Lue keskustelun säännöt.
Sanotteko suuttuneena asioita, joita ette tarkoita?
16.06.2014 |
Mun mies ei ymmärrä sitä, että kun suutun, saatan sanoa jotain, jota en oikeasti tarkoita. Suutun tulisesti, mutta lepyn pian. Mies taas on pitkävihainen, eikä juuri näytä suuttumustaan.
Kommentit (49)
Minun exäni puhuu suuttuessaan ihan eri asioita kuin normaalisti. Ne asiat eivät koskaan unohdu, ja lyhyellä tähtäimellä niitä voidaan paikata. Pitkässä juoksussa nämä lauseet kuormittavat suhdetta tosi paljon. Varsinkin kun uskoo kiinalaiseen sanontaan: ruukku tihkuu sitä, mitä se sisältää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paskapuhetta jos yrittää väittää laukovansa jotain kiukuspäissään tai kännissä mitä ei tarkoita, se on eri asia jos päästelee suodattamattomasti suustaan sellaista mitä tavallisesti ei sanoisi, mutta siis kuitenkin tarkoittaa/ajattelee niin.
Itse en katselisi hetkeäkään ihmistä joka olisi noin kaksinaamainen, ulos ja uusi kiertoon, sillä fiksujakin on sentään tarjolla. Kummallisesti nämä "en tarkoittanut" ihmiset kaikki ovat suhteissaan päin vittua eläviä ja yrittävät keksiä mitä kummallisempia selityksiä sanomisilleen.
Mun mies on samalainen kuin ap ja minä olen samalainen kuin ap:n mies.
Mikään ei ole niin kuluttavaa ja rasittavaa ja raskasta kuin se, kun toinen suuttuu ja leppyy ykskaks ja kun siinä suuttuneena on vielä sanonut ties mitä. Se kaikki pitäisi sitten saman tien unohtaa ja olla kuin mitään riitaa ei olisi ollutkaan.
ma typera kylla molayttelen ties mita ja sitten kaduttaa. .
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 11:14"]
Minun exäni puhuu suuttuessaan ihan eri asioita kuin normaalisti. Ne asiat eivät koskaan unohdu, ja lyhyellä tähtäimellä niitä voidaan paikata. Pitkässä juoksussa nämä lauseet kuormittavat suhdetta tosi paljon. Varsinkin kun uskoo kiinalaiseen sanontaan: ruukku tihkuu sitä, mitä se sisältää.
[/quote]
Tuo sanonta ei kyllä tietynlaisen temperamentin kanssa toimi, silloin kun ihminen on esim. voimakkaan tunnekuohun vallassa tai vaikka juovuksissa. Osa on tosiaan täysin eri ihmisiä silloin, eikä heitetyillä jutuilla ole mitään tekemistä sen kanssa mitä ihminen on oikeasti omana itsenään ollessaan mieltä.
Esim. Eckhart Tolle puhuu tästä kirjassaan niin, että ihmisillä on ns. kärsimysminä, joka on patoutunutta turhautumista ja ahdistusta. Toisilla ihmisillä ajoittain tämä kärsimysminä ottaa kokonaan vallan, ja silloin henkilö haluaa joko kärsiä itse, tai satuttaa toisia, tai molempia. Kärsimysminä ei kuitenkaan ole henkilö itse, vaan tämän "pimeä varjo".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 11:24"]
ma typera kylla molayttelen ties mita ja sitten kaduttaa. .
[/quote]
Voisi sanoa rehellisesti, että olet tyhmä! Ei suusta tule ulos mitään mitä ihminen ei tarkoita ja jos tulee niin jossakin on todella paljon vikaa.
En sano suuttuneena asioita, joita en tarkoita - enkä usko, että kukaan muukaan sanoo. Valitettavasti saatan kuitenkin tarkoittaa ja ajatella suuttuneena asioita, joita kenenkään ei pitäisi tarkoittaa tai ajatella, ja jotka jälkeenpäin hävettävät tai ainakin niiden pitäisi hävettää.
