Saitko koskaan englannista kiitettäviä arvosanoja koulussa?

Vierailija kirjoitti:

Otanta varmaan vinoutuu, kun tällaiseen kyselyyn vastaa ne, joita englannin opiskelu motivoi. Lisäksi enkun oppimäärähän peruskoulussa ja lukiossa on varsin helppo. Numeropuolella voi hyvin olla, että arvosanat painottuu yseihin ja kymppeihin. Toki yo-kisassa on sitten kellokäyrä ja jyvät erottuu akanoista

Itse muistan että aloin "opiskella" enkkua ehkä 7-vuotiaana kun isä hommas itselleen jotain kurssimateriaalia. Hyvin meni koko kouluajan ja L kirjoitin, jonkunlainen kiitos kuuluu myös ainakin lukion englanninmaikalle joka oli todella hyvä opettaja ja mukava tyyppi, tunneilla viihtyi. 

Varmaan on hyvä "kielikorvakin" koska helposti tarttuu perussanastoa esim. matkaillessa sellaisistakin kielistä mistä ei periaatteessa mitään tajua (kreikka, serbokroaatti). 

"Minä kirjoitin pitkästä englannista M:n ja muutenkin sain M:n paperit." T: Johanna 'Tuksu' Tukiainen

Aina. Kerran jopa 10+, kun osasin kääntää ammattitermin, jota ei ollut koko oppikirjassa.

Useimmista muista aineista ei kiitettäviä tainnut herua. Kielet ovat aina olleet minulle helppoja, mutta esim. fysiikka ihan mahdotonta.

Minullakin aina 9 tai 10 ja kirjoituksissa L. Enkä koskaan lukenut tai harjoitellut edes kokeisiin, englanti vaan tarttui telkkarista ja tietokonepeleistä. Matemaattisissa aineissa taas olin huono, ei vaan mennyt kaaliin vaikka kuinka tankkasin.

Aina 9-10. Lukiossa alkoi olla vähän rasittavaa, koska opettaja aina kysyi minulta, jos kukaan ei viitannut. Siis edes minä. Mutta ei tarvinnut lukea koskaan sanakokeisiin, jotain pilkku- ja kielioppivirheitä saatoin tehdä mutta puhuin sujuvasti. Luin jo paljon englanniksi kouluaikoina. Sittemmin nekin vähät viat korjaantui kun työkieli ja ystävät oli pitkälti englanninkielisiä, ja tietysti matkustelu ja ulkomailla asuminen auttoi. 

Kielet oli aina mulle suht helppoja, mutta englanti on tullut kaikkein helpoiten päähän kun sitä kuulee kaikkialla.

Pelkkää kutosia ja seiskoja vaikka osaan ja puhun englantia :( mistä johtuu??

Työelämässä ja matkoilla pärjään erinomaisesti enkunkielellä.

En koskaan. Nykyään puhun todella kaunista ja täydellistä englantia, menen kevyesti paikallisesta.

Vasta lukion jälkeen tajusin, että olen todella hyvä kielissä ja pystyn helposti oppimaan aksentteja. Puhun myös tukholmalaista ruotsia ja pohjois-italiaa. Kävin koulun 1970-luvulla, kieltenopiskelu oli aika erilaista silloin, kielioppikeskeistä. Osaan myös portugalia (brasilian) sekä venäjää. Ranska kiinnostelee, koska ymmärrän sitä kohtuullisesti. 

Pointti: Koulunumerot eivät määritä sun elämää ja oppimista. 

Aina kymppejä ja laudaturin kirjoitin. Lukenut en minuuttiakaan koskaan.

Mitä tällä saavutuksella tein? En mitään.

Rakastin eri kielten kielioppeja. En ollut tunnilla aktiivinen niin en voinut saada kymppejä, vaikka kokeista aina 9-10. Tuli sitten ysirivit kaikista kielistä lukiossa.

Kun yritän puhua englantia kuulostan humalaiselta rallikuskilta. Yritän siis vältellä sitä. (Kouluaikana ei ollut juurikaan suullisia tehtäviä.)

7-8 todistukseen, olisko kerran ollut 9. Kirjoituksissa 5 pistettä taisi jäädä ällästä