Lue keskustelun säännöt.
Opettakaa nuorisonne puhumaan puhelimeen!
23.06.2021 |
Tiedän, ettei nykynuoriso enää soita kenellekään puhelimella (korkeintaan jättävät ääniviestin), eikä kukaan vastaa tuntemattomiin puheluihin. Mutta JOS nuorenne vastaa puhelimeen tai soittaa jonnekin, opettakaa heille alkeellisimmat asiat puhelimessa puhumisen tavoista!
1. Kun nuoresi soittaa jonnekin, opeta, että kuuntelee, kuka langan toisessa päässä vastaa. Pitäisi siis odottaa, että vastaaja ehtii sanoa oman nimensä tai firman nimen tai vastaavaa. Ei siis niin, että kun puhelin ei enää hälytä, aletaan puhua suoraan omaa asiaa. Tämä on hämmentävän yleistä. Useimmiten vastaan siis puhelimeen "Lei.. (nuori alkaa pälättää omaa asiaansa) ..la Lukiolainen, Leilan lukion apulaisrehtori".
2. Jos nuori vastaa tuntemattomasta numerosta saapuvaan puheluun, puheluun tulisi vastata joko omalla nimellä tai haloo tai jollain muulla yleisellä vastaamistavalla. Eikä niin, ettei sano yhtään mitään tai vastaa "kuka siäl on?".
Olen lukion apulaisrehtori ja yrittänyt soittaa varasijoilta päässeille nuorille, että ovat saaneet paikan. Käsittämättömän yleisiä nämä kaksi outoutta.
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Yläkoulun opena voin todeta, että nuoret kuluttaa koulussakin välkät penkeillä vierekkäin istuen, kännykkää selaten tai pelaten. Suorat välittömät kontaktit kai alkaa tuntua liian pelottavilta ja vaikeilta. Piirissä istuminenkin on joillekin liian hankalaa nykyään, kun joutuu olemaan katseiden kohteena.
Olen huomannut saman. Toisen ihmisen katsominen on tosi monelle tukalaa, saati se, että on muiden katsottavana. Eikä siis ole kyse mistään esitelmän pitämisestä vaan ihan vain oleilusta. Siksipä olen päätynyt laittamaan pulpetit vastakkain neljän pulpetin ryhmiin, jotta oppilaat tottuvat olemaan kasvokkain muiden ihmisten kanssa. Ei uskoisi, että tätä pitää harjoitella yläkouluikäisten kanssa. (Siinä on myös se hyvä puoli, että näen paljon selvemmin, jos jollakulla on kännykkä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itsekääntykkää puhua puhelimessa yhtään, mun mielestä taas just viestien ja ääniviestien kautta moni asia sujuu helpommin ja nopeammin kuin jos puhuisi puhelimessa :D esim. helpompaa tarkistaa joku asia viestistä/kuunnella ääniviestiä jos ei muista kun alkaa soittamaan uudestaan jälkikäteen. Vie vähemmän aikaa mutta olenkin juuri näitä nuoria jotka käyttää mitä tahansa viestintää mieluummin kuin puhelimessa puhumista. Osaan kyllä soittaa/puhua puhelimessa jos tarvii, numerot tallennan kaikesta aina valmiiksi jos puhelua odottelen (esimerkiksi töitä hakiessa) koska tuntemattomiin en vastaa. Kyllä tavoittelija laittaa viestiä jos oli tärkeää asiaa ja sit voi soittaa takaisin. Töissäkin meillä kaikki saa parhaiten kiinni whatsappilla tai sähköpostilla ja kavereiden kanssa viestillä myös, soittaa on ihan turha yrittää. Joskus puhutaan kavereiden kanssa puhelimessa mutta vain sillon jos on jotain todella tärkeää asiaa tai niin paljon puhuttavaa että menee monta tuntia puhua läpi. Sillonki sovitaan aina etukäteen milloin soitetaan jotta molemmilla on varmasti tarpeeksi aikaa puhua.
No tässä keskiäkäisen naisen kokemus eiliseltä. Ei kyllä liity nuoriin lainkaan, mutta puhelinetikettiin.
