Lue keskustelun säännöt.
Ei jumalauta että mä vihaan veljeni vaimoa.
19.06.2014 |
Tuli mieleen kun luin jotain vanhaa samantyylistä ketjua täältä.
En tiedä miten se onkin sellainen käärme, käännyttänyt veljeni omaa sukuaan vastaan (siis meitä). Koskaan ei sieltä suunnasta oma-aloitteisesti pyydetä kylään taikka ehdoteta tapaamista tms. Itse jos ehdottaa saa kuunnella ties mitä tekosyitä miksi ei nyt käy, ekä oikeestaan ens viikollakaan, eikä kyllä itseasiassa loppuvuonnakaan. En ymmärrä mitä pahaa olemme tälle naiselle tehneet. Päinvastoin. Aina on yritetty jutella ja saada kotoisa, rento fiilis aikaiseksi jos jossain on nähty. Fcebookissa ollaan kavereita ja poikkeuksetta tykkäilen hänen päivityksistään jne. Missä vika? Mitään suoraa vastausta ei ole koskaan saatu, ympäripyöreää lätinää ja tekosyitä tekosyiden päälle.
Itse olen siinä pisteessä vittuuntumiseni kanssa, että en tosiaan jaksaisi enää edes yrittää. Välit ovat viilenneet niin paljon veljenkin kanssa, että en usko niiden ihan heti lämpiävän, ainakaan sellaisiksi kuin olivat ennen tätä vaimon temppuilua.
Kohtalotovereita?
Kommentit (101)
En jaksanut lukea koko ketjua läpi mutta ihmetyttää suuresti se että eikö näillä siskoilla ole omaa elämää, perhettä ja puolisoa? Miksi vatvoa jotain suhdetta veljeen ja haikailla lapsuuden välejä? On minullakin veli, mutta etäännytty on luonnollisesti kun molemmilla on omat perheet. Ei tulisi mieleenikään alkaa hätistelemään veljeäni viettämään aikaa kanssani tms. Nähdään porukalla vanhemmillani silloin tällöin ja lasten syntymäpäivillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 10:45"]Minä vihaan mieheni siskoa ja koko sen puolen perhettä!
[/quote]
En mäkään tykkää miehen suvusta. Jos jotkunon wt:tä niin ne.
hui! luulin että kirjoitat minusta. Onneksi kuitenkin pari eroa tuli: en vihaa mieheni sukua ja mies on heidän kanssaan lähes päivittäin tekemisissä puhelimitse. Välimatkan vuoksi tapaamme harvoin ,ehkä kerran vuodessa. Ainiin, ja en ole haukkunut miehen sukua, koska omaani ei ole olemassakaan ja he ovat olleet minulle todella tärkeitä tässä vuosien varrella
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 12:14"]En jaksanut lukea koko ketjua läpi mutta ihmetyttää suuresti se että eikö näillä siskoilla ole omaa elämää, perhettä ja puolisoa? Miksi vatvoa jotain suhdetta veljeen ja haikailla lapsuuden välejä? On minullakin veli, mutta etäännytty on luonnollisesti kun molemmilla on omat perheet. Ei tulisi mieleenikään alkaa hätistelemään veljeäni viettämään aikaa kanssani tms. Nähdään porukalla vanhemmillani silloin tällöin ja lasten syntymäpäivillä.
[/quote]
Nii, se on hyvä jos sinä tapaat kuitenkin sisaruksiasi useamman kerran vuodessa.
Minä näin veljeäni viimeksi toissa jouluna ja sekin meni riitelyksi veljeni vaimon taholta. Kuulemman olen aivopesty kakara joka ei ymmärrä kissoista mitään. Yms.
En näe veljeäni juuri ikinä, hän ei ole halukas tulemaan käymään luonani. Enkä ymmärrä miksi. Vaimonsa keksii tekosyitä kerta toisensa jälkeen ettei voi tulla käymään meillä.
Olisihan se kiva jos näkis veljeään edes kerran vuodessa, mutta ei. Soittelutkin menee siihen, että ehkä kerran puolessa vuodessa veljeni soittaa jos pystyy tekemään sen vaimoltaan salaa.
En ole todellakaan ripustautunu veljeeni, mutta vituttaa kun ei voi edes soitella ikinä.
