Lue keskustelun säännöt.
Apua! Pahassa murrosiässä olevalle pojallemme puhkesi diabetes. On täysin poissa tolaltaan.
23.06.2021 |
Otti ymmärrettävästi asian tosi raskaasti. Pääsi pari päivää sitten sairaalasta kotiin mutta on sen jälkeen vaan ollut omassa huoneessaan. Ei puhu meille mitään. Mäkin käyn tarkistamassa pojan luona sokereita mutta ei oikein edes katso päin. On itkenyt sitä kuinka epäreilua on kun hän sairastui ja koko elämä pilalla. Ei ota kuuleviin korviinsakaan mitään lohduttavia sanoja. Sanoo että haluaa vain olla yksin.
Pojalla oli ihan kamalat oireet ennen diagnoosia, joten kiitollinen olen kun ne on nyt saatu kuriin. Mutta tämä henkinen puoli... Tiesin heti kun diagnoosi saatiin että alkuun voi olla vaikeaa tottua ajatukseen, mutta että näin paha. On 15v ja muutenkin hirveä murrosikä päällä. Siihen lisäks vielä tämä. Ei oo raukalla nyt helppoa.
Kommentit (116)
Miksi diabetes on niin iso juttu? Eivätkö diabeetikot elä aivan normaalia elämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko sanaakaan ap:n sepustuksesta.
Ap puhuu vain sokerien mittaamisesta, mutta ei sanakaan lääkityksestä, siis insuliinin pistämisestä, eikä erittäin tärkeästä ruokavalioista.
Tuulesta temmattu paskainen provo, kroonisesti, läpi elämän kestävästä sairaudesta.
Että kehtaatkin ap. Häpeä luuseri!
Suomessa on erittäin hyvä diabeteksen hoito. Eräs opiskelukaverini sairasti diabetesta ja hän sanoi, että diabetes ei estä edes urheilua, kun hoitaa taudin kunnolla ja viettää tavallista säännöllisempää ja kunnollista elämää. Säästyi tupakan ja alkoholin vaaroilta ja oli todella fiksu ja suosittu tyttöjenkin keskuudessa.
Nuoruusiän diabetes ei liity mitenkään omiin elintapoihin tms. Itsesyytökset kokonaan pois, mutta valistumattomia tolloja voi aina valistaa matkan varrella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse hankittu sairaus joten sietääkin vähän miettiä. Tuon ikäisenä toki vanhemmat ovat osayyllisiä kun ovat mahdollistaneet huonot elintavat.
2tyypin diabetes onkin itse aiheutettu, mutta jos on 1tyyppi, niin se ei johdu elintavoista.
Ap ei maininnut kummasta on kyse.
Ei kakkostyyppikään ole aina itseaiheutettu. Diabeteksia on niin motaa tyyppiä ettette uskokaan. Osa on geenivirhe.,utaatio jne.
Ei kannata lyödä leimaa! KUN ja JOS ei tiedä.
Älä painosta puhumaan. Ole valmiina olemaan tukena ja kuuntelemassa ja sano, että aiot auttaa. Ja puhu normaaleista asioista kanssa tai ehdota yhteistä tekemistä pikkuhiljaa. Se on kova paikka, eikä siinä auta vanhemman vakuuttelut siitä että elämä ei ole lopussa ja sen kanssa voi silti elää hyvää elämää. Kun ette te tiedä, millaista on sairastua pysyvästi tuon ikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kusiko housuun vai miten oli pahat oireet? 😂😂
Oli tosi väsynyt. Nukkui noin 11 tuntia yössä ja silti oli väsynyt. Sitten alkoi se hirvittävä juominen ja pissaaminen. Pahimmillaan kävi vartin tai jopa kymmenen minuutin välein pissalla. Toki kun tuo noin runsas pissaaminen alkoi, mentiin heti lääkäriin. Ei siis kovin kauaa oirehtinut, mutta voimakkaat ne oireet oli.
Miksi pitää kaikesta heittää vitsiä? Jopa lapsen sairauksista.. Ap
Kerro nyt kummasta sairaudesta on kyse, ykkösestä vai kakkosesta.
Ykkösestä, jos se on nyt aivan pakko tietää. Ap
Juu, oli pakko tietää koska lihavuus aiheuttaa 2-diabeteksen lapsillekin.
