Kiira Korpi ja mies: ero

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta tuttavapiiristäni tulee vaikutelma, että mitä komeammat häät, sitä useammin on tarve todistella muille rakkautta. Maistraatissa vaatimattomasti naimisiin menevät pysyvät useammin naimisissa.

Silloin ei mennä naimisiin hääjuhlien takia, vaan sen takia, että halutaan todella tehdä lupaus.

Omassa tuttavapiirissä on eroja tullut juhlittiin häitä tai ei. Me mentiin naimisiin vain todistajien läsnäollessa, mutta niin vain ero tuli. 

Tuo on harvinaisempaa. Suuri osa ystäviäni on mennyt naimisiin sen jälkeen, kun on syntynyt lapsi tai lapsia. Elämä on vakiintunutta ja ollaan oltu yhdessä pitkään. Naimisiinmeno on vain kirsikka kakun päällä: elämä on hyvää valmiiksi. Ei siis niin, että yhteiselämä alkaa häiden jälkeen. Naimisiinmeno ei muuta mitään.

Morsiamen ei tarvitse miettiä ulkonäköään ja sitä, onko raskaus tuonut ylimääräisiä kiloja vyötärölle. Naimisiinmeno ei ole mikään täydellinen päivä ennen ”alkua”.

Vähän väliä täälläkin joku mamma valittaa, kun lapsia on jo useampi kappale mutta mies ei suostu avioon. No jokainen tyylillään.

Vanhanaikaista ajatella, että pitää olla naimisissa. Vaikka kyllä minunkin yksi tuttava kysyi, oletteko te edes naimisissa? Meillä on yksi lapsi. Minusta naimisiinmeossa ei ole mitään hienoa. Itse olen mennyt naimisiin maistraatissa ihan tavallisissa vaatteissa. Tämä kysyjä oli kyllä vanhempi naisihminen, joka juhlii joka vuosi hääpäiväänsä ja on ripustanut makuuhuoneensa seinälle hääkuviaan. Muistuttaa heti ukolleen, jos tällä ei ole sormusta sormessa. Minusta naurettavaa.  Kenelle tätä teatteria pitää esittää? 

Meidänkin, jotka olemme sitoutuneet toisiimme kirkkohäillä, mielestä sinun touhusi arkivaatteissa maistraatissa on naurettavaa. Kukin tavallaan.

Kommenttisi perusteella voi päätellä, että sinä et kirkossa ainakaan uskosi vuoksi ole avioitunut. Samaa kulissia varmaan sun koko elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta tuttavapiiristäni tulee vaikutelma, että mitä komeammat häät, sitä useammin on tarve todistella muille rakkautta. Maistraatissa vaatimattomasti naimisiin menevät pysyvät useammin naimisissa.

Silloin ei mennä naimisiin hääjuhlien takia, vaan sen takia, että halutaan todella tehdä lupaus.

Omassa tuttavapiirissä on eroja tullut juhlittiin häitä tai ei. Me mentiin naimisiin vain todistajien läsnäollessa, mutta niin vain ero tuli. 

Tuo on harvinaisempaa. Suuri osa ystäviäni on mennyt naimisiin sen jälkeen, kun on syntynyt lapsi tai lapsia. Elämä on vakiintunutta ja ollaan oltu yhdessä pitkään. Naimisiinmeno on vain kirsikka kakun päällä: elämä on hyvää valmiiksi. Ei siis niin, että yhteiselämä alkaa häiden jälkeen. Naimisiinmeno ei muuta mitään.

Morsiamen ei tarvitse miettiä ulkonäköään ja sitä, onko raskaus tuonut ylimääräisiä kiloja vyötärölle. Naimisiinmeno ei ole mikään täydellinen päivä ennen ”alkua”.

Vähän väliä täälläkin joku mamma valittaa, kun lapsia on jo useampi kappale mutta mies ei suostu avioon. No jokainen tyylillään.

