Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä teen väärin, kun olen aivan naatti 1-vuotiaan kanssa?
22.06.2021 |
Elämä on mukavaa, lapsi aivan ihana ja valtavan rakas ja lisäksi hauskaa seuraakin. Hän siis täytti juuri 1 vuotta ja olen häntä hoitanut pääasiassa yksin (mies on kauempana töissä, joten pitkien työpäivien lisäksi aikaa menee työmatkoihin myös) viikot ja tarkoitus on jatkaa näin ainakin vuoden verran vielä. Olen kuitenkin aivan sairaan poikki koko ajan. Lapsi on kovasti huomiota kaipaava, tekee hetkessä tuhoja jos selän kääntää eli minulla ei ole lepohetkeä päivässä kuin silloin, kun lapsi nukkuu päiväunet 1-1,5 tuntia. Hän haluaa jatkuvasti syliin, jotta näkisi paremmin joka paikkaan, haluaa minun viihdyttävän ja leikittävän ja lukevan kirjoja ihan koko ajan. En esim. käytä puhelinta muulloin kuin päiväuniaikaan tai illalla, koska lapsi hermostuu heti, jos vaikka kirjoitan tekstiviestin eli keskitän hetkeksi huomion johonkin muuhun kuin häneen. Ruuanlaitto on ihan älytöntä, kun lapsi joko huutaa jaloissani ja haluaa syliin tai tekee tuhojaan keittiössä. Tätä elämä on kutakuinkin joka päivä. Ja varmasti sellaista sen kuuluukin olla juuri nyt.
Oma jaksaminen on eniten kiinni nukkumisesta kuitenkin. Ennen nukuin hyvin, lapsen saannin jälkeen en enää ollenkaan. Lapsi nukkuu yöt hyvin heräämättä mutta oma uni on ohutta koiranunta vaikka mitä tekisin. Ennen nukuin joka yö 8 tuntia vähintään, nyt 6-7 tuntia ihan joka yö maksimissaan. Aivot ovat välillä sumuiset ja esim. sanojen löytäminen on vaikeaa. Herään joka aamu liian aikaisin enkä saa enää unta, vaikka väsyttää aivan järkyttävästi. Uni on jotenkin hajalla. Onneksi pian alkaa miehellä loma ja se helpottaa mutta mitäs sitten sen jälkeen?
Mitä ihmettä teen väärin? Haluaisin niin nauttia tästä ainutlaatuisesta ajasta elämässä mutta olen niin naatti koko ajan. Vessaankaan en pääse yksin, sekin olisi aikamoista luksusta.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Ennen toimittiin niin, että tehtiin omia juttuja ja lapset pyörivät siinä jossain lähettyvillä. Ei ollut niin, että koko ajan oltiin vastaamassa lasten jokaiseen pyyntöön ja oikuun tai itkuun. Ja ei ne lapset sitten mitään huomiota kerjänneetkään, vaan touhusivat omiaan. Nykyään vanhemmat näännyttävät itsensä lasten kanssa kun ei tänä päivänä enää ymmärretä miten lasten kanssa eletään.
Täsmälleen. Sitä ennen hoidettiin maalaistaloa, peltoa, tehtiin vaatteet, pyykit, ruoka, hoidettiin eläimet ja 5 lasta.
Tämä että äiti reagoi vauvan jokaiseen vinkaisuun on uusi trendi. Ei tervettä.
1-vuotias pysyy leikkikehässä.
Mitä, kuoleeko se jos äiti on hetken näkymättömissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Imetätkö vielä tai oletko vasta lopettanut sen? Itsellä se sai hormonitoiminnan sekaisin ja myös unet. Oli juuri tuollaista koiranunta ja koko ajan vähän niinkun toinen silmä auki, jos jotain tapahtuu.
Itsellä auttoi tähän, kun aloin syömään jälleen e-pillereitä ja hormonitoiminta tasaantui.
