Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä teen väärin, kun olen aivan naatti 1-vuotiaan kanssa?
22.06.2021 |
Elämä on mukavaa, lapsi aivan ihana ja valtavan rakas ja lisäksi hauskaa seuraakin. Hän siis täytti juuri 1 vuotta ja olen häntä hoitanut pääasiassa yksin (mies on kauempana töissä, joten pitkien työpäivien lisäksi aikaa menee työmatkoihin myös) viikot ja tarkoitus on jatkaa näin ainakin vuoden verran vielä. Olen kuitenkin aivan sairaan poikki koko ajan. Lapsi on kovasti huomiota kaipaava, tekee hetkessä tuhoja jos selän kääntää eli minulla ei ole lepohetkeä päivässä kuin silloin, kun lapsi nukkuu päiväunet 1-1,5 tuntia. Hän haluaa jatkuvasti syliin, jotta näkisi paremmin joka paikkaan, haluaa minun viihdyttävän ja leikittävän ja lukevan kirjoja ihan koko ajan. En esim. käytä puhelinta muulloin kuin päiväuniaikaan tai illalla, koska lapsi hermostuu heti, jos vaikka kirjoitan tekstiviestin eli keskitän hetkeksi huomion johonkin muuhun kuin häneen. Ruuanlaitto on ihan älytöntä, kun lapsi joko huutaa jaloissani ja haluaa syliin tai tekee tuhojaan keittiössä. Tätä elämä on kutakuinkin joka päivä. Ja varmasti sellaista sen kuuluukin olla juuri nyt.
Oma jaksaminen on eniten kiinni nukkumisesta kuitenkin. Ennen nukuin hyvin, lapsen saannin jälkeen en enää ollenkaan. Lapsi nukkuu yöt hyvin heräämättä mutta oma uni on ohutta koiranunta vaikka mitä tekisin. Ennen nukuin joka yö 8 tuntia vähintään, nyt 6-7 tuntia ihan joka yö maksimissaan. Aivot ovat välillä sumuiset ja esim. sanojen löytäminen on vaikeaa. Herään joka aamu liian aikaisin enkä saa enää unta, vaikka väsyttää aivan järkyttävästi. Uni on jotenkin hajalla. Onneksi pian alkaa miehellä loma ja se helpottaa mutta mitäs sitten sen jälkeen?
Mitä ihmettä teen väärin? Haluaisin niin nauttia tästä ainutlaatuisesta ajasta elämässä mutta olen niin naatti koko ajan. Vessaankaan en pääse yksin, sekin olisi aikamoista luksusta.
Kommentit (88)
Ap:n yksivuotias tuskin oppii enää leikkikehään, mutta neuvoksi vaikka muille. Itse olin samassa tilanteessa, että meis kotona vain viikonloppuisin. Meillä oli leikkikehä. Se oli totaalinen pelastus. Tosin 1 vuotiaana, jo lapsi alkoi protestoimaan siellä oloa ja halusi tutkia maailmaa. Mutta ei ollut äidin pinna vielä venynyt äärimmilleen ja lapsikin oppinut hieman olemaan itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi aistii että äiti on epävarma. Tuosta seuraava askel on helikopterivanhemmuus, joten kannattaa aloittaa muutos jo nyt.
Ensinnäkin, 1v ei mene rikki siitä että hänellä ei ole jatkuvaa kontaktia vanhempaan. Lapsi keittiön lattialle istumaan kippojen ja kuppien keskelle. Itse tyhjensin yhden alakaapin keittiöstä niin että siellä oli vain sellaista keittiövälinettä jota lapsi sai plärätä, kuten muovikuppia ja puulastaa jne. Siinä se niiden kanssa pelasi samalla kun tein ruokaa.
Tsekkaisin myös ferritiinin eli varastoraudan. Itselläni sen matalataso vaikutti yöunen keveyteen. Myös imetys aiheutti koiranunta.
Imetätkö vielä? Imetys saattaa pitää estrogeenitasot pidempään alhaisina ja se saattaa aiheuttaa myös unettomuutta ja jaksamattomuutta. On normaalia, että imettävällä äidillä on estrogeenivajetta, mutta se vaihtelee kuinka vahvasti kukin reagoi siihen. Koska jotenkin et kuulosta varsinaisesti uupuneen pikkulapsiarkeen eikä lapsi ole se joka valvottaa, joten tuo vaihtoehto tuli mieleen.
