Onko teillä aina perheen kanssa reissuun lähteminen yhtä h*lvettiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lentomatkailu on stressaavampaa kuin autolla matkailu. Autolla voi lähteä liikkeelle mihin aikaan vain eikä ole muutenkaan tarkkoja aikatauluja tai lentokentän hälinää ja odottamista.

Lentokentälle voi viedä matkalaukut jo edellisenä iltanaja aikataulu on aikataulu, oli lähtö sittenbihan millä vain välineellä. Aikuinen normaali ihminen kyllä osaa järjestää asian mutkattomasti.

Automatkan aikataulut on myös oltava hieman mietittynä varsinkin jos matka on pitkä. Jos meinaa ajaa saman päivän aikana esimerkiksi Helsingistä Saariselälle, niin kannattaa sitä aikataulua todellakin hieman miettiä.

Ai viedä lentokentälle matkalaukut edellisenä iltana, kun matkaa lentokentälle on 2h autolla. Kuinka puusilmäinen olet. Kaikki asuvat lentokentän vieressä?

Aikataulu on todellakin joustavampi autolla liikkeelle lähdettäessä. Ei se ole tunnista tai parista kiinni. Eihän lasten kanssa pitkää ajomatkaakaan voi suunnitella niin, ettei siinä ole runsaasti joustoa mukana ja halutaan aikuisetkin pitää taukoja ja edetä rennosti. 

Lentokentälle meno taas on, sillä siellä nyt vain pitää olla tasan tarkkaan silloin kuin pitää. Väkisinkin aikataulupainetta kun lähdet jostain keskeltä Suomea aamuyöstä ajelemaan lentokentälle.

Ja kyllä olen aikuinen normaali ihminen ja matkamme lentäenkin ovat sujuneet hyvin, mutta kyllä siinä vain on enemmän rasittavaa aikataulupainetta ja odottamista kuin mitä autolla matkustaessa. Molemmassa tietty puolensa. Lentäen pääsee helpommin pidemmälle ja usein se on sen arvoista :)

Ja eihän nuo bag drop -tiskit yleensä aukeakaan kuin muutaman tunnin ennen lähtöä...

Ihan jouhevasti kaikki menee. Tottakai siinä voi olla viime hetken juoksemista ja jotain voi unohtuakin, mutta ei meillä mitäänbhuutoa ole muuten kuin tyyliin "otitko auton toiset avaimet siitä lipastolta?". Kolme teiniä ja me vanhemmat lähdemme aina ihan helposti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lentomatkailu on stressaavampaa kuin autolla matkailu. Autolla voi lähteä liikkeelle mihin aikaan vain eikä ole muutenkaan tarkkoja aikatauluja tai lentokentän hälinää ja odottamista.

Lentokentälle voi viedä matkalaukut jo edellisenä iltanaja aikataulu on aikataulu, oli lähtö sittenbihan millä vain välineellä. Aikuinen normaali ihminen kyllä osaa järjestää asian mutkattomasti.

Automatkan aikataulut on myös oltava hieman mietittynä varsinkin jos matka on pitkä. Jos meinaa ajaa saman päivän aikana esimerkiksi Helsingistä Saariselälle, niin kannattaa sitä aikataulua todellakin hieman miettiä.

Ai viedä lentokentälle matkalaukut edellisenä iltana, kun matkaa lentokentälle on 2h autolla. Kuinka puusilmäinen olet. Kaikki asuvat lentokentän vieressä?

Aikataulu on todellakin joustavampi autolla liikkeelle lähdettäessä. Ei se ole tunnista tai parista kiinni. Eihän lasten kanssa pitkää ajomatkaakaan voi suunnitella niin, ettei siinä ole runsaasti joustoa mukana ja halutaan aikuisetkin pitää taukoja ja edetä rennosti. 

Lentokentälle meno taas on, sillä siellä nyt vain pitää olla tasan tarkkaan silloin kuin pitää. Väkisinkin aikataulupainetta kun lähdet jostain keskeltä Suomea aamuyöstä ajelemaan lentokentälle.

Ja kyllä olen aikuinen normaali ihminen ja matkamme lentäenkin ovat sujuneet hyvin, mutta kyllä siinä vain on enemmän rasittavaa aikataulupainetta ja odottamista kuin mitä autolla matkustaessa. Molemmassa tietty puolensa. Lentäen pääsee helpommin pidemmälle ja usein se on sen arvoista :)

Ja eihän nuo bag drop -tiskit yleensä aukeakaan kuin muutaman tunnin ennen lähtöä...

Edellisenä iltana aukeavat.

