsia halua ja silti jankutetaan niin kuka sellaisten kanssa aina jaksaisikaan olla.
Mäkin inhoan veljeni vaimoa! Yök mikä hirvitys!
Minä en tiedä inhotaanko minua. Mies saa kyllä käydä sisaruksillaan aina kun tahtoo. Mutta mulla on usein töitä kun teen kahta työtä. Vähän vapaa-aikani olen mielellään lasten kanssa. Ja noin puolet synttäreistäkin jätän väliin koska olen ilolla hetken yksin kotona jos mies vie lapset synttäreille.
Mies ei juuri kutsu sisaruksiaan käymään. En ole ikinä kieltänyt, mutta ei ole minun hommaani pyytää heitä käymään jos mies ei sitä tee. Eivät siis tule kutsutuiksi juuri koskaan, tuskin edes kerran vuodessa.
Ilkeä en ole kenellekään vaan juttelen mukavia sovinnollisesti kun tavataan. Mutta toki se on harvoin.
Sama täällä! Manipuloiva, hemmoteltu prinsessa. Näin ekasta kerrasta sen pelin läpi, mutta miehet on tyhmiä. Ne menee siihen teennäiseen hihittelyyn ja säälinkeräämiseen mukaan. Ei näe, että kyse on pelistä, jonka tavoitteena on hyppyyttää toista. Kerran kerroin noin ihan ohimennen näistä veljeni vaimon "traumoista" ystävilleni (eivät tienneet hänestä juuri mitään tuolloin), niin jokainen nainen naurahti, että justiinsa.... Niin sitä alistetaan mies keräämällä sääliä ja mies ei näe totuutta. Tämä mm. selitti, että hänen kahden eksänsä äitit ovat olleet hirviöitä ja hänellä on hirveä trauma anopeista.... Ja toivoi sitten, ettei olla meidän äidin kanssa tekemisissä. No, veli sankarina lupasi, että ei tarvi olla, jos on niin vaikea tausta asiassa. Sitten seuraavaksi kertoi, että eksänsä oli pihi ja ei ikinä suostunut viemään häntä Thaimaahan, vaikka oli rahaa jne. Rakastunut veli otti käyttöluoton ja vei työtävieroksuvan tyttiksensä Thaimaahan. Näitä riittää ihan ekoilta kuukausilta jo.
Veli myöntää nykyään, että tilanne on vaikea, mutta on ne lapset jo ja kaikki. Yrittää kilttinä jotenkin ymmärtää ja nähdä parhaat puolet. Tekisi mieli sanoa, että muistatkos, kun sanoin sulle silloin heti, että tuo ihminen on vallanhimoinen, sairaan mustasukkainen (eristäminen suvusta ja ystävistä) ja teennäinen valehtelija. En viitsi kääntää puukkoa haavassa.
Ei kyllä tasan ole luonnon laki. Omituista suomalainen kulttuuri,että sitä pidetään normaalina ja hyväksyttävänä että katkaistaan suhde omaan perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän ne on usein siskoja, jotka vihaavat sisaruksen puolisoa? Harvemmin veli valittaa että siskon mies käärme on "ryöstänyt" ihanan sisaruksen ja nyt ei nähdä enää niin paljon kuin ennen tuota kurjaa uutta puolisoa?
Johtuisiko siitä, että miehet harvemmin kirjoittelevat tälläisille palstoille?
Veli ja sisko täyttää 18; "ei jumalauta, nyt ollaan aikuisia, välit poikki heti, eikä sitte soitella."