Kuinka paljon rahaa sinulla on kulunut lemmikin terveydenhuoltoon kautta aikojen / kuinka paljon olisit valmis investoimaan?

Riippuu miten sairaus,toipuminen ja kuntoutus vaikuttaa lemmikin elämään.

Esim. Minulla ollut ja on koiria ja 7kk ikäiseltä on leikattu jalka ~1500 euroa . Enkä epäröinyt hetkeäkään, koska kuntoutus oli helppo eikä.yhden jalan puuttuminen väliaikaisesti vaikuttanut koiran elämään juuri mitenkään.

Sitten taas hinnaltaan halvemmat leikkaukset olen jättänyt tekemättä esim. 10 vuotiaalta koiralta en antanut enää leikata nisäkasvaimia, koska toipumisaika olisi ollut pitkä ja kipeä eikä ollut varmuutta koiran elämänlaadun parantumisesta. Päästin pois myös 9 vuotiaan sydänsairaan joka kirjaimellisesti särki sydämensä muun lauman menehdyttyä eli ei olisi nauttinut elämästään vaikka lääkkeillä olisi ehkä elossa pysynytkin..

Eli enemmän riippuu tapauksesta kuin hinnasta mutta kohtuus tässäkin.

Tällä hetkellä on pentu koira talossa jolta on poistettu maitohampaat ~500euroa mutta jos tulisi joku tuhansien eurojen leikkaus niin piikille menisi.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu miten sairaus,toipuminen ja kuntoutus vaikuttaa lemmikin elämään.

Esim. Minulla ollut ja on koiria ja 7kk ikäiseltä on leikattu jalka ~1500 euroa . Enkä epäröinyt hetkeäkään, koska kuntoutus oli helppo eikä.yhden jalan puuttuminen väliaikaisesti vaikuttanut koiran elämään juuri mitenkään.

Sitten taas hinnaltaan halvemmat leikkaukset olen jättänyt tekemättä esim. 10 vuotiaalta koiralta en antanut enää leikata nisäkasvaimia, koska toipumisaika olisi ollut pitkä ja kipeä eikä ollut varmuutta koiran elämänlaadun parantumisesta. Päästin pois myös 9 vuotiaan sydänsairaan joka kirjaimellisesti särki sydämensä muun lauman menehdyttyä eli ei olisi nauttinut elämästään vaikka lääkkeillä olisi ehkä elossa pysynytkin..

Eli enemmän riippuu tapauksesta kuin hinnasta mutta kohtuus tässäkin.

Tällä hetkellä on pentu koira talossa jolta on poistettu maitohampaat ~500euroa mutta jos tulisi joku tuhansien eurojen leikkaus niin piikille menisi.

Tykkään rehellisyydestä vastauksessasi, kiitos siitä.

Olen samaa mieltä: tapauksen laatu ratkaisee, ei niinkään hintalappu, vaikka myös jälkimmäiselläkin on tietysti merkitys.

Se vaan niin kovasti ”riippuu”.

- ap

5000e meni koiran välilevytyrästä johtuneen halvauksen hoitoon. Leikkaus yms 3500e ja 1500e kuntoutukseen. Taloudellinen tilanteeni ei ollut tuolloin hyvä ja pistin puolet säästöistä tuohon. Onneksi oli säästöjä. Nyt on kävelevä ja elossa oleva koira. Samalla rahalla olisin saanut 5 uutta pentua, mutta ei se ole sama asia.

Vierailija kirjoitti:

5000e meni koiran välilevytyrästä johtuneen halvauksen hoitoon. Leikkaus yms 3500e ja 1500e kuntoutukseen. Taloudellinen tilanteeni ei ollut tuolloin hyvä ja pistin puolet säästöistä tuohon. Onneksi oli säästöjä. Nyt on kävelevä ja elossa oleva koira. Samalla rahalla olisin saanut 5 uutta pentua, mutta ei se ole sama asia.

Kauniisti sanottu. Eihän se vaan ole sama asia, vaikka jotkut ovat minullekin kissan sairastuttua sanoneet, että ”no jos nyt lopettaisit niin ottaisit vaan uuden!”

Hohhoi.

