Onko teillä aina perheen kanssa reissuun lähteminen yhtä h*lvettiä?

Kyllä. Lapsia on useampi ja TEINIT heittäytyy laiskoiksi ja vaikeiksi, taantuvat avuttomiksi, eivät hoida omaa pakkaamistaan jne. Tämä tapahtuu siis reissuun lähtiessä, muulloin hoitavat omat asiansa.

Pienet lapset ovat oikein kilttejä, niiden kanssa ei hermostuta, hehän ”auttavat” eli purkavat kasseja ja hukkaavat tavaroita, mutta siis apuna yrittävät olla.

Mies hoitaa omat tavaransa.

On se vähän ärsyttävää kun mun pitää hoitaa kuuden ihmisen tavarat. Eritoten kun teinit osaisi itse mutta eivät viitsi, olen alkanut epäillä että ne tekee tuon tahallaan ärsyttääkseen.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni v*tuttaa ajankäytön hallinta. Odottelen yleensä jo autossa, kun puoliso vasta alkaa laittamaan lapsille vaatteita ja pakata vaippoja ym. eväitä mukaan. Miksei vaikka noita eväitä voi laittaa valmiiksi jo edellisenä iltana?

Jos sovitaan, että lähtö klo 8, niin sitten lähdön pitäisi olla klo 8. Ei niin, että vasta klo8 aletaan säätämään.

Et voi olla tosissasi? Sullekko ei toi, nähtävästi teidän yhteisten lasten, tavaroiden pakkaaminen kuulu mitenkään? Tai jos sä vaikka tekisit ne eväät silloin edelisenä iltana? Istuskelet autossa ja odottelet valmista ja kiukuttelet. Ei tarvii kauan odotella perhettä, kun sulla ei sitä kohta enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni v*tuttaa ajankäytön hallinta. Odottelen yleensä jo autossa, kun puoliso vasta alkaa laittamaan lapsille vaatteita ja pakata vaippoja ym. eväitä mukaan. Miksei vaikka noita eväitä voi laittaa valmiiksi jo edellisenä iltana?

Jos sovitaan, että lähtö klo 8, niin sitten lähdön pitäisi olla klo 8. Ei niin, että vasta klo8 aletaan säätämään.

Mitä teet siellä autossa? Mene pakkaamaan lasten tavaroita, teillä on useampi muksu. Pääsette nopeammin liikkeellekin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Lapsia on useampi ja TEINIT heittäytyy laiskoiksi ja vaikeiksi, taantuvat avuttomiksi, eivät hoida omaa pakkaamistaan jne. Tämä tapahtuu siis reissuun lähtiessä, muulloin hoitavat omat asiansa.

Pienet lapset ovat oikein kilttejä, niiden kanssa ei hermostuta, hehän ”auttavat” eli purkavat kasseja ja hukkaavat tavaroita, mutta siis apuna yrittävät olla.

Mies hoitaa omat tavaransa.

On se vähän ärsyttävää kun mun pitää hoitaa kuuden ihmisen tavarat. Eritoten kun teinit osaisi itse mutta eivät viitsi, olen alkanut epäillä että ne tekee tuon tahallaan ärsyttääkseen.

Mä en ole vuosiin pakannut meidän teinien kamoja enää, jos ei ole tavara mukana reissussa, se on voi voi. Kerran taisi joku juttu jäädä kotiin, sen jälkeen on lapset pakanneet ja pyytäneet minua tarkistamaan vielä pakkaukset lopuksi. Hyvin toimii. 

Lähteminen ehkä. Yritän pakata ja saada asiat hoidettua ja juuri silloin alakouluikäinen kyselee kaiken joutavan kuin 4-vuotias (minkä värisen paidan pakkaa mukaan, tarviiko uimapukua (kun se siinä annetussa listassa lukee), monetko alushousut (tarkoituksella olen kirjoittanut alushousuja 5 päivää eikä 5 kpl jotta oppisi ajattelemaan joskus itse) ja kyselee ne 7 kertaa. Sitten mulla palaa hihat kun joudun keskeyttämään omat ajatukset.

Ihan sama jos lapsi pakkaa kassinsa jo edellisenä päivänä, tulee kyselemään kun minä pakkaan että kauanko se mökkimatka kestää ja mihin aikaan ollaan perillä.

