Saitko koskaan englannista kiitettäviä arvosanoja koulussa?

En todellakaan. Hyvä jos selvisin oppitunnista lentämättä käytävälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kielten oppimiseen ei ole oikotietä. Jokainen normaalilahjainen, joka opiskelee peruskoulussa tai lukiossa tarpeeksi oppii englantia kiitettävän tasoisesti. Niksi on vain löytää se juuri itselle sopiva oppimistyyli. Minulle se oli kirjoittaminen ja itsensä kuulusteleminen.

Itse kävin lukion iltaoppikoulussa tehden töissä ensin 8 tuntisen työpäivän ja töistä kouluun 3-4 tunniksi.

Kirjoitin laudaturin.

Miksi alapeukut sinnikkäälle ja ahkeralle suomalaiselle, joka ponnisti itsensä yliopisto-opiskelijaksi ja hyväksi veronmaksajaksi huolimatta kodin antamista surkeista eväistä? Kuinka moni on joutunut keskeyttämään koulun jo 16-vuotiaana ja menemään töihin toimistoapulaiseksi tai lastentarhaharjoittelijaksi ja majalemaan serkkunsa ja kavereidensa nurkissa alaikäisenä?

Eivätköhän alapeukut tulleet tälle "jokainen kyllä oppii kunhan vain..." asenteelle.

Valitettavasti on niin että eri ihmiset oppivat eri asioita helposti ja moni kuvittelee että se itselle helppo olisi muillekin helppoa kunhan vain yrittäisivät.

Toki jos joku kielissä heikko uhraa 8h päivässä koko lukion ajan niin saa varmaan kiitettävän mutta onko sellainen panostus sitten järkevää on kokonaan toinen juttu.

Itselle sopivalla opiskelutyylillä jokainen oppii. Kun on tarkkaavainen oppitunneilla ja osallistuu aktiivisesti ja tekee kotitehtävät sekä käyttää omaehtoiseen opiskeluun noin tunnin päivässä, oppii varmasti. Jos on vakavia oppimisvaikeuksia ei välttämättä yllä kiitettävään edes ahkeruudella. Oppimisvaikeuksiin kannattaa hakea tukea, kokeisiin voi saada pidennetyn ajan vastata ja tukiopetustakin pitisi olla tarjolla. Erityisoppilailta ei voida edellyttää kiitettäviä, heille on suuri saavutus saada kurssit läpi.

Oppii mutta siltikin aika eri tahtia ja erilaisella työmäärällä. Edelleen, vaikka sinulle joku asia olisi ollut kohtuullsien helppoa niin se voi olla jollekin toiselle kolme kertaa työläämpää. Se se voi jo olla sellainen työmäärä jota itsekään et olisi ollut valmis uhraamaan.

Aina. Lukiossa kaikki kurssit 10 ja kirjoituksista laudatur.

Kielet oli aina helppoja, enkku, ranska, ruotsi aina 9-10, saksa oli hankalampaa, yleensä kasi. Matikassa aivan tampio, hyvä kun sai vitosen. 

En jaksanut lukea, sain seiskaa-kasia. Sitten lukiossa olin vaihto-oppilaana ja sain kympin ja kirjoitin ällän, mutta hassua kyllä, aikuisikään mennessä olen ruvennut takeltelemaan ja kielikorva ei enää opasta oikeille jäljille. Kun kielioppi jäi lukematta niin puhun nyt sellaista kasin. ysin enkkua.

Jos jotain myönteistä, niin enkku on muuttunut takaisin eurooppalaisemmaksi. Ehkä on ollut vähän jotain yritystäkin siihen suuntaan.

Saksa on unohtunut kokonaan, on vain passiivista ymmärrystä. Ruotsia sen sijaan osaan paljon paremmin kuin kouluaikoina ehkä siksi että avaan rohkeasti suuni ruotsiksi ja otan ruotsinkielisiä työpuheluita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kielten oppimiseen ei ole oikotietä. Jokainen normaalilahjainen, joka opiskelee peruskoulussa tai lukiossa tarpeeksi oppii englantia kiitettävän tasoisesti. Niksi on vain löytää se juuri itselle sopiva oppimistyyli. Minulle se oli kirjoittaminen ja itsensä kuulusteleminen.

Itse kävin lukion iltaoppikoulussa tehden töissä ensin 8 tuntisen työpäivän ja töistä kouluun 3-4 tunniksi.

Kirjoitin laudaturin.

Miksi alapeukut sinnikkäälle ja ahkeralle suomalaiselle, joka ponnisti itsensä yliopisto-opiskelijaksi ja hyväksi veronmaksajaksi huolimatta kodin antamista surkeista eväistä? Kuinka moni on joutunut keskeyttämään koulun jo 16-vuotiaana ja menemään töihin toimistoapulaiseksi tai lastentarhaharjoittelijaksi ja majalemaan serkkunsa ja kavereidensa nurkissa alaikäisenä?

Eivätköhän alapeukut tulleet tälle "jokainen kyllä oppii kunhan vain..." asenteelle.

Valitettavasti on niin että eri ihmiset oppivat eri asioita helposti ja moni kuvittelee että se itselle helppo olisi muillekin helppoa kunhan vain yrittäisivät.