- ap

Maksaisin mielelläni nuoren koiran murtuneen jalan hoidon, mutta en alkaisi maksaa esimerkiksi lyttykuonon hengitystieleikkauksia (= kasvattaja ansaitsee mielipahansa, kun kasvattaa elinkelvottomia koiria). En alkaisi hoitaa myöskään monisairaan koiran terveysongelmia. Itselläni on tällä hetkellä tällainen tilanne: nuorella koiralla on huonot hampaat, allergiaa ja takajaloissakin ongelmaa. Nyt puhkesi lievä autoimmuunitauti. Ei tässä ole enää edes rahasta kysymys, kun koira on riittävän sairas. Ei sillä, että edes haluaisin maksaa näitä hoitokuluja :D Mutta kyllähän se pitää muistaa, että tärkeintä on, ettei lemmikki kärsi. On parempi jättää viimeiset jäähyväiset ajoissa, kuin sääliä itseään ja antaa lemmikkinsä kärsiä "jos vaikka tulisi käänne parempaan" ja "koska onhan sillä vielä hyviä päiviä välillä".

Vierailija kirjoitti:

Maksaisin mielelläni nuoren koiran murtuneen jalan hoidon, mutta en alkaisi maksaa esimerkiksi lyttykuonon hengitystieleikkauksia (= kasvattaja ansaitsee mielipahansa, kun kasvattaa elinkelvottomia koiria). En alkaisi hoitaa myöskään monisairaan koiran terveysongelmia. Itselläni on tällä hetkellä tällainen tilanne: nuorella koiralla on huonot hampaat, allergiaa ja takajaloissakin ongelmaa. Nyt puhkesi lievä autoimmuunitauti. Ei tässä ole enää edes rahasta kysymys, kun koira on riittävän sairas. Ei sillä, että edes haluaisin maksaa näitä hoitokuluja :D Mutta kyllähän se pitää muistaa, että tärkeintä on, ettei lemmikki kärsi. On parempi jättää viimeiset jäähyväiset ajoissa, kuin sääliä itseään ja antaa lemmikkinsä kärsiä "jos vaikka tulisi käänne parempaan" ja "koska onhan sillä vielä hyviä päiviä välillä".

Jep. Ei ne hyvät päivät, vaan kokonaisuus ratkaisee.

- ap

Mitä tärkeämpää minä sillä rahalla saisin? Vaikka 5000 eurolla? Mikä oikeasti olisi tärkeämpää kuin kissani terveys ja elämä?

En keksi mitään. Rahaa saa aina lisää elämän aikana, kissan elämää ei saa takaisin.

Jos toimenpide ei parantaisi lemmikin elämänlaatua vaan eutanasia olisi armollisempi, niin sitten se varmaan täytyisi valita.

Kissa on 7v ja tähän mennessä mennyt arviolta 2000 euroa, joista suurin osa (n. 1500 euroa) lopulta leikkausta vaatineeseen silmäsairauteen. Tämän lisäksi sterilointi ja terveystarkastuksia. Hammaskiven poisto olisi vielä edessä.

Tuhansia euroja. Vakuutus on onneksi ollut, mutta ei korvaa hammassairautta eikä rokotuksia + sitten omavastuu kuitenkin aina.

Kipurajaa ei ole jos ennuste on hyvä ja lemmikki saa hyvälaatuista elinikää lisää. Toki tässä 15 vuoden iässä alkaa jo todennäköisyys kaikelle parantumattomalle ja suurhoitoiselle kasvaa. Nukutuskin jo on vanhalle lemmikille riski.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tärkeämpää minä sillä rahalla saisin? Vaikka 5000 eurolla? Mikä oikeasti olisi tärkeämpää kuin kissani terveys ja elämä?

En keksi mitään. Rahaa saa aina lisää elämän aikana, kissan elämää ei saa takaisin.

Jos toimenpide ei parantaisi lemmikin elämänlaatua vaan eutanasia olisi armollisempi, niin sitten se varmaan täytyisi valita.

Kissa on 7v ja tähän mennessä mennyt arviolta 2000 euroa, joista suurin osa (n. 1500 euroa) lopulta leikkausta vaatineeseen silmäsairauteen. Tämän lisäksi sterilointi ja terveystarkastuksia. Hammaskiven poisto olisi vielä edessä.

Kaunis ajatus vaikka itse sanonkin, ja lisäys siksi, että ajattelen samoin.

Tuntuu, ettei mikään ole tärkeämpää kuin kissan elämä, paitsi tietysti tosiaan se, että se ei kärsi pätkääkään.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Tuhansia euroja. Vakuutus on onneksi ollut, mutta ei korvaa hammassairautta eikä rokotuksia + sitten omavastuu kuitenkin aina.

Kipurajaa ei ole jos ennuste on hyvä ja lemmikki saa hyvälaatuista elinikää lisää. Toki tässä 15 vuoden iässä alkaa jo todennäköisyys kaikelle parantumattomalle ja suurhoitoiselle kasvaa. Nukutuskin jo on vanhalle lemmikille riski.