Ja lapsukainen on näitä mökkimatkoja ja pakkaamisia tehnyt jo vuosia eikä ole mitenkään tyhmä esim kellon kanssa. Mutta ei vain voi antaa mulle työrauhaa. Joskus koitin istuttaa sen siksi aikaa dvd eteen, niin eikö käynyt raportoimassa kaiken mitä siinä leffassa tapahtui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni v*tuttaa ajankäytön hallinta. Odottelen yleensä jo autossa, kun puoliso vasta alkaa laittamaan lapsille vaatteita ja pakata vaippoja ym. eväitä mukaan. Miksei vaikka noita eväitä voi laittaa valmiiksi jo edellisenä iltana?

Jos sovitaan, että lähtö klo 8, niin sitten lähdön pitäisi olla klo 8. Ei niin, että vasta klo8 aletaan säätämään.

Et voi olla tosissasi? Sullekko ei toi, nähtävästi teidän yhteisten lasten, tavaroiden pakkaaminen kuulu mitenkään? Tai jos sä vaikka tekisit ne eväät silloin edelisenä iltana? Istuskelet autossa ja odottelet valmista ja kiukuttelet. Ei tarvii kauan odotella perhettä, kun sulla ei sitä kohta enää ole.

Mun isä oli tollanen samanlainen. Se istui autossa, odotti valmista ja samalla agitoi itsensä raivoon. Kun matka viimein alkoi se purki kiukkunsa raivarina jossa haukkui, syytti, uhkaili ja karjui ja haukkui jokaisen perheenjäsenen erikseen, kaikki vanhat synnit kaivettiin samalla.

Kaikki oli peloissaan ja itku kurkussa, myös äiti joka ei uskaltanut puolustaa lapsi koska pelkäsi niin paljon isää.

Ja joo väkivaltaa oli muutenkin perheessä, narsistinen isä riehui ja perseili ja pieksi jokaisen.

Kaikkien ei pitäisi tehdä lapsia.

No se on lasten persoonallisuudestakin ja ihan vanhempien keinoista miten lapset siihen matkusteluun suhtautuu. Ainoana lapsena olin aina lähdössä innoissaan matkaan ja pakattiin äidin kanssa tavarat jo monta päivää etukäteen ja luotiin sellaista positiivista jännitystä ja isä kun tuli työreissultaan niin oli yleensä jo lähtö - pienen perheen edut. Matkailtiin vuosittain ulkomaille lapsuudessa, siihen tuli sellainen rutiini.

Myöhemmin kuin vanhemmat erosivat niin matkat esim. äidin kanssa olivatkin erittäin ahdistavia. Tehtiin suunnitelmat - niitä ei noudatettu ja päädyttiin ikäviin tilanteisiin kun ei äitiäni kiinnostanut ottaa mistään mitään selvää - halus vaan mennä jonnekin ja sitten pettyy ja kiukkuaa kun keskellä metsää ei olekaan jotain suurta kauppakeskusta tai ihanaa kahvilaa tai muuta piilotettua mielikuvituksen ruokkimaa aarretta. Siihen kun yhdistää käsittämättömän luottamuksen "kyllä se intuitio meidät jonnekin vie" ja tuulella käyvän epävakaan äidin niin a-pua. Aloin pelkäämään matkoja tarpeeks huonojen kokemusten takia vielä ollessani lapsi. Tästä tuli sellainen tunne, että eiköhän nyt ole maailma nähty tarpeeksi hyvin.

Puolisolla on taas sellainen persoona, ettei sitä kiinnostanut lapsena mikään muu kuin se, että on turvalliset rutiinit ja se, että aistikokemukset ja vaikuttaminen ympäristöön olisi suunnilleen samalla tasolla kuin Suomessa. Erityislapsiperhe kyseessä, perhe teki kokonaiset kaksi ulkomaan matkaa kun lapset olivat vielä lapsia. Kuulen näistä aina kauhutarinoita, miten ahdistavina ja turhauttavina kokemuksina lapset kokivat ihan tavalliset lomat, joissa oli sekä vapaata tutustumista kohdemaan kohteisiin ja myös ohjattua toimintaa sekä lapsille, että matkoja kohdemaassa.

