Mitä teen väärin, kun olen aivan naatti 1-vuotiaan kanssa?

Tämä ei ole ihan helppoa alkuunsa, mutta palkitsevaa lopulta.

1) Tarvitset ainakin parin kolmen päivän loman. Ehkä yön yli jossain ja sitten niin, että pidät useampana päivänä muutaman tunnin ihan vain omassa käytössäsi.

2) Ala totuttaa lasta siihen, että olet hetken jossain muualla. Kerro lapselle, että nyt äiti istuu pöydän ääreen juomaan kahvia ja on siinä 10 minuuttia/äiti lukee kirjaa 5 minuuttia/äiti kuorii perunoita 5 minuuttia jne. Ja ohjaa lapsi siksi ajaksi tekemään jotain: palikoiden keskelle, selaamaan kovakantista kirjaa jne. Päivän mittaan teet useamman kerran ja lapsi tottuu ajatukseen. Ensimmäisillä kerroilla annat myös väliaikatietoja: vielä 3 minuuttia ja äiti tulee, vielä minuutti jne. Lapsihan ei ajasta ymmärrä mitään, mutta ”tiedottamisestasi” tulee tärkeä ja turvallinen olo. Tämä vaatii hermoja ja jonkin verran aikaa, mutta lapset oppivat.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n yksivuotias tuskin oppii enää leikkikehään, mutta neuvoksi vaikka muille. Itse olin samassa tilanteessa, että meis kotona vain viikonloppuisin. Meillä oli leikkikehä. Se oli totaalinen pelastus. Tosin 1 vuotiaana, jo lapsi alkoi protestoimaan siellä oloa ja halusi tutkia maailmaa. Mutta ei ollut äidin pinna vielä venynyt äärimmilleen ja lapsikin oppinut hieman olemaan itsekseen.

Yksivuotias oppii kyllä paljon. Tuon ikäinen oppii uusia ritiineja todella helposti.

Ehdotan, että ap järjestää turvapoteilla lapsiturvallisen huoneen tai tilan kodissaan. Ja tietysti sellaisen, missä on virikkeitä.

Ongelma on siis se uni. Aivot ei rauhoitu kunnolla yöksi. Jos et enää imetä niin ehkä joku unilääke voisi auttaa saamaan paremman unen silloin kun mies on kotona ja voi huolehtia vauvasta yön aikana. Tai ehkä ihan vaan melatoniinikin voisi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep. Matala ferritiini ei selitä kaikkien ihmisten oireita, mutta voi selittää yhden ihmisen kaikki oireet.

Kantsii reagoida, jos ferritiini on esim. alle 70, vaikka viitearvon alaraja onkin monessa paikassa 10...

Tai sitten vain kokeilla yhtä pakettia esim. SiderAl Fortea, joka on kallista, mutta vatsaystävällistä ja ainakin allekirjoittaneella nosti varastoja hyvin. Saattaa uni syventyä ja sanat ruveta löytymään. Sitten jaksaa 1-vuotiasta viliskanttiakin ihan erilailla.

TSEMPPIÄ!

70 on kyllä ruhtinaallisen hyvä arvo.

Alle 20 on oireinen, 10 tosi huono, alle kymmenen hälyttävä.

30 on ok, 50 erinomainen.

Että näin.

No näinhän sitä moni ajattelee ja toteaa tietävästi: ”Että näin.” Sitten joku saattaa perehtyä vuosien helvetillisten oireiden jälkeen asioihin ja huomata, ettei se sit ehkä olekaan ihan näin.

https://esasoppi.fi/raudanpuute/rauta/

Edelleen suosittelen nostelemaan niitä varastoja ihan kunnolla, jos oireita on.

Vastauksena otsikon kysymykseen; et tee mitään väärin, tuon ikäinen lapsi vie vanhemmalta kaikki voimat. Tempperamenttisen ja touhukkaan lapsen kanssa pahimmat ikävuodet ovat 1-3, tuolloin elämä on pelkää actionia ja voimakkaita tunteita. Koneet käyvät täysillä aamusta iltaan mutta kukaan ei ohjaa. Työelämään liittyvissä tutkimuksissa puhutaan paljon keskeytysten haitallisuudesta aivoille, on tutkittu että jatkuvien keskeytysten seurauksena aivoihin syntyy ADT-tila, jossa keskittyminen ja rauhoittuminen eivät onnistu, eikä toiminnanohjaus enää pelaa, jolloin kaikesta tulee kaaosta. Veikkaan, että kovin monessa työssä ei ole yhtä paljon keskeytyksiä kuin taaperon kanssa kotona olemisessa. Lisäksi siinä kuormittaa jatkuva vuorovaikutus. Vuorovaikutus on jatkuvaa, intensiivistä, vaativaa, ja kovin yksipuolista. Kun saa hetken tauon, niin rauhoittuminen on vaikeaa, sillä tietää että minä hetkenä hyvänsä joutuu taas reagoimaan lapseen. Omiin ajatuksiinsa ja johonkin tekemiseen uppoutuminen on mahdotonta. Varsinkin rauhalliselle introvertille tilanne on painajaismainen!