Ei suinkaan lihavuus sitä aiheuta, vaan huono ruoka. Se huono ruoka kyllä saattaa aiheuttaa myös sitä lihavuutta.
Vierailija kirjoitti:
Sisareni 12v poika kuoli hoitamattoman diabeteksen aiheuttamaan happomyrkytykseen. Kukaan ei siis osannut epäillä diabetestä, luultiin että hänellä on raju vatsatauti. Hoitoa ei sitten saatu ajoissa. Että ei poikasi elämä ole pilalla, hän saa vielä elää ja kun oppii hoitamaan sairauttaan niin hyvin varmasti menee.
Mulle meinas käydä samoin. Onneksi teholla joku tajus mistä oli kyse, olin 44v. Tuli epäonnistuneen haima operaation jälkeen, ja nimenomaan D1.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa ikäviä kommentteja. Diabetes ei ole itse aiheitettua kuin aikuisilla.
Tsemppiä ap! Voit oileastaan olla vaan valmiina tukemaan lasta, kun hän haluaa keskustella asiasta.
Ja aikuisellakin voi tulla kakkostyyppi hyvistä elintavoista huolimatta, jos on raskas perinnöllinen taipumus.
Niin minkälaiset "hyvät elintavat"? Kakkonen tulee sopimattomasta ravinnosta myös sille, jolla on perinnöllistä taipumusta.
No niin mulle tuli,elimistö toimii miten jhaluaa,eikä siten kuin mun lääkäri ja minä halutaan. Kaikki,jokaikinen suvun naispuolinen on perinyt tämän paskan geenin. Voi syödä vaan vettä ja kiviä ketsupin kanssa. Kun ja jos aivastaa niin pam,jopa pomppas sokerit,käyt kävelyllä...huh huh. Lisänä munuaisjuttu,astma ja mikä se yks nyt oli...perhostauti,en muista nimeä..
Miksi elämä olisi pilalla? Nykyään saa laitteita, mitkä kertoo reaaliajassa sokeriarvot ja kynäpiikit ovat helppokäyttöisiä. Toista se oli 20 vuotta sitten.
Ja jos nyt ei niitä känniörvellysreissuja lasketa, niin ihan normaalia elämää voi elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse hankittu sairaus joten sietääkin vähän miettiä. Tuon ikäisenä toki vanhemmat ovat osayyllisiä kun ovat mahdollistaneet huonot elintavat.
2tyypin diabetes onkin itse aiheutettu, mutta jos on 1tyyppi, niin se ei johdu elintavoista.
Ap ei maininnut kummasta on kyse.
Ap on trolli.
Mutta aihe on silti hyvän keskustelun juuri.
1 Diabetekseen sairastunutta ei päästetä ulos sairaalasta, ennen kuin varmistetaan että nuori potilas ja hänen vanhempansa todellakin tajuavat tilanteen.
Sairaus on krooninen. Ilman hoitoa siihen kuolee. Jos potilas tai perhe ei kykene käsittämään tai ovat torjuntashokissa, potilas jää sairaalaan.
Siksi ja hataran tarinan vuoksi tämä on mielisairas provo.
Mutta niitähän täällä riittää.
Olen katsonut läheltä diabeteslapsen alkutaivalta. Se kuulosti painajaismaiselta. Sairaalakäyntejä riitti.
Silti siinä ei auta mikään muu kuin hyväksyä tilanne ja alkaa sopeutua ja opetella.
Diabetes-potilaille on kuitenkin ruhtinaallisesti tukea. Neuvontaa ja apua saa kellon ympäri, on perheleirejä sun muuta.
Mutta lapsipotilaat ovat etuoikeutettu ryhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On rankka sairaus ja on hengenvaarallinen sairaus, mutta nykyteknologialla ja osaamisella ei estä kuin suunnilleen hävittäjälentäjäksi tai taistelusukeltajaksi ryhtymisen. Varmasti on shokki alussa, itse päästiin helpommalla kun sairastui jo 4-vuotiaana eikä muuta muista. Nykyisin on helpot verensokerin mittaus- ja seurantakeinot, itselle sopivin löytyy varmasti. Samoin pikainsuliinit on kehittyneet niin, että voi elää ihan tavallista elämää ilman kelloon tuijottelua, kunhan laskee vaan hiilihydraatit. Kaiken oppii, kaikesta selviää kyllä.