Vanhanaikaista ajatella, että pitää olla naimisissa. Vaikka kyllä minunkin yksi tuttava kysyi, oletteko te edes naimisissa? Meillä on yksi lapsi. Minusta naimisiinmeossa ei ole mitään hienoa. Itse olen mennyt naimisiin maistraatissa ihan tavallisissa vaatteissa. Tämä kysyjä oli kyllä vanhempi naisihminen, joka juhlii joka vuosi hääpäiväänsä ja on ripustanut makuuhuoneensa seinälle hääkuviaan. Muistuttaa heti ukolleen, jos tällä ei ole sormusta sormessa. Minusta naurettavaa.  Kenelle tätä teatteria pitää esittää? 

Meidänkin, jotka olemme sitoutuneet toisiimme kirkkohäillä, mielestä sinun touhusi arkivaatteissa maistraatissa on naurettavaa. Kukin tavallaan.

No ehkä kuitenkin kannattaisi kunnioittaa minun vakaumastani. MInä kun en tosiaan kunniota mitään häitä. Toki suon häät sellaiselle, joka niitä kaipaa.  Toisen moralisointi on silti väärin, enhän minäkään mene ääneen heille sanomaan, että minua ei erityisesti teidän touhunne kiinnosta.  En ole koskaan moralisoinut ääneen heitä, mutta näköjää jotkut sen saavat tehdä.  Sinäkin voit nauraa ihan, jos se sinua kiinnostaa Anna kuitenkin minun elää omalla tavallani. Menin naimisiin oikeastaan vain käytännön syistä (oikeudelliset). Minusta avioliitolla ei ole tänä päivänä oikeastaan mitään muuta merkitystä. Avoliitto on minusta ihan yhtä hyvä kuin avioliitto.  

No ehkä kannattaisi sanoa edes yhden kerran ääneen tuo mitä ajattelen, niin ei jatkossa ehkä niin paljon udeltaisi sinun häistäsi ja muista. Huom. Asioista ei tarvitse tokaista rumasti, vaan voi sanoa ihan asiallisestikin, ettet pidä häitä merkityksellisinä eikä sinua kiinnosta keskustella ko. aiheesta.

Olen yrittänyt sanoa, että tämä on minun elämäni ja elän sen omalla tavallani. En saa oikein suuvuoroa, kun sieltä tulee jo joku moraalisaarna. Tuntuu, että tämä henkilö ei oikeasti ymmärrä, mitä sanon. Hän on niin täynnä omaa mielipidettään ja luulee, että kaikki tykkäävät häistä yms.  

Miten se meneekään:   Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin minä  vain kumisema vaski....

Rakkaus on tärkeintä. Ei ole niin väliä onko sinulla se suuri juhla, hieno puku, hieno sormus, hieno hääpuku tai joka vuosi hääpäivä hienoine kuvineen juhlineen. Tärkeintä on kuitenkin se, että sinulla on se RAKKAUS.

toivoo: ei hienoista jääjuhlista yms. pitävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta tuttavapiiristäni tulee vaikutelma, että mitä komeammat häät, sitä useammin on tarve todistella muille rakkautta. Maistraatissa vaatimattomasti naimisiin menevät pysyvät useammin naimisissa.

Silloin ei mennä naimisiin hääjuhlien takia, vaan sen takia, että halutaan todella tehdä lupaus.

Omassa tuttavapiirissä on eroja tullut juhlittiin häitä tai ei. Me mentiin naimisiin vain todistajien läsnäollessa, mutta niin vain ero tuli. 

Tuo on harvinaisempaa. Suuri osa ystäviäni on mennyt naimisiin sen jälkeen, kun on syntynyt lapsi tai lapsia. Elämä on vakiintunutta ja ollaan oltu yhdessä pitkään. Naimisiinmeno on vain kirsikka kakun päällä: elämä on hyvää valmiiksi. Ei siis niin, että yhteiselämä alkaa häiden jälkeen. Naimisiinmeno ei muuta mitään.

Morsiamen ei tarvitse miettiä ulkonäköään ja sitä, onko raskaus tuonut ylimääräisiä kiloja vyötärölle. Naimisiinmeno ei ole mikään täydellinen päivä ennen ”alkua”.

Vähän väliä täälläkin joku mamma valittaa, kun lapsia on jo useampi kappale mutta mies ei suostu avioon. No jokainen tyylillään.