Oletkohan mieheni sisko? Melkein nelikymppinen nainen joka kerää liepeisiinsä erilaisia luusereita (=miehiä). Täysin läheisriippuvainen, oma äiti on ainut ja paras ystävä. Kärsii lisäksi kiltin tytön syndroomasta. Voin nyt tässä sanoa tiedoksesi, että valinta on veljesi. Hänelle kuulemma tärkeintä on vaimo ja lapset, sisko on aikuinen ja hankkikoot seuransa ja ystävät muualta. Napanuora kannattaa katkaista ennen kuin kuolema sen katkaisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään pitänyt veljeni avokkaasta, mutta en minä viitsinyt ruveta tuhlaamaan energiaa vihaamiseen. Viha syö ihmistä sisältäpäin ja tekee ajan mittaan katkeraksi.
Mites siellä isossa kirjassakin sanottiin, että mies irrottautuu vanhemmistaan ja liittyy puolisoonsa (en muista oikeaa sanamuotoa, mutta tuo nyt kuitenkin oli ajatus). Ja eiköhän se neuvo koske naistakin. Lasten on päästettävä irti äidin esiliinan nauhoista / katkaistava napanuoransa.
Jotain menee kyllä syvästi pieleen, jos kokee, että aikuisuuden perhe ja lapsuuden perhe kilpailevat keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 12:30"]Oletkohan mieheni sisko? Melkein nelikymppinen nainen joka kerää liepeisiinsä erilaisia luusereita (=miehiä). Täysin läheisriippuvainen, oma äiti on ainut ja paras ystävä. Kärsii lisäksi kiltin tytön syndroomasta. Voin nyt tässä sanoa tiedoksesi, että valinta on veljesi. Hänelle kuulemma tärkeintä on vaimo ja lapset, sisko on aikuinen ja hankkikoot seuransa ja ystävät muualta. Napanuora kannattaa katkaista ennen kuin kuolema sen katkaisee.
[/quote]
Hmm. En ole. Veljeni on reilu kolmekymppinen ja itse alle. Vaimonsa ikää en edes ihan tarkkaan tiedä, jossain kahden- ja kolmenkymmenen välissä.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 12:29"][quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 12:14"]En jaksanut lukea koko ketjua läpi mutta ihmetyttää suuresti se että eikö näillä siskoilla ole omaa elämää, perhettä ja puolisoa? Miksi vatvoa jotain suhdetta veljeen ja haikailla lapsuuden välejä? On minullakin veli, mutta etäännytty on luonnollisesti kun molemmilla on omat perheet. Ei tulisi mieleenikään alkaa hätistelemään veljeäni viettämään aikaa kanssani tms. Nähdään porukalla vanhemmillani silloin tällöin ja lasten syntymäpäivillä.
[/quote]
Nii, se on hyvä jos sinä tapaat kuitenkin sisaruksiasi useamman kerran vuodessa.
Minä näin veljeäni viimeksi toissa jouluna ja sekin meni riitelyksi veljeni vaimon taholta. Kuulemman olen aivopesty kakara joka ei ymmärrä kissoista mitään. Yms.
En näe veljeäni juuri ikinä, hän ei ole halukas tulemaan käymään luonani. Enkä ymmärrä miksi. Vaimonsa keksii tekosyitä kerta toisensa jälkeen ettei voi tulla käymään meillä.
Olisihan se kiva jos näkis veljeään edes kerran vuodessa, mutta ei. Soittelutkin menee siihen, että ehkä kerran puolessa vuodessa veljeni soittaa jos pystyy tekemään sen vaimoltaan salaa.
En ole todellakaan ripustautunu veljeeni, mutta vituttaa kun ei voi edes soitella ikinä.
[/quote]
Yksin on aika vaikeaa riidellä. En jaksa uskoa ollenkaan että syy olisi pelkästään veljesi vaimossa. Luulen että omassa käytöksessäsi on sellaista että eivät halua olla tekemisissä. Kukapa haluaisi jos se on pelkkää riitelyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vihaa mutta... Miehen sisko alkoi seurustelemaan ja nyt on jos jonkinlaista syytä miksi ei saa mennä käymään. Ennen pyysi shoppaileen ja kahville usein mutta ei enää tämän uuden miehen myötä. No en ole pahemmin perään soitellut kun ei enää seura kelpaa. Harmittaa vain lastenkin puolesta koko tilanne kun oma mieheni haluaa mieluummin minun sukulaisille kylään kuin omilleen. Olen äippälomalla ja itse haluan kyläillä kerran viikossa sukulaisilla. Anoppi varsinkin syyttää minua siitä että ei käydä kuin kerran joka toinen kk, todellisuudessa mieheni ei jostain syystä halua mennä!