Alkujärkytyksen ohi mentyä ottakaa vastaan teille tarjottu käynti psykalla, jos ei tarjottu, kysy jos saisitte. Nuorille järjestetään perheleirien lisäksi omia kesäleirejään ym kursseja joihin voi mennä ilman vanhempia ja huomata että muillakin on sama sairaus ja muutkin selviää. Oma lapseni 18v. kilpaurheilija. Vain armeijan väliin jääminen hiukan harmitti, muussa ei tunne enää poikkeavansa muusta porukasta.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttärellämme puhkeai db kun hän oli 12v. Viikon sairaalakeikan jälkeen hän meni suoraan kouluun ja piti luokalle esitelmän db 1:stä. Ei jäänyt kenellekään salaisuudeksi.
Alusta saakka ottanut vastuuta omista mittauksistaan ja pistoksistaan, en ole kertaakaan tehnyt kumpaakaan 7 vuoden aikana. Alkuun oli paljon hypoja ja heittelyä mutta kun sai pumpun 4v sitten kaikki helpotti. Toinen syy helpotukseen oli myös hiilarien vähentäminen suositellusta 200-250grammasta max 150grammaan
Noina huonoina alkuvuosina oli jaksoja kun ei kestänyt sairautta mutta nykyään ei edes huomaa. Elää normaalia elämää.
Sopeutumiskurssi oli kamala! Vanhemmat juoksivat hysteerisinä lasten perässä mittaamassa vaikka lapsi oli sairastanut jo vuosia, tytär ahdistui hirveästi kuten mekin. Päätimme tehdä tästä osan normaalia elämää ja onnistuimme.
Pojille tämä säännöllisyys ja vastuun ottaminen on selkeästi vaikeampaa
Ja tuolle yhdelle tollolle: db1 on sairaus johon ei voi vaikuttaa, perinnöllinen taipumus altistaa. Tästä ei ikinä parane.
Db 2 on elintasosairaus mutta se voi tulla myös laihalle terveellistä elämää eläneelle. Näin kävi anopilleni. Mieheni sai tuon huonoilla elintavoilla ennen tapaamistamme mutta sai tilanteen paranemaan vhh ruokavaliolla. Nyt ei ole 10 vuoteen tarvinnut lääkitystä
Tottakai db2 voi tulla myös laihalle. Ei se painosta johdukaan, vaan huonosta ravinnosta.
No anoppi söi pääosin kalaa ja kasviksia joten ei aina siitäkään. On myös perinnöllinen rasite tässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP! Laitappa pojallesi tämä artikkeli. Kaapo Kakko (jääkiekon MM-kultamitalisti) sairastui 1. tyypin diabetekseen 13-vuotiaana. Ei mennyt kaverin elämä pilalle. Meni ja pelasi sen jälkeen itselleen lätkän MM-mitalin. Täysiä elää tänäkin päivänä.
Poikasi tarvitsee nyt esikuvia. Että näkee mikä on mahdollista. Nyt on menettänyt vain ne tulevat ryyppyreissut, mutta voi käyttää senkin ajan vaikka jonkin asian masterointiin.
https://www.diabetes.fi/inspis/harrastukset_liikunta_kaverit/jaakiekkot…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kusiko housuun vai miten oli pahat oireet? 😂😂
Oli tosi väsynyt. Nukkui noin 11 tuntia yössä ja silti oli väsynyt. Sitten alkoi se hirvittävä juominen ja pissaaminen. Pahimmillaan kävi vartin tai jopa kymmenen minuutin välein pissalla. Toki kun tuo noin runsas pissaaminen alkoi, mentiin heti lääkäriin. Ei siis kovin kauaa oirehtinut, mutta voimakkaat ne oireet oli.
Miksi pitää kaikesta heittää vitsiä? Jopa lapsen sairauksista.. Ap
Kerro nyt kummasta sairaudesta on kyse, ykkösestä vai kakkosesta.
Ykkösestä, jos se on nyt aivan pakko tietää. Ap
Juu, oli pakko tietää koska lihavuus aiheuttaa 2-diabeteksen lapsillekin.
