Lue keskustelun säännöt.
Apua! Pahassa murrosiässä olevalle pojallemme puhkesi diabetes. On täysin poissa tolaltaan.
23.06.2021 |
Otti ymmärrettävästi asian tosi raskaasti. Pääsi pari päivää sitten sairaalasta kotiin mutta on sen jälkeen vaan ollut omassa huoneessaan. Ei puhu meille mitään. Mäkin käyn tarkistamassa pojan luona sokereita mutta ei oikein edes katso päin. On itkenyt sitä kuinka epäreilua on kun hän sairastui ja koko elämä pilalla. Ei ota kuuleviin korviinsakaan mitään lohduttavia sanoja. Sanoo että haluaa vain olla yksin.
Pojalla oli ihan kamalat oireet ennen diagnoosia, joten kiitollinen olen kun ne on nyt saatu kuriin. Mutta tämä henkinen puoli... Tiesin heti kun diagnoosi saatiin että alkuun voi olla vaikeaa tottua ajatukseen, mutta että näin paha. On 15v ja muutenkin hirveä murrosikä päällä. Siihen lisäks vielä tämä. Ei oo raukalla nyt helppoa.
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä näitä vähätteleviä kommentteja. Onhan tuo aivan hirveä sairaus eikä kauheasti kannata eläkesäästämiseen tutustua.
En tiedä mitä tarkoitat, mutta nykylapset ja -nuoret ketkä sairastuvat diabetes 1:seen, elävät mitä todennäköisimmin ihan normaalilpituisen elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse hankittu sairaus joten sietääkin vähän miettiä. Tuon ikäisenä toki vanhemmat ovat osayyllisiä kun ovat mahdollistaneet huonot elintavat.
Diabeteksen laukaisijana toimii mm. määrätty enterovirus, jos on sopivat geenit. Kerrotko miten vanhemmat ovat tähän syyllisiä?
Myös koronaviruksen on todettu hyökkäävän haiman betasoluja vastaan. Näin voi valitettavasti käydä, vaikka tartunta olisi lievä/oireeton. Aivan vastuutonta on ollut viranomaisille antaa lasten ja nuorten ”ottaa tauti vastaan kun se ei heille ole todennäköisesti vaarallinen.” Paitsi että voi aiheuttaa elinvauroita.
Jaksamista pojalle ja teidän perheelle. Onhan se epäreilua sairastua nuorena krooniseen sairauteen. Anna pojan surra ja osoita, että olet siinä tukena ja kuuntelet.
Ap:n toisto trolli saikin yllättävän paljon kommentteja.
Kaikki näihin mammoihin menee täydestä.
Ap; ei tarvinnut itse kertoa sairaudesta mitään, kun ei tiennytkään siitä mitään.
Mammat avuliaasti kertoivat kaiken tarpeellisen ja sitten ap vasta hokasi, että ai niin. onhan niitä muitakkin diabeteksia kuin 2.tyypin diabetes.
Ja sitten ilmoitti että 1 tyypin diabetes on.
Ap on nauranut katketakseen miten hölmöt mammat nieli koko aloituksen pureskelematta.
Vain muutama täällä huomasi heti, trollihian tuo on.
Tsemppiä ap:lle!
Oma poikani sairastui 10-vuotiaana alkuvuodesta. Ensishokin jälkeen mennyt ihan mukavasti ja sairaus tullut luonnolliseksi osaksi arkeamme. Välillä tulee hypoja ja korkeita mutta suht vähällä ollaan päästy. Hyvää tässä ehkä oli se, että ehti sairastumaan ennen murrosikää niin ehtii jo sopeutumaan siihen ennen murkku-ikäisten kuohuja.
Diabetes ei estä tavallista elämää! Se pitää ottaa koko ajan huomioon, mutta silti voi elää ihan suht mut normaalisti. Kilpaurheiluakaan ei estä ja nykyisin ajatellaan, ettei diabetes edes lyhennä elinikää jos pysyy hyvässä tasapainossa.