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 10:52"]
Joo sama täällä. Ymmärtäisin tilanteen jos veljen avovaimo ei meistä pidä, vaan haluaa olla etäällä. Fine. Mutta en hyväksy sitä manipulointia ja valehtelua ja negatiivisyyden määrää. Soittelee juovuksissa ja puhuu "veljeni puolesta".. Joka on yövuorossa eikä edes tiedä et avokkinsa soittaa. Mä olen kysynyt jotain pientä remonttiin liittyvää asiaa ja se on paisuteltu ihan uusiin svääreihin ja valehdeltu mun sanomiset. Tyyliinvasaraa pyydän lainaksi niin kohta onkin koko remontti heidän tehtävä ja maksettava mulle :D
Tykkään veljestäni tosi paljon ja ollaan aina oltu läheisiä. En tajua miten seon lähtenyt mukaan tuohon. Tiedän et tosi rakastunut on naiseen mutta jos nainen laittaa valitsemaan perheensä tai hänet niin valitsee naisen.
[/quote]Jos kännissä soittelee, niin oletus on, että ei ole ihan onnellinen omassa olemisessaan. Ja jos surentelee ym. On paha olla. Sinä et voi sitä muuttaa. Hän itse voi. Tukea voi ja jutella tai antaa olla. Omaa mieltä ei kannata pahoittaa. Tai yrittää ainakin olla pahoittamatta.
Itsellä on sukuun tullut sukulainen, joka vei hyvän sukulaisen mennessä. Tai kyllä joskus nähdään, mutta ei lähempää tuttavuutta. Harmittaa, kun se läheinen sukulainen katosi. Ja lapsetolisivat samanikäisten javiihtyivät yhdessä. Pakottaa en voi. Harmillista. Näin vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 12:34"][quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 12:29"][quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 12:14"]En jaksanut lukea koko ketjua läpi mutta ihmetyttää suuresti se että eikö näillä siskoilla ole omaa elämää, perhettä ja puolisoa? Miksi vatvoa jotain suhdetta veljeen ja haikailla lapsuuden välejä? On minullakin veli, mutta etäännytty on luonnollisesti kun molemmilla on omat perheet. Ei tulisi mieleenikään alkaa hätistelemään veljeäni viettämään aikaa kanssani tms. Nähdään porukalla vanhemmillani silloin tällöin ja lasten syntymäpäivillä.
[/quote]
Nii, se on hyvä jos sinä tapaat kuitenkin sisaruksiasi useamman kerran vuodessa.
Minä näin veljeäni viimeksi toissa jouluna ja sekin meni riitelyksi veljeni vaimon taholta. Kuulemman olen aivopesty kakara joka ei ymmärrä kissoista mitään. Yms.
En näe veljeäni juuri ikinä, hän ei ole halukas tulemaan käymään luonani. Enkä ymmärrä miksi. Vaimonsa keksii tekosyitä kerta toisensa jälkeen ettei voi tulla käymään meillä.
Olisihan se kiva jos näkis veljeään edes kerran vuodessa, mutta ei. Soittelutkin menee siihen, että ehkä kerran puolessa vuodessa veljeni soittaa jos pystyy tekemään sen vaimoltaan salaa.
En ole todellakaan ripustautunu veljeeni, mutta vituttaa kun ei voi edes soitella ikinä.
[/quote]
Yksin on aika vaikeaa riidellä. En jaksa uskoa ollenkaan että syy olisi pelkästään veljesi vaimossa. Luulen että omassa käytöksessäsi on sellaista että eivät halua olla tekemisissä. Kukapa haluaisi jos se on pelkkää riitelyä?
[/quote]
Nii,jos yritän keskustella asioista asiallisesti niin tiuskinta ja vittuilu on vastauksena. Kerropa kiinnostaisiko sinua jatkaa keskustelua jos toinen vaan tiuskii ja vittuilee kokoajan?
Kaikki mitä teet on väärin. Siis aivan kaikki! Pukeutuminen on kamalaa, dödöä ei saa käyttää, shamppoo jota suihkussa käytät on vääränlaista. Kaikki mitä sanot on toisen mielestä vittuilua. Kahvia ei saa pyytää aamusta, kun neidin nenä ei sitä kestä. Veljeni kuitenkin juo kahvia siinä missä minäkin.
Mutta joo, sovitaan niin, että vika on minussa. Minähän vaan yritin kaikkeni tehdä sen eteen etten tämän naisen varpaille astuisi. En vaan osannut olla riittävän näkymätön seinäruusu.