Ei suinkaan lihavuus sitä aiheuta, vaan huono ruoka. Se huono ruoka kyllä saattaa aiheuttaa myös sitä lihavuutta.
Vielä kun löytyisi edes yksi lihava jonka diabetes on korjaantunut ilman laihtumista. Sellaisiahan ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kusiko housuun vai miten oli pahat oireet? 😂😂
Oli tosi väsynyt. Nukkui noin 11 tuntia yössä ja silti oli väsynyt. Sitten alkoi se hirvittävä juominen ja pissaaminen. Pahimmillaan kävi vartin tai jopa kymmenen minuutin välein pissalla. Toki kun tuo noin runsas pissaaminen alkoi, mentiin heti lääkäriin. Ei siis kovin kauaa oirehtinut, mutta voimakkaat ne oireet oli.
Miksi pitää kaikesta heittää vitsiä? Jopa lapsen sairauksista.. Ap
Kerro nyt kummasta sairaudesta on kyse, ykkösestä vai kakkosesta.
Ykkösestä, jos se on nyt aivan pakko tietää. Ap
Juu, oli pakko tietää koska lihavuus aiheuttaa 2-diabeteksen lapsillekin.
Ei suinkaan lihavuus sitä aiheuta, vaan huono ruoka. Se huono ruoka kyllä saattaa aiheuttaa myös sitä lihavuutta.
Vielä kun löytyisi edes yksi lihava jonka diabetes on korjaantunut ilman laihtumista. Sellaisiahan ei ole.
Jos ruokavalion korjaa, niin myös laihtuu. Laihtua voi myös muuttamatta syömisiään muuten kuin vähentämällä ruokaa, siinä tapauksessa ei diabetes kuitenkaan korjaannu. Diabeteksen remissioon saamiseen tarvitaan aina oikea ruokavalio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttärellämme puhkeai db kun hän oli 12v. Viikon sairaalakeikan jälkeen hän meni suoraan kouluun ja piti luokalle esitelmän db 1:stä. Ei jäänyt kenellekään salaisuudeksi.
Alusta saakka ottanut vastuuta omista mittauksistaan ja pistoksistaan, en ole kertaakaan tehnyt kumpaakaan 7 vuoden aikana. Alkuun oli paljon hypoja ja heittelyä mutta kun sai pumpun 4v sitten kaikki helpotti. Toinen syy helpotukseen oli myös hiilarien vähentäminen suositellusta 200-250grammasta max 150grammaan
Noina huonoina alkuvuosina oli jaksoja kun ei kestänyt sairautta mutta nykyään ei edes huomaa. Elää normaalia elämää.
Sopeutumiskurssi oli kamala! Vanhemmat juoksivat hysteerisinä lasten perässä mittaamassa vaikka lapsi oli sairastanut jo vuosia, tytär ahdistui hirveästi kuten mekin. Päätimme tehdä tästä osan normaalia elämää ja onnistuimme.
Pojille tämä säännöllisyys ja vastuun ottaminen on selkeästi vaikeampaa
Ja tuolle yhdelle tollolle: db1 on sairaus johon ei voi vaikuttaa, perinnöllinen taipumus altistaa. Tästä ei ikinä parane.
Db 2 on elintasosairaus mutta se voi tulla myös laihalle terveellistä elämää eläneelle. Näin kävi anopilleni. Mieheni sai tuon huonoilla elintavoilla ennen tapaamistamme mutta sai tilanteen paranemaan vhh ruokavaliolla. Nyt ei ole 10 vuoteen tarvinnut lääkitystä
Tottakai db2 voi tulla myös laihalle. Ei se painosta johdukaan, vaan huonosta ravinnosta.
No anoppi söi pääosin kalaa ja kasviksia joten ei aina siitäkään. On myös perinnöllinen rasite tässä
Kalaa ja kasviksia? Ja epäilet, ettei ruokavaliolla ole merkitystä.
