Minkälainen on ihminen, jolle on helppo vittuilla?

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 00:17"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 23:05"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 21:45"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 21:31"]

Tää vittuilu on sillä lailla hauska juttu, että on ihmisiä jotka oikeasti kuvittelevat sen olevan normaalia toimintaa. Heillä on sellainen käsitys, että kaikki vittuilevat. Se fakta, että useimmilla ihmisillä ei ole mitään halua lytätä toisia, on heille ihan käsittämätön. Että sitä ihminen voiskin elää ilman että jatkuvasti aiheuttaa jotain kähinää ihmisten välille.

[/quote]

Onko sinulle ihan käsittämätöntä, että vittuilun tarkoitus ei välttämättä ole lytätä, vaan lujittaa suhteita? Se on sitä samaa toimintaa laumaa koossapitävää toimintaa, joka laittaa hevoset nyhtämään toisiaan turpakarvoista ja härnäämään toisiaan. Ei se ole sosiaalisuutta, että nökötetään rivissä ja ollaan kaikesta samaa mieltä tai lähdetään rivistä pois. Ei se ole yhteisö vaan satunnainen jono.

Ylimielisyytesi hauskuuttaa sinua, mutta tosiasioiden kustannuksella. Vai olisiko sinusta hauskempaa, että hevoset muodostaisivat jokainen oman lauman parhaan kaverinsa kanssa, ja ensimmäisen riidan tullen molemmat kävelisivät ilman lauman turvaa suden suuhun?

[/quote]

Suunnilleen näin vittuilua normikäytöksenä pitävä ihminen varmaan ajattelee! :D 

BTW aloitat viestisi aika ylimielisesti sanoilla "onko sinulle ihan käsittämätöntä, että" . Toisen kappaleesi sitten aloitat sillä, että syytät lainaamaasi kirjoittajaa ylimieliseksi. Toi on varmaan sitä vittuilua? Jännä kyllä, että en näe lainaamassasi tekstissä rahtustakaan ylimielisyyttä. :)

Vittuilu on kyllä mielestäni samalla tavalla suhteita lujittavaa kuin perheväkivaltaakin - siis ei ole. Eivät ne hevosetkin härnää toisiaan, enkä nyt muistakaan viittaamistasi "tosiasioista" ole erityisen vakuuttunut.

Hevoset muuten muodostavat muutamassa päivässä lauman hierarkioineen, ja sen jälkeen lauma elää hyvin rauhanomaisesti (ja vittuilematta). Uutta matsia otetaan vain silloin, kun laumaan tulee uusi jäsen tai joku lauman jäsenistä haastaa vaikkapa vanhennuttuaan heikommaksi tulleen yksilön. Hevosellakin on laumassa oma paras kaverinsa, jonka kanssa toista vastavuoroisesti mm. rapsutetaan sieltä, mihin itse ei yllä. Ihan oikeassa luonnonvaraisessa hevoslaumassa vittuilemaan alkavat nuoret oripojat häädetään laumasta ja sen tuomasta turvasta. Näin kai se menisi luontaisesti ihmiselläkin, mutta kun meidät on useimmiten nykyhevosten tavoin tuomittu elämään työpaikalla samassa haassa vittuilijoiden kanssa.  :D

[/quote]

Et nähnyt ylimielisyyttä, koska sillä puolustettiin omaa kantaasi. Kirjoittaja yritti nauraa kuoliaaksi ihmiselämässä hyvin suurta osaa näyttelevän ilmiön, ja sitä kautta myös pitää isoa osaa ihmisistä naurettavina ja tyhminä, temperamentin perusteella. Eikö se ole ylimielistä ja itse asiassa rajua arvovaltataistelua?

Tietosi hevoslaumasta ovat teoreettissävyisiä. Ei sitä vittuilevaa oripoikaakaan ajeta laumasta heti, vaan vasta sitten kun hormonitaso ylittää mielekkään kasvatustyön tehon. Ensin sille opetetaan käytöstapoja niin kauan kuin opilla on mitään toivoa mennä perille, ja tarpeen mukaan opetetaan sitten rajumminkin.

Onpa tullut vastaan sellainenkin kuvaus, jossa johtava tamma kaataa oripojan, ja lopun päivää hyvittelee tätä. Pärjätäkseen maailmassa orivarsakin tarvitsee sosiaalisia taitoja, kotikasvatus saadaan varsana ja jatkokoulutus orilaumassa ja lopullinen testi tulee sitten oman lauman hankkimisessa ja säilyttämisessä. Ihmismaailmassa sen sijaan on nykyisin tapana kasvattaa osa lapsista hylkiöiksi ja syrjäyttää muiden seurasta kokonaan, ja tämä on minusta todellista julmuutta.

Hevosilla on myös huonoja päiviä, jolloin todella ärhennellään muille. Vaikka tämä huono päivä olisi osunut pomolle, niin hevosilla riittää laumataitoja niin pitkälle, että ainakaan hyvä pomo ei kosta alaisen raivostumista, kun häirintä on mennyt överiksi. Niillä on siis jonkinlainen oikeudenmukaisuuskäsitys, joka sallii palautteen antamisen myös hierarkiassa ylöspäin.