Kantakaa vastuu käytöksestänne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 11:16"]
Paskapuhetta jos yrittää väittää laukovansa jotain kiukuspäissään tai kännissä mitä ei tarkoita, se on eri asia jos päästelee suodattamattomasti suustaan sellaista mitä tavallisesti ei sanoisi, mutta siis kuitenkin tarkoittaa/ajattelee niin.
Itse en katselisi hetkeäkään ihmistä joka olisi noin kaksinaamainen, ulos ja uusi kiertoon, sillä fiksujakin on sentään tarjolla. Kummallisesti nämä "en tarkoittanut" ihmiset kaikki ovat suhteissaan päin vittua eläviä ja yrittävät keksiä mitä kummallisempia selityksiä sanomisilleen.
[/quote]
Minä valitettavasti olen aina ollut tuollainen että lauon kännissä tai suuttuneena mitä sattuu, mutta ei minulla ole huono parisuhde. Kännäämisen olen tosin lopettanut jo vuosikymmen sitten, mutta voin mitä vieläkin päästellä karmeuksia jos menee ns. kuppi nurin. Silloin minusta tulee sellainen, että haluan vain satuttaa ja/tai "voittaa" riidan, ja pyrin tähän tavoitteeseen keksimällä sanomisia, jotka mahdollisimman paljon osuisivat arkaan paikkaan. Ei niillä sanomisilla ole mitään totuuden kanssa tekemistä, ei mitään sen kanssa mitä oikeasti "täysissä sielun voimissa" ollessani ajattelen.
Meillä kuitenkin on hyvä suhde, koska onneksi noita kihahduksia tapahtuu harvoin, ja toisaalta mieheni ymmärtää minua, eikä ota vakavasti mitään mitä päästelen kiukuspäissäni. Hänellä itselläänkin on samaa taipumusta äärimmäiseen kiivauteen, siksi ehkä ymmärtää hyvin myös minua. Välillä molemmat päästellään mitä kamalampia julmuuksia, ja toinen lähtee ovet paukkuen ja vannoo ettei koskaan enää palaa, mutta palaa tunnin päästä ja sitten hyvää sovintoseksiä ja ollaan kuin ei mitään olisi tapahtunut.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 11:25"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 11:14"]
Minun exäni puhuu suuttuessaan ihan eri asioita kuin normaalisti. Ne asiat eivät koskaan unohdu, ja lyhyellä tähtäimellä niitä voidaan paikata. Pitkässä juoksussa nämä lauseet kuormittavat suhdetta tosi paljon. Varsinkin kun uskoo kiinalaiseen sanontaan: ruukku tihkuu sitä, mitä se sisältää.
[/quote]
Tuo sanonta ei kyllä tietynlaisen temperamentin kanssa toimi, silloin kun ihminen on esim. voimakkaan tunnekuohun vallassa tai vaikka juovuksissa. Osa on tosiaan täysin eri ihmisiä silloin, eikä heitetyillä jutuilla ole mitään tekemistä sen kanssa mitä ihminen on oikeasti omana itsenään ollessaan mieltä.
Esim. Eckhart Tolle puhuu tästä kirjassaan niin, että ihmisillä on ns. kärsimysminä, joka on patoutunutta turhautumista ja ahdistusta. Toisilla ihmisillä ajoittain tämä kärsimysminä ottaa kokonaan vallan, ja silloin henkilö haluaa joko kärsiä itse, tai satuttaa toisia, tai molempia. Kärsimysminä ei kuitenkaan ole henkilö itse, vaan tämän "pimeä varjo".
[/quote]
jotenkin en usko sitä, että ihminen puhuu asioita, jotka eivät ole itsessä. Jostain ne sanat kumpuavat. Tyhjästä kun on paha nyhjästä.
minä kutsun sitä alitajunnaksi, jota Tolle nimittää kärsimysminäksi. usein kyse on ihan projisoinnista, eli projisoi toiseen omat tuntemuksensa itsestään. tämäkin on psykoanalyyttista ajattelua, eli alitajuntaan pohjaavaa.
meissä kaikissa on "paskaa" sisällä. Myös minussa, vaikka sanojani harkitsen. Mutta se, että päästää sen oman paskan toisen niskaan, niin tuhoaa suhdetta kuin termiitit. (nimin. 20 v avioliitto takana).