Mitä olen läheisen taivalta seurannut, ei tuo aina herkkua ole, mutta kunhan hoitotasapaino löytyy ja rutiinit saa kuntoon, ei tuo nykypäivän tietotaidolla ja lääkkeillä vaikeimmasta päästä ole.
Tärkeintä on nyt että nuori ottaa itse vastuun hoidostaan, ja että nuori saadaan ymmärtämään että sairaus ei ole piiloteltava ja häpeällinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko sairastanut koronan? Viime viikollahan on selvinnyt että korona tuhoaa myös haiman soluja ja aiheuttaa 1. tyypin diabetesta
https://www.uusisuomi.fi/uutiset/uudet-tutkimukset-koronavirus-voi-aihe…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttärellämme puhkeai db kun hän oli 12v. Viikon sairaalakeikan jälkeen hän meni suoraan kouluun ja piti luokalle esitelmän db 1:stä. Ei jäänyt kenellekään salaisuudeksi.
Alusta saakka ottanut vastuuta omista mittauksistaan ja pistoksistaan, en ole kertaakaan tehnyt kumpaakaan 7 vuoden aikana. Alkuun oli paljon hypoja ja heittelyä mutta kun sai pumpun 4v sitten kaikki helpotti. Toinen syy helpotukseen oli myös hiilarien vähentäminen suositellusta 200-250grammasta max 150grammaan
Noina huonoina alkuvuosina oli jaksoja kun ei kestänyt sairautta mutta nykyään ei edes huomaa. Elää normaalia elämää.
Sopeutumiskurssi oli kamala! Vanhemmat juoksivat hysteerisinä lasten perässä mittaamassa vaikka lapsi oli sairastanut jo vuosia, tytär ahdistui hirveästi kuten mekin. Päätimme tehdä tästä osan normaalia elämää ja onnistuimme.
Pojille tämä säännöllisyys ja vastuun ottaminen on selkeästi vaikeampaa
Ja tuolle yhdelle tollolle: db1 on sairaus johon ei voi vaikuttaa, perinnöllinen taipumus altistaa. Tästä ei ikinä parane.
Db 2 on elintasosairaus mutta se voi tulla myös laihalle terveellistä elämää eläneelle. Näin kävi anopilleni. Mieheni sai tuon huonoilla elintavoilla ennen tapaamistamme mutta sai tilanteen paranemaan vhh ruokavaliolla. Nyt ei ole 10 vuoteen tarvinnut lääkitystä
Tottakai db2 voi tulla myös laihalle. Ei se painosta johdukaan, vaan huonosta ravinnosta.
No anoppi söi pääosin kalaa ja kasviksia joten ei aina siitäkään. On myös perinnöllinen rasite tässä
Kalaa ja kasviksia? Ja epäilet, ettei ruokavaliolla ole merkitystä.
Tuohan on kaikkein terveellisin ruokavalio, molemmat löytyy Välimeren ja Itämeren ruokavaliosta. Mietippä mitä Kreikan ja Sardinian 100 vuotiaat vetää:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Diabetes lyhentää elinikää nykyisen arvion mukaan keskimäärin 10-13 vuotta (joskus 70-luvulla arvio oli 20-30 vuotta). Tämä ei toki tarkoita, etteikö voisi elää pitkäikäiseksi.
Sydän- ja verisuonitapahtumat ovat huomattavasti yleisempiä kuin terveillä verrokeilla, samaten monet muutkin sairaudet. Liitännäissairauksien puhkeamiseen vaikuttavat geneettiset tekijät hoidon lisäksi.
Sairaus voi näyttää helppohoitoiselta ulkopuoliselle, mutta jokainen diabeetikko tietää mikä työmäärä on siellä taustalla tehty. Monet asiat tulee myös suunnitella ennalta (yöpymiset, matkakohteet ja aktiviteetit, lääkkeiden säilyminen ja riittävyys, mataliin sokereihin varautuminen, sensorin irtoaminen jne). Diabetes kannattaa huomioida ehdottomasti ammatinvalinnassa, yötyötä ei lähtökohtaisesti suositella ja vuorotyö voi myös joillain aiheuttaa haasteita verensokeritasoon. Tämä on toki yksilöllistä, kuten joku jo aiemmin mainitsi että jokaisen sairaus on omanlaisensa.
