Lue keskustelun säännöt.
Ystävien liian täydelliset elämät
17.06.2014 |
Heti alkuun: en ole kateellinen.
Olen käynyt mieheni kanssa läpi suuren kriisin ja asuimme hetken erillämme jne. Pari ystäväni sen sijaan ovat näitä ihanne-perheen omistavia. Kaksi lasta, omakotitalo, 2 autoa, mökki, vene jne. Eikä tietääkseni sen suurempia kriisejä. Ainakaan eivät niistä ole kertoneet.
Nyt olen huomannut etten enää osaa olla heidän kanssaan. En tunne huonommuutta, en missään nimessä. Mutta jokin elämän kokemus heiltä puuttuu. Johtuen juuri tästä, että kaikki on ollut liian täydellistä. Itse taas olen kriisien takia kasvanut henkisesti todella paljon ja minusta on tullut todella vahva. Mutta jollain tavalla koen etteivät he ymmärrä oikeasta elämästä yhtään mitään. He myös tuomitsevat ja arvostelevat muiden valintoja helposti. Ei tämä helppo elämä heidän syy ole, en sitä tarkoita. Mutta paljon mieluummin vietän aikaa ystävieni kanssa, jotka ovat kokeneet elämässään jotain epätäydellistä. Oletteko muut huomanneet samaa?
N40
Kommentit (128)
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 18:41"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 14:05"]
Mä en tarvii mihinkään sellaisia ihmisiä, joilla menee aina hyvin tai jotka eivät koskaan kerro mitään mistään vaikeudesta elämässään. Ihmissuhteissa haen eniten aitoutta. Aidossa elämässä on vastoinkäymisiäkin.
[/quote]
Minä taas en tarvii mihinkään sellaista ihmistä, joka on negatiivinen ja jonka rutinat kuluttavat loppuun viimeisetkin voimavarat. Haluan pitää ystävieni kanssa hauskaa, tulla heidän seurassaan hyvälle tuulelle ja saada heistä positiivista energiaa.
[/quote]
On se jännä miten semmonen puoliväli puuttuu, että voisi keskustella vaikeista asioista, ilman että se loppuun kuluttavaaa ruikutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 19:05"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 18:41"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 14:05"]
Mä en tarvii mihinkään sellaisia ihmisiä, joilla menee aina hyvin tai jotka eivät koskaan kerro mitään mistään vaikeudesta elämässään. Ihmissuhteissa haen eniten aitoutta. Aidossa elämässä on vastoinkäymisiäkin.
[/quote]
Minä taas en tarvii mihinkään sellaista ihmistä, joka on negatiivinen ja jonka rutinat kuluttavat loppuun viimeisetkin voimavarat. Haluan pitää ystävieni kanssa hauskaa, tulla heidän seurassaan hyvälle tuulelle ja saada heistä positiivista energiaa.
[/quote]
On se jännä miten semmonen puoliväli puuttuu, että voisi keskustella vaikeista asioista, ilman että se loppuun kuluttavaaa ruikutusta.
[/quote]
Mä olen keskustellut vaikeista asioista terapeuttini kanssa. Hänellä on kuuntelemiseen ihan koulutuskin päinvastoin kuin ystävilläni. Ystävieni kanssa haluan pitää hauskaa, iloita ja tehdä mukavia asioita.
Minulla hauskanpitoihmiset ovat vaan kavereita, ei ystäviä. Ystävät ovat elämässäni kokonaisina, aitoina ja aukinaisina.
Monella tavalla mielenkiintoinen keskustelu. Muutamia juttuja tulee mieleen:
- Onko murheista avautuminen ainoa tapa osoittaa, ettei ole pinnallinen? Minulla on monia ystäviä, jotka ovat hyviä keskustelemaan erilaisista teemoista, joilla on mielenkiintoisia ajatuksia ja mielipiteitä, jotka pohtivat asiaa kuin asiaa eri näkökulmista. Heidän kanssaan tulee juteltua usein hyvin vaihtelevista teemoista ja harvemmin (jos koskaan) heidän murheistaan. En silti koe näitä ystäviä lainkaan pinnallisiksi, sillä ajatusmaailma on rikas ja ajatustenvaihto rohkeaa. Nämä ihmiset "antavat itsestään" toisella tavalla kuin sellaiset, jotka kertovat omia murheitaan ja huoliaan.