Meillä ensimmäinen lapsi nukkui meidän makuuhuoneessa. Nukuin itse tosi huonosti enkä osannut rentoutua. Toisen lapsen syntyessä muutimme asuntoon, jossa oli 2 lastenhuonetta, vein vauvankin nukkumaan omaan huoneeseen , koska ajattelin, että kuulen kyllä, kun hän itkee. Syötin lapsen ja laitoin nukkumaan omaan sänkyynsä. Näin meillä ruvettiin nukkumaan yöt. Kun lapsi oppii siihen, että joka narahdukseen reagoidaan, hän vaatii sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi oppii siihen, että joka narahdukseen reagoidaan, hän vaatii sitä.
Näin. Ja hän luulee että jotain on vikana jos ei vanhempi ole koko ajan siinä hyssyttelemässä että ei mitään hätää. Me tehtiin ihan surutta tunnetilan vaihtoja, kun lapsi esim. säikähti, tai oli muuten kätynen, niin käännettiin huomio vain muuhun. Kun lapsi 3-vuotiaana kaatui pyörällään, niin sanottiin vain että ohhoh, noin hyvin kaaduit ettei tullut mitään jälkeä, miten hienosti kaaduttu! Ja yhtäkkiä lapsi olikin ylpeä, eikä pikku kaatuminen itkettänyt senmaanperkeleesti.
Jep. Matala ferritiini ei selitä kaikkien ihmisten oireita, mutta voi selittää yhden ihmisen kaikki oireet.
Kantsii reagoida, jos ferritiini on esim. alle 70, vaikka viitearvon alaraja onkin monessa paikassa 10...
Tai sitten vain kokeilla yhtä pakettia esim. SiderAl Fortea, joka on kallista, mutta vatsaystävällistä ja ainakin allekirjoittaneella nosti varastoja hyvin. Saattaa uni syventyä ja sanat ruveta löytymään. Sitten jaksaa 1-vuotiasta viliskanttiakin ihan erilailla.
TSEMPPIÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep. Matala ferritiini ei selitä kaikkien ihmisten oireita, mutta voi selittää yhden ihmisen kaikki oireet.
Kantsii reagoida, jos ferritiini on esim. alle 70, vaikka viitearvon alaraja onkin monessa paikassa 10...
Tai sitten vain kokeilla yhtä pakettia esim. SiderAl Fortea, joka on kallista, mutta vatsaystävällistä ja ainakin allekirjoittaneella nosti varastoja hyvin. Saattaa uni syventyä ja sanat ruveta löytymään. Sitten jaksaa 1-vuotiasta viliskanttiakin ihan erilailla.
TSEMPPIÄ!
Ja siis yksi paketti ei toki riitä, jos kyse on raudanpuutteesta ilman anemiaa (eli hemppa hyvä), mutta voi oloja jo parantaa ja antaa viitteitä jatkoon.
Hei! Suosittelen ottamaan yhteyttä lapsiperheiden kotipalveluun. Sieltä saa muutaman kerran ilmaiseksi apua lapsiperheen arkea helpottamaan.
Kannattaa myös opettaa lasta pikkuhiljaa siihen, että äiti ei ota koko ajan syliin ja tekee myös omia juttuja ja esim. kotitöitä. Lapsi oppii kyllä puuhailemaan itsekseenkin.
Tehkää miehen kanssa viikonloppuna isot kauppaostokset. Varatkaa pakastimeen ja kaappeihin helppoja ruokia, joiden valmistukseen ei mene pitkiä aikoja. Valmistakaa lisäksi iso satsi ruokaa, jota voi lämmittää sitten parina päivänä mikrossa.
Opettele olemaan itsellesi lempeä. Jos et jaksa, voit ottaa iisimmin. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiks se itsekseen puuhailu joillain raaka-aineilla kehitä mielikuvitustakin.
Vierailija kirjoitti:
Hei! Suosittelen ottamaan yhteyttä lapsiperheiden kotipalveluun. Sieltä saa muutaman kerran ilmaiseksi apua lapsiperheen arkea helpottamaan.
Kannattaa myös opettaa lasta pikkuhiljaa siihen, että äiti ei ota koko ajan syliin ja tekee myös omia juttuja ja esim. kotitöitä. Lapsi oppii kyllä puuhailemaan itsekseenkin.