Puhelin soi, mutta en tunnistanut numeroa, joten en vastannut nimelläni, vaan "Haloo".
Soittaja langan päässä: "Kuka siellä on?"
Minä: "Kuka kysyy?"
Soittaja: "Kenelle minä olen soittanut?"
Minä: "Riippuu siitä, kuka kysyy."
Soittaja: "Mun täytyy tietää, kenen kanssa mä keskustelen, muuten en voi sanoa asiaani."
Minä: "No sittenhän voitte ensin esitellä itsenne niin päästään eteenpäin."
Soittaja: "Mä katkasen tän puhelun, jos te ette kerro, kuka siellä on."
Minä: "Te soititte minulle, joten olisi kohteliasta, että te esittäytyisitte ensiksi. Minulla ei tietääkseni ole teille mitään asiaa."
Soittaja: "Mä katka-" (Ei ehtinyt katkaista, koska minä katkaisin.)
Tsekkasin sitten numerotiedustelusta, ja YTK:sta oli soitettu. So not.
Olen huomannut, että moni lapsi/teini jäätyy totaalisesti, jos puhelimeen vastaa joku muu kuin odotettiin. Jos lapseni vaikka on juuri mennyt saunaan tms. ja hänen puhelimensa soi, saatan vastata siihen "Maijan puhelimessa Maijan äiti". Sitten tulee vain hiljaisuus ja puhelin suljetaan. Muutaman sekunnin päästä se soi uudelleen, ja suljetaan sanomatta mitään, kun se olenkin minä, joka vastaan. Kun tätä on toistunut pari kertaa, vastaan "Maijan puhelimessa Maijan äiti, hei vain Kaija, huomaan nimestä, että sinä yrität soittaa. Maija meni saunaan eikä voi juuri nyt tulla puhelimeen. Onko sinulla jotain kiireellistä asiaa vai voitko odottaa puoli tuntia, niin Maija soittaa sinulle takaisin?"
Ihan samalla tavalla siis vastaan mieheni puhelimeen, jos se soi eikä mies ole juuri siinä saatavilla tai jos mies on sen verran kaukana jossain autotallin uumenissa enkä ehdi juosta puhelinta hänelle, ennen kuin se lakkaa soimasta. "Matin puhelimessa Matin vaimo hei, pieni hetki niin vien puhelimen Matille".
Ymmärrän, että tilanne tulee yllättäen ja jos siihen ei ole varautunut, ei heti tiedä, mitä kuuluu sanoa. Mutta kun tämä toistuu aina vain uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaas nyt vielä te puhelinkammoiset, mikä siinä on niin kauheeta? Ihan kummin päin vaan,siis jos joku tuntematon soittaa niin miksi ette vastaa ja miksi ette voisi soittaa hoitaaksenne jonkin asian itse?
En vastaa, koska tuntematon soittaja yleensä myy jotain, mitä en halua ostaa. Omaan työhöni kuuluu myös puhelimella soittaminen ja jos tavoittelemani henkilö ei vastaa ja asia on kiireellinen, niin lähetän viestin, jossa kerron, mistä soitin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että moni lapsi/teini jäätyy totaalisesti, jos puhelimeen vastaa joku muu kuin odotettiin. Jos lapseni vaikka on juuri mennyt saunaan tms. ja hänen puhelimensa soi, saatan vastata siihen "Maijan puhelimessa Maijan äiti". Sitten tulee vain hiljaisuus ja puhelin suljetaan. Muutaman sekunnin päästä se soi uudelleen, ja suljetaan sanomatta mitään, kun se olenkin minä, joka vastaan. Kun tätä on toistunut pari kertaa, vastaan "Maijan puhelimessa Maijan äiti, hei vain Kaija, huomaan nimestä, että sinä yrität soittaa. Maija meni saunaan eikä voi juuri nyt tulla puhelimeen. Onko sinulla jotain kiireellistä asiaa vai voitko odottaa puoli tuntia, niin Maija soittaa sinulle takaisin?"
Ihan samalla tavalla siis vastaan mieheni puhelimeen, jos se soi eikä mies ole juuri siinä saatavilla tai jos mies on sen verran kaukana jossain autotallin uumenissa enkä ehdi juosta puhelinta hänelle, ennen kuin se lakkaa soimasta. "Matin puhelimessa Matin vaimo hei, pieni hetki niin vien puhelimen Matille".
