Perinnönjako ja tontin lohkominen / halkominen
Meitä on 5 sisarusta ja lapsuuskotimme sijaitsee isolla tontilla johon kuuluu metsää, vähän peltoa, valtava puutarha sekä kiinteistöjä. Isämme on saattohoidossa ja jo nyt näyttää siltä että perinnönjaosta tulee riitaisa. Tontti sinällään on aivan liian iso kenellekään meistä yksin ja äitimmekin haluaa muuttaa omilleen pienempään asuntoon lähemmäksi palveluita.
Kaikki haluavat siis myydä tontin sekä sillä olevat kiinteistöt. Minä olen kuitenkin se joka haluaisi rakentaa osalle tonttia pienen kesämökin. (Muut sisareni asuvat omakotitaloissa kukin tahoillaan, itse asun kerrostalokaksiossa). Miten tällaisessa tilanteessa tulisi toimia niin että vältyttäisiin isommilta riidoilta ja isoimmilta kustannuksilta? Ja mitä kannattaisi ottaa huomioon?
Tässä kysyn siis lähinnä kokemuksianne, lainopillisia neuvoja kysyn vielä toisaalta mutta jos niitäkin on niin saa toki kertoa.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Teille ketkä peräänkuulutatte tapoja jne, ei törkeää vaan nimenomaan fiksua keskustella etukäteen. On isän itsensä isoin toive että lapsille ei tulisi riitoja ja tätä yhdessä selvitetään nyt että miten kannattaa toimia, hän siis hyvin tietoinen tilanteesta mutta ei meistä kukaan tiedä miten parhaiten tulisi hoitaa. Ihan jo veroseuraamusten vuoksi. Tunteet voi ja varmasti ottaa vallan sitten kun isä menehtyy ja mielellään nämä hoitaa ajoissa niin että isäkin tietää että asiat tulee järjestymään ja saa itse päättää.
Jännä miten heti täällä aletaan tällaiselle besserwisser-linjalle kun asiallisesti asiasta kysyy, mut kaikilla toki omat taustansa jne. Kysykää ensin ennen kuin oletatte ;)
Jos tämä on ollut sekä isän, että äidin toive, niin ovat hoitaneet asian jo hyvissä ajoin, ennen saattohoitoon joutumista. Nämä asiat hoidetaan ja keskustellaan silloin, kun ollaan täysissä ruumiin ja sielun voimissa.
Ei saattohoito välttämättä tarkoita että hoidettava makaa tajuttomana letkuissa. Saattohoidettava voi olla ihan järjissään ja kykenevä tekemään päätöksiä juuri tuollaisista asioista. Moni haluaakin hoitaa näitä perintöasioita vielä kun pystyy.
Vierailija kirjoitti:
Ostat tontin tai myytte ja ostat muualta.
Tuossa ne vaihtoehdot käytännössä ovat. Eli voit ostaa perikunnalta tontin itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Jospa nyt odottaisitte, että asia on ajankohtainen. Aika törkeää, kun lähiomaiset on vielä hengissä.
Voihan noita miettiä etukäteenkin. Joskus jo vanhemmat itse miettivät.
Onko tontti erityisen hyvällä paikalla lähellä isoja kaupunkeja tai onko erityistä tunnearvoa? Jos ei, niin myykää koko höskä ja osta tontti muualta, muuten lohkominen. Kiinteistön ja lohkotun tontin arvon selvitätte tällöin ennen lohkkahden eri pätevän kiinteistönvälittäjän arvioimien hintojen perusteella, keskiarvo. Selvitä rakennusoikeudet ja kaava-asiat.
No onpas taas kummallisia kommentteja. Ainakin syöpään kuollut veljeni halusi selvittää asiat mahdollisimman pitkälle ennen kuin kuoli. Ei se nyt mitään rakkauden ja kunnioituksen osoitus erityisesti ole, että ei ajatella taloutta ja käytännön asioita lainkaan vaan hymistään jotain ympäripyöreitä veisuja. Tämä on ihan tätä samaa sarjaa kuin se, että naiset eivät halua ajatella yleensäkään "likaisia" talousasioita; onneksi ajat alkavat muuttua. Jos joku hoitaa asiansa järkevästi, ei se tee hänestä kylmää ihmistä.
Pelkkä tontti ei ole mitään, jos ei ole rakennusoikeutta ja rakennuslupaa. Ilman noita, et tee maapalasella mitään.
Siis miksi oletat että perinnönjaosta tulee riitaisa, jos kerran keskustelette isäsikin kanssa tästä? Aiotko sinä riidellä? Jos muut haluavat myydä, eikö se oo helpointa vaan myydä siitä sulle tontti ja loput yleiseen myyntiin?
Vanhempani ovat keskenään riidoissa joskin avioliitossa. Olleet jo 40 vuotta - molempia - eli voisi sanoa että tasaista menoa siis.