Minä ja puolisoni ei olla käyty kahdestaan 10 vuoden sisällä kuin korkeintaan Suomen sisällä hyvin strukturoituja matkoja tuttuihin kaupunkeihin, joissa on ystäviä ja tuttuja kaiken varalta ja silti on kärttyinen ja kokee kaiken epämiellyttävänä. Lapset ovat vielä niin pieniä, ettei ne niistä sais edes kunnon muistoja. Mieheni ei halua lähteä reissuihin (ja aika varmasti pilaa kaikkien tunnelman jo alkumetreillä). Mies ei halua lähteä minnekään mikä on 500 km kauempana kuin koti, en tuomitse tätä lainkaan, mutta voi olla vaikeaa suunnitella lasten kanssa matkoja kunhan kasvavat.

Exän kanssa oli, tosin ollaan nyt jälkikäteen jo naurettu näille. Itse pakkasin omat ja kolmen lapsen kanat hyvissä ajoin, ex saattoi tulla työreissulta viime tipassa kotiin, paiskoa matkalaukkuun jotain ja sitten laukattiin hiki päässä lentokentälle. Pohjoiseen lähtiessä sillä oli luisteluhiihtovälinert, pertsavälineet, laskettelukamat jne ja lasten joululahjat ei meinanneet mahtua kyytiin. Tyhjensin ukon kamat laukuista ja sain kolmen laukun tavarat mahtumaan yhteen. Miehet.. :D

Lentomatkailu on stressaavampaa kuin autolla matkailu. Autolla voi lähteä liikkeelle mihin aikaan vain eikä ole muutenkaan tarkkoja aikatauluja tai lentokentän hälinää ja odottamista.

On. Mutta vain lapsuudenperheen kanssa. Miehen kanssa on rennompaa matkustaa. Varmaan luonne-eroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei meillä mitään aivan kamalaa ole, mutta stressaavaa kyllä. Vähän jo kauhulla odotan perjantain lomareissulle lähtöä... Minä haluaisin valmistautua hyvissä ajoin, mutta mies on sitä mieltä että ei tässä mikään kiire ole, ja alkaa viime tipassa pakkaamaan ja minä joudun sitten tietysti huolehtimaan kaikki lasten lähtövalmistelut ja samalla varmistamaan onhan kaikki mukana, joten kyllä stressitaso nousee. Meidän lapset on aika pieniä vielä ja eteinen on tosi ahdas joka kyllä lisää ärtymystä kun siinä sitten törmäillään toisiin ja kompastellaan matkatavaroihin. Mutta kyllä se siitä sitten helpottaa kun päästään lähteämään, yleensä n puoli tuntia-tunti myöhemmin kuin oli ajateltu.

Marttyyrinä alku. Minä minä minä. No sinä voit pakata lastenkin tavarat heidän kanssaan vaikka jo huomenna ja torstaina saat vielä pestyä viimeisen koneellisen pyykkiä, jos tarvitsee. Hammasharjat ja muut voi pakata nyt jo vaikka heti ja ottaa kotiin uudet käyttöön. Eteistä ei tarvitse työntää täyteen, vaan roinat voi laittaa vaikka olohuoneen kulmaan. Muistilappusysteemi on hyvin helppo ja lapset auttavat kyllä, kunhan sinä otat heidät mukaan miettimään.

Miehellekin voi nostaa laukun valmiiksi jo esiin, niin hän voi nakata siihen omat tavaransa.

No kas kun en haluaisi olla mikään koko perheen ja miehen paapoja-palvelija joka hoitaa kaiken yksin, se on nimenomaan se asia josta tulen kiukkuiseksi. Joten mieskin osallistuu ja lapset kykyjensä mukaan. Ja juu, tällä tein kyllä selvän jaon hyvissä ajoin siitä, mitä minä pakkaan ja mitä mies, toivon mukaan se vähän auttaa tilannetta.

Anteeksi, että puutun keskusteluun mutta miten lasten tavaroita voi pakata kaksi aikuista🤔

Silloinhan pitäisi raportoida jatkuvasti toiselle mitä tuli pakattua muuten: "laitoin mukaan vaipat" "no hyvä niin minäkin", ja sitten perillä “missäs lasten kaikki paidat on?“ "sinähän ne pakkasit" "en kun vain hupparit" 😄

Ja jos tarkoitit tehneesi listan mitä lasten vaatteita kumpikin vanhempi pakkaa niin samalla vaivalla olisit kyllä vaan jo pakannut.