Nimenomaan ystävähevoset nahistelevat välillä. Sinun virheesi on olettaa, että vittuilu vertautuu lopultakin harvinaisiin valtataisteluihin eikä siihen jokapäiväiseen pikkunahisteluun, joka nimenomaan lujittaa suhteita ja auttaa käsittelemään ärtymystä.

Koska ihmisyhteisössä on alettu pitää ihanteena kaiken negatiivisen vuorovaikutuksen karsimista, ollaan täysin hädässä kiusaamisilmiön kanssa. Kun ei osata lajitella myönteistä ja kielteistä nahistelua vaan yritetään kuolettaa kaikki nahina, meillä ei ole edes kieltä, jolla rähinää yritettäisiin hallita ja muokata rakentavampaan suuntaan. Helpompaa on stressaantuneisuuttaan häiriintyneen hevoslauman rauhanpalautus, ja ehkä kouluongelmien pohtimiseenkin tarvittaisiin enemmän etologeja ja vähemmän psykologeja.

[/quote]

No sori, mut tässä ei nyt ole mitään päätä tai häntää. En kyllä mitenkään ymmärrä, kuka yritti nauraa kuoliaaksi? Ilmiön, joka näyttelee ihmiselämässä hyvin suurta osaa? Siis onko vittuilu susta jonkinlainen ilmiö, siis niinkuin vuorovesi tai jonkinlainen fenomenlogisesti lähestyttävä ilmiö? Vittuilijat jotenkin yritetään nauraa kuoliaaksi, ja tällä pönkitetään jonkun kantaa - öö mistä? Onko vittuileminen sun mielestä jonkinlainen temperamenttipiirre? 

Jätän siis hyvin monta eriävää mielipidettä. Vittuilu ei mielestäni ole ilmiö (selfiet ja smoothiemuoti ovat), eikä se näyttele terveen ihmisen elämässä ja ajatusmaailmassa suurtakaan osaa. Vittuileminen ei todellakaan ole mikään temperamenttipiirre, eikä edes sen toteaminen ole ylimielistä. "Raju arvovaltataistelu" on mielestäni tässä yhteydessä vieläkin absurdimpi ajatus kuin ylimielisyys. Sen mainitseminen on kuitenkin mielestäni hyvin mielenkiintoinen pilkahdus vittuilijan mielenmaisemasta. Arvovaltataistelu on toinen sellainen asia (mainitun ylimielisyyden lisäksi), jolle harvoin suon ajatustakaan. En pysty edes muistamaan tilannetta, jossa kokisin olleeni arvovaltataistelussa. :)  Minulla on kyllä yksi vittuileva ja niskuroiva alainen työssä (muut on ihan kivoja), ja nyt jäin miettimään, kokeeko hän olevansa jatkuvasti kanssani rajussa arvovaltataistelussa... Vallan mahdollista. Olen aina ajatellut häntä kuitenkin niskuroivana ja vittuilevana alaisena, sanalla sanoen vaikeana ihmisenä.

Hevosilla ei ole varsoihinsa kohdistuvaa työtä, kasvatusta tai mielekästä toimintaa, ei edes suunnitelmallista pitkäjänteistä toimintaa - saati mielekästä kasvatustyötä. orivarsan sosiaaliset taidot, kotikasvatus ja jatkokoulutus kyllä herättävät hieman hilpeyttä minussa. :) Et varmaan ihan tosissasi tätä osaa kirjoittanutkaan, hevosten laumataitoja, oikeudenmukaisuuskäsitystä ja hyvää pomoa, vai mitä?

En tiedä, mistä olet saanut päähäsi, että ihmisyhteisössä on alettu pitää ihanteena kaiken nehgatiivisen vuorovaikutuksen karsimista. En myöskään ymmärrä, miten tästä voidaan johtaa se, että "kiusaamisilmiön" kanssa ollaan "täysin hädässä". Mihin perustat sen, että on olemassa hyvää ja pahaa nahistelua ? Miten se johtaa siihen, että meillä ei ole edes kieltä asioille? Eihän näissä jutuissa ole mitään logiikkaa, ja analogiat ontuvat kuin hevosen kasvatustaidot eriparikengissä.

Vittuilu siis lujittaa suhteita ja auttaa käsittelemään ärtymystä? Kun vittuileva alaisena sanoo kampaajalla käyneelle, että entinen tukkasi oli parempi, tämä jotenkin lujittaa heidän välistä ihmissuhdettaan? Kun hän sanoo, ettei ole ihmekään että raskaudessasi on vaikeaa, kun noin vanhana lisäännyt, kyseessä on jonkinlainen lahja, joka opettaa käsittelemään ärtymystä? 

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 00:45"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 22:33"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 22:16"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 21:53"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 21:41"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 21:33"]

Mikset kysy, kun kerran toinen tyrkyttää oikein tilaisuutta? Mitä sinulle pitää tehdä, ennen kuin alat keskustella hankalista aiheista?

[/quote]

Nii-in... kai minäkin jotenkin epäuskoisena siinä kuuntelin. Jälkeen päin on vain jäänyt tämä asia vaivaamaan, ei ehkä siinä tilanteessa niinkään tuntunut siltä, että olisi pitänyt tarttua siihen kommenttiin. Nyt tuntuisi vähän hassulta enää kysyä, koska en tiedä, muistaako kaverinikaan sitä kommenttiaan enää. Oliko se vain joku typerä sammakko, vai onko hän oikeasti sitä mieltä.