Vanhanaikaista ajatella, että pitää olla naimisissa. Vaikka kyllä minunkin yksi tuttava kysyi, oletteko te edes naimisissa? Meillä on yksi lapsi. Minusta naimisiinmeossa ei ole mitään hienoa. Itse olen mennyt naimisiin maistraatissa ihan tavallisissa vaatteissa. Tämä kysyjä oli kyllä vanhempi naisihminen, joka juhlii joka vuosi hääpäiväänsä ja on ripustanut makuuhuoneensa seinälle hääkuviaan. Muistuttaa heti ukolleen, jos tällä ei ole sormusta sormessa. Minusta naurettavaa.  Kenelle tätä teatteria pitää esittää? 

Harvoin kai makuuhuoneessa vieraita isännöidään ja emännöidään, joten viittaisi siihen että kuvat ovat ihan itseä varten, ei mitään teatteria. Miksi noin katkeranoloisesti täytyy muutenkaan kommentoida toisen häitä? Sait itse sellaiset häät kuin halusit (vai saitko siis kuitenkaan, jos toisten isompia häitä tarvitsee näin kommentoida...?) ;)

No mun mielestä kuvien ripustaminen makuuhuoneeseen on tosi vanhanaikista. Lisäksi kyllä esittelevät minulle muitkakin pariskuntakuvia. En ole katkera, mutta mua ällöttää tuo tekopyhyys. Itse en halunnut minkänlaisia häitä, enkä jaksa katsoa sitä heidän tekopyhyyttään. Olen itse ollut tosi nuori, kun tämä pariskunta on vihitty.  Jotekin varsinkin tämä nainen yrittää koko ajan mainostaa heidän hääpäiviään, ja mua ei tippaakaan kiinnosta mitkään hääpäivät. Tarvitsee vaan kuunnella tätä.  Pitääkö vielä pakottaa vanha miehensä joka tilanteessa pitämään sormustakin. Ihan kuin joku veisi miehen häneltä.  Miksi vielä puuttuu minun naimisiinmenooni? Eikö riitä, että saa olla itse olla naimisissa. Tarvitseeko minun elää heidän tavallaan ja hekumoida jostain vanhasta instituutiosta. En käytä edes sormuksia.  Tämä esittelee minulle hienoja timanttisormuksia, jotka eivät minua kiinnosta.  En siis ole katkera, mutta ottaa päähän tämä teatteri ja teennäisyys. Minulle tällaisilla asioilla ei ole mitään arvoa. 

Jestais, onhan tuo tekopyhää! Avioliitto on kahden ihmisen keskinäinen juttu, eikä mikään esityksen aihe muille ihmisille. Taitaa tuo olla niin vanhanaikainen, että vaatii muidenkin asioiden menevän oman pillinsä mukaan...mies vain myöntelee, kunnei muutakaan voi??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta tuttavapiiristäni tulee vaikutelma, että mitä komeammat häät, sitä useammin on tarve todistella muille rakkautta. Maistraatissa vaatimattomasti naimisiin menevät pysyvät useammin naimisissa.

Silloin ei mennä naimisiin hääjuhlien takia, vaan sen takia, että halutaan todella tehdä lupaus.

Omassa tuttavapiirissä on eroja tullut juhlittiin häitä tai ei. Me mentiin naimisiin vain todistajien läsnäollessa, mutta niin vain ero tuli. 

Tuo on harvinaisempaa. Suuri osa ystäviäni on mennyt naimisiin sen jälkeen, kun on syntynyt lapsi tai lapsia. Elämä on vakiintunutta ja ollaan oltu yhdessä pitkään. Naimisiinmeno on vain kirsikka kakun päällä: elämä on hyvää valmiiksi. Ei siis niin, että yhteiselämä alkaa häiden jälkeen. Naimisiinmeno ei muuta mitään.

Morsiamen ei tarvitse miettiä ulkonäköään ja sitä, onko raskaus tuonut ylimääräisiä kiloja vyötärölle. Naimisiinmeno ei ole mikään täydellinen päivä ennen ”alkua”.

Vähän väliä täälläkin joku mamma valittaa, kun lapsia on jo useampi kappale mutta mies ei suostu avioon. No jokainen tyylillään.