Eipähän tarvitse enää toistamiseen sinne mennä käymään. Jos joskus heidän lähettyvilleen eksyn niin pyydän ainoastaan veljeni kahville jonnekin. Sitä akkaa kun en enää halua nähdä. Hän on jo ihan riittämiin mulle mielipahaa aiheuttanu.
Minun mieheni siskot eivät tunnu pitävän minusta. En ole nirppis, enkä soittele kännissä todellakaan mihinkään, enkä manipuloi ketään suuntaan enkä toiseen. En vain niin paljoa pidä mieheni lähisuvusta että haluaisin heitä paljoa nähdä. Mies saa mennä, ja ottaa lapset mukaan ja tavata perhettään - minä menen mukaan yhtenä kertana viidestä.
Facebookissa pyysivät osa kavereiksi, suostuin mutta seinäni ei heille näy. Olen kohtelias ja kyselen kuulumisia mutta sen pitää riittää. Minulla on oikeus valita läheisimmät ihmisenä, valitsin mieheni, en hänen sukuaan.
Mitä tästä sanotte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ap, mutta olen todella kateellinen niille, jotka saavat viettää aikaa omien sisarusten perheiden kanssa. Näyttää niin upealta, kun serkukset tuntevat hyvin toisensa ja voidaan tehdä yhdessä reissuja. Ymmärrän sinua ap ja tiedän mistä puhut. Annan vinkin: älä sekaannu. Veljesi tulee luultavasti eroamaan muutaman vuoden päästä.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 12:54"]
Veljesi tulee luultavasti eroamaan muutaman vuoden päästä.
[/quote]
Mihin perustat tämän väitteesi?
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 12:54"]En ole ap, mutta olen todella kateellinen niille, jotka saavat viettää aikaa omien sisarusten perheiden kanssa. Näyttää niin upealta, kun serkukset tuntevat hyvin toisensa ja voidaan tehdä yhdessä reissuja. Ymmärrän sinua ap ja tiedän mistä puhut. Annan vinkin: älä sekaannu. Veljesi tulee luultavasti eroamaan muutaman vuoden päästä.
[/quote]
Millä perusteella? Selkeästi hän on kuitenkin aivan uskomattoman rakastunut vaimoona (niinkuin tietysti kuuluukin olla).
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 12:30"]
Oletkohan mieheni sisko? Melkein nelikymppinen nainen joka kerää liepeisiinsä erilaisia luusereita (=miehiä). Täysin läheisriippuvainen, oma äiti on ainut ja paras ystävä. Kärsii lisäksi kiltin tytön syndroomasta. Voin nyt tässä sanoa tiedoksesi, että valinta on veljesi. Hänelle kuulemma tärkeintä on vaimo ja lapset, sisko on aikuinen ja hankkikoot seuransa ja ystävät muualta. Napanuora kannattaa katkaista ennen kuin kuolema sen katkaisee.
[/quote]
Mikä napanuora se siskon ja veljen välillä on?
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 12:43"]
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 12:34"][quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 12:29"][quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 12:14"]En jaksanut lukea koko ketjua läpi mutta ihmetyttää suuresti se että eikö näillä siskoilla ole omaa elämää, perhettä ja puolisoa? Miksi vatvoa jotain suhdetta veljeen ja haikailla lapsuuden välejä? On minullakin veli, mutta etäännytty on luonnollisesti kun molemmilla on omat perheet. Ei tulisi mieleenikään alkaa hätistelemään veljeäni viettämään aikaa kanssani tms. Nähdään porukalla vanhemmillani silloin tällöin ja lasten syntymäpäivillä.
[/quote]
Nii, se on hyvä jos sinä tapaat kuitenkin sisaruksiasi useamman kerran vuodessa.
Minä näin veljeäni viimeksi toissa jouluna ja sekin meni riitelyksi veljeni vaimon taholta. Kuulemman olen aivopesty kakara joka ei ymmärrä kissoista mitään. Yms.
En näe veljeäni juuri ikinä, hän ei ole halukas tulemaan käymään luonani. Enkä ymmärrä miksi. Vaimonsa keksii tekosyitä kerta toisensa jälkeen ettei voi tulla käymään meillä.
Olisihan se kiva jos näkis veljeään edes kerran vuodessa, mutta ei. Soittelutkin menee siihen, että ehkä kerran puolessa vuodessa veljeni soittaa jos pystyy tekemään sen vaimoltaan salaa.
En ole todellakaan ripustautunu veljeeni, mutta vituttaa kun ei voi edes soitella ikinä.