Suosittelen myös korvatulppia yöksi, jotta ei ihan pienempiä inahduksia kuule.
Kun unet saa takaisin raiteilleen, uskoisin, että koko oleminen helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väärin teet, kun et vaadi miestä tekemään osaansa. Ei ihme, että olet väsynyt.
Jos nainen on sen lapsen halunnut, niin ei miehen tartte tehdä mitään, jos kerran tuo sapuskan pöytään.
En ymmärrä näitä kommentteja, koska yleensä nainen palaa töihin tuomaan sapuskan pöytään lapsen ollessa 1-3v. Silloinko vuorostaan loppuu naisen vastuu lapsesta vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen toimittiin niin, että tehtiin omia juttuja ja lapset pyörivät siinä jossain lähettyvillä. Ei ollut niin, että koko ajan oltiin vastaamassa lasten jokaiseen pyyntöön ja oikuun tai itkuun. Ja ei ne lapset sitten mitään huomiota kerjänneetkään, vaan touhusivat omiaan. Nykyään vanhemmat näännyttävät itsensä lasten kanssa kun ei tänä päivänä enää ymmärretä miten lasten kanssa eletään.
Täsmälleen. Sitä ennen hoidettiin maalaistaloa, peltoa, tehtiin vaatteet, pyykit, ruoka, hoidettiin eläimet ja 5 lasta.
Tämä että äiti reagoi vauvan jokaiseen vinkaisuun on uusi trendi. Ei tervettä.
1-vuotias pysyy leikkikehässä.
Mitä, kuoleeko se jos äiti on hetken näkymättömissä?
Ei, vaan muut äidit syyllistävät "nykyäidit vain somettavat puhelin kädessä" tai "nykyvanhemmat eivät edes kasvata lapsiaan". Eli teki niin tai näin, aina väärin.
Sun pitää alkaa asettaa rajoja.
Esim. Kun teet ruokaa, laita lapsi syöttötuoliin. Jos alkaa huutaa, juttelet vaan nätisti ja selität, että äiti tekee nyt ruokaa. Lapsi oppii kyllä.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Sun pitää alkaa asettaa rajoja.
Esim. Kun teet ruokaa, laita lapsi syöttötuoliin. Jos alkaa huutaa, juttelet vaan nätisti ja selität, että äiti tekee nyt ruokaa. Lapsi oppii kyllä.
Yksivuotias ei huuda vaan nousee seisomaan syöttötuolissa. Se on vaarallista.
No ne remmit laitetaan kiinni tietenkin! Haloo...
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasta voi myös opettaa siihen että ei saa huomiota sulta minuuttiin tai pariin. Kyllä saa käydä vessassa yksin ja sanoo vaan lapselle että äiti käy nyt vessassa ja tulee kohta takaisin. Ei mene rikki vaikka huutaisikin oven takana. Ei ennenkään ole ehditty ihan heti vastaamaan jokaiseen lapsen toiveeseen, eikä nykyäänkään ehdi ne joilla on monta lasta.
Joku voi mennä rikki, jos 1-vuotias lapsi kiipeää jonnekin tai saa jonkun tavaran putoamaan. Kävisin vessassa ovi auki vielä tuon ikäisen kanssa, jos "tekee tuhojaan", eihän siellä vessassa voi olla rauhassa ovi kiinnikään, kun on huolissaan, kun ei tiedä mitä oven takana tapahtuu.
Kannattaa tietysti järjestää tavarat tuhojen tekemiseltä suojaan, niin on vähemmän vahdittavaa ja saa sen kautta rentoutua enemmän. Keittiön sallittu purkki- tai kattilakaappi on hyvä idea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väärin teet, kun et vaadi miestä tekemään osaansa. Ei ihme, että olet väsynyt.
Jos nainen on sen lapsen halunnut, niin ei miehen tartte tehdä mitään, jos kerran tuo sapuskan pöytään.