Vanhanaikaista ajatella, että pitää olla naimisissa. Vaikka kyllä minunkin yksi tuttava kysyi, oletteko te edes naimisissa? Meillä on yksi lapsi. Minusta naimisiinmeossa ei ole mitään hienoa. Itse olen mennyt naimisiin maistraatissa ihan tavallisissa vaatteissa. Tämä kysyjä oli kyllä vanhempi naisihminen, joka juhlii joka vuosi hääpäiväänsä ja on ripustanut makuuhuoneensa seinälle hääkuviaan. Muistuttaa heti ukolleen, jos tällä ei ole sormusta sormessa. Minusta naurettavaa.  Kenelle tätä teatteria pitää esittää? 

Harvoin kai makuuhuoneessa vieraita isännöidään ja emännöidään, joten viittaisi siihen että kuvat ovat ihan itseä varten, ei mitään teatteria. Miksi noin katkeranoloisesti täytyy muutenkaan kommentoida toisen häitä? Sait itse sellaiset häät kuin halusit (vai saitko siis kuitenkaan, jos toisten isompia häitä tarvitsee näin kommentoida...?) ;)

No mun mielestä kuvien ripustaminen makuuhuoneeseen on tosi vanhanaikista. Lisäksi kyllä esittelevät minulle muitkakin pariskuntakuvia. En ole katkera, mutta mua ällöttää tuo tekopyhyys. Itse en halunnut minkänlaisia häitä, enkä jaksa katsoa sitä heidän tekopyhyyttään. Olen itse ollut tosi nuori, kun tämä pariskunta on vihitty.  Jotekin varsinkin tämä nainen yrittää koko ajan mainostaa heidän hääpäiviään, ja mua ei tippaakaan kiinnosta mitkään hääpäivät. Tarvitsee vaan kuunnella tätä.  Pitääkö vielä pakottaa vanha miehensä joka tilanteessa pitämään sormustakin. Ihan kuin joku veisi miehen häneltä.  Miksi vielä puuttuu minun naimisiinmenooni? Eikö riitä, että saa olla itse olla naimisissa. Tarvitseeko minun elää heidän tavallaan ja hekumoida jostain vanhasta instituutiosta. En käytä edes sormuksia.  Tämä esittelee minulle hienoja timanttisormuksia, jotka eivät minua kiinnosta.  En siis ole katkera, mutta ottaa päähän tämä teatteri ja teennäisyys. Minulle tällaisilla asioilla ei ole mitään arvoa. 

Jestais, onhan tuo tekopyhää! Avioliitto on kahden ihmisen keskinäinen juttu, eikä mikään esityksen aihe muille ihmisille. Taitaa tuo olla niin vanhanaikainen, että vaatii muidenkin asioiden menevän oman pillinsä mukaan...mies vain myöntelee, kunnei muutakaan voi??

Juuri meni ihan naulan kantaan. Mies tosiaan myötäilee, kun ei voi muutakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Hassua että monesti pidempään ennen häitä yhdessä olleilla avioliitto kaatuu suht pian. 

Onko se avioliitto näissä tilanteissa ns. viimeinen oljenkorsi jolla yritetään pelastaa/piristää se suhde?

Monet kosinnat on oikeasti pelkoa erosta tai vain anteeksipyyntöjä ja todistelua siitä, että kyllä minä sinut haluan oikeasti ja ollaan yhdessä.

Sitten on niitä lähellä eläkeikää olevia, jotka on iät ja ajat olleet yhdessä ja virallistavat suhteensa avioliitolla vain järkisyistä, koska raha-asiat, perinnöt ja yhteinen omaisuus täytyy alkaa miettimään ja laittamaan kuntoon elämän loppupuolella.

He sitten ovatkin yleensä yhdessä sinne loppuun saakka.

Omassa lähipiirissä ne eronneet on olleet useimmiten niitä jotka on menneet naimisiin lastenteon aikoihin.