[/quote]

Mitä väliä, oliko sammakko, lintu vai kala. Lakkaa nyt ihminen häpeämästä olemassaoloasi. Sinulla on oikeus olla oma hidas itsesi, ja nyt kun asia sinua mietityttää, on oikea hetki ottaa se puheeksi. Nopealiikkeinen ihminen ei sitä ehkä ymmärrä, mutta jos hän on sinulle tärkeä ihminen, hänen pitäisi myös saada tietää, kuka olet, mitä mietit, ja mikä sinulle on hankalaa. Sivistyisitte molemmat.

Jos hän ärsyyntyy ja ivaa, sano ettet halua loukata tai tehdä tikusta asiaa, vaan että olet vain syystä tai toisesta hiukan pihalla näissä asioissa ja tarvitset jonkun, joka osaa auttaa sinua vuorovaikutustaitojen kehittämisessä. Vittuilu saattaa olla hänen menetelmänsä viestiä ristiriitaisia tunteitaan ja yrittää olla rakentava, ja hänellä on varmasti omat hyvät syynsä siihen, miksi hänestä kasvoi sellainen.

[/quote]

Taijatkin olla semmosta vittuilevaa sorttia. ;D

[/quote]

En itse asiassa juurikaan ole, ennemmin kuulun siihen väkeen  jota yritetään provosoida. Mutta kun aletaan hymistelemään ja vaatimaan, että vittuilijat menkööt hirteen jos eivät muuten opi olemaan hiljaa ja ymmärrä olevansa huonoja ihmisiä, niin niihin hienostohäihin minä tulen kyllä kuokkimaan ja kerron mitä ajattelen. Aina kun aletaan hienostelemaan, lopputuloksena on ylemmyydentuntoa ja ennen pitkää myös väkivaltaa.

[/quote]

Sinä nyt sitten vaadit että kaikkien on oltava "räväköitä" ja tykättävä ilkeillä? 

[/quote]

En. Olen ottanut asiakseni yrittää ymmärtää kaikenlaisia ihmisiä, ja hyväksyn, että epäräväköillä on oma persoonallisuustyyppinsä. Mutta en hyväksy sen varjolla harrastettavaa epäsuoraa ilkeyttä ja liittoutumista huonotapaisia epähienokaisia vastaan.

En ihannoi ilkeilyä, mutta jos sitä aletaan hysteerisesti pelätä ja vastustaa, päädytään vielä suurempaan ilkeyteen. Pelko ja ilkeys kytkeytyvät herkästi yhteen.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 00:54"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 00:17"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 23:05"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 21:45"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 21:31"]

Tää vittuilu on sillä lailla hauska juttu, että on ihmisiä jotka oikeasti kuvittelevat sen olevan normaalia toimintaa. Heillä on sellainen käsitys, että kaikki vittuilevat. Se fakta, että useimmilla ihmisillä ei ole mitään halua lytätä toisia, on heille ihan käsittämätön. Että sitä ihminen voiskin elää ilman että jatkuvasti aiheuttaa jotain kähinää ihmisten välille.

[/quote]

Onko sinulle ihan käsittämätöntä, että vittuilun tarkoitus ei välttämättä ole lytätä, vaan lujittaa suhteita? Se on sitä samaa toimintaa laumaa koossapitävää toimintaa, joka laittaa hevoset nyhtämään toisiaan turpakarvoista ja härnäämään toisiaan. Ei se ole sosiaalisuutta, että nökötetään rivissä ja ollaan kaikesta samaa mieltä tai lähdetään rivistä pois. Ei se ole yhteisö vaan satunnainen jono.

Ylimielisyytesi hauskuuttaa sinua, mutta tosiasioiden kustannuksella. Vai olisiko sinusta hauskempaa, että hevoset muodostaisivat jokainen oman lauman parhaan kaverinsa kanssa, ja ensimmäisen riidan tullen molemmat kävelisivät ilman lauman turvaa suden suuhun?

[/quote]

Suunnilleen näin vittuilua normikäytöksenä pitävä ihminen varmaan ajattelee! :D 

BTW aloitat viestisi aika ylimielisesti sanoilla "onko sinulle ihan käsittämätöntä, että" . Toisen kappaleesi sitten aloitat sillä, että syytät lainaamaasi kirjoittajaa ylimieliseksi. Toi on varmaan sitä vittuilua? Jännä kyllä, että en näe lainaamassasi tekstissä rahtustakaan ylimielisyyttä. :)

Vittuilu on kyllä mielestäni samalla tavalla suhteita lujittavaa kuin perheväkivaltaakin - siis ei ole. Eivät ne hevosetkin härnää toisiaan, enkä nyt muistakaan viittaamistasi "tosiasioista" ole erityisen vakuuttunut.