Tarkoituksena ei ole pelotella, mutta tässä oman yli 20-vuotisen diabetestaipaleen varrella on kaikenlaista tullut nähtyä ja kuultua. Mielestäni rehellisyys on parempi kuin liian ruusuiset kuvitelmat sairaudesta.
AP:n suhteen uskon, että aika helpottaa tuskaa. Anna toiselle tilaa surra ja sopeutua tilanteeseen. Ei elämä siihen pääty, vaikka kovasti se sitä muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi diabetes on niin iso juttu? Eivätkö diabeetikot elä aivan normaalia elämää?
Etpä taida paljon diabeteksesta ja sen hoidosta tietää. Ja puhun nyt ykköstyypin diabeteksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Diabetes lyhentää elinikää nykyisen arvion mukaan keskimäärin 10-13 vuotta (joskus 70-luvulla arvio oli 20-30 vuotta). Tämä ei toki tarkoita, etteikö voisi elää pitkäikäiseksi.
Sydän- ja verisuonitapahtumat ovat huomattavasti yleisempiä kuin terveillä verrokeilla, samaten monet muutkin sairaudet. Liitännäissairauksien puhkeamiseen vaikuttavat geneettiset tekijät hoidon lisäksi.
Sairaus voi näyttää helppohoitoiselta ulkopuoliselle, mutta jokainen diabeetikko tietää mikä työmäärä on siellä taustalla tehty. Monet asiat tulee myös suunnitella ennalta (yöpymiset, matkakohteet ja aktiviteetit, lääkkeiden säilyminen ja riittävyys, mataliin sokereihin varautuminen, sensorin irtoaminen jne). Diabetes kannattaa huomioida ehdottomasti ammatinvalinnassa, yötyötä ei lähtökohtaisesti suositella ja vuorotyö voi myös joillain aiheuttaa haasteita verensokeritasoon. Tämä on toki yksilöllistä, kuten joku jo aiemmin mainitsi että jokaisen sairaus on omanlaisensa.
Tarkoituksena ei ole pelotella, mutta tässä oman yli 20-vuotisen diabetestaipaleen varrella on kaikenlaista tullut nähtyä ja kuultua. Mielestäni rehellisyys on parempi kuin liian ruusuiset kuvitelmat sairaudesta.
AP:n suhteen uskon, että aika helpottaa tuskaa. Anna toiselle tilaa surra ja sopeutua tilanteeseen. Ei elämä siihen pääty, vaikka kovasti se sitä muuttaa.
Nykytutkimuksen mukaan nyt sairastuvalla lapsella eliniänodote on sama kuin terveillä, sillä ilmeisesti kun sokereita voidaan sensoroida sairauden alusta alkaen niin korkeisiin sokereihin jne voidaan reagoida heti jne
Tsemppiä! Facessa on diabetes-ryhmiä vanhemmillekin. Ja ehdottomasti yksikin tuttu vertainen on kiva juttu. On aivan luonnollista että on näin alussa vielä shokkitilassa. Anna näyttää tunteensa. Miksi esittää iloista, jos harmittaa.
Meidän d-poika 17 v on tottunut nyt parin vuoden aikana asiaan ja menee rutiinilla. Elämä ei pääty, jatkakaa tavallista kivaa elämää ja herkkuja yms. :) Ja vaikka sokeritonta limua kaapit täyteen, niin teinin elämä sujuu :D
Oon pahoillani, mutta elämä onneksi jatkuu. Mä seuraan kännykän libre-sovelluksesta, koska teini ei ei ole ikinä sietänyt kyselyä tai aiheesta puhumista.
t. d-äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse hankittu sairaus joten sietääkin vähän miettiä. Tuon ikäisenä toki vanhemmat ovat osayyllisiä kun ovat mahdollistaneet huonot elintavat.