Ymmärrän, että tilanne tulee yllättäen ja jos siihen ei ole varautunut, ei heti tiedä, mitä kuuluu sanoa. Mutta kun tämä toistuu aina vain uudelleen.
MIKSI vastaat toisen ihmisen puhelimeen?! Näkeehän siitä puhelimesta että joku on soittanut! Herranjumala ei kännykkä ole mikään lankapuhelin!
Minä olen 37 ja kammoan, inhoan, vihaan puhelimella soittamista. Osaan kyllä soittaa ja vastata, mutta teen ihan mitä tahansa mieluummin kuin soitan puhelun kenellekään. Ääniviestiä en ole koskaan laittanut ja videopuheluitakin harrastan vain miehen kanssa silloin harvoin, kun hän on työmatkalla.
Ymmärrän siis oikein hyvin nuoria, jotka mieluummin kommunikoivat WhatsApp- tai muilla viesteillä, koska niin teen itsekin aina, kun mahdollista. Moni asia, joka ei ole ihan pakollinen, jää myös hoitamatta, jos ainoa vaihtoehto on soittaa ja palveluntarjoajiksi valikoituvat lähes poikkeuksetta ne, joille pystyy tekemään nettiajanvarauksen tai käymään suoraan paikan päällä varaamassa ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että moni lapsi/teini jäätyy totaalisesti, jos puhelimeen vastaa joku muu kuin odotettiin. Jos lapseni vaikka on juuri mennyt saunaan tms. ja hänen puhelimensa soi, saatan vastata siihen "Maijan puhelimessa Maijan äiti". Sitten tulee vain hiljaisuus ja puhelin suljetaan. Muutaman sekunnin päästä se soi uudelleen, ja suljetaan sanomatta mitään, kun se olenkin minä, joka vastaan. Kun tätä on toistunut pari kertaa, vastaan "Maijan puhelimessa Maijan äiti, hei vain Kaija, huomaan nimestä, että sinä yrität soittaa. Maija meni saunaan eikä voi juuri nyt tulla puhelimeen. Onko sinulla jotain kiireellistä asiaa vai voitko odottaa puoli tuntia, niin Maija soittaa sinulle takaisin?"
Ihan samalla tavalla siis vastaan mieheni puhelimeen, jos se soi eikä mies ole juuri siinä saatavilla tai jos mies on sen verran kaukana jossain autotallin uumenissa enkä ehdi juosta puhelinta hänelle, ennen kuin se lakkaa soimasta. "Matin puhelimessa Matin vaimo hei, pieni hetki niin vien puhelimen Matille".
Ymmärrän, että tilanne tulee yllättäen ja jos siihen ei ole varautunut, ei heti tiedä, mitä kuuluu sanoa. Mutta kun tämä toistuu aina vain uudelleen.
MIKSI vastaat toisen ihmisen puhelimeen?! Näkeehän siitä puhelimesta että joku on soittanut! Herranjumala ei kännykkä ole mikään lankapuhelin!
Häh...eikös täällä ole jankattu sivu tolkulla, kuinka aina pitää vastata puhelimeen, kun siellä voi olla poliisi, palomies, kun talo palaa tai sairaalasta jossa mamma kuolemassa.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että moni lapsi/teini jäätyy totaalisesti, jos puhelimeen vastaa joku muu kuin odotettiin. Jos lapseni vaikka on juuri mennyt saunaan tms. ja hänen puhelimensa soi, saatan vastata siihen "Maijan puhelimessa Maijan äiti". Sitten tulee vain hiljaisuus ja puhelin suljetaan. Muutaman sekunnin päästä se soi uudelleen, ja suljetaan sanomatta mitään, kun se olenkin minä, joka vastaan. Kun tätä on toistunut pari kertaa, vastaan "Maijan puhelimessa Maijan äiti, hei vain Kaija, huomaan nimestä, että sinä yrität soittaa. Maija meni saunaan eikä voi juuri nyt tulla puhelimeen. Onko sinulla jotain kiireellistä asiaa vai voitko odottaa puoli tuntia, niin Maija soittaa sinulle takaisin?"