Ei todellakaan. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kun lähdemme reissuun niin kaikki on pakattu jo edellisenä päivänä ja lähtöpäivän hommat minimissä ja valmiiksi mietittynä. Mitään ei enää etsitä ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lentomatkailu on stressaavampaa kuin autolla matkailu. Autolla voi lähteä liikkeelle mihin aikaan vain eikä ole muutenkaan tarkkoja aikatauluja tai lentokentän hälinää ja odottamista.

Lentokentälle voi viedä matkalaukut jo edellisenä iltanaja aikataulu on aikataulu, oli lähtö sittenbihan millä vain välineellä. Aikuinen normaali ihminen kyllä osaa järjestää asian mutkattomasti.

Automatkan aikataulut on myös oltava hieman mietittynä varsinkin jos matka on pitkä. Jos meinaa ajaa saman päivän aikana esimerkiksi Helsingistä Saariselälle, niin kannattaa sitä aikataulua todellakin hieman miettiä.

Ai viedä lentokentälle matkalaukut edellisenä iltana, kun matkaa lentokentälle on 2h autolla. Kuinka puusilmäinen olet. Kaikki asuvat lentokentän vieressä?

Aikataulu on todellakin joustavampi autolla liikkeelle lähdettäessä. Ei se ole tunnista tai parista kiinni. Eihän lasten kanssa pitkää ajomatkaakaan voi suunnitella niin, ettei siinä ole runsaasti joustoa mukana ja halutaan aikuisetkin pitää taukoja ja edetä rennosti. 

Lentokentälle meno taas on, sillä siellä nyt vain pitää olla tasan tarkkaan silloin kuin pitää. Väkisinkin aikataulupainetta kun lähdet jostain keskeltä Suomea aamuyöstä ajelemaan lentokentälle.

Ja kyllä olen aikuinen normaali ihminen ja matkamme lentäenkin ovat sujuneet hyvin, mutta kyllä siinä vain on enemmän rasittavaa aikataulupainetta ja odottamista kuin mitä autolla matkustaessa. Molemmassa tietty puolensa. Lentäen pääsee helpommin pidemmälle ja usein se on sen arvoista :)

Ja eihän nuo bag drop -tiskit yleensä aukeakaan kuin muutaman tunnin ennen lähtöä...

Edellisenä iltana aukeavat.

Riippuu varmaan lentoyhtiöstä, monella aukeaa vasta joitakin tunteja ennen lentoa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kun lähdemme reissuun niin kaikki on pakattu jo edellisenä päivänä ja lähtöpäivän hommat minimissä ja valmiiksi mietittynä. Mitään ei enää etsitä ym.

Entä jos puolisot on luonteeltaan erilaiset. Toinen haluaa suunnitella ja pakata rauhassa toinen pakkaa tavarat nopeasti ja lähtee?

Myönnän että kaikkein järjestelmälliisin ihminen en ole en välttämättä myöskään nopea ja tehokas. Mä pakkailen tavaroita rauhassa. Mies taas on nopeampi eikä välttämättä edellisenä päivänä joko ehdi tai vain halua miettiä pakkaamista. Hän pakkaa tavarat nopeasti ja on valmis lähtemään huomattavasti nopeammin kuin minä.

Minä stressaantuisin jos mun pitäisi pakata nopeasti, mies siitä jos sitä pitäisi miettiä päiviä etukäteen. Silti me päästään lähtemään reissuun ilman suurempaa kaaosta. Molemmat hyväksyy ne ero joita meillä luonteessa on. Asioista sovitaan etukäteen. Puoliso huolehtii usein esim. omat tavaransa ja vaikka ruuat, minä en niihin puutu. Esim. matkalla autossa voidaan yhdessä miettiä pitääkö käydä kaupassa, usein se parhaiten kyllä selviää kun ensin käydään katsomassa se lomapaikka ja mitä siellä on valmiina, mitä sellaista puuttuu jota ehkä jompikumpi oletti siellä olevan.

Tuttua. Isäni pilasi monta reissua ihan täällä kotimaassa (hänen kanssaan nyt ei olisi ulkomaille voinut edes lähteä). Oli aina pahalla päällä ja uhkasi monta kertaa vielä silloin aamulla, ettei lähde lainkaan. Jos olimme hänen mielestään liian hitaita (heräsi itse aamuyöllä) niin sanoi aina, että jos ei tule pian valmista niin koko reissu jää. Hänelle äitini katsoi vaatteita valmiiksi (että olisi edes vähän siistimpää) ja niinpä ei tarvinnut pakata.