- Sitten ystäväpiiriini kuuluu hyväntuulisia, positiivisesti asiaan kuin asiaan suhtautuvia ihmisiä. Heidän kanssaan on hauskaa! Nämä ystävät kertovat anekdootteja milloin mistäkin, eivät kovin henkilökohtaisia asioita eikä välttämättä syvällisiäkään, mutta tapaamisten jälkeen olen hyvällä tuulella, saan tapaamisista virtaa ja energiaa! Näiden ystävien kanssa en myöskään yleensä juttele kummankaan murheista.
- Jos joskus tulee tunne, että joku ystäväni ei ole avoin tai rehellinen, niin olenpa ihan suoraan kysynyt asiaa! Yllättävän moni "täydellistä elämää" elävä on valmis juttelemaan murheistaan, jos vähän kannustaa siihen. Ehkäpä kaikkien ei ole yhtä helppo avautua asioistaan. Ihmettelen, että jos ystävien "kulissielämä" tai "epäaitous" harmittaa, niin missä on rohkeus nostaa kissa pöydälle?
“Always be kind, for everyone you meet is fighting a hard battle.” (Plato)
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 19:40"]
Minulla hauskanpitoihmiset ovat vaan kavereita, ei ystäviä. Ystävät ovat elämässäni kokonaisina, aitoina ja aukinaisina.
[/quote]
Minulla taas kaverit ovat niitä, jotka uteliausuuttaan saattavat urkkiakin asioitani. Ystävät ymmärtävät olla kyselemättä. Menetin mieheni sekä 34 -raskausviikolla olleen lapseni autokolarissa. Olin 7 viikkoa tajuttomana, kuntoutumiseni kesti 2 vuotta. Jos joku ystäväni haluaisi, että olisin hänelle "kokonainen, aito ja aukinainen" vaikkapa onnettomuuden vuosipäivänä, luultavasti löisin ystävääni nyrkillä nenään ja sen jälkeen kyseessä olisi entinen ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 12:19"]Jouduin ottamaan etäisyyttä ystävään, jonka parisuhde loppui. Parisuhteensa loppumisen jälkeen hän alkoi käyttäytyi kuin hän olisi maailman ainoa ihminen, jonka parisuhde olisi milloinkaan loppunut. Oma parisuhteeni loppui vuosia aikaisemmin, eipä tullut mieleenikään yrittää päteä millään henkisillä kasvuilla tms.
[/quote]
Ihminen on kriisin keskellä itsekäs jopa huomaamattaan.
Kyllä. Minusta tollaset ihmiset on muutenkin ihan pirun tylsiä, tykkään sellaisista ihmisistä joille on sattunut ja tapahtunut, on paljon tarinoita ja opetuksia kerrottavanaan, ei sellasista tasapaksun elämän pumpulissa eläneistä ihmisistä vaan jaksa kiinnostua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 18:41"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 14:05"]
Mä en tarvii mihinkään sellaisia ihmisiä, joilla menee aina hyvin tai jotka eivät koskaan kerro mitään mistään vaikeudesta elämässään. Ihmissuhteissa haen eniten aitoutta. Aidossa elämässä on vastoinkäymisiäkin.
[/quote]
Minä taas en tarvii mihinkään sellaista ihmistä, joka on negatiivinen ja jonka rutinat kuluttavat loppuun viimeisetkin voimavarat. Haluan pitää ystävieni kanssa hauskaa, tulla heidän seurassaan hyvälle tuulelle ja saada heistä positiivista energiaa.
[/quote]
Minulla on vähän erilainen käsitys ystävyydestä kuin mitä esim. tästä yllä olevasta kirjoituksesta ja hämmästyttävän monesta muustakin kirjoituksesta voi päätellä.
Ystävät eivät ole pelkästään niitä aikoja varten, kun kaikki menee hyvin. Sellainen sanontakin on, että "hädässä ystävä tunnetaan". Sen määritelmän mukaan moni tämän ketjun kirjoittajista ei kykene olemaan ystävä toiselle, koska haluaa olla vain ihmisten kanssa joilla menee hyvin. Ihmiset, joilla menee huonosti, tuovat vain negatiivisia fiboja ja dumpataan ulos elämästä.
Tuolla ylhäällä yläpeukkuja oli saanut kirjoittaja, joka kertoi olevansa vain menestyvien ihmisten kanssa tekemisissä ja näin saaneensa itselleen hyvän miehen ja menestyneensä työelämässä...
