Mitä teen väärin, kun olen aivan naatti 1-vuotiaan kanssa?

Paljonko on ikää sulla?

Vanhemman on hyvä välillä saada vähän hengähtää, sitten sitä jaksaa lastakin paremmin. Kasvattaminen on vaativaa työtä! Ei ihme, että olet väsynyt.

Onko lähellä tukiverkkoja, isovanhempia, sukulaisia, hyviä ystäviä, jotka voisivat auttaa?

Hoitaako isä lasta viikonloppuisin niin, että saat välillä levätä?

Onko teidän kunnalta mahdollista saada kotiapua? Kannattaa kysyä neuvolasta.

Vierailija kirjoitti:

Et tee mitään väärin, tuollaista se on. Tai väärin on se, että yrität selvitä yksin. Lähde hotelliin nukkumaan viikonlopuksi ja mies hoitaa sillä välin lapsen ja kodin. Myös aina iltapäivällä/illalla, kun mies tulee töistä kotiin, sinun pitää saada levätä ja omaa aikaa. Itse jouduin hakemaan myös unilääkkeitä, jotta pystyin nukahtamaan uudestaan heräilyjen jälkeen.

Tarviiko mies edes omaa aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet itse opettanut lapsellesi että olet koko ajan hänen viihdykkeenään. Muuta omaa käyttäytymistäsi.

Kyseessä on vuoden ikäinen lapsi, siis vauva.

Ei ole vauva vaan liikkuu jo itsenäisesti.

En ymmärrä, miten mies voisi auttaa, ottamalla lopputilin vai? Ei hän voi työpäivän pituudelle mitään, yritetty on sitäkin. Viikonloppuisin kyllä on lapsen kanssa mutta sitten taas on mukavaa myös tehdä perheenä asioita, eli eipä silloin ihan hirveästi enempää saa syventyä mihinkään omaan. Hän myös hoitaa iltatoimet joka päivä. Silloin yleensä itse käyn suihkussa ja pesen hampaat kaikessa rauhassa. Olosuhteet ovat siis hieman meitä vastaan tässä ja sille ei nyt voi mitään.

Olen melko varma, että raskaus ja pikkuvauva-aika sotkivat jotenkin tuon unen minulla, kun jatkuvasti yöllä piti heräillä. Nyt sen jatkoksi on tullut oletettavasti se, että minulla ei ole mitään ns. älyllistä sisältöä päivissä. Tämä on paha noidankehä: olen niin väsynyt illalla, että katson hetken jotain telkkarista ja menen lukemaan hömppäkirjaa sänkyyn, jotta nukahtaisin. Ei siis todellakaan ole energiaa itsensä kehittämiseen tai oman alan tutkimusten tai julkaisujen lukuun. Tuntuu että oman persoonan ja identiteetin suhteen olen hukassa ja se vaikuttaa myös tuohon uniasiaan. Ulkoillaan ja liikutaan lapsen kanssa paljon eli fyysisestä rasituksesta ei ole puutetta, älyllisestä sen sijaan on. Mutta mistä sitä saisin, kun en töissä ole? En todellakaan tiedä.

Minun mielestä ongelma on se että joudut vastaamaan asioista yksin. Sinä tarvitsisit silloin tällöin mahdollisuuden nukkua koko yön niin että joku muu (esim mies) tarvittaessa herää ja hoitaa lapsen jos lapsi herää. Nukkua siis yksin toisessa päässä taloa korvatulpat korvissa tai vaikka yksin hotellissa. Lisäksi tarvisin mahdollisuuden välillä omaan aikaan.

Kuka tahansa on ihan rättipoikki jos ei saa kunnolla koskaan nukkua eikä koskaan päiväsaikaan huilata (siis niin ettei tarvisi olla koko ajan valmiina lapsen tarpeita varten).

T. Saman kokenut.

Lapsi päiväkotiin niin saa ohjattua puuhaa ja ulkoilua jne. Selvästi touhukas lapsi joka kaipaa äksöniä ja hyvä olisi oppia myös jakamaan huomiota. Sitten uniasiat kuntoon. Kun olet saanut nukkumiset kuntoon voit harkita töitä/opiskelua.