Yksi pariskunta meni naimisiin anopin toiveesta kun alkoivat odottamaan ensimmäistä lastaan, koska oli sellainen mielipide että kuuluu olla naimisissa. Kituuttivat toisiaan inhoten kymmenen vuotta, miehellä oli sinä aikana useampia naisia kodin ulkopuolella, mutta vihkivala ja yhteinen omaisuus pakotti pysymään yhdessä pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Pukeutua nyt pelleksi ja mennä sitten kirkkoon muutamaksi tunniksi ja sitten juhlia. Eipä mitään turhempaa ajanvietettä ole olemassa. Varsinkin tänä päivänä, kun monet avioliitot päätyvät eroon. Tulee vieläpä kalliiksi tuollainen pelleily. Sitten otetaan kuvia, joita sitten voi joillakin jo usean eri puolison kanssa. Tässä on kuva 1. vaimoni/mieheni kanssa, tässä on kuva 2. vaimoni/mieheni kanssa jne. 

Voisin mennä naimisiin, jos tapaisin sellaisen miehen jonka kanssa haluaisin. Mutta en missään nimessä ikipäivänä suostu perinteisiin kirkkohäihin koko sukuineen.

Kirkossa itsessään ei mitään ongelmaa mutta juuri tuo pelleksi pukeutuminen ja rakkausvalojen lässytys kaikille kuulijoille, joista todellisuudessa ne häät

kiinnostaa tasan omia vanhempia ja ehkä sisaruksia.

Maistraattiin nimet paperiin, ulos ehkä syömään lähimmäisten kanssa ja that's it.

Juhlin mielelläni sitten miehen kanssa kaksin kahdenvälistä rakkauttamme

Kolmen vuoden avioliiton purkautuminen kertoo minusta siitä, että on OIKEESTI tullut vastaan jotain isompaa asiaa, jonka kanssa ei pysty jatkamaan. Siis oikeasti oleellista isoa, esimerkiksi juuri lapsettomuus, (toistuva) uskottomuus, bis--eksuaalisuus, h--omous ym... jos puolison tietynlaisten ominaisuuksien kanssa ei vaan voi jatkaa, on tietty aiheellistakin erota. Uskon, että moni meistä naisista ei pystyisi suhtautumaan avarakatseisesti tämäntyyppisten asioiden paljastumiseen, varsinkin jos pelkää asioiden vuotavan julkisuuteen, julkkiksina kun elellään. Muutaman vuoden naimisissaoloa ei pureta pikkuasioiden takia, en usko kenenkään 10v tunteneiden myöskään tuossa kohtaa "kasvavan niin erilleen", ettei avioliittoa voi jatkaa. Eri asia kaksikymppisenä naimisiinmenneiden kohdalla, tai tietyssä "kasvuvaiheessa" elinkaaren aikana tapahtuvat "erilleenkasvamiset", tai siinä tapauksessa, että puolisot ovat hyvin eri-ikäisiä ja sikäli kasvavat eri tahtiin. Eli, jotain oikeasti isoa on tullut eteen, jotain mitä Kiira ei voi niellä. Ja just näin päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Thone kirjoitti:

Mun mielestä, tuo Arthur ei oo sopinu Kiiralle. Sillä ollu aina semmone kauhee pose ilme kuvissa, mua on häirinny se.

Mua taas häiritsee se, että ei kestä yhtään vastoinkäymisiä. Muutama vuosi liittoa ja sitten ollaan jo eroamassa. Avioliitto on pyhä. Kun naimisiin mennään, siinä ollaan ja pysytään. Ainakin sen kymmenen vuotta. Jos epäröi, ei pidä mennä naimisiin. Lupaus tehdään suvun ja ystävien edessä, Jumalan kasvojen edessä. Luvataan olla toisen tukena ja turvana, aina. Ei pidä luvata sellaista, mitä ei pysty pitämään.

Vastaan voi tulla asioita joita on mahdoton kestää.

Ihmiset kestävät sotaa, puolison vammautumisen, vaikeita sairauksia. Vaikea kuvitella, mikä se asia on, joka on ylitsepääsemätön. Ei pidä luvata sellaista, jota ei pysty pitämään.

Ei se avioliitto mikään vankila ole, kyllä ihminen saa lähteä jos homma ei kerta kaikkiaan toimi.

Kyllä se naimisiinmeno on vähän niinkuin pallo nilkassa. Ei voi pelata kahdella puolella. Olla vapaa ja varattu.

On ehdotettu, että ennen naimisiinmenoa käytäisiin avioliittokurssi. Ollaanko siihen todella valmiita. Kaikkeen tympimiseen ja paskamyrskyyn.

