Mitä teen väärin, kun olen aivan naatti 1-vuotiaan kanssa?

Heti jos koetat tehdä jotain omaa, lapsi vaatii huomiota. Annat huomiota.

Hmm, missähän vika.

Mene hotelliin yhdeksi yöksi yksin, kun miehen loma alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Heti jos koetat tehdä jotain omaa, lapsi vaatii huomiota. Annat huomiota.

Hmm, missähän vika.

No kerro nyt ihmeessä! En mä täällä huvikseni neuvoa kysy!

Väärin teet, kun et vaadi miestä tekemään osaansa. Ei ihme, että olet väsynyt.

Et tee mitään väärin. Tarvitset omaa aikaa.

Osaatko mieltää, mistä unettomuus johtuu?

Auttaisiko, että saat illalla vähän omaa aikaa ja rauhoittua?

Vai stressaatko tulevaa päivää?

Vai onko liian yksipuolisia virikkeitä sinun omassa päivässä, jotta uni maistuisi?

Vai tarviitko lääkärin apua unettomuuteen?

Neuvolapsykologiin heti yhteys. Lapsi kaipaa leikkiseuraa ja sinä lepoa. Harkitkaa lapsen laittamista päiväkotiin aluksi niin että saat levätä ja voisit sitten hiljalleen alkaa palata töihin ja kouluun.

Et tee mitään väärin, tuollaista se on. Tai väärin on se, että yrität selvitä yksin. Lähde hotelliin nukkumaan viikonlopuksi ja mies hoitaa sillä välin lapsen ja kodin. Myös aina iltapäivällä/illalla, kun mies tulee töistä kotiin, sinun pitää saada levätä ja omaa aikaa. Itse jouduin hakemaan myös unilääkkeitä, jotta pystyin nukahtamaan uudestaan heräilyjen jälkeen.

Ihan hyvin voit tuon ikäiselle jo sanoa että äiti tekee nyt ruuan, enkä voi ottaa syliin. Protestoi alkuun kyllä varmasti mutta ei se lasta vahingoita jos muuten olet noinkin paljon henkisesti ja fyysisesti läsnä! Jaksaako katsoa piirrettyjä? Ihan hyvin voit niitäkin välillä näyttää että saat hengähdettyä. Meillä esikoinen oli just tollanen ja on nyt 5v edelleen tosi sosiaalinen ja seurallinen. Kuopus 2v aivan erilainem: viihtyy välillä itsekseen kirjoja selaillen ja leluja tutkien. Uskon että esikoisen kanssa tein kans virheen että joka inahdukseen vastasin ja olin huomioimassa. Mutta nyt lomalla tosiaan teet omia juttuja ja mies hoitakoon enemmän lasta! Unet nyt ainakin saatava kuntoon.

T. Kahden äiti

Ymmärrän hyvin sinua, ap. 1-vuotias on todella vaativa ja lepohetket ja "oma-aika" on vähissä. Unettomuus voi johtua juuri siitä, että koko päivä on yhtä menoa, etkä saa aivoja nollattua. Ylivirittyneisyys jää päälle ja vaikuttaa uniin.

Mutta se neuvo täytyy sanoa näin jo kahden isomman lapsen äitinä, että lapsen pitää kestää se, ettei äiti anna koko ajan huomiota. Kyllä se kitinä ainakin vähenee, kun annat vähän huutaa :)

Mutta saisitko mistään apuja kotiin, onko kunnalla esim avointa päiväkotia tai voisitko palkata jonkun tulemaan esim 2 tunniksi, että pääsisit vaikka kävelylle? Itse tein näintoisen lapsen kanssa ja oli hyvä juttu.

Menee ohi.

Vierailija kirjoitti:

Neuvolapsykologiin heti yhteys. Lapsi kaipaa leikkiseuraa ja sinä lepoa. Harkitkaa lapsen laittamista päiväkotiin aluksi niin että saat levätä ja voisit sitten hiljalleen alkaa palata töihin ja kouluun.

Ihme kommentti. Ei tuon ikäinen mitään leikkiseuraa kaipaa. Ja mihin kumman kouluun ap on menossa?

Laita keittiössä lapsilukot niihin laatikoihin, joihin ei turvallisuussyistä saa päästää. Sit johonkin muovipurkkikaappiin vapaa pääsy. Lapsi viihtyy kun saa leikkiä ja sä saat tehdä ruuan rauhassa. 

Opettele sanomaan lapselle ei. Nyt ei pääse syliin, koska pilkon sipulia. Nyt ei lueta kirjaa, voit kattella sitä itseksesi. jne.

Muistathan huomioida myös miestäsi!

Noi sun unet on ihan perus lapsiperheunet.

1-vuotiaat on tuollaisia. Ei siihen mitään ratkaisua ole.

Hyvä, että olet läsnä lapselle. Teet siis ihan oikein.

Lasta voi myös opettaa siihen että ei saa huomiota sulta minuuttiin tai pariin. Kyllä saa käydä vessassa yksin ja sanoo vaan lapselle että äiti käy nyt vessassa ja tulee kohta takaisin. Ei mene rikki vaikka huutaisikin oven takana. Ei ennenkään ole ehditty ihan heti vastaamaan jokaiseen lapsen toiveeseen, eikä nykyäänkään ehdi ne joilla on monta lasta. 

Olet itse opettanut lapsellesi että olet koko ajan hänen viihdykkeenään. Muuta omaa käyttäytymistäsi.

Et tee mitään väärin.

Pitkäkestoinen univaje vaikuttaa tosi paljon eikä siitä toivu hetkessä.

Lisäksi unentarve on yksilöllistä ja levontarve on myös yksilöllistä. Jotkut tarvitsevat omaa aikaa, lepoaikaa enemmän palautuakseen.

Pienten lasten vanhempien lepoaika voi olla aktiivista tekemistäkin, kunhan siinä saa levätä siitä, että on koko ajan vahtimassa toista ja huolehtimassa toisen hyvinvoinnista.

Alle kouluikäisiä lapsia täytyy koko ajan vahtia, keho on koko ajan "tuntosarvet pystyssä", valmiustilassa. Jatkuva valmiustila uuvuttaa.

Aivot tarvitseva lepoa ja sitä sinulla ei ole, kun joudut koko ajan olemaan kuulolla, mitä lapsi tekee. Miehen pitää tehdä enemmän lapsen kanssa. Muuten tuohon auttaa aika, minusta kaikkein työläin vaihe lasten kanssa oli toinen ikävuosi.

Vierailija kirjoitti:

Olet itse opettanut lapsellesi että olet koko ajan hänen viihdykkeenään. Muuta omaa käyttäytymistäsi.

Kyseessä on vuoden ikäinen lapsi, siis vauva.