Ihan samalla tavalla siis vastaan mieheni puhelimeen, jos se soi eikä mies ole juuri siinä saatavilla tai jos mies on sen verran kaukana jossain autotallin uumenissa enkä ehdi juosta puhelinta hänelle, ennen kuin se lakkaa soimasta. "Matin puhelimessa Matin vaimo hei, pieni hetki niin vien puhelimen Matille".
Ymmärrän, että tilanne tulee yllättäen ja jos siihen ei ole varautunut, ei heti tiedä, mitä kuuluu sanoa. Mutta kun tämä toistuu aina vain uudelleen.
Kyllä moni aikuinen jäätyy ja tulee hiljainen hetki, kun soittaja sanoo, poliisista päivää..
tai xx-sairaalasta lääkäri Matti Meikäläinen päivää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei teinit ja nuoret aikuiset enää soita. Eikä niille kannata soittaa, koska puhelin on oletusarvoisesti äänettömällä. Eivätkä tietenkään soita takaisin mistään syystä.
Mulla on kolme teiniä, jotka laittavat kuva-/ääniviestejä kavereilleen tai kirjoittavat WhatsAppiin. Snäppejä ja mitälie myös. Korona-aikaan yleistyi myös sellaiset "puhelut", jossa läppärin näytöllä oli kolme kaveria ja tekivät kaikki jotain omiaan, välillä puhuivat toisilleen. Joskus katsoivat telkkariakin noin, eli oli videopuhelu auki ja katsoivat telkkaria "yhdessä".
Omat lapset vastaavat mun puheluihin "Nii?" tai "moi". Jos vastaavat ensiksi mainitulla, niin käsken kyllä aina vastaamaan jotenkin ystävällisemmin.
Olen melko varma, että kohta myydään puhelimia, joilla ei voi soittaa mihinkään. Ei kukaan oikeasti kohta enää soita kenellekään.
Nyt täytyy sanoa että näin 31-vuotiaana en ymmärrä miksi läheisilleen pitäisi vastata jotenkin virallisesti puhelimeen. Se vasta outoa on. Itsekin vastaan perheenjäsenilleni "niin" ja kyllä kai he nyt sentään ääneni osaavat tunnistaa.
Sen sijaan tuntemattomille tai puolitutuille soittaminen on eri asia. Silloin toki kannattaa esitellä itsensä.
PS. Olen entinen nuorisotyöntekijä
Asun maassa, jossa on tapana vastata puheluun tervehdyksellä, ei nimellä. Tapaan kuuluu että soittaja esittelee itsensä ensin, tyyliin:
Vastaaja: Haloo?
Soittaja: Hei, Matti Meikäläinen tässä (ja firmaa yms), voisinko puhua Vieras Vierailijan kanssa?
Vastaaja: Puhelimessa
Minua kyrsii se, kun soittaja ei esittele itseään vaan kysyy vaan onko Vieras Vierailija- siihen kysyn kyllä ensin että kuka soittaa ennenkun myönnän / kiellän.
Täällä tulee tosin sen verran kaikkia huijauspuheluita ettei kannata vahvistaa että numero on "oikea" eli nimi + numero matsaa. Itse sanon heti että väärä numero / väärät tiedot jos kyseessä joku urkintapuhelu.
Itse käyn mielummin keskusteluja viestien muodossa esim whatsapissa kuin puhelimessa, mutta ei minua puhelut pelota vaikka nykyisin ei kavereille enää tulekaan soitettua ettei "häiritse" kun kaikki on ollut viestien kautta jo ainakin 10 vuoden ajan ns normaalikäytäntönä.
Nainen 42v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että moni lapsi/teini jäätyy totaalisesti, jos puhelimeen vastaa joku muu kuin odotettiin. Jos lapseni vaikka on juuri mennyt saunaan tms. ja hänen puhelimensa soi, saatan vastata siihen "Maijan puhelimessa Maijan äiti". Sitten tulee vain hiljaisuus ja puhelin suljetaan. Muutaman sekunnin päästä se soi uudelleen, ja suljetaan sanomatta mitään, kun se olenkin minä, joka vastaan. Kun tätä on toistunut pari kertaa, vastaan "Maijan puhelimessa Maijan äiti, hei vain Kaija, huomaan nimestä, että sinä yrität soittaa. Maija meni saunaan eikä voi juuri nyt tulla puhelimeen. Onko sinulla jotain kiireellistä asiaa vai voitko odottaa puoli tuntia, niin Maija soittaa sinulle takaisin?"