Ei sitä turhaan kutsuta avioliiton myrkyiseksi satamaksi. Vaikka olisi kuinka hirveää, avioliitossa ollaan ja pysytään. Mitään onnea ei kannata odottaa. Tämä pitäisi tehdä selväksi kaikille naimisiin menijöille. Pelkkää arkea, puurtamista. Pahimmassa tapauksessa joutuu sietämään puolisoa, joka on sairas 24/7.

Jos ei kykene näkemään onnea, iloa ja rakkautta niissä arjen ja puurtamisen hetkissä, on varmaan  tyytymätön ja pettynyt ihminen ihan kaikessa.  Sääliksi käy. Ei elämä ole Lago di Comon shampanjanroiskutushäitä päivästä toiseen kuin ehkä Kimi Räikkösen rouvalle.

Vierailija kirjoitti:

Kolmen vuoden avioliiton purkautuminen kertoo minusta siitä, että on OIKEESTI tullut vastaan jotain isompaa asiaa, jonka kanssa ei pysty jatkamaan. Siis oikeasti oleellista isoa, esimerkiksi juuri lapsettomuus, (toistuva) uskottomuus, bis--eksuaalisuus, h--omous ym... jos puolison tietynlaisten ominaisuuksien kanssa ei vaan voi jatkaa, on tietty aiheellistakin erota. Uskon, että moni meistä naisista ei pystyisi suhtautumaan avarakatseisesti tämäntyyppisten asioiden paljastumiseen, varsinkin jos pelkää asioiden vuotavan julkisuuteen, julkkiksina kun elellään. Muutaman vuoden naimisissaoloa ei pureta pikkuasioiden takia, en usko kenenkään 10v tunteneiden myöskään tuossa kohtaa "kasvavan niin erilleen", ettei avioliittoa voi jatkaa. Eri asia kaksikymppisenä naimisiinmenneiden kohdalla, tai tietyssä "kasvuvaiheessa" elinkaaren aikana tapahtuvat "erilleenkasvamiset", tai siinä tapauksessa, että puolisot ovat hyvin eri-ikäisiä ja sikäli kasvavat eri tahtiin. Eli, jotain oikeasti isoa on tullut eteen, jotain mitä Kiira ei voi niellä. Ja just näin päin.

Isoa voi olla vaikka toisen persoonallisuus, ne piirteet, joita ei ole huomannut aiemmin. Vasta ajan kanssa

tajuaa, että ihminen ei olekaan sellainen, kuin on luullut ja kuvitellut. Suhteen alussa aina siloitellaan kaikkea ja katsellaan ruusunpunaisten lasien läpi, että kumppani on vaan pelkästään täydellinen.

Jokin piirre (miehillä esim. egoilu) saattaa ajan kanssa alkaa ärsyttämään niin paljon, että sitä ei kestä enempää. Miehillä tuppaa unohtumaan, vaikkapa naisen riittävä huomioiminen, kun vihkivalat on ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pukeutua nyt pelleksi ja mennä sitten kirkkoon muutamaksi tunniksi ja sitten juhlia. Eipä mitään turhempaa ajanvietettä ole olemassa. Varsinkin tänä päivänä, kun monet avioliitot päätyvät eroon. Tulee vieläpä kalliiksi tuollainen pelleily. Sitten otetaan kuvia, joita sitten voi joillakin jo usean eri puolison kanssa. Tässä on kuva 1. vaimoni/mieheni kanssa, tässä on kuva 2. vaimoni/mieheni kanssa jne. 

Voisin mennä naimisiin, jos tapaisin sellaisen miehen jonka kanssa haluaisin. Mutta en missään nimessä ikipäivänä suostu perinteisiin kirkkohäihin koko sukuineen.

Kirkossa itsessään ei mitään ongelmaa mutta juuri tuo pelleksi pukeutuminen ja rakkausvalojen lässytys kaikille kuulijoille, joista todellisuudessa ne häät

kiinnostaa tasan omia vanhempia ja ehkä sisaruksia.

Maistraattiin nimet paperiin, ulos ehkä syömään lähimmäisten kanssa ja that's it.