Itse olen reissua varten (yksin) jo pakannut pääosin lasten tavarat, ja kirjoittanut pakatuista listaa niin ei tarvitse miettiä mitä on jo laukkuihin laittanut. Yksinkertaista ja rentoa.

Ja lapset hoidetaan ihan fifti-fifti, mulla vaan on enemmän aikaa pakata.

On se vähän tuollaista, mutta sitten jälkikäteen kuitenkin ilolla muistellaan näitä reissuja ja ne tappelutkin lähinnä naurattaa :D

Vierailija kirjoitti:

No ei meillä mitään aivan kamalaa ole, mutta stressaavaa kyllä. Vähän jo kauhulla odotan perjantain lomareissulle lähtöä... Minä haluaisin valmistautua hyvissä ajoin, mutta mies on sitä mieltä että ei tässä mikään kiire ole, ja alkaa viime tipassa pakkaamaan ja minä joudun sitten tietysti huolehtimaan kaikki lasten lähtövalmistelut ja samalla varmistamaan onhan kaikki mukana, joten kyllä stressitaso nousee. Meidän lapset on aika pieniä vielä ja eteinen on tosi ahdas joka kyllä lisää ärtymystä kun siinä sitten törmäillään toisiin ja kompastellaan matkatavaroihin. Mutta kyllä se siitä sitten helpottaa kun päästään lähteämään, yleensä n puoli tuntia-tunti myöhemmin kuin oli ajateltu.

Meillä myös aina tunnin myöhässä MIEHEN ajattelemasta aikataulusta. Joka ei alunperinkään koskaa realistinen. Ite en ota stressiä tuosta silloin, kun ollaan autolla liikenteessä. Mitä väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä. Minä pakkaan kaiken ihan muistista, eikä siinä edes mene kuin 20min ja mennään. Mitä te oikein pakkaatte vai ettekö te löydä tavaroita, mitä?? Yh-isä

Riippuu ihan lomasta, mutta tässä esimerkki siitä mitä voisi tulla pakattua. Ja tämä siis ihan sinkulle ilman lapsia.

https://www.holidaypackinglist.com/holiday-packing-list-pdf/

Mitä sinä oikein pakkaat?

Siis oikeasti?? Tuolla selviöidi jo parin kuukauden reissusta😂 1 matkalaukku per matkustaja (eikä edes kovin isoa) riittää oikein hyvin

Oli ihan h*lvettiä. Syynä raivoon tietenkin mies. Täysi idiootti noissa tilanteissa, ei mitään yhteistyön tekemiskykyä, ei kommunikoinut, ihan, kuin olisi pakannut omalle reissulle kaikille jotta perillä joku sitten voi keksiä valittaa, miksi sitä tai tätä ei ole mukana/tehty.

Ja ei, tämä ei selvinnyt miehestä liikkuessa lapsettomana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei meillä mitään aivan kamalaa ole, mutta stressaavaa kyllä. Vähän jo kauhulla odotan perjantain lomareissulle lähtöä... Minä haluaisin valmistautua hyvissä ajoin, mutta mies on sitä mieltä että ei tässä mikään kiire ole, ja alkaa viime tipassa pakkaamaan ja minä joudun sitten tietysti huolehtimaan kaikki lasten lähtövalmistelut ja samalla varmistamaan onhan kaikki mukana, joten kyllä stressitaso nousee. Meidän lapset on aika pieniä vielä ja eteinen on tosi ahdas joka kyllä lisää ärtymystä kun siinä sitten törmäillään toisiin ja kompastellaan matkatavaroihin. Mutta kyllä se siitä sitten helpottaa kun päästään lähteämään, yleensä n puoli tuntia-tunti myöhemmin kuin oli ajateltu.

Meillä myös aina tunnin myöhässä MIEHEN ajattelemasta aikataulusta. Joka ei alunperinkään koskaa realistinen. Ite en ota stressiä tuosta silloin, kun ollaan autolla liikenteessä. Mitä väliä.