Ihan samalla tavalla siis vastaan mieheni puhelimeen, jos se soi eikä mies ole juuri siinä saatavilla tai jos mies on sen verran kaukana jossain autotallin uumenissa enkä ehdi juosta puhelinta hänelle, ennen kuin se lakkaa soimasta. "Matin puhelimessa Matin vaimo hei, pieni hetki niin vien puhelimen Matille".
Ymmärrän, että tilanne tulee yllättäen ja jos siihen ei ole varautunut, ei heti tiedä, mitä kuuluu sanoa. Mutta kun tämä toistuu aina vain uudelleen.
MIKSI vastaat toisen ihmisen puhelimeen?! Näkeehän siitä puhelimesta että joku on soittanut! Herranjumala ei kännykkä ole mikään lankapuhelin!
Jos joku soittaa minuutin sisään kolme kertaa, silloin oletettavasti on jotain tosi tärkeää asiaa. Myöskään miehelle ei soiteta mitään "hyvää päivää kirvesvartta" -puheluita vaan ihan asiapuheluita, ja niihin on syytä vastata.
Puhelimeen vastaaminen ei ole mitään kirjesalaisuuden rikkomista. Se vastaa oven avaamista, jos ovikello soi. Jos sinä näet ovisilmästä, että oven takana on lapsesi kaveri, etkö avaa ovea? Viestejä en tietenkään lue tai kuuntele, en lapsen enkä miehen. Vaikka molempien puhelinlaskut maksankin.
Vierailija kirjoitti:
Uutisvinkki Ilta-Sanomiin!
Osaatko enää vastata puhelimeen? Entä teinisi?
Täältähän ne juttuideansa muutenkin kaivavat niin eiköhän tää ketju jo riitä siihen ilman erillistä vinkkiäkin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen hieman järkyttynyt tästä ketjusta. Minun lapseni ovat vielä alle 10 vuotiaita, joten nuorisomaailma ei ole minulle tuttua. Mutta jokainen lapsistani (jopa 4v, kun soittaa mummolle minun puhelimellani) osaa esitellä itsensä ja vastata puhelimeen omalla nimellään. Koska ovat niin pieniä vielä olen ohjeistanut vastaamaan vain etunimellä. Hämmästyttää suuresti, jos edes 17v melkein aikuinen ei osaa normaaleja käytöstapoja puhelimessa toimiessa.
Meidänkin lapset osasivat normaalin puhelinkäyttäytymisen n. 12 vuoden ikään asti, jonka jälkeen alkoivat toimia ketjussa kuvatulla tavalla. Toivon että aikuisena sitten taas muistavat miten puhelinta käytetään ja miten siihen vastataan.
Vierailija kirjoitti:
Asun maassa, jossa on tapana vastata puheluun tervehdyksellä, ei nimellä. Tapaan kuuluu että soittaja esittelee itsensä ensin, tyyliin:
Vastaaja: Haloo?
Soittaja: Hei, Matti Meikäläinen tässä (ja firmaa yms), voisinko puhua Vieras Vierailijan kanssa?Vastaaja: Puhelimessa
Minua kyrsii se, kun soittaja ei esittele itseään vaan kysyy vaan onko Vieras Vierailija- siihen kysyn kyllä ensin että kuka soittaa ennenkun myönnän / kiellän.
Täällä tulee tosin sen verran kaikkia huijauspuheluita ettei kannata vahvistaa että numero on "oikea" eli nimi + numero matsaa. Itse sanon heti että väärä numero / väärät tiedot jos kyseessä joku urkintapuhelu.
Itse käyn mielummin keskusteluja viestien muodossa esim whatsapissa kuin puhelimessa, mutta ei minua puhelut pelota vaikka nykyisin ei kavereille enää tulekaan soitettua ettei "häiritse" kun kaikki on ollut viestien kautta jo ainakin 10 vuoden ajan ns normaalikäytäntönä.
