Avio-oikeudesta tiedustelu (juristeille)

ois aika oleellista tietää, mitä mies on siitä postimerkkikokoelmasta testamentissaan maininnut.

Kiitos tiedosta.

Hyvä kysymys. Tätini ei sanonut tekstistä mitään. Varmistan, kun hän puhuu uudelleen aiheesta.

Ap

En varmaan ymmärtänyt kaikkea, mutta aika röyhkeältä kuulostaa käydä vaatimassa leskeltä tämän perimää asuntoa.

Minä ymmärsin aloituksen niin, että tädin mies on testamentannut omaisuutensa  jollekulle, emme tiedä kenelle. Täti on tästä jostain syystä pimittänyt sen postimerkkikokoelman oikealta omistajaltaan, koska pelkää, että miehen sukulaiset (jotka ei kuitenkaan ole testamentinsaajia) vaativat sen joskus itselleen.

Miehen isä taas on vaatinut allekirjoituksen täysin tyhjänpäiväiseen paperiin, jossa täti sitoutuu olemaan vaatimatta miehen isän perintöä sitten kun hän joskus kuolee. Paperilla ei ole mitään väliä, koska eihän täti siihen olisi mitenkään oikeutettukaan, kun kerran mies on jo kuollut ennen isäänsä.

Jos tämä oli kuvattu tilanne, miehen sukulaiset eivät tule voimaan koskaan vaatia niitä postimerkkejä, mutta tätisi ei tietenkään saa myydä niitä, vaan hänen pitää luovuttaa ne sille, jolle ne on testamentattukin.

Lakimääräisessä perimyksessä lapseton aviopari perii toisensa. Eli jos tällä tädin miehellä ei ole ollut muista suhteista lapsia, on tätisi ollut miehensä täysi perijä. Nyt kun postimerkkikokoelman testamenttauksesta ei ole varmaa tietoa, ei voi sanoa mitä tätisi sille saa tehdä. Ilmeisesti jos se on tädilläsi hallussa, se on hänelle testamentattu? Tuntuisi oudolta että se olisi testamentattu jollekin toiselle mutta tätisi on sitä säilyttänyt. Toisaalta tuntuu myös oudolta että se olisi erikseen testamentattu tädillesi, jos hän on täysimääräinen perijä. Jos tilanne on se että tätisi on sen perinyt tai testamentilla saanut täysin oikeuksin (voidaan testamentata myös esim. hallintaoikeudella) niin hän saa tehdä sille elinaikanaan mitä haluaa. Tätisi miehen toissijaiset perilliset saavat mieheltä tulleen omaisuuden vasta tädin kuoleman jälkeen, ei heillä ole oikeutta puuttua tätisi täyteen omistussoikeuteen hänen vielä eläessä. Ei ole olemassa mitään omaisuuden säilyttämisvelvollisuutta. Mutta: tämä tosiaan vain täyden omistusoikeuden tilanteessa.

Kiitos vastauksista. En usko tätini pimittäneen mitään. Hän menetti miehensä nuorena. Hän on säilyttänyt merkkejä tallelokerossaan vuosikymmeniä. Hän on huolissaan rahatilanteestaan ja miettii,  saisiko hän rahaa kyseisistä merkeistä.

Ap

Tuossa taisi todella olla turhanpäiväinen allekirjoitus, ellei sitten testamentissa ollut jotain mainintaa, jonka takia, vaimo olisi saanut miehelleen kuulunutta perintöä ainakin jonkin verran.

Olkaa hyvät ihmiset varovaisia kaikenlaisten allekirjoitusten kanssa. Niitä vaaditaan usein sellaisissa tilanteissa, kun joku läheinen on kuollut ja mieliala on sekava. Ei jaksa ajatella asiaa loppuun asti eikä vaatija selitä perusteellisesti, mihin allekirjoituksellaan sitoutuu ja miten pitkällinen vaikutus sillä saattaa olla.

Minulla on asiasta omakohtaista kokemusta. Minut painostettiin luopumaan perinnöstä velipuoleni jälkeen. Oletin, että kysymys oli vain ainutkertaisesta tapahtumasta ja niin minin annettiin ymmärtääkin. Mutta eihän se niin mennyt. Isäpuolen kuoltua kävin onneksi asiantuntijan puheilla, joka havaitsi että ositus äitini jälkeen oli tekemättä. Minut oli kyllä ostettu ulos pesästä vaatimattomalla summalla. No vatimalla sain sitten jonkin verran äidilleni kuulunutta esineistöä. Taas luulin että siinäpä se. Vaan ei ollut. Enoni kuoleman jälkeen tuli ilmoitus, että se henkiö, joka peri isäpuoleni, olisi velipuoleni asemasta enoni perillinen, mutta suurieleisesti hän sitten ilmoitti, ettei ota vastaan perintöosaansa, vaan minä perin yksin äidin osan pesästä. Nyt näyttää siltä, että tämä isäpuolen perillinen olisi vielä minunkin perillinen. Siihen en suostu, vaan teen testamentin. Kyllä ahneudellakin pitää olla joku raja. Tuomarillakin!

http://koulut.tampere.fi/materiaalit/laki2/perinto/perinto2.html