Hevoset muuten muodostavat muutamassa päivässä lauman hierarkioineen, ja sen jälkeen lauma elää hyvin rauhanomaisesti (ja vittuilematta). Uutta matsia otetaan vain silloin, kun laumaan tulee uusi jäsen tai joku lauman jäsenistä haastaa vaikkapa vanhennuttuaan heikommaksi tulleen yksilön. Hevosellakin on laumassa oma paras kaverinsa, jonka kanssa toista vastavuoroisesti mm. rapsutetaan sieltä, mihin itse ei yllä. Ihan oikeassa luonnonvaraisessa hevoslaumassa vittuilemaan alkavat nuoret oripojat häädetään laumasta ja sen tuomasta turvasta. Näin kai se menisi luontaisesti ihmiselläkin, mutta kun meidät on useimmiten nykyhevosten tavoin tuomittu elämään työpaikalla samassa haassa vittuilijoiden kanssa.  :D

[/quote]

Et nähnyt ylimielisyyttä, koska sillä puolustettiin omaa kantaasi. Kirjoittaja yritti nauraa kuoliaaksi ihmiselämässä hyvin suurta osaa näyttelevän ilmiön, ja sitä kautta myös pitää isoa osaa ihmisistä naurettavina ja tyhminä, temperamentin perusteella. Eikö se ole ylimielistä ja itse asiassa rajua arvovaltataistelua?

Tietosi hevoslaumasta ovat teoreettissävyisiä. Ei sitä vittuilevaa oripoikaakaan ajeta laumasta heti, vaan vasta sitten kun hormonitaso ylittää mielekkään kasvatustyön tehon. Ensin sille opetetaan käytöstapoja niin kauan kuin opilla on mitään toivoa mennä perille, ja tarpeen mukaan opetetaan sitten rajumminkin.

Onpa tullut vastaan sellainenkin kuvaus, jossa johtava tamma kaataa oripojan, ja lopun päivää hyvittelee tätä. Pärjätäkseen maailmassa orivarsakin tarvitsee sosiaalisia taitoja, kotikasvatus saadaan varsana ja jatkokoulutus orilaumassa ja lopullinen testi tulee sitten oman lauman hankkimisessa ja säilyttämisessä. Ihmismaailmassa sen sijaan on nykyisin tapana kasvattaa osa lapsista hylkiöiksi ja syrjäyttää muiden seurasta kokonaan, ja tämä on minusta todellista julmuutta.

Hevosilla on myös huonoja päiviä, jolloin todella ärhennellään muille. Vaikka tämä huono päivä olisi osunut pomolle, niin hevosilla riittää laumataitoja niin pitkälle, että ainakaan hyvä pomo ei kosta alaisen raivostumista, kun häirintä on mennyt överiksi. Niillä on siis jonkinlainen oikeudenmukaisuuskäsitys, joka sallii palautteen antamisen myös hierarkiassa ylöspäin.

Nimenomaan ystävähevoset nahistelevat välillä. Sinun virheesi on olettaa, että vittuilu vertautuu lopultakin harvinaisiin valtataisteluihin eikä siihen jokapäiväiseen pikkunahisteluun, joka nimenomaan lujittaa suhteita ja auttaa käsittelemään ärtymystä.

Koska ihmisyhteisössä on alettu pitää ihanteena kaiken negatiivisen vuorovaikutuksen karsimista, ollaan täysin hädässä kiusaamisilmiön kanssa. Kun ei osata lajitella myönteistä ja kielteistä nahistelua vaan yritetään kuolettaa kaikki nahina, meillä ei ole edes kieltä, jolla rähinää yritettäisiin hallita ja muokata rakentavampaan suuntaan. Helpompaa on stressaantuneisuuttaan häiriintyneen hevoslauman rauhanpalautus, ja ehkä kouluongelmien pohtimiseenkin tarvittaisiin enemmän etologeja ja vähemmän psykologeja.

[/quote]

On totta että suomessa pitää olla yhtä mieltä ja erilaisia näkemyksiä ei suvaita eikä ole kunnollista keskustelukulttuuria. Mutta mihin sitä vittuilua tarvitaan? eikö sitä voisi opetella keskustelemaan, kertomaan mitä ajattelee asioista, ilman että vittuilee? ja hyväksyä erilaisuus.

[/quote]

Vittuilua tarvitaan ilmaisemaan, että ärtymys on menossa niin pitkälle, että sille pitää tehdä jotain tai ennen pitkää tulee suurempi kärhämä tai välirikko. Tämä on evoluution kehittämä ylipaineventtiili, josta pitäisi olla iloinen eikä murheissaan.

Suomalainen vittuilu on kulttuurisesti korostuneessa asemassa ja vihamieliseksi virittynyttä, koska keskustelukulttuurissa on puutteita, eikä erimielisyyttä osata käsitellä rutiininomaisesti. Kaikenlainen sietäminen ja pitkämielisyys on nostettu niin hyveellisiksi toiminnoiksi, että lopputuloksena on räjähtävää vihaa ja kylmyyttä, joka hajottaa ystävyyssuhteet ja suvut. Aloittajakin keikkuu välirikon partaalla mieluummin kuin kehittää keskustelutaitojaan ottaakseen selvää ystävän mielenmaisemasta.

