Saitko koskaan englannista kiitettäviä arvosanoja koulussa?

En saanut! Ruotsissa ja Saksassa oli 9, mutta enkku aina 7-8. Enkun kirjoituksista sain pistettä vaille ällän.

Mulla oli se, etten käyttänyt enkkua yhtään - en katsonut telkkaria enkä kuunnellut musaa, en pelannut. Enkä matkoilla uskaltanut puhua.

Kielioppi oli musta tosi sekava verrattuna ruotsiin ja saksaan.

Sain oikeastaan vain niitä ja kirjoitin enkusta E:n. Puhun ja kirjoitan hyvin perusenglantia, enkä pahemmin käytä idiomeja tai hienoja lauserakenteita jne. Myöhemmin olen huomannut, että työelämässä, isossa kv-organisaatiossa, on oikeastaan vain helpompaa, kun pysyttelee perusteissa. Kun kokouksessa on britti, espanjalainen, venäläinen, suomalainen ja saksalainen, niin sitä brittiä on kaikkien vaikea ymmärtää, kun se puhuu niin nopeasti, käyttää sanontoja ja puhuu jollain yorkshiren murteella... kuten on joskus todettu, niin maailman yleisin (bisnes)kieli on broken english. 

Vierailija kirjoitti:

Kielten oppimiseen ei ole oikotietä. Jokainen normaalilahjainen, joka opiskelee peruskoulussa tai lukiossa tarpeeksi oppii englantia kiitettävän tasoisesti. Niksi on vain löytää se juuri itselle sopiva oppimistyyli. Minulle se oli kirjoittaminen ja itsensä kuulusteleminen.

Itse kävin lukion iltaoppikoulussa tehden töissä ensin 8 tuntisen työpäivän ja töistä kouluun 3-4 tunniksi.

Kirjoitin laudaturin.

Miksi alapeukut sinnikkäälle ja ahkeralle suomalaiselle, joka ponnisti itsensä yliopisto-opiskelijaksi ja hyväksi veronmaksajaksi huolimatta kodin antamista surkeista eväistä? Kuinka moni on joutunut keskeyttämään koulun jo 16-vuotiaana ja menemään töihin toimistoapulaiseksi tai lastentarhaharjoittelijaksi ja majalemaan serkkunsa ja kavereidensa nurkissa alaikäisenä?

Sain pelkästään ysiä ja kymppiä. Yo-kokeesta sain kuitenkin vain M:n, mikä oli sääli. En tiedä miksi alisuoriuduin niin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kielten oppimiseen ei ole oikotietä. Jokainen normaalilahjainen, joka opiskelee peruskoulussa tai lukiossa tarpeeksi oppii englantia kiitettävän tasoisesti. Niksi on vain löytää se juuri itselle sopiva oppimistyyli. Minulle se oli kirjoittaminen ja itsensä kuulusteleminen.

Itse kävin lukion iltaoppikoulussa tehden töissä ensin 8 tuntisen työpäivän ja töistä kouluun 3-4 tunniksi.

Kirjoitin laudaturin.

Miksi alapeukut sinnikkäälle ja ahkeralle suomalaiselle, joka ponnisti itsensä yliopisto-opiskelijaksi ja hyväksi veronmaksajaksi huolimatta kodin antamista surkeista eväistä? Kuinka moni on joutunut keskeyttämään koulun jo 16-vuotiaana ja menemään töihin toimistoapulaiseksi tai lastentarhaharjoittelijaksi ja majalemaan serkkunsa ja kavereidensa nurkissa alaikäisenä?

Eivätköhän alapeukut tulleet tälle "jokainen kyllä oppii kunhan vain..." asenteelle.

Valitettavasti on niin että eri ihmiset oppivat eri asioita helposti ja moni kuvittelee että se itselle helppo olisi muillekin helppoa kunhan vain yrittäisivät.

Toki jos joku kielissä heikko uhraa 8h päivässä koko lukion ajan niin saa varmaan kiitettävän mutta onko sellainen panostus sitten järkevää on kokonaan toinen juttu.