Juu, olen Tolleni lukenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sano. Sanon suuttuneena hyvin vähän.
En sano suuttuneenakaan toiselle pahasti. En pysty loukkaamaan tai olemaan ilkeä, koska en itsekään kestä sellaista. Mulle ei tepsi yhtään mitkään "en tarkoittanut" -selitykset. Mistä se ilkeys sitten tulee, jos sitä muka ei ole koskaan ajatellut? En mä ainakaan yhtäkkiä voi keksiä miehestäni jotain asioita, joita ei ole oikeasti edes olemassa. Jos haukkuu ja ilkeilee, on takuulla niitä asioita ajatellut. Ja haluaa tahallaan satuttaa ja loukata, sitä en hyväksy.
Riidellessä puhutaan asioista, ei yritetä saada toista kärsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15: ehka olen tyhma. en tajua miten teilla muilla on niin hyva itsehillinta. ma joudun pyytelemaan anteeksi sanomisiani. noloa se on mutta kun en oikeasti tarkoita. en kylla mitaan tosi kamalaa sano enka kiroile.
Sanon kyllä. Onneksi mies on samanlainen, niin ymmärretään toisiamme ja hyväksytään toisemme anteeksipyynnöt.
Olemme molemmat siis ikävä kyllä loukkaajia. Kyllä sitä yrittää suodattaa sanomisiaan, mutta kun tarpeeksi suuttuu, niin ei vaan kykene enää olemaan täysin järkevä.
Meidän parisuhde kyllä voi tosi hyvin ja olemme onnellisia riidoista huolimatta. Tämä sille, joka tuolla totesi, että kaltaistemme parisuhteet on aina jotenkin huonoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tuo kärsimysminä selittää jotain, miehellä ainakin oli traumaattinen lapsuus. ..
En. Kyllä kaikki minun suustani pääsevät loukkaukset ovat sellaisia, joita jossain syvimmissäni oikeasti myös ajattelen, vaikkei saisi. Toisaalta en kyllä suuttuneenakaan esimerkiksi heitä kenestäkään mitään verisiä loukkauksia tai käske painumaan helvettiin ikiajoiksi.
Tämän vuoksi otan myös toisten ihmisten heittämät jutut tosissani, vaikka sanoja olisikin vihainen, väsynyt, aineissa tai kännissä. Jotenkin vaikeaa uskoa, etteivät ne ajatukset olisi oikeita, sillä suuttumus tai alkoholi toimii yleensä vain kynnyksen laskijana näissä tilanteissa.
Mun mies on myös ap:n kaltainen, ja se on niin kamalaa :( ei vaadita kuin että hänellä on kova nälkä tai pää särkee, ja mä teen yhden "väärän liikkeen" (eli oikeasti en mitään), saan kuulla olevani kusipää ja että hän vihaa mua ja että olen pilannut hänen elämänsä. Ja sitten myöhemmin lepytellään ja viedään syömään ja ai että kun taas rakastetaan. Näitä kohtauksia tuli ennen harvoin, saatoin unohtaa ja antaa anteeksi. Nykyään kun meillä on pieni vauva ja molemmat ollaan väsyneitä, mä saan kuulla jatkuvaa vittuilua. Pakenenkin melkein päivittäin vanhempieni luokse koska en vaan jaksa.
