Kiira Korpi ja mies: ero

Mitä pahaa on eroamisessa? On jotenkin vanhanaikaista ajatella, että eroaminen on jotain, mitä ei voisi tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta Korpi vaikuttaa ihan mukavalta, on fiksu, kaunis, jne. mutta jitenkin "takakireän" tai jotenkin liian "kontrolloidun" oloinen.

No varmaan taitoluistelija on.

Siinä mielessä naimisiinmeno on vanhanaikaista, koska kukaan ei enää tuomitse, jos saa lapsen ennen liittoa. Jos siis haluaa lapsia, ei tarvitse odottaa papin aamenta. Lapsia tulee, kun ne haluaa tulla maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Thone kirjoitti:

Mun mielestä, tuo Arthur ei oo sopinu Kiiralle. Sillä ollu aina semmone kauhee pose ilme kuvissa, mua on häirinny se.

Mua taas häiritsee se, että ei kestä yhtään vastoinkäymisiä. Muutama vuosi liittoa ja sitten ollaan jo eroamassa. Avioliitto on pyhä. Kun naimisiin mennään, siinä ollaan ja pysytään. Ainakin sen kymmenen vuotta. Jos epäröi, ei pidä mennä naimisiin. Lupaus tehdään suvun ja ystävien edessä, Jumalan kasvojen edessä. Luvataan olla toisen tukena ja turvana, aina. Ei pidä luvata sellaista, mitä ei pysty pitämään.

Vastaan voi tulla asioita joita on mahdoton kestää.

Ihmiset kestävät sotaa, puolison vammautumisen, vaikeita sairauksia. Vaikea kuvitella, mikä se asia on, joka on ylitsepääsemätön. Ei pidä luvata sellaista, jota ei pysty pitämään.

Sullapa on huono mielikikuvitus. Itselle tulee heti ensimmäisenä mieleen pettäminen. Sitten kun huomioi, että nämä kaksi olivat pitkään etäsuhteessa, niin esiin on voinut tulla myös moukkamaisia piirteitä, joihin törmää vasta kun eletään riittävän kauan riittävän lähekkäin. Ei kannata asiasta enempää tietämättä ruoskia toisia, jos itsellä on sattunut käymään hyvä tuuri puolison valinnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua että monesti pidempään ennen häitä yhdessä olleilla avioliitto kaatuu suht pian. 

Siinä on syynsä, että ollaan pitkään yhdessä, mutta ei mennä naimisiin.

Ollaan kuitenkin sisimmässään epävarmoja onko suhteesta loppuelämäksi.

Ei siitä ole monestikaan kysymys. Osa meistä ei usko avioliittoon instituutiona. Minusta avioliitto on vanhahtava, enkä usko meneväni naimisiin, koska se ei tuo mitään lisäarvoa elämääni. 32 vuotta sitten tapasin ensi kerran nykyisen avomieheni, ja seurustella alettiin 24 vuotta sitten. Avoliitossa asumista tulee elokuussa 23 vuotta. Lapsistamme toinen on täysi-ikäinen ja toinen vielä kotona asuva teini.

Niin miksi yleensä pitää mennä naimisiin? Onkohan se sitä, että halutaan olla prinsessoja/prinssejä ja kaikkien keskipisteenä? Eihän papin aamen mitään muutosta tuo.  Puhuisimmeko myös yhtä paljon erosta, jos Kiira ei olisi mennyt naimisiin?

Häät näyttivät kiiltokuvalta. Kaunis pari, jolla on kaikkea elämässä. Urheilija on tottunut voittamaan. Avioero näyttää murskatappiolta. Varsinkin lyhyt liitto. Oisko tämä?

Me aikoinaan haluttiin naimisiin siinä vaiheessa kun tuli ajankohtaiseksi perheen perustaminen. Avioliitto on sinänsä yksinkertainen soppari, joka asettaa perheen perustan kohdilleen. Muuten joutuisi tekemään papereita huomattavasti enemmän. Ei mitään prinsessajuttuja, maistraatissa keskellä viikkoa piipahdus.