Näinkö todellakin täällä ajatellaan??? Olen aika pettynyt teihin.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 12:28"][quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 12:22"]
Tilanne voi olla myös se, että on aikaisemmin ollut vaikeuksia ja kriisejä, mutta tällä hetkellä elämä on onnellista. Silloin ei ole oikein niitä negatiivisia asioita jaettavaksi ystävien kanssa eikä kyse ole kulissien ylläpitämisestä.
toinen N40
[/quote]
No etkö voi muistella niitä aiempia kriisejäsi? Jos mun kaverin mies esim pettäisi sitä, ja mulla olisi vastaava kokemus 20 vuoden takaa, niin totta munassa käyttäisin tätä tietämystä kaverin lohduttamiseen. "Mä tiedän, että se tuntuu pahalta, mäkin olin silloin ihan rikki. Tuntu että koko elämä hajos yhtäkkiä. Mut kuukauden päästä tuntu jo ihan erilaiselta, ja huomasin että elämään aukes sen eron myötä ihan uusia mahdollisuuksia. Sunkin täytyy nyt ajatella tätä asiaa siten, että nyt sulla on mahdollisuus tehdä elämälläs niitä asioita, joita Pertti sinua pidätti tekemästä. Jne."
Sä varmaan sanoisit, että "ikävää, että sulla menee huonosti, mutta minä en osaa nyt samaistua, kun tällä hetkellä menee fantsusti." Etkä vihjaisi sanallakaan, että sulla on koskaan mennytkään huonosti.
[/quote]
No tää neuvo nyt ainakin on täyttä paskaa! Ei kukaan, jolla oikeasti sillä hetkellä on rankkaa, halua kuunnella toisten menneitä murheita. Empaattinen kuuntelu on jotain muuta. Ei pidä luulla, että tietäisi, miltä toisesta tuntuu, kun ei oikeasti tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 12:28"][quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 12:22"]
Tilanne voi olla myös se, että on aikaisemmin ollut vaikeuksia ja kriisejä, mutta tällä hetkellä elämä on onnellista. Silloin ei ole oikein niitä negatiivisia asioita jaettavaksi ystävien kanssa eikä kyse ole kulissien ylläpitämisestä.
toinen N40
[/quote]
No etkö voi muistella niitä aiempia kriisejäsi? Jos mun kaverin mies esim pettäisi sitä, ja mulla olisi vastaava kokemus 20 vuoden takaa, niin totta munassa käyttäisin tätä tietämystä kaverin lohduttamiseen. "Mä tiedän, että se tuntuu pahalta, mäkin olin silloin ihan rikki. Tuntu että koko elämä hajos yhtäkkiä. Mut kuukauden päästä tuntu jo ihan erilaiselta, ja huomasin että elämään aukes sen eron myötä ihan uusia mahdollisuuksia. Sunkin täytyy nyt ajatella tätä asiaa siten, että nyt sulla on mahdollisuus tehdä elämälläs niitä asioita, joita Pertti sinua pidätti tekemästä. Jne."
Sä varmaan sanoisit, että "ikävää, että sulla menee huonosti, mutta minä en osaa nyt samaistua, kun tällä hetkellä menee fantsusti." Etkä vihjaisi sanallakaan, että sulla on koskaan mennytkään huonosti.
[/quote]
No tää neuvo nyt ainakin on täyttä paskaa! Ei kukaan, jolla oikeasti sillä hetkellä on rankkaa, halua kuunnella toisten menneitä murheita. Empaattinen kuuntelu on jotain muuta. Ei pidä luulla, että tietäisi, miltä toisesta tuntuu, kun ei oikeasti tiedä.
Olen samoilla linjoilla. Ihmiset, jotka ovat päässeet elämässään helpolla ja jotka eivät ole kohdanneet oikeita vastoinkäymisiä, eivät ole yhtä mielenkiintoisia kuin rosoiset ja särmäiset ihmiset. Kukin hakeutukoot mieluiseensa seuraan :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen myös kriisejä kokenut ja olen sitä mieltä,että jokaisen kaapista luurankoja löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Mullakin on ystäviä, joilla mene kaikki aina niin kamalan hyvin. Mitä vastata esim. sähköpostiin missä toinen vaan kehuu, että hyvin mene ja kaikki sujuu? Okei, ihan kiva mutta kun mulla ei mene niin eipä juuri ole sitten mitään sanottavaa. En viitsisi omista vaikeuksistakaan kertoa aina yksipuolisesti, joten pitää sitten vaan sanoa, että kiitos hyvää kuuluu eikä sitten muuta.