En ymmärrä näitä kommentteja, koska yleensä nainen palaa töihin tuomaan sapuskan pöytään lapsen ollessa 1-3v. Silloinko vuorostaan loppuu naisen vastuu lapsesta vai?
Hoitakoon vaan edelleen, mitäs kinusi sen. Ei miehiä nuo kakarahommat kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää, kun tällä palstalla tulee nykyään niin paljon tökeröitä, epäystävällisiä kommentteja hyvienkin keskustelunaiheiden sekaan.
Olisi kiva keskustella rakentavasti, sillain tavallisen kohteliaasti.
Koiranuneen auttaa korvatulpat. Nukkumaan mennessä korvatulppaa ei tarvitse tyynyn puolelle, jolloin korvatkaan eivät ärsyynny liikaa. Pystytkö nukkumaan päiväunet yhdessä lapsen kanssa? Suosittelen tätä.
Jos isä ei pysty olemaan paikalla riittävästi, niin hankkikaa hoitoapua kotiin.
Vauva-ja taaperoaika on raskasta ilman tukiverkkoa. Olen elänyt saman vaiheen. Pikkusisarusta ei kannata hankkia heti nykyisen perään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Sun pitää alkaa asettaa rajoja.
Esim. Kun teet ruokaa, laita lapsi syöttötuoliin. Jos alkaa huutaa, juttelet vaan nätisti ja selität, että äiti tekee nyt ruokaa. Lapsi oppii kyllä.Yksivuotias ei huuda vaan nousee seisomaan syöttötuolissa. Se on vaarallista.
Valjaat päälle niin lapsi ei nouse seisomaan. Ja syöttötuoli kiinni pöydänjalkaan niin se ei kaadu.
Jos laitat lapsen syöttötuoliin esim. ruuanlaiton ajaksi, niin kannattaa antaa leivänpala lapselle järsittäväksi, tai jotain muuta tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla mitattu ferritiini eli varastorauta?
Täältä ääni tuolle ferritiinille. Tai kun minulta ei suostuneet mittaamaan koska vain muotisairaus niin rupesin itse syömään lisärautaa kokeeksi mutta en ota ihan jokapäivä. Oma olo parani rutkasti. Naisilla (kuukautiset, raskaus, synnytys) tosi usein liian alhainen rautavarasto ja se vaikuttaa jaksamiseen.
Ei kannata väsyttää itseään noin. Lapsen täytyy oppia leikkimään ja olemaan myös itsekseen. Voit jutella nätisti ruokaa tehdessäsi, lapsi voi leikkiä lattialla.
1. Opeta lapsi olemaan myös yksin. Eli jos lapsi tekee jotain itsekseen rauhassa älä häiritse. Jouduin opettamaan tätä anopilleni joka syöksyi aina jututtamaan lapsia kesken näiden puuhien. Odota hetki ja kun leikissä tulee tauko niin mene sitten vasta mukaan.
2. Laita suurin osa leluista pois näkyvistä vaikka yläkaappiin. Vaihda käytössä olevia leluja. Kun leluja on vähän ja ne vaihtuvat niin ne ovat kiinnostavampia mitä aina samat tavarat esillä. Kun sinun pitää soittaa päivällä puhelu ym niin anna silloin jotain etikoista tutkittavaa lapselle. Kannattaa kerätä kaapeista erilaisia tavaroita tarjolle niin että voit napata vaikka erikoisen avaimenperän, lehden ym ja antaa lapselle tutkittavaksi tarvittaessa.
3. Aloita harrastus. Löytäisitkö jonkun ohjelmointikurssin, kokkauskurssin tai mikä sinua nyt kiinnostaakaan joka olisi viikonloppuisin tai voisiko mies tulla sinun harrastusiltana aikaisemmin töistä? Eli sinulla olisi yksi säännöllinen aika viikossa sinun harrastukselle ja mielellään sellaiselle josta olisi aivoille virikettä.