Huh...olet hirviökumppani. Et kunnioita kumppaniasi, etkä yritä tsempata YHTEISEN päämäärän eteen, vaan elämä on sinulle selkeästikin minä-minää. Hyvä kumppani tekee toiselle selväksi kauan ennen matkaa, ettei hyväksy tämän aikataulua, eikä petä lähtöpäivänä olemalla itsekäs, piittaamaton toisen tahdosta ja olemalla minäkeskeinen.

Miestäsi käy sääliksi.

Vierailija kirjoitti:

Mietinmie kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on lähteminen helvettiä, koska vaimoni alkaa 100% varmuudella huonotuulisen viimehetken sekoilun, ja tartuttaa negatiivisen räksytysmielialan lapsiinkin.

Hänellä ei ole alkeellisintakaan pelisilmää ja ei osaa yhtään rauhoittaa lapsia - pikemminkin päinvastoin, hän on aikuinen joka lietsoo omat ja muiden kierrokset punaiselle.

Ja ei, hän ei vastaa yksin lasten pakkaamisesta, eikä yhtään mistään muustakaan.

Sama täällä, eikä vaimo tosiaan hoida itse kaikkea. Viimeksi minä kannoin tavarat autoon, huolehdin

2 isomman lasten pakkaukset jo aiemmin ja vielä syötin vauvan kaikki ateriat koko päivänä. Silti vaimo sai revittyä raivon siitä, kun vauva ei illalla enää syönyt hänen kanssaan ja isommissa oli kanssa jotain vikaa, en tiedä mitä. Niin ja minähän sen vauvan syötin just ennen kuin ajamaan lähdettiin ja ajoin 500 km. Välissä kävin etsimässä vauvan tuttipullon p-paikan pientareelta. Minne raivoava vaimo sen nakkaso, kun vauva ei syönyt.

Paluumatkalla sitten meni mun hermot, kun vauva itki, niin vaimo sanoi, että voisi heittää sen tienposkeen. Samoin, että jos et muuta osaa sanoa, ole hiljaa. Sitten lensikin sormukset tienposkeen, josta tosin vaimo itse etsi ne ja samalla alkoi eropuheet. Vaimo myös paiskasi lasten DVD-soittimen rikki asfalttiin

Sitten itki kaikki lapset.

Vaimo mökötti lähes 500 km..nyt ollaan kotona, aluksi uhosi yhä erolla, mutta nyt taisi kuitenkin muuttaa mielensä.

Ja sama toistuu, tosin yleensä lievempänä, joka reissu

No huh mikä nainen. Oliko hän tuollainen äkäpää jo ennen lapsia? Varmasti oli...

En katsoisi sekuntiakaan mitään sairasta naista, vaan pelkäisin, että hän heittää vauvan oikeasti seinään vielä joku päivä. Kävisin juttelemassa jo hyvissä ajoin jonkun lakimiehen kanssa, ottaisin sinne faktat naisen käyttäytymisestä mukaan ja eroaisin. En uskaltaisi jättää lapsiani tuollaisen hoiviin yhtään.

On kuulemma ollut jo lapsena, anopin mukaan. Tosin ei anoppi tietenkään tiedä, millainen aikuinen tytöstä on kuoriutunut muuten kuin aavistuksen tasolla.

Minä oon vaan siihen rakastunut yhä, 20 vuoden jälkeenkin, niin kuin eka kesänä. Ja vikaa on kai mussakin. Joskus arki oli kotonakin saman tyyppistä, silloin oikeasti pelkäsin, että tekee jotain. Nyt jotenkin ei enää usko, jos uhkaa heittää vauvan seinään tai tappaa itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Matkustamme 2-6 vkoa vuodessa joten kaikkeen oppii ja tottuu. Työmatkoille pakataan puolessa tunnissa (sis silittämisen).