2tyypin diabetes onkin itse aiheutettu, mutta jos on 1tyyppi, niin se ei johdu elintavoista.
Ap ei maininnut kummasta on kyse.
Ohis. Tyypin 2 diabeteksen pohjalla on erittäin usein geneettinen alttius sairastua. On julmaa ja kohtuutonta syyttää t2-diabeetikkoja siitä, että he olisivat ehdoin tahdoin hankkineet itselleen sairauden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttärellämme puhkeai db kun hän oli 12v. Viikon sairaalakeikan jälkeen hän meni suoraan kouluun ja piti luokalle esitelmän db 1:stä. Ei jäänyt kenellekään salaisuudeksi.
Alusta saakka ottanut vastuuta omista mittauksistaan ja pistoksistaan, en ole kertaakaan tehnyt kumpaakaan 7 vuoden aikana. Alkuun oli paljon hypoja ja heittelyä mutta kun sai pumpun 4v sitten kaikki helpotti. Toinen syy helpotukseen oli myös hiilarien vähentäminen suositellusta 200-250grammasta max 150grammaan
Noina huonoina alkuvuosina oli jaksoja kun ei kestänyt sairautta mutta nykyään ei edes huomaa. Elää normaalia elämää.
Sopeutumiskurssi oli kamala! Vanhemmat juoksivat hysteerisinä lasten perässä mittaamassa vaikka lapsi oli sairastanut jo vuosia, tytär ahdistui hirveästi kuten mekin. Päätimme tehdä tästä osan normaalia elämää ja onnistuimme.
Pojille tämä säännöllisyys ja vastuun ottaminen on selkeästi vaikeampaa
Ja tuolle yhdelle tollolle: db1 on sairaus johon ei voi vaikuttaa, perinnöllinen taipumus altistaa. Tästä ei ikinä parane.
Db 2 on elintasosairaus mutta se voi tulla myös laihalle terveellistä elämää eläneelle. Näin kävi anopilleni. Mieheni sai tuon huonoilla elintavoilla ennen tapaamistamme mutta sai tilanteen paranemaan vhh ruokavaliolla. Nyt ei ole 10 vuoteen tarvinnut lääkitystä
Tottakai db2 voi tulla myös laihalle. Ei se painosta johdukaan, vaan huonosta ravinnosta.
No anoppi söi pääosin kalaa ja kasviksia joten ei aina siitäkään. On myös perinnöllinen rasite tässä
Kalaa ja kasviksia? Ja epäilet, ettei ruokavaliolla ole merkitystä.
Tuohan on kaikkein terveellisin ruokavalio, molemmat löytyy Välimeren ja Itämeren ruokavaliosta. Mietippä mitä Kreikan ja Sardinian 100 vuotiaat vetää:)
Sitä "terveellisyyttä" ei kukaan kielläkään, mutta sopiiko se estämään diabetesta. Ns. suositusterveellinen ruoka edesauttaa diabeteksen puhkeamista, varsinkin kun on vahvat perintötekijät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse hankittu sairaus joten sietääkin vähän miettiä. Tuon ikäisenä toki vanhemmat ovat osayyllisiä kun ovat mahdollistaneet huonot elintavat.
2tyypin diabetes onkin itse aiheutettu, mutta jos on 1tyyppi, niin se ei johdu elintavoista.
Ap ei maininnut kummasta on kyse.
Ohis. Tyypin 2 diabeteksen pohjalla on erittäin usein geneettinen alttius sairastua. On julmaa ja kohtuutonta syyttää t2-diabeetikkoja siitä, että he olisivat ehdoin tahdoin hankkineet itselleen sairauden.
Jos on geneettinen alttius, niin silloinhan olisi tärkeää kiinnittää huomio ravintoon. Ja ottaa itse vastuu eikä puhua muiden julmuudesta.
Kaapo Kakko haastattelu
https://www.oulundiabetesyhdistys.fi/uutiset.html?167197