Tuo haavekuvasi kuitenkin vaatii valtavasti itseluottamusta ja myös luottamusta muihin, ja nämä eivät rakennu kuin riittävän laajassa riittävän myönteisten sosiaalisten suhteiden verkossa, ja siksipä aloittajakaan tuskin sille keskustelun tielle lähtee, vaikka yrittäisimme miten häntä siihen suuntaan innostaa.

Vittuilemme parhaiden ystävieni kanssa toisillemme. Kun luottaa toiseen, se on nopea ja energiaystävällinen tapa auttaa toista tulemaan paremmaksi ihmiseksi, näyttämällä asiat, joita hän ei välttämättä itsessään huomaa tai löydä itsestään tarpeeksi motivaatiota korjata. Mutta tämä vain niistä asioista, joista tietää toisenkin pohjimmiltaan olevan samaa mieltä. Toiselle vittuilu pelkän itsensä buustaamisen vuoksi on kammottavaa.

Sitten jos ei ala mennä muutamalla kerralla jakeluun, siirrytään "oletko huomannut että juot aika monesti liikaa ja päihtyneenä käyttäydyt tosi ikävästi ventovieraita kohtaan" vaiheeseen, josta seuraa kolmen tunnin keskustelut elämänkertatilityksineen.

Mutta ei näiden moniongelmaisten vittupäiden kanssa ole aikaa eikä jaksa yötäpäivää olla pälisemässä vakavia. Ja on se jo jotenkin vähän noloakin joidenkin pienempien asioiden kohdalla.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 01:19"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 00:17"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 23:05"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 21:45"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 21:31"]

Tää vittuilu on sillä lailla hauska juttu, että on ihmisiä jotka oikeasti kuvittelevat sen olevan normaalia toimintaa. Heillä on sellainen käsitys, että kaikki vittuilevat. Se fakta, että useimmilla ihmisillä ei ole mitään halua lytätä toisia, on heille ihan käsittämätön. Että sitä ihminen voiskin elää ilman että jatkuvasti aiheuttaa jotain kähinää ihmisten välille.

[/quote]

Onko sinulle ihan käsittämätöntä, että vittuilun tarkoitus ei välttämättä ole lytätä, vaan lujittaa suhteita? Se on sitä samaa toimintaa laumaa koossapitävää toimintaa, joka laittaa hevoset nyhtämään toisiaan turpakarvoista ja härnäämään toisiaan. Ei se ole sosiaalisuutta, että nökötetään rivissä ja ollaan kaikesta samaa mieltä tai lähdetään rivistä pois. Ei se ole yhteisö vaan satunnainen jono.

Ylimielisyytesi hauskuuttaa sinua, mutta tosiasioiden kustannuksella. Vai olisiko sinusta hauskempaa, että hevoset muodostaisivat jokainen oman lauman parhaan kaverinsa kanssa, ja ensimmäisen riidan tullen molemmat kävelisivät ilman lauman turvaa suden suuhun?

[/quote]

Suunnilleen näin vittuilua normikäytöksenä pitävä ihminen varmaan ajattelee! :D 

BTW aloitat viestisi aika ylimielisesti sanoilla "onko sinulle ihan käsittämätöntä, että" . Toisen kappaleesi sitten aloitat sillä, että syytät lainaamaasi kirjoittajaa ylimieliseksi. Toi on varmaan sitä vittuilua? Jännä kyllä, että en näe lainaamassasi tekstissä rahtustakaan ylimielisyyttä. :)

Vittuilu on kyllä mielestäni samalla tavalla suhteita lujittavaa kuin perheväkivaltaakin - siis ei ole. Eivät ne hevosetkin härnää toisiaan, enkä nyt muistakaan viittaamistasi "tosiasioista" ole erityisen vakuuttunut.

Hevoset muuten muodostavat muutamassa päivässä lauman hierarkioineen, ja sen jälkeen lauma elää hyvin rauhanomaisesti (ja vittuilematta). Uutta matsia otetaan vain silloin, kun laumaan tulee uusi jäsen tai joku lauman jäsenistä haastaa vaikkapa vanhennuttuaan heikommaksi tulleen yksilön. Hevosellakin on laumassa oma paras kaverinsa, jonka kanssa toista vastavuoroisesti mm. rapsutetaan sieltä, mihin itse ei yllä. Ihan oikeassa luonnonvaraisessa hevoslaumassa vittuilemaan alkavat nuoret oripojat häädetään laumasta ja sen tuomasta turvasta. Näin kai se menisi luontaisesti ihmiselläkin, mutta kun meidät on useimmiten nykyhevosten tavoin tuomittu elämään työpaikalla samassa haassa vittuilijoiden kanssa.  :D

[/quote]

Et nähnyt ylimielisyyttä, koska sillä puolustettiin omaa kantaasi. Kirjoittaja yritti nauraa kuoliaaksi ihmiselämässä hyvin suurta osaa näyttelevän ilmiön, ja sitä kautta myös pitää isoa osaa ihmisistä naurettavina ja tyhminä, temperamentin perusteella. Eikö se ole ylimielistä ja itse asiassa rajua arvovaltataistelua?