Sen sijaan Korven häät oli upeat. Ulkomailla, kaikki vieraat julkkiksia, kaikki vimpan päälle.

Kyllä ihmiset osaavat olla ilkeitä. Tiedän tapauksen, jossa nainen ei voinut saada lapsia. Ystävätär tokaisi: Miksi miehesi ei jätä sinua? Minun mieheni ei ainakaan tuollaista katsoisi? 

Vierailija kirjoitti:

Siinä mielessä naimisiinmeno on vanhanaikaista, koska kukaan ei enää tuomitse, jos saa lapsen ennen liittoa. Jos siis haluaa lapsia, ei tarvitse odottaa papin aamenta. Lapsia tulee, kun ne haluaa tulla maailmaan.

No ei kait se halusta ole kiinni. Monesti on joku terveydellinen syy takana. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä pahaa on eroamisessa? On jotenkin vanhanaikaista ajatella, että eroaminen on jotain, mitä ei voisi tehdä. 

Ei erossa ole mitään pahaa sinänsä. Mutta tässä on aikataulun nopeus. Vuosi naimisissa ja mietitään eroa. Ehkä tietty täydellisyys myös mietityttää. Jokaisella meillä on oma elämä elettävänä. Siitä ei pääse mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Thone kirjoitti:

Mun mielestä, tuo Arthur ei oo sopinu Kiiralle. Sillä ollu aina semmone kauhee pose ilme kuvissa, mua on häirinny se.

Mua taas häiritsee se, että ei kestä yhtään vastoinkäymisiä. Muutama vuosi liittoa ja sitten ollaan jo eroamassa. Avioliitto on pyhä. Kun naimisiin mennään, siinä ollaan ja pysytään. Ainakin sen kymmenen vuotta. Jos epäröi, ei pidä mennä naimisiin. Lupaus tehdään suvun ja ystävien edessä, Jumalan kasvojen edessä. Luvataan olla toisen tukena ja turvana, aina. Ei pidä luvata sellaista, mitä ei pysty pitämään.

Vastaan voi tulla asioita joita on mahdoton kestää.

Ihmiset kestävät sotaa, puolison vammautumisen, vaikeita sairauksia. Vaikea kuvitella, mikä se asia on, joka on ylitsepääsemätön. Ei pidä luvata sellaista, jota ei pysty pitämään.

Ei se avioliitto mikään vankila ole, kyllä ihminen saa lähteä jos homma ei kerta kaikkiaan toimi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmiset osaavat olla ilkeitä. Tiedän tapauksen, jossa nainen ei voinut saada lapsia. Ystävätär tokaisi: Miksi miehesi ei jätä sinua? Minun mieheni ei ainakaan tuollaista katsoisi? 

No huh, siinä vasta ystävätär. Ihan kuin haava ei olisi riittävän kipeä ilman että sinne sirotellaan suolaa ja väännetään veitsellä. Toivottavasti ko. nainen heitti "ystävättären" ulos elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus?

Aivan varmana. Tällaisissa tilanteissa aina.

ei kestä kun lotta lepistökin raskaana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta tuttavapiiristäni tulee vaikutelma, että mitä komeammat häät, sitä useammin on tarve todistella muille rakkautta. Maistraatissa vaatimattomasti naimisiin menevät pysyvät useammin naimisissa.

Silloin ei mennä naimisiin hääjuhlien takia, vaan sen takia, että halutaan todella tehdä lupaus.

Omassa tuttavapiirissä on eroja tullut juhlittiin häitä tai ei. Me mentiin naimisiin vain todistajien läsnäollessa, mutta niin vain ero tuli. 

Tuo on harvinaisempaa. Suuri osa ystäviäni on mennyt naimisiin sen jälkeen, kun on syntynyt lapsi tai lapsia. Elämä on vakiintunutta ja ollaan oltu yhdessä pitkään. Naimisiinmeno on vain kirsikka kakun päällä: elämä on hyvää valmiiksi. Ei siis niin, että yhteiselämä alkaa häiden jälkeen. Naimisiinmeno ei muuta mitään.