Totta, nämä asiat kannattaa muistaa. Ja ennuste on oleellinen.

Erittäin hienoa, että on ollut vakuutus auttamassa, vaikka omavastuu tietysti on aina omavastuu.

Pidetään peukkuja terveille vanhuusvuosille! :)

- ap

Lemmikkien loputon leikkaaminen on sairaita kissa- ja koirarotujen harrastavien källi. Olisi järkevämpää jättää teettämättä pentuja, jotka eivät voi hengittää, joiden selkäranka hajoaa itsestään tai joiden elimistö hyökkää itseään vastaan ilman jatkuvaa kovaa lääkitystä. Sen sijaan, että ratkaistaisiin oikea ongelma, syytetään lemmikin omistajia jos lemmikit eivät elä tekohengitettyinä ja kokoon kursittuina 12-vuotiaiksi. Joillakin eläinyksilöillä luontainen eläinikä on 5, toisilla 10 ja kolmansilla 15. Tärkeämpää on elämän laatu, ei elämän keinotekoinen pidentäminen. Lemmikin on hyvä elää niin pitkään, kuin se pysyy elämäniloisena, rentona ja optimistisena. Kun alkaa olla kipuja, liikkumattomuutta ja pelokkuutta, on aika päästää irti. 

Vierailija kirjoitti:

Lemmikkien loputon leikkaaminen on sairaita kissa- ja koirarotujen harrastavien källi. Olisi järkevämpää jättää teettämättä pentuja, jotka eivät voi hengittää, joiden selkäranka hajoaa itsestään tai joiden elimistö hyökkää itseään vastaan ilman jatkuvaa kovaa lääkitystä. Sen sijaan, että ratkaistaisiin oikea ongelma, syytetään lemmikin omistajia jos lemmikit eivät elä tekohengitettyinä ja kokoon kursittuina 12-vuotiaiksi. Joillakin eläinyksilöillä luontainen eläinikä on 5, toisilla 10 ja kolmansilla 15. Tärkeämpää on elämän laatu, ei elämän keinotekoinen pidentäminen. Lemmikin on hyvä elää niin pitkään, kuin se pysyy elämäniloisena, rentona ja optimistisena. Kun alkaa olla kipuja, liikkumattomuutta ja pelokkuutta, on aika päästää irti. 

100 % samaa mieltä.

- ap

Niin kun moni on sanonut riippuu koiran kunnosta,iästä ja sairauden laadusta kuinka paljon olen valmis laittamaan eläinlääkäriin rahaa.Yhden epilepsia koiran hoitaneena en enää ikinä lähde hoitamaan vaan monttuun samantein jos moinen sairaus tulee.Vaikka meillä oli ns.helppo tapaus epilesia pysyi ekalla annostuksella ja lääkkeellä kurissa n.9v

Meillä oli vaan pirun tarkkaa että lääke annettiin 12h välein jos näin ei ollut niin kohtaus tuli.Olihan se aikamoista sumplaamista.

Lopetettiin vajaa 11v kun näkö heikkeni niin paljon ja sitä myötä epilääkkeet ei enää auttaneet.

Tänä kesänä 11v narttu sai märkäkohdun.Olin jo varautunut että näinkö pitää lopettaa mutta koira niin hyvässä kunnossa että eläinlääkäri sano et kyl se viellä kannattaa leikkauttaa.Ja se on ollut kalleinoperaatio mitä on koirille tehty.

Hyvä tuuri että koirat on ollut silleen terveitä et ei ole tarvinnut eläinlääkärissä juosemalla juosta.Ja sen vertan fiksuja luolassa työskennellessään et ei oo tarvinnu käyttää senkään takia eläinlääkärissä.

Ei ole mitään periaattellista rajaa. Tähän mennessä ei ole tullut tilannetta, että olisin miettinyt, että hoidetaanko. En tiedä, mikä olisi se raja, mutta todennäköisesti toipumisennuste on se ratkaiseva. Jos on todennäköistä, että koira toipuu ennalleen ilman kohtuutonta rasitusta, niin hinta ei ihan helposti ole este. Mutta tosiaan toipuminen ja se, mitä hoito koiralle tarkoittaa, on ne jotka ennemmin ratkaisee. Toki erilaisessa taloudellisessa tilanteessa joutuisin ehkä vastaamaan jotain muuta.

Ei ole rajaa. Lemmikkini on tärkeintä elämässäni, ja käyttäisin epäröimättä kaikki säästöt sen hyväksi.