Tulli lukion jokaisesta enkun kurssista kasi. Ihan sama sainko kokeista ysiä vai seiskaa. Opettaja oli selkeästi päättänyt minun olevan kasin oppilas.

No kirjoitin sitten kuitenkin L:n eikä opettaja katsonut sen jäkeen edes kohti kun olin niin pahasti kyseenalaistanut hänen arvionsa osaamisestani.

Sain aina 9, vaikka en osannut puhua kieltä käytännössä lainkaan ja kuullunymmärtäminen oli aivan alkeellisella tasolla.

Opin puhumaan ja kuuntelemaan englantia vasta työelämässä, kun oli pakko.

En ollut erityisen hyvä koulussa muuten, mutta englanti sujui aina jotenkin automaattisesti, ikinä ei ole tarvinnut varsinaisesti opetella mitään, myös puhuminen onnistuu erinomaisesti. En tiedä mistä tuo johtuu, mutta sainpahan aina edes sen yhden kympin todistukseen ja on englannintaidoista toki ollut elämässä muutenkin paljon hyötyä.

Sain pelkkiä ysejä ja kymppejä. Kirjoitin L:n. Mulla on aina ollut hyvä kielipää ja vieraat kielet jääneet päähän helposti ja pänttäämättä.

Jep, aina kymppejä ja kirjoituksista laudatur, kuten muistakin kielistä.

Olen siis kielellisesti lahjakas tyyppi (ja matemaattisissa aineissa täysi idiootti).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kielten oppimiseen ei ole oikotietä. Jokainen normaalilahjainen, joka opiskelee peruskoulussa tai lukiossa tarpeeksi oppii englantia kiitettävän tasoisesti. Niksi on vain löytää se juuri itselle sopiva oppimistyyli. Minulle se oli kirjoittaminen ja itsensä kuulusteleminen.

Itse kävin lukion iltaoppikoulussa tehden töissä ensin 8 tuntisen työpäivän ja töistä kouluun 3-4 tunniksi.

Kirjoitin laudaturin.

Miksi alapeukut sinnikkäälle ja ahkeralle suomalaiselle, joka ponnisti itsensä yliopisto-opiskelijaksi ja hyväksi veronmaksajaksi huolimatta kodin antamista surkeista eväistä? Kuinka moni on joutunut keskeyttämään koulun jo 16-vuotiaana ja menemään töihin toimistoapulaiseksi tai lastentarhaharjoittelijaksi ja majalemaan serkkunsa ja kavereidensa nurkissa alaikäisenä?

Eivätköhän alapeukut tulleet tälle "jokainen kyllä oppii kunhan vain..." asenteelle.

Valitettavasti on niin että eri ihmiset oppivat eri asioita helposti ja moni kuvittelee että se itselle helppo olisi muillekin helppoa kunhan vain yrittäisivät.

Toki jos joku kielissä heikko uhraa 8h päivässä koko lukion ajan niin saa varmaan kiitettävän mutta onko sellainen panostus sitten järkevää on kokonaan toinen juttu.

Itselle sopivalla opiskelutyylillä jokainen oppii. Kun on tarkkaavainen oppitunneilla ja osallistuu aktiivisesti ja tekee kotitehtävät sekä käyttää omaehtoiseen opiskeluun noin tunnin päivässä, oppii varmasti. Jos on vakavia oppimisvaikeuksia ei välttämättä yllä kiitettävään edes ahkeruudella. Oppimisvaikeuksiin kannattaa hakea tukea, kokeisiin voi saada pidennetyn ajan vastata ja tukiopetustakin pitisi olla tarjolla. Erityisoppilailta ei voida edellyttää kiitettäviä, heille on suuri saavutus saada kurssit läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kielten oppimiseen ei ole oikotietä. Jokainen normaalilahjainen, joka opiskelee peruskoulussa tai lukiossa tarpeeksi oppii englantia kiitettävän tasoisesti. Niksi on vain löytää se juuri itselle sopiva oppimistyyli. Minulle se oli kirjoittaminen ja itsensä kuulusteleminen.