Tehkää miehen kanssa viikonloppuna isot kauppaostokset. Varatkaa pakastimeen ja kaappeihin helppoja ruokia, joiden valmistukseen ei mene pitkiä aikoja. Valmistakaa lisäksi iso satsi ruokaa, jota voi lämmittää sitten parina päivänä mikrossa.
Opettele olemaan itsellesi lempeä. Jos et jaksa, voit ottaa iisimmin. Tsemppiä!
Ei joka paikassa ole lapsiperheiden kotipalvelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä Ap. Kiitos valtavasti kommenteista, ette usko miten paljon ajattelemisen aihetta niistä olen saanut. Samalla tuntuu huojentavalta, etten ole ainut tällaisessa tilanteessa. Jo tietoa siitä ja siitä, että ehkä tämä vielä helpottaa, auttaa.
Lopetin imetyksen lopullisesti pari päivää sitten. Kahden kuukauden ajan olen imettänyt vain kerran päivässä ja vähän maitoa on tullut silloinkin. Voiko siis olla, että sen vähäisenkin imetyksen lopettamisen vaikutus on näin suuri? Tämäkin tieto huojentaa, jos sillä on vaikutusta.
Viime yö meni aivan poskelleen, nukuin noin neljä tuntia vaikka otin melatoniiniakin, ei sillä ole vaikutusta ollenkaan. Olen selvästi ylivirittyneessä tilassa, en osaa rentoutua ja päivät ovat puuduttavaa suorittamista. Olette aivan oikeassa, minun pitäisi jotenkin höllätä, vaikka en tosiaankaan tietoisesti mitenkään suorits tai kiristele. Lapsi on unelmien täyttymys (Huom! myös miehelleni, joka odotti kärsivällisesti vuosia että olisin itse valmis lapsen saamiseen).
Joku kyseli ikääni. Olen jo sen verran varttunut, että tämä elämänmullistus on varmasti vaikuttanut myös unettomuuden syntyyn, kun olin jo tottunut elämään arkea tietyllä tavalla. Opiskeluni olen opiskellut ja työelämässä ollut kokopäiväisenä toistakymmentä vuotta eli siinäkin iso muutos entiseen.
Osaan sanoa lapselle ei ja odota, enkä reagoi joka inahdukseen. En vaan toisinaan jaksa kuunnella kitinää ja silloin teen hänen toiveiden mukaisesti, olkoon se sitten syliin nosto kesken ruuan laitoin tai mitä milloinkin. Yritän kuitenkin olla vahvasti johdonmukainen kasvatuksessa ja kieltää aina ne asiat, joiden kanssa ollaan ehdottomia. Hän osallistuu innolla siivoukseen ym. askareisiin eli ne me saamme tehtyä kyllä hyvin. Lapsi nukkuu kaikki yöt aivan erinomaisesti eli hän ei häiritse sillä lailla uniani lainkaan. Nukkuu omassa huoneessaan.
Mietin mitä tekisin jos minulla sitä omaa aikaa olisi. En todellakaan tiedä. Ennen tärkeät asiat eivät ole enää tärkeitä. En oikein tunne enää itseäni ja mistä pidän ja mistä saan energiaa. Elämä on niin täysin muuttunut entiseen verrattuna, että persoona ja minä on hukassa. Uskoisin, että tämä on ongelman ydin. Olen introvertti ja tuttavapiiri on pieni, suurin osa asuu muualla. Onneksi nyt alkaa se loma, jolloin näemme muitakin ihmisiä jonkin verran.
Yhden lapsen kanssa on tuollaista. Itse olin ihan poikki kun lapsi oli 1-1,5 vuotta, en tehnyt muuta kuin juoksin järjettömän vilkkaan pojan perässä estämässä katastrofeja. Siitä se sitten rauhoittui. Toisen ja kolmannen kanssa sata kertaa helpompaa kuin seurailivat isompien touhuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä Ap. Kiitos valtavasti kommenteista, ette usko miten paljon ajattelemisen aihetta niistä olen saanut. Samalla tuntuu huojentavalta, etten ole ainut tällaisessa tilanteessa. Jo tietoa siitä ja siitä, että ehkä tämä vielä helpottaa, auttaa.
Lopetin imetyksen lopullisesti pari päivää sitten. Kahden kuukauden ajan olen imettänyt vain kerran päivässä ja vähän maitoa on tullut silloinkin. Voiko siis olla, että sen vähäisenkin imetyksen lopettamisen vaikutus on näin suuri? Tämäkin tieto huojentaa, jos sillä on vaikutusta.