4. Meillä jo tuossa vaiheessa ruvettiin opettamaan lapsille että on ”ruokarauha” ja ”vessarauha”. Eli aikuisellakin on oikeus syödä ja silloin ei auteta lasta muuta kuin pakollisissa esim jos lapsi loukkaa ym. Eli jos lapsi itkee syliin kun aikuinen vessassa niin todettiin että minun vessarauha odota hetki.
5. Halitankkaus. Meillä tavattiin tankata halia ja huomiota lapsiin sopivalla hetkellä. Esim jos mies rupesi katsomaan autoohjelmaa telkusta niin samalla voi napata yhden tai kaksi lasta kainaloon ja halia heitä samalla. Kun tätä tehtiin aktiivisesti eli aina istahdettaessa napattiin jaloissa pyörivä muksu syliin ja kyseltiin kuulumiset ja halittiin lähtivät lapset kohta tyytyväisinä omiin puuhiinsa.
6. Lapselle haasteita. Eli muista muuttaa omaa käytöstäsi lapsen kasvaessa. Anna lapselle uusia haasteita. Opeta tekemään uusia asioita. Tämä mukavaa itselle ja lapselle. Esim vuoden ikäinen voisi opetella antamaan sinulle märät pyykit pesukoneesta (jos sivusta täytettävä kone). Lapsi voi kerätä leluja tai roskia. Lapsi voi imuroida tai pestä lattiaa kaverina kun sinä teet niitä asioita. Ja tietysti lapsi voi pyyhkiä pölyjä kanssasi.
7. Lapsi ei mene rikki pienestä kitinästä ja itkusta. Voit hyvin sanoa että odota hetki äiti käy nyt vessassa jne. Opeta lapsi odottamaan. Eli silloin kun lapsi kylläinen ja kaikki hyvin opeta lapsi odotamaan hetki. Tämä taito lapsella helpottaa kovin tulevaisuudessakin.
58 jatkaa,
Niin ja oletko itse opetellut aktiivista rentoutumista. Voisit illalla meditoida, joogata ym jos saisit rentouduttua hyvin niin uni levollisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tee mitään väärin, tuollaista se on. Tai väärin on se, että yrität selvitä yksin. Lähde hotelliin nukkumaan viikonlopuksi ja mies hoitaa sillä välin lapsen ja kodin. Myös aina iltapäivällä/illalla, kun mies tulee töistä kotiin, sinun pitää saada levätä ja omaa aikaa. Itse jouduin hakemaan myös unilääkkeitä, jotta pystyin nukahtamaan uudestaan heräilyjen jälkeen.
Tarviiko mies edes omaa aikaa?
Miehellä on joka päivä lepoa ja omaa aikaa töissä.
Verrattuna lapsen hoitamiseen yksin se on kuin lepolomaa luksuskylpylässä.T. Sekä kotiäitinä ollut että vaativassa työssä oleva
Kolmen lapsen äitinä tiedän kyllä jotakin lapsiperheen arjesta. Se on välillä rankkaa, mutta siltikään ole koskaan tajunnut tuota ajatusta, että työnteko olisi siihen verrattuna kuin lepolomaa luksuskylpylässä.
Esimerkiksi perhepäivähoitaja on yksin vastuussa neljästä lapsesta, joista pienimmät voivat olla yksivuotiaita. Lepolomaa yhden yksivuotiaan hoitoon verrattuna?
Toisissa töissä on sitten toisenlaiset haasteet. Kotivanhemmuuden haaste on siinä, ettei työpäivä oikein pääty koskaan.
Alue: Aihe vapaa
Ja tämä johtuu siitä, että meillä on nyt vanhempana ensimmäinen sukupolvi, josta lähes kaikki olivat aikanaan päivähoidossa. Heillä ei siis ole lapsuudesta kokemusta siitä, millaista on elää siten, että lapset voivat välillä tehdä jotain itse omatoimisesti. Viikonloput oli 80-luvulla monessa perheessä "juhlaa", kun oltiin kaikki kotona, ei silloin eletty ankeaa arkea.