No jostain syystä en itsekään viihdy kuvailemiesi kaltaisten ihmisten kanssa. Elämä on jotenkin liian täydellistä. Minä kyllä jollain tapaa myönnän olevani vähän kateellinen, meillä on pakko laskea joka sentti vaikka töissä käydäänkin eikä ole varaa kakkosautoon, puhumattakaan veneestä. Talokin on vanha, ei mikään kovin esittelykelpoinen, en mielelläni kutsu meille ikinä ketään vieraita.
Jotenkin tuntuu että elämme joidenkin tuttavien kanssa aivan eri maailmoissa.
Minä olen kokenut vakavan masennuksen ja tunnistan nuo tunteet. Mutta minua eivät häirinneet kaikki menestyneet, vaan vain tietyt, sellaiset joissa vaistosin jotain pakonomaista, jotain sellaista pelon peittämistä täydellisellä ulkokuorella. Heidän lähellään minulle tuli epämiellyttävä tunne, ja huomasin että heillekin minun lähellään: minähän olin juurikin esimerkki siitä, että vahva menestyjäkin voi tuosta vain tippua "kuiluun" ilman ulkoista syytä, ja luulen että sitä he juuri pelkäsivätkin.
On mullakin kaikenlaista kriisiä ja nuoruuden traumaa taakkana sielussani vaikka elämäni on nyt mallillaan ja olen kuvailemasi kaltaisen perheen jäsen.
Ei se silti tarkoita, ettenkö tietäisi vaikeuksista mitään. Eikä se perhe-elämä mitään auvoa ole, aina siis.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 11:49"]
No jostain syystä en itsekään viihdy kuvailemiesi kaltaisten ihmisten kanssa. Elämä on jotenkin liian täydellistä. .
Jotenkin tuntuu että elämme joidenkin tuttavien kanssa aivan eri maailmoissa.
[/quote]
Samaa mieltä. Tuntuu että "ystävyys" heidän kanssaan on pelkkää kulissia, kun kaikki on aina hyvin. Mä en jaksa tuollaisia pinnallisia ystävyyssuhteita. Kauheaa sanoa, mutta kyllä kriisit kasvattavat ihmistä ja tekevät siitä jotenkin avarakatseisemman.
Munkin elämä voi vaikuttaa aika täydelliseltä, mutta pinnan alla on mm. seksi- ja rahahuolia...
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 15:06"]
Minä päätin aikoinani että eliminoin kaikki negatiiviset ihmiset tuttavapiiristäni, eli ne joilla aina vaikeaa ja joka pikkuasiasta valitusta vaan ja joita pitää aina vaan ymmärtää, ymmärtää ja ymmärtää vielä lisää. Sellainen myrkyttää ympäristön ja muut ihmiset, ja siksi seurustelen nykyään vain positiivishenkisten ihmisten kanssa, itsetuntoni on huipussaan ja olen menestynyt työssäni ja saanut upean miehen. Suosittelen.
[/quote]
Näin minäkin olen tehnyt. Kävin vielä pitkään senkin jälkeen, kun olin päässyt pyörätuolista jälleen jalkeille, psykoterapeutilla. Viimeisellä käynnillään hän sanoi, että nyt olen käynyt hänen kanssaan kaiken tapahtuneen läpi ja alkaa katsomaan tulevaan eikä menneeseen. Voin sulkea kirjan ja olla koskaan enää avaamatta sitä. Olen siis kokenut rankkoja asioita, mutta mulla ei ole pienintäkään tarvetta eikä halua alkaa muistelemaan niitä enää uudelleen. Haen elämääni kaikkea positiivista. Siinä missä tänään moni rutisi hyisen kylmästä kesäpäivästä ja valitti, ettei voi mitään tehdä, minä soitin ystävälleni ja kysyin, että eikös olekin mitä mainioin ilma lähteä lempiravintolaamme lounaalle ja sitten shoppailemaan? Olisihan sitä voinut jäädä kotiinkin itkemään, miten raekuuro tuhoa tomaatintaimet, mutta lähdin mieluummin piristämään mieltäni ystäväni seurassa.