Morsiamen ei tarvitse miettiä ulkonäköään ja sitä, onko raskaus tuonut ylimääräisiä kiloja vyötärölle. Naimisiinmeno ei ole mikään täydellinen päivä ennen ”alkua”.

Vähän väliä täälläkin joku mamma valittaa, kun lapsia on jo useampi kappale mutta mies ei suostu avioon. No jokainen tyylillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Thone kirjoitti:

Mun mielestä, tuo Arthur ei oo sopinu Kiiralle. Sillä ollu aina semmone kauhee pose ilme kuvissa, mua on häirinny se.

Mua taas häiritsee se, että ei kestä yhtään vastoinkäymisiä. Muutama vuosi liittoa ja sitten ollaan jo eroamassa. Avioliitto on pyhä. Kun naimisiin mennään, siinä ollaan ja pysytään. Ainakin sen kymmenen vuotta. Jos epäröi, ei pidä mennä naimisiin. Lupaus tehdään suvun ja ystävien edessä, Jumalan kasvojen edessä. Luvataan olla toisen tukena ja turvana, aina. Ei pidä luvata sellaista, mitä ei pysty pitämään.

Vastaan voi tulla asioita joita on mahdoton kestää.

Ihmiset kestävät sotaa, puolison vammautumisen, vaikeita sairauksia. Vaikea kuvitella, mikä se asia on, joka on ylitsepääsemätön. Ei pidä luvata sellaista, jota ei pysty pitämään.

Ei se avioliitto mikään vankila ole, kyllä ihminen saa lähteä jos homma ei kerta kaikkiaan toimi.

Jotkut avioliitot kestää muutaman kuukauden tai muutaman vuoden. Ehkä ei sitten olla menty oikeista syistä naimisiin. Mistä sen kukaan muu tietää, kuin asianosaiset itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta tuttavapiiristäni tulee vaikutelma, että mitä komeammat häät, sitä useammin on tarve todistella muille rakkautta. Maistraatissa vaatimattomasti naimisiin menevät pysyvät useammin naimisissa.

Silloin ei mennä naimisiin hääjuhlien takia, vaan sen takia, että halutaan todella tehdä lupaus.

Omassa tuttavapiirissä on eroja tullut juhlittiin häitä tai ei. Me mentiin naimisiin vain todistajien läsnäollessa, mutta niin vain ero tuli. 

Tuo on harvinaisempaa. Suuri osa ystäviäni on mennyt naimisiin sen jälkeen, kun on syntynyt lapsi tai lapsia. Elämä on vakiintunutta ja ollaan oltu yhdessä pitkään. Naimisiinmeno on vain kirsikka kakun päällä: elämä on hyvää valmiiksi. Ei siis niin, että yhteiselämä alkaa häiden jälkeen. Naimisiinmeno ei muuta mitään.

Morsiamen ei tarvitse miettiä ulkonäköään ja sitä, onko raskaus tuonut ylimääräisiä kiloja vyötärölle. Naimisiinmeno ei ole mikään täydellinen päivä ennen ”alkua”.

Vähän väliä täälläkin joku mamma valittaa, kun lapsia on jo useampi kappale mutta mies ei suostu avioon. No jokainen tyylillään.

Häät on yksi päivä. Elämää on elettävä yhdessä 24/7, 365 päivää vuodessa hautaan saakka. Jos tätä ei kestä ja ei ole miettinyt tätä, ei kannata mennä naimisiin. Melkein niin päin, että vuosien yhteiselon jälkeen häät ovat iloinen yllätys. Ei tule muita yllätyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta tuttavapiiristäni tulee vaikutelma, että mitä komeammat häät, sitä useammin on tarve todistella muille rakkautta. Maistraatissa vaatimattomasti naimisiin menevät pysyvät useammin naimisissa.

Silloin ei mennä naimisiin hääjuhlien takia, vaan sen takia, että halutaan todella tehdä lupaus.