Kotiäitiys ei sovi kaikille. Itse uuvuin todella pahasti lapsen ollessa 6-9kk ikäinen. Päivähoidon aloituksen jälkeen olen saanut levättyä ja taas jaksaa olla paremmin läsnä lapselle.

Miksi lapsi ei voisi mennä hoitoon ja sinä pääsisit töihin, jos on kiva työ, mihin palata?

Ilona43 kirjoitti:

Miksi lapsi ei voisi mennä hoitoon ja sinä pääsisit töihin, jos on kiva työ, mihin palata?

Miksi pitää olla kiva? Pummeja on jo ihan tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Väärin teet, kun et vaadi miestä tekemään osaansa. Ei ihme, että olet väsynyt.

Jos nainen on sen lapsen halunnut, niin ei miehen tartte tehdä mitään, jos kerran tuo sapuskan pöytään.

Etkö tunne muita ihmisiä? Ei sisaruksia, vanhempia, yhtään ystävää, serkkua, naapuria?

Palkkaa sitten lastenhoitaja.

1-2 - vuotias on rasittavuuden huippu ja alettuaan liikkua täystuho.

Ap, en lukenut muiden vastauksia mutta pari juttua tuli mieleen, olen itse 3v:n äiti. Ensinnäkin sun pitää saada oma nukkuminen kuntoon ihan lääkärin avulla. Se vaikuttaa kaikkeen hirveästi! Jos lapsi ei nuku vielä omassa huoneessa, harkitkaa sitä vakavasti. Se auttaa mahdollisesti kaikkien uneen. Toiseksi 1-vuotiaiden kanssa on todella intensiivistä, etenkin jos lapsi on aktiivinen ja virikkeitä kaipaava (kuten sun ja mun lapset). Siinä on se hyvä puoli että lapsi myös oppii ja kehittyy valtavasti, kukoistaa todennäköisesti päiväkodissa ja saa myös paljon sosiaalisia ja kielellisiä taitoja kun on paljon kontaktissa sinuun (ja muihin). Yksin leikkimisen ja viihtymisen taidot kyllä kehittyvät vuosi vuodelta, ja jossain määrin niitä ehdottomasti kannattaa myös opettaa. Se on lapselle hyväksi. Kolmanneksi, tämä ei ole syytös, mutta todennäköisesti yrität liikaa. Yllättävän passiivinen läsnäolo riittää usein lapselle ainakin kun hän oppii siihen. Ruuanlaiton voit oikeasti lopettaa ja mennä valmisruuilla jos se tuottaa sinulle vain stressiä. Toinen vaihtoehto on tehdä ruokaa lapsen kanssa yhdessä mikä vaatii aikaa ja hyviä hermoja mutta on mukavaa yhteistä puuhaa. :) mutta niin, itse olen jälkiviisaana usein ajatellut miten paljon rennommin ottaisin jos saan vielä toisen lapsen joskus. Mieti sinäkin miten voisit vähän sluibailla arjessa. Se tekee sinusta todennäköisesti äitinä paremman, ei huonompaa. :)

Totahan se on yksi vuotiaan kanssa. Kun täyttää 2 helpottaa. Osaa olla ja viihtyy paremmin itsekseen pieniä hetkiä. Ei ihan niin helposti kaatuile ja ymmärtää enemmän. Sitten toisaalta alkaa uhmaikä, joka myös vie voimia. Omanlaista aikaa se, kun taistelee bussissa, kaupassa tai eteisessä raivokkaan uhmaikäisen kanssa.

Omaa aikaa kannattaa ottaa ja vaatia jos mies ei sitä ymmärrä antaa. Eli lähdet vaan joku ilta ulos kävelylle tai sanot, että nyt sulla on menoa. Hermot lepää kun ei tarvitse 24/7 katsoa missä se pikkuinen juoksee ja voi sulkea silmät pidemmäksi aikaa tai lukea vaikka jonkun uutisen ilman keskeytyksiä.