Viime yö meni aivan poskelleen, nukuin noin neljä tuntia vaikka otin melatoniiniakin, ei sillä ole vaikutusta ollenkaan. Olen selvästi ylivirittyneessä tilassa, en osaa rentoutua ja päivät ovat puuduttavaa suorittamista. Olette aivan oikeassa, minun pitäisi jotenkin höllätä, vaikka en tosiaankaan tietoisesti mitenkään suorits tai kiristele. Lapsi on unelmien täyttymys (Huom! myös miehelleni, joka odotti kärsivällisesti vuosia että olisin itse valmis lapsen saamiseen).
Joku kyseli ikääni. Olen jo sen verran varttunut, että tämä elämänmullistus on varmasti vaikuttanut myös unettomuuden syntyyn, kun olin jo tottunut elämään arkea tietyllä tavalla. Opiskeluni olen opiskellut ja työelämässä ollut kokopäiväisenä toistakymmentä vuotta eli siinäkin iso muutos entiseen.
Osaan sanoa lapselle ei ja odota, enkä reagoi joka inahdukseen. En vaan toisinaan jaksa kuunnella kitinää ja silloin teen hänen toiveiden mukaisesti, olkoon se sitten syliin nosto kesken ruuan laitoin tai mitä milloinkin. Yritän kuitenkin olla vahvasti johdonmukainen kasvatuksessa ja kieltää aina ne asiat, joiden kanssa ollaan ehdottomia. Hän osallistuu innolla siivoukseen ym. askareisiin eli ne me saamme tehtyä kyllä hyvin. Lapsi nukkuu kaikki yöt aivan erinomaisesti eli hän ei häiritse sillä lailla uniani lainkaan. Nukkuu omassa huoneessaan.
Mietin mitä tekisin jos minulla sitä omaa aikaa olisi. En todellakaan tiedä. Ennen tärkeät asiat eivät ole enää tärkeitä. En oikein tunne enää itseäni ja mistä pidän ja mistä saan energiaa. Elämä on niin täysin muuttunut entiseen verrattuna, että persoona ja minä on hukassa. Uskoisin, että tämä on ongelman ydin. Olen introvertti ja tuttavapiiri on pieni, suurin osa asuu muualla. Onneksi nyt alkaa se loma, jolloin näemme muitakin ihmisiä jonkin verran.
Halauksia ap! Tunnistan todella vahvasti vauvavuodesta tuon tunteen että oma identiteetti on kadonnut, vanhat omat jutut ei ole enää tärkeitä eikä tiedä mitä omalla ajalla edes tekisi. Jos et tiedä mitä tekisit omalla ajalla, aloita liikunnasta, sillä se auttaa kaikkeen: nukkumiseen, jaksamiseen, mielialaan jne. ❤ oma lapseni meni päiväkotiin 1v 2kk iässä. Olet ehkä päätöksesi tehnyt sen suhteen kauanko haluat olla kotona, mutta jos aihetta voi vielä pohtia (esim paluu osa-aikaisena töihin jo aiemmin kuin ajattelit), se saattaisi auttaa sekavaan oloosi. Se imetyksen lopetus varmasti vaikuttaa. Itselläni oli voimakkaimmat psyykkiset oireet imetyksen lopettamisesta kun lapsi oli juuri tasan 1v, vaikka kokonaan lopetin kun hän oli sen 1v 2kk. Olin joitain viikkoja niin itkuinen ja uupunut että luulin etten selviä! Voin kertoa että tässä seuraavassa vaiheessa jossa molemmat vanhemmat ovat töissä ja perheessä on päiväkoti-ikäinen uhmis, on kyllä taas sitten omat haasteensa. Etenkin silloin kun työssä tulee ylimääräistä kuormitusta, yhtälö tuntuu tosi haastavalta. Mutta enimmäkseen kuitenkin elämä on helpottunut ihan valtavasti lapsen täytettyä 2v. :) tsemppiä vielä! -aiemmin vastannut
Vierailija kirjoitti:
Ap:n yksivuotias tuskin oppii enää leikkikehään, mutta neuvoksi vaikka muille.
Miten niin ei opi?