Omassa tuttavapiirissä on eroja tullut juhlittiin häitä tai ei. Me mentiin naimisiin vain todistajien läsnäollessa, mutta niin vain ero tuli. 

Tuo on harvinaisempaa. Suuri osa ystäviäni on mennyt naimisiin sen jälkeen, kun on syntynyt lapsi tai lapsia. Elämä on vakiintunutta ja ollaan oltu yhdessä pitkään. Naimisiinmeno on vain kirsikka kakun päällä: elämä on hyvää valmiiksi. Ei siis niin, että yhteiselämä alkaa häiden jälkeen. Naimisiinmeno ei muuta mitään.

Morsiamen ei tarvitse miettiä ulkonäköään ja sitä, onko raskaus tuonut ylimääräisiä kiloja vyötärölle. Naimisiinmeno ei ole mikään täydellinen päivä ennen ”alkua”.

Vähän väliä täälläkin joku mamma valittaa, kun lapsia on jo useampi kappale mutta mies ei suostu avioon. No jokainen tyylillään.

Vanhanaikaista ajatella, että pitää olla naimisissa. Vaikka kyllä minunkin yksi tuttava kysyi, oletteko te edes naimisissa? Meillä on yksi lapsi. Minusta naimisiinmeossa ei ole mitään hienoa. Itse olen mennyt naimisiin maistraatissa ihan tavallisissa vaatteissa. Tämä kysyjä oli kyllä vanhempi naisihminen, joka juhlii joka vuosi hääpäiväänsä ja on ripustanut makuuhuoneensa seinälle hääkuviaan. Muistuttaa heti ukolleen, jos tällä ei ole sormusta sormessa. Minusta naurettavaa.  Kenelle tätä teatteria pitää esittää? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Thone kirjoitti:

Mun mielestä, tuo Arthur ei oo sopinu Kiiralle. Sillä ollu aina semmone kauhee pose ilme kuvissa, mua on häirinny se.

Mua taas häiritsee se, että ei kestä yhtään vastoinkäymisiä. Muutama vuosi liittoa ja sitten ollaan jo eroamassa. Avioliitto on pyhä. Kun naimisiin mennään, siinä ollaan ja pysytään. Ainakin sen kymmenen vuotta. Jos epäröi, ei pidä mennä naimisiin. Lupaus tehdään suvun ja ystävien edessä, Jumalan kasvojen edessä. Luvataan olla toisen tukena ja turvana, aina. Ei pidä luvata sellaista, mitä ei pysty pitämään.

Vastaan voi tulla asioita joita on mahdoton kestää.

Ihmiset kestävät sotaa, puolison vammautumisen, vaikeita sairauksia. Vaikea kuvitella, mikä se asia on, joka on ylitsepääsemätön. Ei pidä luvata sellaista, jota ei pysty pitämään.

Ei se avioliitto mikään vankila ole, kyllä ihminen saa lähteä jos homma ei kerta kaikkiaan toimi.

Kyllä se naimisiinmeno on vähän niinkuin pallo nilkassa. Ei voi pelata kahdella puolella. Olla vapaa ja varattu.

On ehdotettu, että ennen naimisiinmenoa käytäisiin avioliittokurssi. Ollaanko siihen todella valmiita. Kaikkeen tympimiseen ja paskamyrskyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Thone kirjoitti:

Mun mielestä, tuo Arthur ei oo sopinu Kiiralle. Sillä ollu aina semmone kauhee pose ilme kuvissa, mua on häirinny se.

Mua taas häiritsee se, että ei kestä yhtään vastoinkäymisiä. Muutama vuosi liittoa ja sitten ollaan jo eroamassa. Avioliitto on pyhä. Kun naimisiin mennään, siinä ollaan ja pysytään. Ainakin sen kymmenen vuotta. Jos epäröi, ei pidä mennä naimisiin. Lupaus tehdään suvun ja ystävien edessä, Jumalan kasvojen edessä. Luvataan olla toisen tukena ja turvana, aina. Ei pidä luvata sellaista, mitä ei pysty pitämään.