Liikumme vähillä tavaroilla lomilla, esim meikkipussissa on hammasharjat, -tahna, dödö, shampoo ja hoitoaine sekä aurinkorasva. Hienommille reissuille otan myös ripsivärin. Vaatteet useinmiten niin että illallisella käytetty vaate on seuraavan päivän vaate, eihän se parissa tunnissa likaannu. Näin puolittaa tavaramäärän heti. 1 parempi vaatekerta varalle. Mulla on paljon mekkoja jotka voi pitkillä reissulla huljauttaa vedessä ja ne kuivaa parissa tunnissa eikä tarvitse silitystä

Sisään checkaukset hoidetaan jo kotona joten kentällä jätetään vain matkatavarat ja kävellään koneeseen. Minimoimme kentälläoloajan

Ihan mahtava laskettelureissu sulla: mukana muutama mekko, minkä voi huljauttaa... voisiko olla, että ihmiset tekee ERILAISIA reissuja, joihin tarvitaan ERILAISIA varusteita? Ihan kaikki ei käy joka lomaansa Inglesissä. Mutta ap:lle, tosiaan suunnittelulla ja listoilla helpottaa elämää jo paljon. 

Tuo nyt oli vain 1 esimerkki viisastelija:) Inglesissä en ole koskaan käynyt vaikka yli 80 matkaa onkin takana.

Laskettelureissulle on vielä helpompi pakata kun ei tarvitse silittää mitään. Kamat on valmiina kaapin hyllyllä joten siitä vain pinkka laukkuun, muutamat alushousut ja t-paita lisäksi. Parempia vaatteita ei edes tarvita ellei ole varattu pöytää jostain laadukkaammasta ravintolasta. Enimmäkseenhän ne on tavernatyyppisiä talvikohteissa

Vierailija kirjoitti:

Lähteminen ehkä. Yritän pakata ja saada asiat hoidettua ja juuri silloin alakouluikäinen kyselee kaiken joutavan kuin 4-vuotias (minkä värisen paidan pakkaa mukaan, tarviiko uimapukua (kun se siinä annetussa listassa lukee), monetko alushousut (tarkoituksella olen kirjoittanut alushousuja 5 päivää eikä 5 kpl jotta oppisi ajattelemaan joskus itse) ja kyselee ne 7 kertaa. Sitten mulla palaa hihat kun joudun keskeyttämään omat ajatukset.

Ihan sama jos lapsi pakkaa kassinsa jo edellisenä päivänä, tulee kyselemään kun minä pakkaan että kauanko se mökkimatka kestää ja mihin aikaan ollaan perillä.

Ja lapsukainen on näitä mökkimatkoja ja pakkaamisia tehnyt jo vuosia eikä ole mitenkään tyhmä esim kellon kanssa. Mutta ei vain voi antaa mulle työrauhaa. Joskus koitin istuttaa sen siksi aikaa dvd eteen, niin eikö käynyt raportoimassa kaiken mitä siinä leffassa tapahtui.

Juuri tällaisten kokemisten takia en reissaa lasten kanssa yhtään mihinkään. Mistään ei ole aikoihin tullut niin paha mieli, kuin siitä. Hyvä onkin verestää näitä muistoja, ja kertoa heille aikanaan, jos kysyvät, että miksi ei menty minnekään. Meillä tosin poika ei edes halua lähteä mihinkään, eikä tyttökään ole valittanut, ettei mennä. Jos menen, ne on päiväkäyntejä, yhden lapsen kanssa kerrallaan, joissa ei todellakaan olla yötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni v*tuttaa ajankäytön hallinta. Odottelen yleensä jo autossa, kun puoliso vasta alkaa laittamaan lapsille vaatteita ja pakata vaippoja ym. eväitä mukaan. Miksei vaikka noita eväitä voi laittaa valmiiksi jo edellisenä iltana?

Jos sovitaan, että lähtö klo 8, niin sitten lähdön pitäisi olla klo 8. Ei niin, että vasta klo8 aletaan säätämään.

Et voi olla tosissasi? Sullekko ei toi, nähtävästi teidän yhteisten lasten, tavaroiden pakkaaminen kuulu mitenkään? Tai jos sä vaikka tekisit ne eväät silloin edelisenä iltana? Istuskelet autossa ja odottelet valmista ja kiukuttelet. Ei tarvii kauan odotella perhettä, kun sulla ei sitä kohta enää ole.

Yleensä puoliso keksii meidän perheen matkat ja retket. Jos kerran toimii matkanjohtajana niin oletan, että hoitaa myös järjestelyt ajoissa kuntoon. Olen itse yhtälaisesti vain turistina mukana kuin vaikka meidän lapsetkin. En mitä mitään kiukuttele, kunhan nyt haluaisin, että ollaan aikataulussa.