Tietosi hevoslaumasta ovat teoreettissävyisiä. Ei sitä vittuilevaa oripoikaakaan ajeta laumasta heti, vaan vasta sitten kun hormonitaso ylittää mielekkään kasvatustyön tehon. Ensin sille opetetaan käytöstapoja niin kauan kuin opilla on mitään toivoa mennä perille, ja tarpeen mukaan opetetaan sitten rajumminkin.

Onpa tullut vastaan sellainenkin kuvaus, jossa johtava tamma kaataa oripojan, ja lopun päivää hyvittelee tätä. Pärjätäkseen maailmassa orivarsakin tarvitsee sosiaalisia taitoja, kotikasvatus saadaan varsana ja jatkokoulutus orilaumassa ja lopullinen testi tulee sitten oman lauman hankkimisessa ja säilyttämisessä. Ihmismaailmassa sen sijaan on nykyisin tapana kasvattaa osa lapsista hylkiöiksi ja syrjäyttää muiden seurasta kokonaan, ja tämä on minusta todellista julmuutta.

Hevosilla on myös huonoja päiviä, jolloin todella ärhennellään muille. Vaikka tämä huono päivä olisi osunut pomolle, niin hevosilla riittää laumataitoja niin pitkälle, että ainakaan hyvä pomo ei kosta alaisen raivostumista, kun häirintä on mennyt överiksi. Niillä on siis jonkinlainen oikeudenmukaisuuskäsitys, joka sallii palautteen antamisen myös hierarkiassa ylöspäin.

Nimenomaan ystävähevoset nahistelevat välillä. Sinun virheesi on olettaa, että vittuilu vertautuu lopultakin harvinaisiin valtataisteluihin eikä siihen jokapäiväiseen pikkunahisteluun, joka nimenomaan lujittaa suhteita ja auttaa käsittelemään ärtymystä.

Koska ihmisyhteisössä on alettu pitää ihanteena kaiken negatiivisen vuorovaikutuksen karsimista, ollaan täysin hädässä kiusaamisilmiön kanssa. Kun ei osata lajitella myönteistä ja kielteistä nahistelua vaan yritetään kuolettaa kaikki nahina, meillä ei ole edes kieltä, jolla rähinää yritettäisiin hallita ja muokata rakentavampaan suuntaan. Helpompaa on stressaantuneisuuttaan häiriintyneen hevoslauman rauhanpalautus, ja ehkä kouluongelmien pohtimiseenkin tarvittaisiin enemmän etologeja ja vähemmän psykologeja.

[/quote]

No sori, mut tässä ei nyt ole mitään päätä tai häntää. En kyllä mitenkään ymmärrä, kuka yritti nauraa kuoliaaksi? Ilmiön, joka näyttelee ihmiselämässä hyvin suurta osaa? Siis onko vittuilu susta jonkinlainen ilmiö, siis niinkuin vuorovesi tai jonkinlainen fenomenlogisesti lähestyttävä ilmiö? Vittuilijat jotenkin yritetään nauraa kuoliaaksi, ja tällä pönkitetään jonkun kantaa - öö mistä? Onko vittuileminen sun mielestä jonkinlainen temperamenttipiirre? 

Jätän siis hyvin monta eriävää mielipidettä. Vittuilu ei mielestäni ole ilmiö (selfiet ja smoothiemuoti ovat), eikä se näyttele terveen ihmisen elämässä ja ajatusmaailmassa suurtakaan osaa. Vittuileminen ei todellakaan ole mikään temperamenttipiirre, eikä edes sen toteaminen ole ylimielistä. "Raju arvovaltataistelu" on mielestäni tässä yhteydessä vieläkin absurdimpi ajatus kuin ylimielisyys. Sen mainitseminen on kuitenkin mielestäni hyvin mielenkiintoinen pilkahdus vittuilijan mielenmaisemasta. Arvovaltataistelu on toinen sellainen asia (mainitun ylimielisyyden lisäksi), jolle harvoin suon ajatustakaan. En pysty edes muistamaan tilannetta, jossa kokisin olleeni arvovaltataistelussa. :)  Minulla on kyllä yksi vittuileva ja niskuroiva alainen työssä (muut on ihan kivoja), ja nyt jäin miettimään, kokeeko hän olevansa jatkuvasti kanssani rajussa arvovaltataistelussa... Vallan mahdollista. Olen aina ajatellut häntä kuitenkin niskuroivana ja vittuilevana alaisena, sanalla sanoen vaikeana ihmisenä.

Hevosilla ei ole varsoihinsa kohdistuvaa työtä, kasvatusta tai mielekästä toimintaa, ei edes suunnitelmallista pitkäjänteistä toimintaa - saati mielekästä kasvatustyötä. orivarsan sosiaaliset taidot, kotikasvatus ja jatkokoulutus kyllä herättävät hieman hilpeyttä minussa. :) Et varmaan ihan tosissasi tätä osaa kirjoittanutkaan, hevosten laumataitoja, oikeudenmukaisuuskäsitystä ja hyvää pomoa, vai mitä?

En tiedä, mistä olet saanut päähäsi, että ihmisyhteisössä on alettu pitää ihanteena kaiken nehgatiivisen vuorovaikutuksen karsimista. En myöskään ymmärrä, miten tästä voidaan johtaa se, että "kiusaamisilmiön" kanssa ollaan "täysin hädässä". Mihin perustat sen, että on olemassa hyvää ja pahaa nahistelua ? Miten se johtaa siihen, että meillä ei ole edes kieltä asioille? Eihän näissä jutuissa ole mitään logiikkaa, ja analogiat ontuvat kuin hevosen kasvatustaidot eriparikengissä.