Vastaan voi tulla asioita joita on mahdoton kestää.

Ihmiset kestävät sotaa, puolison vammautumisen, vaikeita sairauksia. Vaikea kuvitella, mikä se asia on, joka on ylitsepääsemätön. Ei pidä luvata sellaista, jota ei pysty pitämään.

Ei se avioliitto mikään vankila ole, kyllä ihminen saa lähteä jos homma ei kerta kaikkiaan toimi.

Kyllä se naimisiinmeno on vähän niinkuin pallo nilkassa. Ei voi pelata kahdella puolella. Olla vapaa ja varattu.

On ehdotettu, että ennen naimisiinmenoa käytäisiin avioliittokurssi. Ollaanko siihen todella valmiita. Kaikkeen tympimiseen ja paskamyrskyyn.

Ei sitä turhaan kutsuta avioliiton myrkyiseksi satamaksi. Vaikka olisi kuinka hirveää, avioliitossa ollaan ja pysytään. Mitään onnea ei kannata odottaa. Tämä pitäisi tehdä selväksi kaikille naimisiin menijöille. Pelkkää arkea, puurtamista. Pahimmassa tapauksessa joutuu sietämään puolisoa, joka on sairas 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Thone kirjoitti:

Mun mielestä, tuo Arthur ei oo sopinu Kiiralle. Sillä ollu aina semmone kauhee pose ilme kuvissa, mua on häirinny se.

Mua taas häiritsee se, että ei kestä yhtään vastoinkäymisiä. Muutama vuosi liittoa ja sitten ollaan jo eroamassa. Avioliitto on pyhä. Kun naimisiin mennään, siinä ollaan ja pysytään. Ainakin sen kymmenen vuotta. Jos epäröi, ei pidä mennä naimisiin. Lupaus tehdään suvun ja ystävien edessä, Jumalan kasvojen edessä. Luvataan olla toisen tukena ja turvana, aina. Ei pidä luvata sellaista, mitä ei pysty pitämään.

Vastaan voi tulla asioita joita on mahdoton kestää.

Ihmiset kestävät sotaa, puolison vammautumisen, vaikeita sairauksia. Vaikea kuvitella, mikä se asia on, joka on ylitsepääsemätön. Ei pidä luvata sellaista, jota ei pysty pitämään.

Ei se avioliitto mikään vankila ole, kyllä ihminen saa lähteä jos homma ei kerta kaikkiaan toimi.

Kyllä se naimisiinmeno on vähän niinkuin pallo nilkassa. Ei voi pelata kahdella puolella. Olla vapaa ja varattu.

On ehdotettu, että ennen naimisiinmenoa käytäisiin avioliittokurssi. Ollaanko siihen todella valmiita. Kaikkeen tympimiseen ja paskamyrskyyn.

Ei sitä turhaan kutsuta avioliiton myrkyiseksi satamaksi. Vaikka olisi kuinka hirveää, avioliitossa ollaan ja pysytään. Mitään onnea ei kannata odottaa. Tämä pitäisi tehdä selväksi kaikille naimisiin menijöille. Pelkkää arkea, puurtamista. Pahimmassa tapauksessa joutuu sietämään puolisoa, joka on sairas 24/7.

Ei elämä muutenkaan ole usein kovin kivaa. On avioliitossa hyvätkin puolensa.

Me mentiin naimisiin aikoinaan ihan vaan taloudellisista syistä. Haluttiin varmistaa, että mahdollisessa kuolintapauksessa asiat hoituu helpommin ja tulee vähemmän veroseuraamuksia. Muuten varmaan oltaisiin jatkettu ihan vaan avoliitossa. Eron myötä purettiin tämä sopimus sitten eikä siinä sen kummempaa ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Kiira voisi seuraavaksi ottaa sen Paulus Arajuuren. Ne olisi niin syötävän suloinen pariskunta ja koko ajan vain hymyilisivät onnellisina.

Jere Urosella on enemmän naimanaama Kiiran kanssa.