Luulen että uniongelmat johtuvat yksinkertaisesti siitä, että kierroksia on liikaa. Jatkuvat keskeytykset ja hälytysvalmiudessa oleminen on ajanut kehon ja mielen tilaan, josta palautumiseen tarvitaan pidempi aika ja enemmän rauhaa kuin mihin sinulla on nyt mahdollisuutta.

Jaan nyt joitain vinkkejä jotka minulla ovat toimineet, ehkä jokin niistä sopii sinullekin.

1. Miniloma yksin. Nuorimmaisemme ollessa taaperoikäinen, tein yhden oman loman vuodessa, kerralla kolme päivää. Kerran olin minilomalla ulkomailla, kerran vain Airbnb-asunnossa omassa kotikaupungissa. Syy tähän on se, että on mahdollista luottaa siihen ettei kukaan häiritse. Ei yhtäkään tilannetta johon pitäisi reagoida, ei yhtäkään kysymystä. Täydellinen yksinäisyys ja vapaus. Itse olen kokenut joka kerta saavani ns. itseni takaisin näiden pienien taukojen avulla.

2. Kodin tekeminen lapsiturvalliseksi. Kodin täytyy olla sellainen, että vaikka olisit vessassa, voit luottaa siihen että lapselle ei satu mitään. Sotkua voi tulla, mutta kaikki vaaralliset esineet, aineet, kiipeilymahdollisuudet jne pois. Tämä maksimoi kotona koetun rauhan mahdollisuuden.

3. Lapsen vieminen paikkoihin joissa on virikkeitä, mutta joissa ei tarvitse vahtia lasta jatkuvasti. Esimerkiksi puistot joissa on muita perheitä, kerhot, perhekahvilat jne, ovat paikkoja, joissa lapsi hyvällä tuurilla unohtaa vanhempansa hetkeksi, ja uppoutuu uusiin aktiviteetteihin ja ihmisiin.

4. Ruutuaika. Yritä löytää jokin ohjelma, johon lapsi uppoutuu täysin. Jokin sellainen jonka tiedät pitävän häntä otteessaan niin, että kun kyseinen ohjelma pyörii, voit luottaa siihen että lapsi tuijottaa sitä eikä näe eikä kuule muuta. Tämä antaa mahdollisuuden varata itselleen aikaa ilman keskeytyksiä. Voit keskittyä laittamaan ruokaa, ripustamaan pyykkiä, tai mitä milloinkin, ja olla luottavaisin mielin, sillä lapsi katsoo lempiohjelmaansa. Joitain lapsia kiinnostavat paljon musiikki ja laulu, joitain esimerkiksi autot ja koneet, joitain eläimet jne jne. Pelkästään YLE areenassa on niin paljon lastenohjelmaa myös ihan pienille, että varmasti jokin sopiva löytyy. Isot koneet tai Pipsa possu tms.

Näillä vinkeillä minä olen selvinnyt :) ja älä huoli, uupuminen taaperon kanssa ei johdu sinusta ja jostain mitä sinä teet, taaperot nyt vain ovat erittäin kuormittavia. Valloittavia toki myös, onneksi, eihän niitä jaksaisi muuten ollenkaan!

Kai sillä lapsella isäkin on? Mitä ihmettä varten vielä vuonna 2021 vain naiset huolehtivat jälkikasvustaan, miehet jatkavat samaan malliin töissä?

Yksivuotiaan kanssa onkin kaikkein raskainta, kolmen vuoden kohdalla alkaa helpottaa huomattavasti ja siitä eteenpäin on pääasiassa ihanaa ja kivaa aina teinivuosiin asti! Tsemppiä. 

T; Kolmen lapsen äiti

1-vuotiaat on aika raskaita.

Imetyksen lopettaminen voi auttaa. Itse olin raskaana ja imetin neljä vuotta putkeen ja kun nyt keväällä vihdoin lopetin imetyksen, tuntui kuin verho olisi otettu silmien edestä! Olen taas minä, ihan entinen minä! Imetyshormonit on tosi vahvaa tavaraa.

Jos se ei auta uniongelmiin, niin kannattaa kyllä ehdottomasti kääntyä ammattilaisten puoleen. Kunnon uni on tosi tärkeää.