Olet luultavasti vähän ylivirittyneessä tilassa. Tiedän kokemuksesta - oma esikoiseni on nyt 1,8 v. ja menossa syksyllä osa-aikaiseen päivähoitoon, jotta voin jatkaa opiskeluja. Olen ollut hänen kanssaan kotona tähän asti, ja vaikka aika on ollut aivan ihanaa, on se todellakin myös ottanut voimille.

Sinä tarvitset omaa aikaa. Onko lapsi mahdollista jättää hoitoon päiväksi, esimerkiksi isovanhemmille? Lapsi on sen ikäinen, että ainakin teoriassa pärjäisi yökylässäkin. Onko sinulla lapsellisia kavereita, joiden kanssa voisitte yhdistää voimanne ja saisitte kaikki hieman erilaisia virikkeitä? Miten viikonloput sujuvat, kun mies on (onko?) kotona? Ottaako hän silloin enemmän vastuuta, saatko silloin levättyä ja tehtyä mitään omaa?

Uupumisen ehkäisemiseksi olisi todella tärkeää, että saisit elää säännöllisesti hetkiä vain itsellesi. Myös toisten aikuisten seura varmasti auttaisi, sillä vaikka 1-vuotias on ihana, aikuisten kanssa vuorovaikuttaminen on ihan eri asia.

Nuo uniongelmat voivat johtua siitä, että olet uupunut tai uupumassa. Käyt tavallaan ylikierroksilla, kun suoritat arkea samanlaisena päivästä toiseen ja työnnät omat tarpeesi taka-alalle. Se voi tuntua siltä, että niin sen pitää ollakin, mutta se on karhunpalvelus lopulta koko perheelle kun jossain vaiheessa taakka alkaa tuntua liian suurelta. Uupumuksesta on vaikeaa ja hidasta palautua, kun se kerran äityy pahaksi.

En tiedä tarkemmin perheenne tilannetta, mutta yrittäisin ihan ensin puhua mieheni kanssa tilanteesta. Yksi hyvin nukuttu yö hotellissa ei riitä - tarvitset säännöllisesti omaa aikaa ihan vain itsellesi, jotta voit pikkuhiljaa rentoutua ja saat muutakin ajateltavaa kuin äitiyden.

Muista, ettet tee mitään väärin! Kuulostat ihanalta äidiltä. Tsemppiä <3

Vierailija kirjoitti:

Et tee mitään väärin.

Pitkäkestoinen univaje vaikuttaa tosi paljon eikä siitä toivu hetkessä.

Lisäksi unentarve on yksilöllistä ja levontarve on myös yksilöllistä. Jotkut tarvitsevat omaa aikaa, lepoaikaa enemmän palautuakseen.

Pienten lasten vanhempien lepoaika voi olla aktiivista tekemistäkin, kunhan siinä saa levätä siitä, että on koko ajan vahtimassa toista ja huolehtimassa toisen hyvinvoinnista.

Alle kouluikäisiä lapsia täytyy koko ajan vahtia, keho on koko ajan "tuntosarvet pystyssä", valmiustilassa. Jatkuva valmiustila uuvuttaa.

Lohdutuksena vielä, että kuulostaa tosi tutulta. Mulla oli tuon kuvauksen mukaista siihen saakka, kunnes lapsi oli kolmevuotias. Aloin sitten laittamaan videoita pyörimään tunniksi, kun lapsi oli reilun vuoden ikäinen ja luin sen ajan rauhassa. Itselleni sanoisin jälkeenpäin, että ota lapsi mukaan puuhiin ja koita olla mahdollisimman rennosti, koita keksiä lapselle jotain hauskaa ja älä välitä niin paljon siitä, teetkö kaiken "oikein". Ehkä jälkeenpäin tuntuu liian helpolta sanoa näin. Sanoisin, että hassuttele lapsen kanssa. Syö useammin valmisruokaa ja pyydä hoitoapua säännöllisesti.

Joku kirjoitti, että se menee ohi, sekin on totta.