Juhlin mielelläni sitten miehen kanssa kaksin kahdenvälistä rakkauttamme

Aika kurjaa, jos sulla ei ole ainuttakaan ystävää, jonka puolesta olisit iloinen hänelle tärkeinä hetkinä. Vaikutat kyllä todella kyyniseltä ja ikävältä ihmiseltä, pakko sanoa että en ihmettele jos ei ole kumppaniakaan löytynyt. 

Tämä pari on aina ollut jotenkin epäsuhtainen. Mulla on sellainen fiilis, että Kiiran pokaaminen oli Arthurille aikanaan jonkinlainen saavutus, Kiiraahan pidettiin superkauniina ja oli aina ykkössijalla kaiken maailman äänestyksissä. Arthur vaikuttaa pinnalliselta pyrkyriltä, varsinkin kun miettii kaveriporukkaa, ja olin aikanaan yllättynyt, kun päätyi yhteen naapurintyttömäisen erittäin kurinalaista huippu-urheilijan elämää eläneen Kiiran kanssa jonkun pintaliitoelämää eläneen perijättären sijaan. Kiirahan on itse sanonut, ettei esim ollut muodista pätkääkään kiinnostunut ennen Arthuria.

En halua ottaa kantaa kenenkään perhesuunnitteluun, mutta uskon, että perhekeskeisenä ihmisenä Kiira on halunnut takaisin Suomeen lähelle siskoaan ja vanhempiaan. Arthur taas on maailmankansalainen, eikä Suomi ole hänelle samalla tavalla kotimaa kuin Kiiralle. Ei vain enää haaveet ja toiveet kohdanneet, ja nyt kun eroavat, on molemmilla aikaa löytää uudet elämönkumppanit ja perustaa perhe, jos siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Tämä pari on aina ollut jotenkin epäsuhtainen. Mulla on sellainen fiilis, että Kiiran pokaaminen oli Arthurille aikanaan jonkinlainen saavutus, Kiiraahan pidettiin superkauniina ja oli aina ykkössijalla kaiken maailman äänestyksissä. Arthur vaikuttaa pinnalliselta pyrkyriltä, varsinkin kun miettii kaveriporukkaa, ja olin aikanaan yllättynyt, kun päätyi yhteen naapurintyttömäisen erittäin kurinalaista huippu-urheilijan elämää eläneen Kiiran kanssa jonkun pintaliitoelämää eläneen perijättären sijaan. Kiirahan on itse sanonut, ettei esim ollut muodista pätkääkään kiinnostunut ennen Arthuria.

En halua ottaa kantaa kenenkään perhesuunnitteluun, mutta uskon, että perhekeskeisenä ihmisenä Kiira on halunnut takaisin Suomeen lähelle siskoaan ja vanhempiaan. Arthur taas on maailmankansalainen, eikä Suomi ole hänelle samalla tavalla kotimaa kuin Kiiralle. Ei vain enää haaveet ja toiveet kohdanneet, ja nyt kun eroavat, on molemmilla aikaa löytää uudet elämönkumppanit ja perustaa perhe, jos siltä tuntuu.

Tähän kuvaan sopisi hyvin egoilu, joka on voinut alkaa ärsyttämään. Egoilun päälle rakentuu kulissit, ei todellisuus. Puhdas rakkaus ei ole sellaista. Jos on rakkautta, niin on valmis tulemaan puolitiehen vastaan, koska rakastaa toista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhutaan Kiiran erosta ja te nostatte esiin jonkun vanhan romanssin niinkuin niillä olisi mitään tekemistä keskenään.

Joku katkeruus siitä on kuitenkin jäänyt miehelle ja hänen ystäväpiirilleen. Muistelen lukeneeni vuosi sitten jotain ilkeilyä lahjasta.

Joo, niin oli, mäkin muistan.

Aihe on kuuma peruna, täältäkin on poistatettu paljon ketjuja tuosta aiheesta. 

Kertookin muuten jotain, jos vertailukohta pitää etsiä jostain alkkis-penasta.

Penan romanssit tai suklaarasiat ei kiinnosta ketään.

Arvelen että Kiira haluaa palata Suomeen ja perustaa perheen. Ei siihen välttämättä muuta dramatiikkaa tarvita. Onneksi hän on vielä nuori.