Tuskin se reunan yli kapuaa, ja sehän siinä on idea.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Matala ferritiini ei selitä kaikkien ihmisten oireita, mutta voi selittää yhden ihmisen kaikki oireet.
Kantsii reagoida, jos ferritiini on esim. alle 70, vaikka viitearvon alaraja onkin monessa paikassa 10...
Tai sitten vain kokeilla yhtä pakettia esim. SiderAl Fortea, joka on kallista, mutta vatsaystävällistä ja ainakin allekirjoittaneella nosti varastoja hyvin. Saattaa uni syventyä ja sanat ruveta löytymään. Sitten jaksaa 1-vuotiasta viliskanttiakin ihan erilailla.
TSEMPPIÄ!
70 on kyllä ruhtinaallisen hyvä arvo.
Alle 20 on oireinen, 10 tosi huono, alle kymmenen hälyttävä.
30 on ok, 50 erinomainen.
Että näin.
On hienoa, että lapsesi nukkuu hyvin yöllä. Sinun tulee myös itse levätä ja nukkua. Ruokaa voi tehdä valmiiksi pakastimeen. Lapsen voi ottaa mukaan suihkuun turvaistuimessa. Näin tein itsekin.
Paljon ulkoilua, jota lapsi saa liikkua ja väsyttää itsensä ulkona. Kävelylenkeillä 1-vuotias lapsi voi istua rattaissa. Isä voi ottaa enemmän vastuuta lapsenhoidosta kotona ollessaan.
Mannerheimin Lastensuojeluliitosta voisi kysyä tilapäistä lastenhoitajaa avuksi kerran pari kuussa. Myös monilla seurakunnilla on perhetyötä. Lastenohjaaja-perhetyöntekijä tulee lastenhoitoavuksi kotiin pariksi, kolmeksi tunniksi pari kertaa kuussa. Seurakuntien perhekerhot yms. ryhmät alkavat elokuussa.
Olen kotiäiti. Meillä on iso perhe ja teemme kaiken itse. Sukulaisilta saamme apua nolla (0) tuntia vuodessa ja sukulaisia ei edes asu samassa maakunnassa. Ja hyvin ollaan pärjätty!
Joten kyllä sinäkin pärjäät!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tee mitään väärin, tuollaista se on. Tai väärin on se, että yrität selvitä yksin. Lähde hotelliin nukkumaan viikonlopuksi ja mies hoitaa sillä välin lapsen ja kodin. Myös aina iltapäivällä/illalla, kun mies tulee töistä kotiin, sinun pitää saada levätä ja omaa aikaa. Itse jouduin hakemaan myös unilääkkeitä, jotta pystyin nukahtamaan uudestaan heräilyjen jälkeen.
Tarviiko mies edes omaa aikaa?
Miehellä on joka päivä lepoa ja omaa aikaa töissä.
Verrattuna lapsen hoitamiseen yksin se on kuin lepolomaa luksuskylpylässä.T. Sekä kotiäitinä ollut että vaativassa työssä oleva
Kolmen lapsen äitinä tiedän kyllä jotakin lapsiperheen arjesta. Se on välillä rankkaa, mutta siltikään ole koskaan tajunnut tuota ajatusta, että työnteko olisi siihen verrattuna kuin lepolomaa luksuskylpylässä.
Esimerkiksi perhepäivähoitaja on yksin vastuussa neljästä lapsesta, joista pienimmät voivat olla yksivuotiaita. Lepolomaa yhden yksivuotiaan hoitoon verrattuna?
Toisissa töissä on sitten toisenlaiset haasteet. Kotivanhemmuuden haaste on siinä, ettei työpäivä oikein pääty koskaan.
Olen samaa mieltä ensimmäisen kirjoittajan kanssa. Työssä saa olla muiden aikuisten kanssa, jutella ja naureskella tauoilla aikuisten asioita, puhua ihan muista asioista kuin "tuliko sulta puklu, voi että, putsataanko". Aivot saa välillä narikkaan, ja voi luottaa siihen, että luotettava taho eli päiväkoti hoitaa lapsen kunnolla sillä välin. Saa käydä rauhassa syömässä ja vessassa. Virkeystaso on ihan jotain muuta kuin silloin, kun on kotona 24/7 eikä ole muuta velvollisuutta kuin vahtia yksivuotiaan elossapysymistä tauotta.
Alue: Aihe vapaa
Hanki leikkikehä tai joku vastaava?