Ajomatkat yhtä piinaa. Aina liian pitkä matka ja jos kerrankin ajettiin väärin niin hermot meni heti. Autossa ei olisi saanut pitää ilmastointia päällä (kun se kuulemma vie liikaa bensaa) ja sai aina pyytää voisiko sen laittaa päälle. Varsinkin koiran kanssa kamalaa. Koiran kanssa piti pysähtyä myös välillä niin se ärsytti ja hidastelusta suuttui taas. Kaikki oikeastaan vielä paheni koiran tultua, kun isän oli pakko joustaa esim pysähtymisten suhteen. Ei keskittynyt ajamiseen, ajoi helposti väärin jos kukaan ei muistanut neuvoa tai sitten ajoi liian lujaa (sakkoja tuli).

Kun sitten viimein päästiin esim sinne vuokramökille niin sieltä ei olisi saanut enää ajaa mihinkään. Vaan johonkin lähikauppaan, mutta ei mihinkään lähikaupunkeihin tai kohteisiin vaan kököttää mökillä pari viikkoa. Saimme hänet lähtemään raivoamisen uhalla kolmeen paikkaan sinä aikana, kun ensin haukkui minut tottelemattomaksi ja kamalaksi likaksi joka tekee aina mitä tahtoo (ei ihan pitänyt paikkaansa). Koiraa tavallaan oppi suojelemaan ja sen vuoksi reissut menivät aina niin, että minä ja äiti hoidimme koiran ja isä teki mitä tahtoi. Emme siis paljon missään ostoksilla käyneet.

Tämän kaiken myötä joku kaupunki loma oli ihan poissuljettu, koska isällä ei voinut oikein koiraa jättää hoitoon. Kävimme siis vaan sellaisissa paikoissa mihin koiran voi mukaan ottaa ne vähät reissumme. Isä ei myöskään antanut meidän lähteä äitini kanssa kahdestaan reissuun. Kerran oli eräs tilanne, kun olimme pari yötä melkein pakosta äitini kanssa reissussa ( liittyi juhliin) ja jätimme koiran hoitoon. Isälle sanottiin, että älä vie koirarannalle (koira piti vedestä, mutta emme tuolla käyneet koska levoton paikka ja ikäviä juttuja sattui) ja samalla, että älä vie kuumaan metsään lenkille. Lopputulos oli se, että teki molemmat ja vielä kertoi siitä. Sen jälkeen ei ollut enää luottoa mihinkään.

Olisi vielä monia juttuja, mutta en viitsi enää kirjoittaa. On pilannut ne vähäiset reissut ja sillon kun olin pieni. Pahin varmaan se, kun olin 13 ja piti mykkäkoulua koko reissun ajan, koska sai menomatkalla sakot. Ei puhunut mitään ja istui vaan hotellihuoneessa. Jouduimme lähtemään aiemmin kun rahaa meni paljon sakkojen maksuun, mutta loma jo pilalla niin oli ihan sama. Ei tullut kysymykseenkään, että olisi sanonut vastaan, koska vaikka yritti parhaansa niin sekään ei riittänyt ja jokin virhe tapahtui. Sen vuoksi vähän ärsyttää joskus jos joku nuori saa pilata muiden loman ihan rauhassa ja kukaan ei sano mitään. Minulle se ei ollut vaihtoehto. 6

Vierailija kirjoitti:

Oli. Pakottivat minut mukaan, joten olin v-mäinen ja sitten heilläkin oli kurjaa. En tajua miksi piti joka vuosi lähteä, kun tämä oli tiedossa.

Aiotko itse luopua elämästäsi jos saat lapsia?

Jos lapsesi päättää, että hän ei halua sinun tekevän mitään kivaa niin jätät vain tekemättä 18 vuotta kaiken kivan koska pikkulapsi kiukuttelee.

Mies muuttuu superkireäksi aina kun ollaan lähdössä. Minä otan löysin rantein ja se varmaan ärsyttää myös. Aikaisemmin pitäisi aloittaa valmistautuminen niin ei olisi aina niin hilpeää. Lapset hoitavat kamppeensa itse paitsi pienin. On tosin lähdetty syyslomalle lämpimään kohteeseen talvikengillä ym. hassua. Ajattelen aina että kunhan on passi, puhelin ja lompakko niin pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Tuttua. Isäni pilasi monta reissua ihan täällä kotimaassa (hänen kanssaan nyt ei olisi ulkomaille voinut edes lähteä). Oli aina pahalla päällä ja uhkasi monta kertaa vielä silloin aamulla, ettei lähde lainkaan. Jos olimme hänen mielestään liian hitaita (heräsi itse aamuyöllä) niin sanoi aina, että jos ei tule pian valmista niin koko reissu jää. Hänelle äitini katsoi vaatteita valmiiksi (että olisi edes vähän siistimpää) ja niinpä ei tarvinnut pakata.