Vittuilu siis lujittaa suhteita ja auttaa käsittelemään ärtymystä? Kun vittuileva alaisena sanoo kampaajalla käyneelle, että entinen tukkasi oli parempi, tämä jotenkin lujittaa heidän välistä ihmissuhdettaan? Kun hän sanoo, ettei ole ihmekään että raskaudessasi on vaikeaa, kun noin vanhana lisäännyt, kyseessä on jonkinlainen lahja, joka opettaa käsittelemään ärtymystä? 

[/quote]

Vittuilu nimenomaan on fenomenologisesti lähestyttävä, vuoroveteen verrattavissa oleva ilmiö, jonka paheksuminen on turhaa ja vahingoksi. Yksittäisiä vittuilutapahtumia sensijaan kuuluukin arvioida ja toppuutella ylilyöntejä. Tämä voidaan tehdä rakentavasti tai tuhoavasti.

Vittuileminen ei ole temperamenttipiirre, mutta yhteiskunnassa, joka paheksuu vittuilemista, sitä harrastavat peittelemättömästi vain aggressiivisimmat ja normeihin taipumattomimmat yksilöt tai ryhmät (paitsi sitten provosoituneina sitä harrastavat ihan kaikki).

Moralisoiva hienoustaistelu on jatkuva hiljainen sota, jota ihmisyhteisössä käydään. Sen kautta eri ryhmät yrittävät sanella, mitä pitää ajatella jotta olisi cool, miltä pitää näyttää, miten käyttäytyä, miten ajatella, miten tuntea. Keskustelupalstoilla käy ilmi, että hienotunteisuuteen, herkkyyteen ja hyviin tapoihin vetoava minimalistista käytöstä vaativa painostus on kaikkein rajuinta laadultaan. Tummentamani tekstin kirjoittaja harjoitti tätä propagandaa hyvin tiiviissä muodossa. Tekstianalyysi seuraa tarvittaessa.

Kasvatuksen, työn ja mielekkään toiminnan käsitteiden määrittely hevosen ulottumattomiin on tarpeetonta. Niiden ei tarvitse olla tietoista toimintaa. Kehittynyt nisäkäslaji, joka tosiasiallisesti ei kasvattaisi jälkeläisiään mitenkään tai tekisi työtä ja toimisi mielekkäästi, olisi entinen laji. Olin jotenkin siinä käsityksessä, ettei näistä antropomorfismitaisteluja enää tarvitsisi käydä, koska ne ovat jo vanhentunutta tiedettä. Ja jos haluamasi käsitteet määritellään läpitietoisiksi, tehdään vääryyttä ihmiskäytäntöjen todellisuudelle, ja yritetään systemaattisesti kiistää eläimellisyytemme.

Siinä yleistin liikaa, että ihmisyhteisöt järjestään pyrkisivät kitkemään negatiivisen vuorovaikutuksen, koska moni kulttuuri edelleen ylläpitää rituaaleja sen säätelyyn ja antaa sille oman roolinsa ja arvonsa. Länsimainen moraali- ja yhteiskuntakäsitys on kuitenkin lähtenyt suosimaan ehdottoman vapauden ideaalia, joka viime kädessä ajaa täydellistä rauhaan jättämistä ja rajattomiin vetäytyvää kiltteyttä.

Kiusaamisilmiön kanssa ollaan täysin hädässä, koska meillä ei ole demonisoimattomia selitysmalleja tai toimivia keinoja sen hillitsemiseen, ja ihmiset kasvattavat lapsiaan kouluun joutumisen pelkoon. Lapsille syötetään ihmisoikeuksien julistusta ja täydellisen koskemattomuuden ideaalia, joka saattaa heidät täysin kuutamolle, kun niitä oikeuksia ei kuitenkaan edes yritetä taata.

Hyvän ja pahan nahistelun eron määrittelen toistaiseksi lähinnä niin, että hyvä johtaa lisääntyvään itsetuntemukseen ja luottamukseen, paha on jostain syystä kieroutunutta vuorovaikutusta, joka kääntyy sadismiin, jos sitä ei kyetä korjaamaan. Ei siinä sen kummempaa, eikä jokaista vuorovaikutustilannetta pysty luokittemaan eikä tarvitsekaan, kunhan saataisiin ihmiset miettimään asioita vähemmän ahdistuneesti. Kun teoria on hakoteillä, se näkyy myös kielellisenä keinottomuutena kuvata todellisuutta tai edes havaita sitä.

Vittuileva alaisesi taas on nimenomaan esimerkki yhteisön kasvattamatta jättämästä yksilöstä, jolle ei ole laitettu rajoja eikä häntä ole osattu ohjata. Saattaahan hän myös olla asperger-tyyppinen lausuntoautomaatti, joka ei kykene ymmärtämään kaikkia inhimillisen käytöksen kiemuroita, mutta asiallisessa vuorovaikutuksessa sellaisellekin olisi kai osattu opettaa jopa myönteisesti, että kaikkia ajatuksiaan ei sovi laukoa ääneen. On yritetty kasvattaa paheksumalla ja ottamalla etäisyyttä, mutta nämä keinot saavat hankalikon vain pahenemaan, koska ihminen elää vuorovaikutuksesta ja alkaa oirehtia, kun se evätään.

