Lue keskustelun säännöt.
Jaksaako yli 35-vuotias enää pikkulapsiaikaa?
18.06.2014 |
Meillä on kaksi alle kouluikäistä vauhdikasta lasta vuoden ikäerolla. 5 viimeistä vuotta olemme olleet tosi kovilla, mutta nyt jo vähän helpottaa. Mietin päivittäin, pitäisikö vielä yrittää yhtä? Vai olenko jo liian vanha? Jotenkin tuntuu, että koko meidän porukka ei ole vielä tässä. Aiemmin ajattelin, etten todellakaan hanki enää lapsi yli 35-vuotiaana jo lisääntyneiden riskienkin takia. Mitä jos tämä onkin se suurin harmitus, mitä vielä vanhanakin miettii, ettei tehty kolmatta lasta?! Mieskään ei ole kovin innoissaan.
Mikä muuttuu verrattuna 2 lapsen ja 3 lapsen perheitä? Meidän lapset ovat jo kuitenkin aika isoja.
Kommentit (23)
[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 20:41"]Meillä on 9 v, 6 v ja 1 v. Oon saanut lapset 27 v, 29 v ja 35 v iässä. Ei ole ollut mitään eroa jaksamisessa. Parhaiten olen jaksanut viimeisen vauva-ajan. Siinä ei ikä ratkaise vaan elämänkokemus. Ei tarvi stressata samoja juttuja kuin esikoisen kanssa kun lastenhoito on tuttua. Toisaalta ei myöskään ole kahta pientä hoidettavana. Isommista on apua monessa kuten leikkimisessä ja tykkäävät pikkuisesta muutenkin tosi paljon. Toisaalta heillä on omia menoja ja tekemistä. Ei haittaa vaikka vauva vie aikaa. Suosittelen siis kolmatta :)
[/quote]
Ihana lukea viestisi, mulla ihan sama tilanne:) Tai siis kolmas syntyy ihan kohta ja ikäerot sekä oma ikä täysin sama, kuin sulla:) Ja myös ajattelen noin, toivottavasti vielä vuodenkin päästä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 23:35"]
Joo en tarkoita mitään fyysistä jakamista. Se käytännössä kahden vauvan hoitaminen samaan aikaan vaan oli jotenkin niin ylettömän rankkaa eikä meillä ole sukulaisista ollut juuri apua. Tuntui, että vuodessa vanheni 10 v. Raskauspahoinvointia oli tosi pahana yli 4 kk molemmista, joten sitähän se varmaan olis taas. Ensimmäisen kanssa oli kyllä tosi kivaa ja rauhallista, se aika kun olin kotona enkä oksentanut kuset housussa..
Mulla on myös tosi vaativa työ, se varmaan vaikuttaa aika paljon näihin fiiliksiin. Äitiysloma olis toisaalta keino vähän hengähtää..
Terveysasiat huolettavat myös, esim down-riskin kasvu jne.
Vaikeita juttuja, mutta en meinaa saada tätä mielestäni. Aiemmista ei ollut edes vauvakuumetta, se oli vain järkiratkaisu. Nyt tuntuu että järki sanoo ei mutta tunteet aivan jotain muuta.
[/quote]
Tekstisi on kuin minun kirjoittamaani. Meillä oli tasan samat pohdinnat vuosi sitten, sama elämäntilanne haastavine urakuvioineen kaikkineen. Päätimme katsoa vielä tämän kortin, koska ajatus ei jättänyt rauhaan. Nyt pari viikkoa laskettuun aikaan, ikää minulla ja miehellä kummallakin 38, isommat lapset ovat 6 ja 8. Tällä hetkellä ratkaisu ei voisi tuntua enempää oikealta, toivotaan että tunnelmat ovat yhtä positiiviset vauvan synnyttyä. Minä ajattelen niin, että kuolinvuoteellaan harvempi meistä katuu tehtyjä lapsiaan vaan pikemminkin tekemättä jääneitä. Meillä ei myöskään ole kiirettä saada lapsia lentämään pois pesästä, jotta saisi omaa aikaa, sillä sitä ehdittiin viettää riittämiin ennen lapsia.
Ei meistä kukaan osaa sanoa jaksatteko, mutta sen osaan sanoa ettei teidän lapset ole isoja vaan pieniä lapsia. Tulee 6v. uhma ja pienet koululaiset tarvitsee vanhempiaan paljon.
Tuo nyt on asia mitä ei osaa etukäteen ennustaa. Ainakin olisit kotona, kun lapset aloittaa koulun. Kaikki koululaiset ei niin vaan välitä siitä vauva-arjesta, kun mennään aina vauvan ehdoilla, ainakin lapseni kaveri sitä aina valitteli.