Miettikää mitä suustanne päästätte, ihan oikeasti. Pahinta mitä mies sanoi mulle tässä yksi päivä, oli että "mitä pahaa mä olen tehnyt kun olen tällaista paskaa ansainnut?" Kyse oli siitä että voisiko hän välillä hoitaa itkevää vauvaa kun mä olin niin väsynyt, hän sanoi myös olevansa, johon tiuskaisin jotain takaisin että no mähän täällä vielä lisäksi kaiket yöt imetän, ja sitten sain paskaa niskaan.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 11:32"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 11:25"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 11:14"]
Minun exäni puhuu suuttuessaan ihan eri asioita kuin normaalisti. Ne asiat eivät koskaan unohdu, ja lyhyellä tähtäimellä niitä voidaan paikata. Pitkässä juoksussa nämä lauseet kuormittavat suhdetta tosi paljon. Varsinkin kun uskoo kiinalaiseen sanontaan: ruukku tihkuu sitä, mitä se sisältää.
[/quote]
Tuo sanonta ei kyllä tietynlaisen temperamentin kanssa toimi, silloin kun ihminen on esim. voimakkaan tunnekuohun vallassa tai vaikka juovuksissa. Osa on tosiaan täysin eri ihmisiä silloin, eikä heitetyillä jutuilla ole mitään tekemistä sen kanssa mitä ihminen on oikeasti omana itsenään ollessaan mieltä.
Esim. Eckhart Tolle puhuu tästä kirjassaan niin, että ihmisillä on ns. kärsimysminä, joka on patoutunutta turhautumista ja ahdistusta. Toisilla ihmisillä ajoittain tämä kärsimysminä ottaa kokonaan vallan, ja silloin henkilö haluaa joko kärsiä itse, tai satuttaa toisia, tai molempia. Kärsimysminä ei kuitenkaan ole henkilö itse, vaan tämän "pimeä varjo".
[/quote]
jotenkin en usko sitä, että ihminen puhuu asioita, jotka eivät ole itsessä. Jostain ne sanat kumpuavat. Tyhjästä kun on paha nyhjästä.
minä kutsun sitä alitajunnaksi, jota Tolle nimittää kärsimysminäksi. usein kyse on ihan projisoinnista, eli projisoi toiseen omat tuntemuksensa itsestään. tämäkin on psykoanalyyttista ajattelua, eli alitajuntaan pohjaavaa.
meissä kaikissa on "paskaa" sisällä. Myös minussa, vaikka sanojani harkitsen. Mutta se, että päästää sen oman paskan toisen niskaan, niin tuhoaa suhdetta kuin termiitit. (nimin. 20 v avioliitto takana).
Juu, olen Tolleni lukenut.
[/quote]
Toiset vaan ei ole henkisesti niin tasapainoisia tai itseään kehittäneitä tms, ja luontainen temperamenttikin asiaan vaikuttaa, että pystyisivät olemaan kaikissa tilanteissa kaatamatta sitä paskaa toisen päälle. Minulla ainakin joskus jos on ihan liikaa stressiä joka puolelta, joskus lopulta joku ihan pieni asia voi "katkaista kamelin selän" ja sitten paskatulivuori purkautuu.
Ja totta on, että on se paska minussa, on se ahdisuts ja kipu ja kaikki minussa, ei se tyhjästä tule. Mutta ne sanat joita sanon kun puran omaa kamalaa mielentilaani, eivät ole missään nimessä totuuksia niistä kohteista, joiden päälle purkaus tulee, ne kuvaavat lähinnä omaa tuskaani. Sanot hyvin: "projisoi toiseen omat tuntemukset itsestään". Niin siinä paljolti juuri käy. Tuntuu olonsa pahaksi, yhtäkkiä näkee maailman oman pahan olonsa läpi, ja sitten päästelee ulos kaijken sen miltä juuri silloin, mustien linssien läpi, maailma näyttää. Se on senhetken näkemys siitä miten näen vaikka mieheni tai maailman, mutta ei se todellakaan ole näkemykseni enää sitten kun paha olo on mennyt ohi.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 11:30"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 11:16"]
Paskapuhetta jos yrittää väittää laukovansa jotain kiukuspäissään tai kännissä mitä ei tarkoita, se on eri asia jos päästelee suodattamattomasti suustaan sellaista mitä tavallisesti ei sanoisi, mutta siis kuitenkin tarkoittaa/ajattelee niin.