Kiinteistön myymistä ehkä miettisin hetken, mutta senkin tekisin.

N41

Vierailija kirjoitti:

Niin kun moni on sanonut riippuu koiran kunnosta,iästä ja sairauden laadusta kuinka paljon olen valmis laittamaan eläinlääkäriin rahaa.Yhden epilepsia koiran hoitaneena en enää ikinä lähde hoitamaan vaan monttuun samantein jos moinen sairaus tulee.Vaikka meillä oli ns.helppo tapaus epilesia pysyi ekalla annostuksella ja lääkkeellä kurissa n.9v

Meillä oli vaan pirun tarkkaa että lääke annettiin 12h välein jos näin ei ollut niin kohtaus tuli.Olihan se aikamoista sumplaamista.

Lopetettiin vajaa 11v kun näkö heikkeni niin paljon ja sitä myötä epilääkkeet ei enää auttaneet.

Tänä kesänä 11v narttu sai märkäkohdun.Olin jo varautunut että näinkö pitää lopettaa mutta koira niin hyvässä kunnossa että eläinlääkäri sano et kyl se viellä kannattaa leikkauttaa.Ja se on ollut kalleinoperaatio mitä on koirille tehty.

Hyvä tuuri että koirat on ollut silleen terveitä et ei ole tarvinnut eläinlääkärissä juosemalla juosta.Ja sen vertan fiksuja luolassa työskennellessään et ei oo tarvinnu käyttää senkään takia eläinlääkärissä.

Meillä kävi ensimmäisen lemmikin kanssa juuri näin. Oli kroonikko. Hoidettiin, hoidettiin ja hoidettiin. Oltiin kuin sammakot vesikattilassa - ei edes tajuttu, miten kovilla me kaikki oltiin. Lemmikki mukaan lukien. Kun lemmikistä ei löytynyt enää yhtäkään elinvoimaista solua, oli pakko päästä irti. Surtiin sydämet murtuneina ja sielut rikkinäisinä, kuinka mikään mitä yritettiin, ei riittänytkään. Mietittiin, enkä onko meistä eläimen omistajiksi sittenkään - että onko siinä mitään järkeä. Surraan vaan, ja lasketaan rahoja. Ihan vääränlaisia ihmisiä lemmikin omistajiksi?

Suruajan jälkeen tuli toinen pentu. Terve, elinvoimainen. Oltiin ihan silmät ymmyrkäisinä, että tosiaanko eläimet ovat tällaisia??? Energisiä, humoristisia, täynnä elämää. Lemmikki pelleilee, ilkkuu meille hitaille ja tyhmille kaksijalkaisille, vetää meidät perässään maailman ääriin ihastelemaan sateenkaaren värejä, kuikkaa erämaalammella ja villieläinten jälkeläisiä. Kun se pysähtyy ja se jää tuijottamaan jotain tiiviisti, niin katseen päässä on jotain - siellä on kauriinvasa, pensaikon kätkössä piilotteleva mäyrä tai siili. Tämä pentu ei ole käpertynyt sisäänpäin, vaan se on avoin maailmalle. Se ei ahdistakaan meitä sohvannurkkaan paijaamaan itseään ja vellomaan surussa, vaan juoksee edellämme vilkkaana ja eloisana kuin virvatuli, loputtoman älykkäänä ja viisaana, silmissään utelias katse ja sisällään loputon palo ulkoilmaan ja lenkkeilyyn. 

Ensimmäinen lemmikki kokee kaikkein karuimmalla tavalla omistajansa luopumisen pelon. Tai ensimmäinen vakavasti sairas. Kovin moni ei sure sitä, että olisi luovuttanut lemmikin kanssa liian aikaisin. Todella moni sen sijaan suree sitä, että piti lemmikkiä hengissä liian pitkään. Itse sorruin ihan samaan. Nykyiset ja tulevat koirat tulevat pääsemään 100 % vähemmällä.

Aluksi kaksi kertaa vuodessa 300 € seurantakäynnit sairauden A takia.

Sitten tuli 200 € hammasrempat kerran-kahdesti vuodessa (sairaus B).

Nyt on tullut ruuansulatuselimistön ongelmien selvittämiset jne., vähintään 1000 €/vuosi (sairaus C). Koira saa syödä vain "sahanpurua", laihtuu, syö antibiootteja toistuvasti, on kivulloinen, on muuttunut pelokkaaksi ja ahdistuneeksi. Sairautta ei tunnistettu heti, jonka vuoksi koiralle jäi sisäelinvaurioita.

Tämä jää koiran viimeiseksi vuodeksi.