Toki jos joku kielissä heikko uhraa 8h päivässä koko lukion ajan niin saa varmaan kiitettävän mutta onko sellainen panostus sitten järkevää on kokonaan toinen juttu.

Itselle sopivalla opiskelutyylillä jokainen oppii. Kun on tarkkaavainen oppitunneilla ja osallistuu aktiivisesti ja tekee kotitehtävät sekä käyttää omaehtoiseen opiskeluun noin tunnin päivässä, oppii varmasti. Jos on vakavia oppimisvaikeuksia ei välttämättä yllä kiitettävään edes ahkeruudella. Oppimisvaikeuksiin kannattaa hakea tukea, kokeisiin voi saada pidennetyn ajan vastata ja tukiopetustakin pitisi olla tarjolla. Erityisoppilailta ei voida edellyttää kiitettäviä, heille on suuri saavutus saada kurssit läpi.

Oppii mutta siltikin aika eri tahtia ja erilaisella työmäärällä. Edelleen, vaikka sinulle joku asia olisi ollut kohtuullsien helppoa niin se voi olla jollekin toiselle kolme kertaa työläämpää. Se se voi jo olla sellainen työmäärä jota itsekään et olisi ollut valmis uhraamaan.

Jokainen ratkaisee, miten paljon on valmis uhraamaan aikaansa uuden oppimiseen. Jos kipukynnys on kovin alhainen ja some ja kavereiden kanssa notkuminen vie opiskelusta voiton, se on ihan oma valinta. Silloin on turha itkeä, että ei saa kiitettäviä.

Täällä on jo aikaisemmin todettu, että oppimisvaikeuden on eri juttu. Jos on LUKI-vaikeus eli dysleksia tai matemaattisia oppimisvaieuksia, hahmotushäiriöitä jne. voi kiitettävään tulokseen pääseminen olla ylivoimaista

Sain aina 9-10 ja kirjotuksista E. Enkku oli mulle aina helppoa, ei tarvinnut lukeakaan muihin kuin sanakokeisiin vähän. Tosin puhua en sitten osaakaan oikein yhtään vaikka ymmärrys, lukeminen ja kirjoittaminen sujuu.

Aina 10 ja ylppäreistä L.

Oli erityistä harrastuneisuutta aiheeseen ja jonkin verran myös kielipäätä. Muista kielistä vedin enimmäiseen ysejä ja kirjoitin eetä ja ällää.

Ohhoh! Onpa kova keskiarvo enkussa palstamammoilla ;)

Oppikirjat voisivat olla vähemmän tylsiä ja samalla stressaavia. Ovat liian kuivakoita tai ultramodernista ajasta kertovia, varsinkin ranskan kielen oppikirjat. Tosin kai koetetaan ympätä aivoihin työelämässä tarvittavaa aineistoa. Enempi saisi olla vaikka satuja ja kiinnistavia artikkeleita, jotain mistä haluaisi tietää muutenkin enemmän.

Sain aina. 9-10, L. Kielet olivat minulle melko helppoja, koska äänteiden matkiminen ja niiden logiikan ymmärtäminen on aina sujunut hyvin.

Reilut 10 vuotta lukion jälkeen kielitaitoni on kyllä rapistunut paljon, kun ei tule englantia käytettyä puheessa juuri koskaan.

Otanta varmaan vinoutuu, kun tällaiseen kyselyyn vastaa ne, joita englannin opiskelu motivoi. Lisäksi enkun oppimäärähän peruskoulussa ja lukiossa on varsin helppo. Numeropuolella voi hyvin olla, että arvosanat painottuu yseihin ja kymppeihin. Toki yo-kisassa on sitten kellokäyrä ja jyvät erottuu akanoista

Vierailija kirjoitti:

Ohhoh! Onpa kova keskiarvo enkussa palstamammoilla ;)

No onko ylläri että tällaiseen kyselyyn vastaa eniten ne, joilla enkku on sujunut hyvin?

Kasilla pärjää jo hyvin arkikäytössä

Ällän saaneet ovat aivan ylikorostuneena tässä ketjussa🤔🤔🤔

9 on huonoin. Yläasteen päättötodistuksessa 10.

Sain poikkeuksetta yleensä 9, 9-,9+,10- tai 10, lisäksi varsin kiitettävää lausuntoa opettajaltani miten hyvin mulla enkussa menee, ääntämisestä sain aina 10, ei opettajan mukaan erota amerikkalaisääntämisestä. Olen hyvin kiitollinen, ulkomailla ei minua pystytä huijaamaan oikeestaan missään. Hyvä minä, että satsasin juuri kieliopintoihin. Italiaa ajattelin alkaa lukemaan, jossain.754

Ala-asteella aina. Kahdesti oli jopa 10 todistuksessakin. Sitten alkoi alamäki...

Lukion kaikista englannin kursseista 10, kirjoituksista E (pisterajat todella korkealla sillä kerralla) ja opiskelen nyt englantia yliopistossa

No en todellakaan saanut; sellainen 7 tasoinen olin. Lukiossa tipuin täysin kelkasta.

Nyt työelämässä pärjääminen on yhtä *elvettiä.

Minä en vain osaa tai opi kieliä