Itse en katselisi hetkeäkään ihmistä joka olisi noin kaksinaamainen, ulos ja uusi kiertoon, sillä fiksujakin on sentään tarjolla. Kummallisesti nämä "en tarkoittanut" ihmiset kaikki ovat suhteissaan päin vittua eläviä ja yrittävät keksiä mitä kummallisempia selityksiä sanomisilleen.
[/quote]
Minä valitettavasti olen aina ollut tuollainen että lauon kännissä tai suuttuneena mitä sattuu, mutta ei minulla ole huono parisuhde. Kännäämisen olen tosin lopettanut jo vuosikymmen sitten, mutta voin mitä vieläkin päästellä karmeuksia jos menee ns. kuppi nurin. Silloin minusta tulee sellainen, että haluan vain satuttaa ja/tai "voittaa" riidan, ja pyrin tähän tavoitteeseen keksimällä sanomisia, jotka mahdollisimman paljon osuisivat arkaan paikkaan. Ei niillä sanomisilla ole mitään totuuden kanssa tekemistä, ei mitään sen kanssa mitä oikeasti "täysissä sielun voimissa" ollessani ajattelen.
Meillä kuitenkin on hyvä suhde, koska onneksi noita kihahduksia tapahtuu harvoin, ja toisaalta mieheni ymmärtää minua, eikä ota vakavasti mitään mitä päästelen kiukuspäissäni. Hänellä itselläänkin on samaa taipumusta äärimmäiseen kiivauteen, siksi ehkä ymmärtää hyvin myös minua. Välillä molemmat päästellään mitä kamalampia julmuuksia, ja toinen lähtee ovet paukkuen ja vannoo ettei koskaan enää palaa, mutta palaa tunnin päästä ja sitten hyvää sovintoseksiä ja ollaan kuin ei mitään olisi tapahtunut.
[/quote]
Ei se kovin hvälle kuulosta tuo teidän suhde, vaikka ehkä itse yrität siihen uskoa? Lue kirjoittamasi ja havaitset sen mitä et tietoisesti halua ymmärtää, alitajuisesti sen tiedät kun sen osaat kirjoittaa. Suhteenne ei todellakaan ole hyvällä mallilla.
Samaa suosittelen vastaajalle 22, ongelmia on sielläkin.
Minä olin nuorempana tuollainen. En ole enää, koska sain vähän turhankin kovaa shokkihoitoa asian suhteen. Avomieheni kuoli kesken riidan, enkä osaa varmaan ikinä antaa itelleni anteeksi. Mutta jos niin ei olisi käynyt, olisin luultavasti odottanut, että hän antaa anteeksi minulle. Eli odotin toiselta jotain, mihin en itse pysty. Paskamaista, eikö totta?
Seuraava lainaus on aika korni, mutta silti niin osuva:
Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika. Hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja sanoi,
että joka kerran kun hän menetti malttinsa hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.
Ensimmäisen päivä naulasaalis oli 37 naulaa.
Muutamien viikkojen aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä yhä pieneni.
Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa nauloja aitaan.
Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt
malttiaan.
Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti että poika vetäisi aidasta pois yhden naulan jokaisena sellaisena päivänä,
jolloin hän ei kiivastunut.
Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa isälleen, että hän oli poistanut kaikki naulat.
Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo. Hän sanoi: "Olet
tehnyt hienoa työtä, poikani, mutta katsopas aidassa olevia reikiä. Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen.
Vihapäissäsi sanomat sanat jättävät juuri tämänlaisia arpia. Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos.
On ihan samantekevää, kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi - haava on yhä olemassa".
Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin ruumiillinenkin.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 11:10"]
Mä olen sanonut, että painu helvettiin, äläkä enää koskaan tuu takasin. Mies otti kirjaimellisesti.
[/quote]
Mun faija sanoi kans mulle noin suutuspäissään. Otin asian kirjaimellisesti. Eipä olla moneen vuoteen nähty. Kannattaa miettiä että sanoo vain mitä tarkoittaa.