Mutta sitten oikeasti: Parasta olisi jos menisi hienovaraisesti, lain mukaan ja siten että sopu säilyy. Mutta tietenkin niin että isän toiveita kunnioittaen, hän on ostanut ja rakentanut kaiken tämän. Siksi tässä kyselen, näitä keskusteluja kun ei voi käydä enää silloin kun toinen on nukkunut pois. Nytkin pakon edessä hieman myöhään käydään.
Oli pakko päästä purkautumaan tänne omaa huonoa oloasi? Olisit nyt edes käyttänyt puheenvuoron fiksusti jos sinulla siis oikeita neuvoja tai tietämystä on.
Mieluummin tällaiset asiat selvittää ihmisen ollessa vielä elävien kirjoissa kuin että ainoa perintö mikä isältä jää on jäätävä sisarusriita. Tätä olen todistanut molempien vanhempien perheissä heidän vanhempien kuollessa ja sellaista en minulle ja sisarilleni halua.
ap. kirjoitti:
Vanhempani ovat keskenään riidoissa joskin avioliitossa. Olleet jo 40 vuotta - molempia - eli voisi sanoa että tasaista menoa siis.
Mutta sitten oikeasti: Parasta olisi jos menisi hienovaraisesti, lain mukaan ja siten että sopu säilyy. Mutta tietenkin niin että isän toiveita kunnioittaen, hän on ostanut ja rakentanut kaiken tämän. Siksi tässä kyselen, näitä keskusteluja kun ei voi käydä enää silloin kun toinen on nukkunut pois. Nytkin pakon edessä hieman myöhään käydään.
Sitten isäsi ottaa lakimieheen yhteyttä joka laatii hänen kanssaan testamentin.
Tunnearvoa on, muuten ei niin rahallista arvoa.
Isämme ei lakimiehiä halua palkata, maksaa rahaa kuulemma. Ei ole testamenttia.
ap. kirjoitti:
Oli pakko päästä purkautumaan tänne omaa huonoa oloasi? Olisit nyt edes käyttänyt puheenvuoron fiksusti jos sinulla siis oikeita neuvoja tai tietämystä on.
Mieluummin tällaiset asiat selvittää ihmisen ollessa vielä elävien kirjoissa kuin että ainoa perintö mikä isältä jää on jäätävä sisarusriita. Tätä olen todistanut molempien vanhempien perheissä heidän vanhempien kuollessa ja sellaista en minulle ja sisarilleni halua.
Niin, miksi oletat että tulossa on jäätävä riita?
Parempi selvittää asia nyt kuin odottaa sitä perintöriitaa... Isäsi ja äitisi myyvät sinulle tontin asianmukaiseen hintaan. Se on tehtävä nyt. Asianmukaiseen hintaan siksi, että ei perinnönjaossa aleta mussuttaa, että "alinhintaan sai tontin...."
ap. kirjoitti:
Isämme ei lakimiehiä halua palkata, maksaa rahaa kuulemma. Ei ole testamenttia.
Voisiko isäsi harkita sellaista asiaa että rahoja ei mukaansa saa, ja että ehkä lapset ovat valmiita pienen osan perinnöstään uhraamaan lakimiehen maksuihin jos sillä estetään lihava riita?
Teoriassa ja kirjoissa varmasti näin. Käytännössä ei toimi näin meidän perheessä. Äitini on halunnut myydä tämän kaiken jo vuosikausia, isäni ei -> ikuinen riita ja näin jatkuu. En voi aikuisia ihmisiä tai vanhempiani pakottaa mihinkään, en edes haluaisi - mutta voin yrittää ottaa asioista selvää ja vaikuttaa sitten matkan varrella että välttäisi ne sudenkuopat mistä riitaa ja kateutta yms mitä tahansa negatiivista liittyy aina tällaisiin tilanteisiin pystyttäisiin välttämään.
Tuleeko näin toimimalla sellaisia veroseuraamuksia minulle tai sisarilleni + äitilleni, jotka olisi vältettävissä jos toimimme toisin tai sovimme asiat ennen kuin isä menehtyy?
ap. kirjoitti:
Tuleeko näin toimimalla sellaisia veroseuraamuksia minulle tai sisarilleni + äitilleni, jotka olisi vältettävissä jos toimimme toisin tai sovimme asiat ennen kuin isä menehtyy?
Miten toimimalla?
Vierailija kirjoitti:
Jospa nyt odottaisitte, että asia on ajankohtainen. Aika törkeää, kun lähiomaiset on vielä hengissä.
Helpompi jos omainen voi viellä osallistua päätöksen tekoon. Sitä taidetaan kutsua testamentiksi
Jos tämä on ollut sekä isän, että äidin toive, niin ovat hoitaneet asian jo hyvissä ajoin, ennen saattohoitoon joutumista. Nämä asiat hoidetaan ja keskustellaan silloin, kun ollaan täysissä ruumiin ja sielun voimissa.