Ajomatkat yhtä piinaa. Aina liian pitkä matka ja jos kerrankin ajettiin väärin niin hermot meni heti. Autossa ei olisi saanut pitää ilmastointia päällä (kun se kuulemma vie liikaa bensaa) ja sai aina pyytää voisiko sen laittaa päälle. Varsinkin koiran kanssa kamalaa. Koiran kanssa piti pysähtyä myös välillä niin se ärsytti ja hidastelusta suuttui taas. Kaikki oikeastaan vielä paheni koiran tultua, kun isän oli pakko joustaa esim pysähtymisten suhteen. Ei keskittynyt ajamiseen, ajoi helposti väärin jos kukaan ei muistanut neuvoa tai sitten ajoi liian lujaa (sakkoja tuli).

Kun sitten viimein päästiin esim sinne vuokramökille niin sieltä ei olisi saanut enää ajaa mihinkään. Vaan johonkin lähikauppaan, mutta ei mihinkään lähikaupunkeihin tai kohteisiin vaan kököttää mökillä pari viikkoa. Saimme hänet lähtemään raivoamisen uhalla kolmeen paikkaan sinä aikana, kun ensin haukkui minut tottelemattomaksi ja kamalaksi likaksi joka tekee aina mitä tahtoo (ei ihan pitänyt paikkaansa). Koiraa tavallaan oppi suojelemaan ja sen vuoksi reissut menivät aina niin, että minä ja äiti hoidimme koiran ja isä teki mitä tahtoi. Emme siis paljon missään ostoksilla käyneet.

Tämän kaiken myötä joku kaupunki loma oli ihan poissuljettu, koska isällä ei voinut oikein koiraa jättää hoitoon. Kävimme siis vaan sellaisissa paikoissa mihin koiran voi mukaan ottaa ne vähät reissumme. Isä ei myöskään antanut meidän lähteä äitini kanssa kahdestaan reissuun. Kerran oli eräs tilanne, kun olimme pari yötä melkein pakosta äitini kanssa reissussa ( liittyi juhliin) ja jätimme koiran hoitoon. Isälle sanottiin, että älä vie koirarannalle (koira piti vedestä, mutta emme tuolla käyneet koska levoton paikka ja ikäviä juttuja sattui) ja samalla, että älä vie kuumaan metsään lenkille. Lopputulos oli se, että teki molemmat ja vielä kertoi siitä. Sen jälkeen ei ollut enää luottoa mihinkään.

Olisi vielä monia juttuja, mutta en viitsi enää kirjoittaa. On pilannut ne vähäiset reissut ja sillon kun olin pieni. Pahin varmaan se, kun olin 13 ja piti mykkäkoulua koko reissun ajan, koska sai menomatkalla sakot. Ei puhunut mitään ja istui vaan hotellihuoneessa. Jouduimme lähtemään aiemmin kun rahaa meni paljon sakkojen maksuun, mutta loma jo pilalla niin oli ihan sama. Ei tullut kysymykseenkään, että olisi sanonut vastaan, koska vaikka yritti parhaansa niin sekään ei riittänyt ja jokin virhe tapahtui. Sen vuoksi vähän ärsyttää joskus jos joku nuori saa pilata muiden loman ihan rauhassa ja kukaan ei sano mitään. Minulle se ei ollut vaihtoehto. 6

Tsemppiä Sulle, hyvä kirjoitus. Mulle tulee oma isä ja exä mieleen. Aina jotain suuttumista ja uhkailua, ettei lähdetäkään. Kerran exä varmaan valehteli kesken matkan, että autossa jokin vika, jonka vuoksi pitää palata kotiin, eikä päästykään kohteeseen.

No ei nyt sentään tuon tason tuskailua. Mutta auton pakkaaminen on raskasta. Paljon tavaraa ja eläimet jne, se säätö että saa kaikki autoon. Sekin on lähinnä oma vikani - en osaa pakata vain vähän vaan aina otan liikaa kamppeita, ja sitten no, eläimetkin olen ihan itse hankkinut, pitää kestää :D

Mutta kun matkaan pääsee niin stressi siitäkin katoaa ja on aina reissussa kivaa - tottahan joku josksu kiukuttelee, mut sehän on elämää. Ei ilmapiiri silti kireä ole, kiukut katoaa viimeistään kun seuravaan kerran ruokaa laitetaan. Sitähän se kiukku usein on, että jollain on jo nälkä tai väsy. Ei sellanen hetkinen lomareissua pilaa :)

Viime vuosina on teinin kanssa ollut juuri tuota, että hidastelee tahallaan kun ei haluaisi lähteä. Odotetaan tunti, että hän saa tavaransa pakattua

On tottunut pienestä saakka huolehtimaan omista tavaroistaan, mutta nyt haluaa heitellä kapuloita rattaisiin kun ei halua lähteä mökille eikä mummolaan. Viime aikoina tämä protestointi on alkanut vähentyä kun on huomannut, ettei se vaikuta yhtään mitään.