Itse kävin lukion iltaoppikoulussa tehden töissä ensin 8 tuntisen työpäivän ja töistä kouluun 3-4 tunniksi.

Kirjoitin laudaturin.

Miksi alapeukut sinnikkäälle ja ahkeralle suomalaiselle, joka ponnisti itsensä yliopisto-opiskelijaksi ja hyväksi veronmaksajaksi huolimatta kodin antamista surkeista eväistä? Kuinka moni on joutunut keskeyttämään koulun jo 16-vuotiaana ja menemään töihin toimistoapulaiseksi tai lastentarhaharjoittelijaksi ja majalemaan serkkunsa ja kavereidensa nurkissa alaikäisenä?

Ahkera opiskelija ei saanut alapeukkuja, vaan ylimielinen asenne.

"Jojainen, joka opiskelee tarpeeksi, oppii englantia lukiossa kiitettävän tasoisesti"

Sain kympin matikasta

Vierailija kirjoitti:

Sain kympin matikasta

Ainoastaan matikasta, oletko asperger?

Itse onnistuin kouluaikoina saamaan kympit niin matkasta, kielistä, taideaineista ja liikunnasta. Lahjakkaat ihmiset ovat yleensä lahjakkaita laaja-alaisesti.

Vuoroin ysiä, vuoroin kymppiä. Kirjoituksissa L. Huvitti, kun tätini poika sai ehdot 8. luokalla englannista, ja kun ehdot oli suoritettu 5:n arvoisesti, niin silti rakas äitini siskolla oli pokkaa väittää perheelleni, että poika suoriutui ehdoista loistavasti: sai täyden kympin. Sellainen nyt on 99.99%:sti sula mahdottomuus.

Sain pääsääntöisesti pelkkää kymppiä, ysi oli poikkeus ja kasia en saanut koskaan kouluaikoina. Englanti oli aina helppoa minulle.

Sain. Englanti, ruotsi sekä saksa kaikki 9. Olisi pitänyt vähän enemmän yrittää, että olisi edes jostain saanut 10.

Lukion englanti: 10, ruotsi: 5. (Vihasin sitä ruotsin opettajaluuskaa niin!)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kielten oppimiseen ei ole oikotietä. Jokainen normaalilahjainen, joka opiskelee peruskoulussa tai lukiossa tarpeeksi oppii englantia kiitettävän tasoisesti. Niksi on vain löytää se juuri itselle sopiva oppimistyyli. Minulle se oli kirjoittaminen ja itsensä kuulusteleminen.

Itse kävin lukion iltaoppikoulussa tehden töissä ensin 8 tuntisen työpäivän ja töistä kouluun 3-4 tunniksi.

Kirjoitin laudaturin.

Miksi alapeukut sinnikkäälle ja ahkeralle suomalaiselle, joka ponnisti itsensä yliopisto-opiskelijaksi ja hyväksi veronmaksajaksi huolimatta kodin antamista surkeista eväistä? Kuinka moni on joutunut keskeyttämään koulun jo 16-vuotiaana ja menemään töihin toimistoapulaiseksi tai lastentarhaharjoittelijaksi ja majalemaan serkkunsa ja kavereidensa nurkissa alaikäisenä?

Ahkera opiskelija ei saanut alapeukkuja, vaan ylimielinen asenne.

"Jojainen, joka opiskelee tarpeeksi, oppii englantia lukiossa kiitettävän tasoisesti"

Tottahan tämä on. Kielten opiskelu vaatii työtä. Lukiotason englanti ei ole vielä vaikea. Englannin kieli on tyypillisesti sellainen, että se vaikeutuu mitä pidemmälle opinnoissa pääsee. Esimerkiksi kielen pilkkusääntöjä ei edes yritetä opettaa lukiossa.

Englanti alkoi kolmosluokalla jolloin muutenkin oli kaikesta ihan pihalla eli se oli heikko. Ruotsi ja Saksa oli kiitettäviä kun ne alkoivat vasta yläasteella.