Vierailija kirjoitti:

Pukeutua nyt pelleksi ja mennä sitten kirkkoon muutamaksi tunniksi ja sitten juhlia. Eipä mitään turhempaa ajanvietettä ole olemassa. Varsinkin tänä päivänä, kun monet avioliitot päätyvät eroon. Tulee vieläpä kalliiksi tuollainen pelleily. Sitten otetaan kuvia, joita sitten voi joillakin jo usean eri puolison kanssa. Tässä on kuva 1. vaimoni/mieheni kanssa, tässä on kuva 2. vaimoni/mieheni kanssa jne. 

Vaikuttaa siltä, ettet ole päässyt naimisiin.

Taidat olla vanhapiika / vanhapoika. Neitsyys/poikuus tiukasti tallessa.

"Minusta Korpi vaikuttaa ihan mukavalta, on fiksu, kaunis, jne. mutta jitenkin "takakireän" tai jotenkin liian "kontrolloidun" oloinen."

Näin minäkin ajattelen ja johtuisiko tämä siitä, että Korpi on vuosikausia treenannut itseään ja varmasti joutunut kieltäytymään monesta niin nuorelle tavallisesta hauskapidosta? Tällaiset määrätietoiset ihmiset eivät ole harvinaisia. Luulen, että sopeutuminen taviksen elämään ilman jatkuvaa suorittamista on varsin tylsää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pukeutua nyt pelleksi ja mennä sitten kirkkoon muutamaksi tunniksi ja sitten juhlia. Eipä mitään turhempaa ajanvietettä ole olemassa. Varsinkin tänä päivänä, kun monet avioliitot päätyvät eroon. Tulee vieläpä kalliiksi tuollainen pelleily. Sitten otetaan kuvia, joita sitten voi joillakin jo usean eri puolison kanssa. Tässä on kuva 1. vaimoni/mieheni kanssa, tässä on kuva 2. vaimoni/mieheni kanssa jne. 

Vaikuttaa siltä, ettet ole päässyt naimisiin.

Taidat olla vanhapiika / vanhapoika. Neitsyys/poikuus tiukasti tallessa.

Olen naimisissa. Enkä tykkää mistään tuollaisista juhlista. Ovat mulle kauhistus, mutta muut saavat pitää ihan sellaiset peijaiset kuin haluavat. Tunnen itseni jopa kiusaantuneiksi muidenkin kaikissa tällaisissa juhlilla. Itse olen kertaalleen eronnut avoliitosta juuri osittain lapsettomuuden takia. Vei kaikki voimat liitosta. Ajauduin sitten lopulta naimisiin ja sain hoitojen avulla lapsen. Ensin piti kerätä voimia, että jaksoi ne rankat hoidot.  Paras nuoruusaika meni sitten lapsettomuusongelmien kanssa. Lopulta odotus ja muutkin meni sitten ihan mutkattomasti.  Olin jo valmistautunut siihen, etten mene enää naimisiin enkä saa yhtään lasta.  Siis lähes 20 vuotta meni, mutta on onneksi takana olevaa elämää. 

Oli myös ikävää kuunnella, kun joku sanoi, että sulla on kaikki edessä ja hanki lapsi/lapsia noin 30-vuotiaana. Oli niin vaikeaa, ettei pystynyt sanomaan, mutta kun en saa.  Nuorenahan kaikki on monen mielestä mahdollista. Siitä vaan siementä sisään ja jo tulee lapsi. 

Tässä on vain käynyt niin, että tulevaisuuden suunnitelmat lähtivätkin eri suuntiin. Hehän muutenkin olivat vuosikausia etäsuhteessa ja on ihan eri asia muuttaakin sitten pysyvästi yhteen. 

Miksi pitää kaikille näyttää, että tässä mennään naimisiin. Täytyy pitää suudet häät ja pukeua kalliisiin vaatteisiin. En ymmärä alkuunkaan tätä touhua. Ei riitä, että molemmat rakastavat toisiaan. Tuollainen ulkokultainen touhu on jotenkin pakanallista. Minusta riittää, jos sydän kertoo, että tuota minä rakastan. Sitäkään ei tarvitse kaikille hoilottaa.