Ennen toimittiin niin, että tehtiin omia juttuja ja lapset pyörivät siinä jossain lähettyvillä. Ei ollut niin, että koko ajan oltiin vastaamassa lasten jokaiseen pyyntöön ja oikuun tai itkuun. Ja ei ne lapset sitten mitään huomiota kerjänneetkään, vaan touhusivat omiaan. Nykyään vanhemmat näännyttävät itsensä lasten kanssa kun ei tänä päivänä enää ymmärretä miten lasten kanssa eletään.

Ylikireänä ei uni tule. Tarvitset sekä rentoutumista että mielekästä tekemistä, joka tuo älyllistä haastetta päiviisi. Voisitko kuvitella nipistäväsi viikonlopuista vaikkapa sunnuntai-iltapäivän tai osan lauantaista ihan itsellesi? Niin kivaa kuin asioita onkin tehdä perheenä, niin jokainen tarvitsee omaa aikaa ja sitä on otettava sieltä mistä saa. Jos miehesi tekee pitkiä päiviä arkisin voisi olla myös hyvä, että lapsella ja miehellä on enemmän kahdenkeskistä aikaa.

Kun vapaa-aika lisääntyy ja mielesi saa levättyä enemmän, alat pikkuhiljaa myös tarttua muihinkin kirjoihin kuin hömppään ja jaksat tehdä iltaisin muutakin kuin katsoa telkkaria. Kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä ongelma on se että joudut vastaamaan asioista yksin. Sinä tarvitsisit silloin tällöin mahdollisuuden nukkua koko yön niin että joku muu (esim mies) tarvittaessa herää ja hoitaa lapsen jos lapsi herää. Nukkua siis yksin toisessa päässä taloa korvatulpat korvissa tai vaikka yksin hotellissa. Lisäksi tarvisin mahdollisuuden välillä omaan aikaan.

Kuka tahansa on ihan rättipoikki jos ei saa kunnolla koskaan nukkua eikä koskaan päiväsaikaan huilata (siis niin ettei tarvisi olla koko ajan valmiina lapsen tarpeita varten).

T. Saman kokenut.

Ehdotin kerran just tuota kaverilleni, joka oli yliuupunut kun vauva herätti. Hän ei imettänyt, joten mies olisi voinut hoitaa yösyötöt.

"Mene talon toiseen päähän nukkumaan vierashuoneeseen, pane korvatulpat, niin et herää sen itkuun."

Hän katsoi mua kuin olisin hirviö.

"Ei sitä voi, kyllä mun on pakko nousta."

No, älä sitten valita. En sanonut.

Mutta harvalla olisi edes asunnon koon puolesta ja muutenkin ollut mahdollisuutta tuollaiseen ylellisyyteen, mutta äidit haluavat kitua, olen huomannut.

Ja sitten ollaan pinna poikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et tee mitään väärin, tuollaista se on. Tai väärin on se, että yrität selvitä yksin. Lähde hotelliin nukkumaan viikonlopuksi ja mies hoitaa sillä välin lapsen ja kodin. Myös aina iltapäivällä/illalla, kun mies tulee töistä kotiin, sinun pitää saada levätä ja omaa aikaa. Itse jouduin hakemaan myös unilääkkeitä, jotta pystyin nukahtamaan uudestaan heräilyjen jälkeen.

Tarviiko mies edes omaa aikaa?

Miehellä on joka päivä lepoa ja omaa aikaa töissä.

Verrattuna lapsen hoitamiseen yksin se on kuin lepolomaa luksuskylpylässä.

T. Sekä kotiäitinä ollut että vaativassa työssä oleva

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet itse opettanut lapsellesi että olet koko ajan hänen viihdykkeenään. Muuta omaa käyttäytymistäsi.

Kyseessä on vuoden ikäinen lapsi, siis vauva.

Jolle on erittäin tärkeää opettaa, että äiti ei ole koko ajan käytettävissä! Lapselle on parempi oppia olemaan tärkeä osa laumaa kuin lauman keskipiste. Siksi lapsen voi opettaa leikkimään yksinään, ei 1v ikäinen menehdy siihen, että 10 min ajan vierittää palloja edestakaisin itsekseen.