Nainen 42v
Minun asuinmaassani on vielä ärsyttävämpi tapa. Puhelimeen vastataan haloo, ja sitten soittaja kysyy „kenen kanssa puhun?“ siis ellei ole joku tuttu kaveri, joka alkaa suoraan puhumaan asiaansa.
Minua huvittaa mielikuva nuorista aikuisista harrastamassa seksiä, mutta "tunnut niin hyvältä" ym. sanat lähetettäisiin tekstiviestinä kumppanille samanaikaisesti :D Kaikista koomisinta olisi tilanteessa toki ne ääniviestit.
Sketsi-idea johonkin ohjelmaan.
Meillä töissä pitää soitella asiakkaille jatkuvasti. Viereinen 20v tyyppi puhuu asiakkaillekin puhelimessa niin epäselvästi ja mongerrellen, että ihan hävettää
Naurattaa kyllä tämä juttu.
Itse olen 33v ja en ole oikein ikinä omaksunut puhelimessa puhumista omaksi jutuksi, enkä tosiaan vastaa numeroihin joita en ole tallentanut puhelimeen, paitsi jos tiedän odottaa jotain soittoa.
Vierailija kirjoitti:
No tässä keskiäkäisen naisen kokemus eiliseltä. Ei kyllä liity nuoriin lainkaan, mutta puhelinetikettiin.
Puhelin soi, mutta en tunnistanut numeroa, joten en vastannut nimelläni, vaan "Haloo".
Soittaja langan päässä: "Kuka siellä on?"
Minä: "Kuka kysyy?"
Soittaja: "Kenelle minä olen soittanut?"
Minä: "Riippuu siitä, kuka kysyy."
Soittaja: "Mun täytyy tietää, kenen kanssa mä keskustelen, muuten en voi sanoa asiaani."
Minä: "No sittenhän voitte ensin esitellä itsenne niin päästään eteenpäin."
Soittaja: "Mä katkasen tän puhelun, jos te ette kerro, kuka siellä on."
Minä: "Te soititte minulle, joten olisi kohteliasta, että te esittäytyisitte ensiksi. Minulla ei tietääkseni ole teille mitään asiaa."
Soittaja: "Mä katka-" (Ei ehtinyt katkaista, koska minä katkaisin.)
Tsekkasin sitten numerotiedustelusta, ja YTK:sta oli soitettu. So not.
Nykyäänhän juuri soittajan tulee esitellä asiansa/itsensä, mutta on jäljellä vielä homekorvia ajoilta jolloin lankapuhelimeen vastattiin nimellä. Se mitä fossiilit eivät käsitä, on että omalla nimellä vastaaminen on turvallisuusriski, eikä edes tarpeellista nykyään kun puhelimet ovat henkilökohtaisia eivätkä koko talouden yhteinen luuri. Huijarit ja telemarkkinointi on tehnyt ihmisistä varovaisempia ja ihan syystä. Ihan turha asia vedellä myöskään mitään reippausarviointeja sen perusteella miten joku puhuu puhelimessa.
Oma lapsi alkoi 14v tekemään seuran apuohjaajan töitä, johon tarvitsi verokortin. Laitoin itse soittamaan, olin vieressä. Onneksi puhelimeen vastasi todella ystävällinen virkailija, joka tajusi homman jujun ja osasi "puhua oikein". Vaikka oltiin käyty puhelu läpi ennen soittamista, niin teini jäätyi ihan totaalisesti, kun virkailija vastasi. Virkailijan ensimmäiset kuulemat sanat olivat teinin hätääntynyt kuiskaus "mitä mä nyt teen?" Ja mun vastaus "sanot moi ja nimesi". Teini " moi, mä oon Juuso". Virkailija oli hyvin rauhallinen ja kyseli tyyliin "haluatko tilata verokortin".. jne.. teinikin rauhoittui ja lopuksi osasi kiittääkin ilman mun apua.
Lähetin virkailijalle erittäin kiitollisia ja lämpimiä ajatuksia!! ❤