Juuri nyt tällä hetkellä saattaa se tuntua maailmanlopulta, kyseessä kuitenkin asia mikä muuttaa paljon elämässä ja jota tulee hoitaa loppuun asti. Äkillinen ison vastuun sysääminen nuorelle on rankka paikka, ja mahdollisesti on kaikkea pelkotiloja yms. Kyseessä kuitenkin perussairaus joka vaikuttaa kaikkeen ja hoitamattomana tuo hyvinkin dramaattisia muutoksia. Elämän ei kuitenkaan tarvitse pyöriä sairauden ympärillä, vaan kyllä se siihen integroituu ja homma luistaa kuin vettä vaan. Tottakai pitää itsestä huolehtia ja tehdä ''ekstraa'' mutta kyllä ajan kanssa tulee huomatuksi että pärjää ja kestää. Vastoinkäymisiä tulee, tasapainot heittelehtivät ja insuliinitasoja pitää korjailla, mutta mitään rankaisua en suosittelisi jos yhtäkkiä meneekin huonommin - tämä saa vain nuoren pelkäämään vanhempiaan ja hoitohenkilökuntaa, hoidon kanssa tulee kuitenkin olla aika ''raatorehellinen'' jos meinaa päästä eteenpäin. Nuorille on näitä kaiken maailman kursseja ja muuta, voi löytää vertaistukea muista. Myös diabetesliitolta löytyy kaikkea, suosittelen tutkailemaan.
Kokemusta itsellä on ylikontrolloivasta, rankaisukeskeisestä perheestä (suvussa myös toinen kenen vanhemmat nipottavat kaikesta ruuasta ja pelkäsivät yhtäkään karkkia enää antaa), siinäpä opin nopeasti itsenäiseksi mutta monta vuotta meni hukkaan muiden pompotellessa ja valehtelin kaikesta, myös syömishäiriö tästä aiheutui ja vieläkin kärsin. Olisin toivonut kannustavaa, rennompaa asennetta, vanhempaa kenelle olisin voinut vain puhua, en paniikkia, ruoan kieltämistä ja ulos lukitsemista jos sokerit yli viitearvojen nousivat.
Kaikkea hyvää teille ja paljon tsemppiä!
T. Diabeetikko 12v lähtien, nyt 23v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttärellämme puhkeai db kun hän oli 12v. Viikon sairaalakeikan jälkeen hän meni suoraan kouluun ja piti luokalle esitelmän db 1:stä. Ei jäänyt kenellekään salaisuudeksi.
Alusta saakka ottanut vastuuta omista mittauksistaan ja pistoksistaan, en ole kertaakaan tehnyt kumpaakaan 7 vuoden aikana. Alkuun oli paljon hypoja ja heittelyä mutta kun sai pumpun 4v sitten kaikki helpotti. Toinen syy helpotukseen oli myös hiilarien vähentäminen suositellusta 200-250grammasta max 150grammaan
Noina huonoina alkuvuosina oli jaksoja kun ei kestänyt sairautta mutta nykyään ei edes huomaa. Elää normaalia elämää.
Sopeutumiskurssi oli kamala! Vanhemmat juoksivat hysteerisinä lasten perässä mittaamassa vaikka lapsi oli sairastanut jo vuosia, tytär ahdistui hirveästi kuten mekin. Päätimme tehdä tästä osan normaalia elämää ja onnistuimme.
Pojille tämä säännöllisyys ja vastuun ottaminen on selkeästi vaikeampaa
Ja tuolle yhdelle tollolle: db1 on sairaus johon ei voi vaikuttaa, perinnöllinen taipumus altistaa. Tästä ei ikinä parane.
Db 2 on elintasosairaus mutta se voi tulla myös laihalle terveellistä elämää eläneelle. Näin kävi anopilleni. Mieheni sai tuon huonoilla elintavoilla ennen tapaamistamme mutta sai tilanteen paranemaan vhh ruokavaliolla. Nyt ei ole 10 vuoteen tarvinnut lääkitystä
Tottakai db2 voi tulla myös laihalle. Ei se painosta johdukaan, vaan huonosta ravinnosta.
No anoppi söi pääosin kalaa ja kasviksia joten ei aina siitäkään. On myös perinnöllinen rasite tässä
Kalaa ja kasviksia? Ja epäilet, ettei ruokavaliolla ole merkitystä.
Kerropa oi suuri tietäjä, mitä se hyvä ja terveellinen ruokavalio sitten on. Valista meitä tyhmempiäkin, niin voidaan välttää diabetes ja säästää yhteiskunnan varoja.
Tre a sole mi konami🤔