[/quote]
Yksin on aika vaikeaa riidellä. En jaksa uskoa ollenkaan että syy olisi pelkästään veljesi vaimossa. Luulen että omassa käytöksessäsi on sellaista että eivät halua olla tekemisissä. Kukapa haluaisi jos se on pelkkää riitelyä?
[/quote]
Nii,jos yritän keskustella asioista asiallisesti niin tiuskinta ja vittuilu on vastauksena. Kerropa kiinnostaisiko sinua jatkaa keskustelua jos toinen vaan tiuskii ja vittuilee kokoajan?
Kaikki mitä teet on väärin. Siis aivan kaikki! Pukeutuminen on kamalaa, dödöä ei saa käyttää, shamppoo jota suihkussa käytät on vääränlaista. Kaikki mitä sanot on toisen mielestä vittuilua. Kahvia ei saa pyytää aamusta, kun neidin nenä ei sitä kestä. Veljeni kuitenkin juo kahvia siinä missä minäkin.
Mutta joo, sovitaan niin, että vika on minussa. Minähän vaan yritin kaikkeni tehdä sen eteen etten tämän naisen varpaille astuisi. En vaan osannut olla riittävän näkymätön seinäruusu.
Eipähän tarvitse enää toistamiseen sinne mennä käymään. Jos joskus heidän lähettyvilleen eksyn niin pyydän ainoastaan veljeni kahville jonnekin. Sitä akkaa kun en enää halua nähdä. Hän on jo ihan riittämiin mulle mielipahaa aiheuttanu.
[/quote]
Jos olisit mieheni sisko niin et onnistuisi miestäni saamaan kahville ilman minua...
Mieheni ei pidä siskoistaan ja huokaisi helpotuksesta, kun enää ei tarvitse olla tekemisissä. Moneen vuoteen ei mieheni ole nähnyt siskojaan, tosin muutama vuosi sitten yksi yritti tyrkyttää itseään "meille". Ajoivat meidän pihaan, mutta onneksi ei oltu ulkona ja turha oli tulla oveen koputtelemaan, kun emme pidä yllätysvieraista, jotka eivät tulostaan soita etukäteen. Nimittäin mieheni on liian kiltti eikä saa sanottua sitä, että ei halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Muun suvun kanssa ollaan tekemisissä tätien, setien ja enojen sekä serkkujen, ne ei tungettele samalla tavoin kuin nämä siskot.
Sitten ihmetellään miksi Suomessa on niin paljon masentuneita ja yksinäisiä ihmisiä.
Musta on todella omituista jos pitää pistää välit poikki lapsuudenperheeseen kun löytää puolison. Mulla on ihan molemmat. Mies ja lapset, omat veljeni ja vanhempani, kaikkien kanssa olen väleissä, soitellaan ja kyläillään. Ei ole mikään ongelma.
Miks ihmeessä pitäis vaihtaa se perhe siihen vaimoon?
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 10:46"]
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 10:44"]Anna ihmisten olla rauhassa. Jos he eivät halua olla tekemisissä, he eivät ole tekemisissä. Ethän sinä voi vaatia ketään viihtymään seurassasi.
[/quote]
Ei mua harmita se että tähän kälyyni ei varmasti koskaan tule mitään läheisempää suhdetta. Pidin kuitenkin veljeäni aina läheisenä ihmisenä ja vietettiin jonkun verran aikaa yhdessä ennen kuin tilanne meni tälläiseksi. No, kai se on vaan annettava olla.
[/quote]
No näin se valitettavasti vaan menee. Perustetaan omaa perhettä ja erkaannutaan lapsuusperheestä.
Mekin olimme siskoni kanssa läheisiä lapsena, olemme vielä lähes samanikäiset niin seuraa meistä oli toisillemme paljonkin. Mutta niin vaan, kun muutetaan ensin pois lapsuuskodista, vakiinnutaan parisuhteeseen, ostetaan talo naapurikaupungista ja lopulta pyöräytetään lapsi, niin se lapsuusperhe alkaa jäädä taka-alalle.
Itsekin olen naimisissa ja miehelläni on kaksi siskoa. Vähän etäiset välit on jääneet kumpaankin, ei tule paljoa puhuttua kun pelkään sanovani jotain idioottimaista (teen niin lähes aina jännittäessäni..) ja nämä sitten miettisivät, että minkä ääliön kanssa veli onkaan mennyt naimisiin. Sen takia tulee myös herkästi jäätyä pois miehen sukulaistapaamisista, kun jännitän liian paljon.
Ettei vaan oman veljesi vaimolla olisi jotain samanlaista? Joskus sitä appiperhettä vain jännittää, vaikka olisivatkin mukavia.