Sulle on helppo vittuilla koska jätät teoillas varaa siihen? Esim valitat kun joku tekee jotain tyhmää ja sitten teet itse niin , toisinsanoen jätät varaa ansaitulle vittuilulle. Sanana vois käyttää jotain muutakin esim kuittailu jos vaikkat olet uhonnut jotain ja sitten epäonnistunut :D

Väärä lähtökohta miettiä miksi juuri sinulle olisi oikein vittuilla , ei kukaan ansaitse mitään turhaa ikävää

Mä vittuilen herkästi hieman kilteille, ujoille, epäitsevarmoille ja varovaisille tyypeille. Tollanen liika kiltteys alkaa jossain vaiheessa vituttaa ja tekee mieli vähän kouluttaa, että ryhdistäydy!

Kuulostaa ihan hirveeltä ja oon alkanu kiinnittää käytökseeni huomiota, etten tekis tätä. Oon myös kyselly läheisiltä oonko liian kärkäs ja loukkaanko ihmisiä, mutten kuulemma ole ollut liian paha..

En kyllä vittuile muille kuin vertaisilleni. Tarvii siis olla vastusta! Siis fiksua sellasta.

Minä. Pitkän työkokemuksen kun on pakertanut ns. vaikeiden ihmisryhmien kanssa niin mä jaksan hyvin pitkälle kuunnella ja vaan hymyillä hämmentyneenä. Jos oikeasti suutun niin olen saatanasta seuraava. Harvoin kuitenkaan oikeasti kukaan saa minua suuttumaan, en vain välitä.

Mulle on helppo vittuilla.. Olen hiljainen, kiltti ja omissa oloissa viihtyvä ihminen ja sekös nähtävästi muita ärsyttääkin.

Useimmiten en jaksa reagoida vittuiluun (tämä ei tarkoita sitä, ettenkö vittuilisi takaisin) olen mielummin hiljaa.

Joskus kun näpäytän takaisin samalla mitalla, vittuilun alottanut henkilön suuttuu, mukavaa eikö?

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 05:06"]

Mulle on helppo vittuilla.. Olen hiljainen, kiltti ja omissa oloissa viihtyvä ihminen ja sekös nähtävästi muita ärsyttääkin.

Useimmiten en jaksa reagoida vittuiluun (tämä ei tarkoita sitä, ettenkö vittuilisi takaisin) olen mielummin hiljaa.

Joskus kun näpäytän takaisin samalla mitalla, vittuilun alottanut henkilön suuttuu, mukavaa eikö?

[/quote]

Niinhän gordon ramseykin suuttuu jos hänelle vittuilee. Se on vain niiden yksityisoikeus, jolla on mahdollisuus, joka on jo hierarkiassa ylempänä ja kaikkihan me tiedämme miten nämä hierarkiat on järjestetty, nuoret ja naiset ovat alimpana, ne joita pyydetään piikomaan ilmaiseksi jne ja gordon ramseyt ovat ylimpänä (no rahaa ja on mies).

Se joka ajaa tuota vittuilun pyhää sanomaa, toisaalta ymmärrän, mitä hän ajaa takaa, toisaalta en. Koska käytännössä siis vittuilua harrastavat ne jotka ovat jo niskan päällä ja eniten vittuillaan niille kenelle voidaan eli puretaan vain omaa pahaa oloa niille hiljaisille ja kilteille tytöille, joilla on ollut kova koti ja koulukuri, koulussa ja päiväkodeissa sukupuolia ei kohdella tasavertaisesti.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 21:50"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 21:36"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 21:29"]

Minkälainen on ihminen, joka kokee tarvetta vittuilla toisille?

[/quote]

Voi olla esimerkiksi kontaktihakuinen. Joihinkin ihmisiin ei saa mitään otetta ilman. Valitettavasti ei sitten tietysti tuon jälkeen senkään vertaa. Mutta tuollainen ponteva ihminen ehkä laskee, että yrittänyttä ei laiteta, ja tuota ilman ei sitten synny yhtään mitään. Ja se on se ankein vaihtoehto.

[/quote]

Noin minäkin olen asian ajatellut. Kaikki tuntemani vittuilijat ovat jostain syystä sellaisia, että ovat aikuisiälläkin pyörineet melko lähellä sitä lapsuuskotiaan ja kaveripiiri on ollut sama päiväkodista lähtien, ja olen ajatellut että noilla reppanoilla vaan ei ole hirveästi virikettä elämässä. He etsivät sitä stimulaatiota sitten muiden ihmisten reaktioista. Otetaan tällainen vittuilija ja pistetään se yksin suurkaupunkiin, niin yhtäkkiä sillä ei olekaan tarvetta vittuilla kenellekään, kun oma sosiaalinen elämä pitääkin itse ansaita ihan aidoilla sosiaalisilla taidoilla. :P

[/quote]

Ja tämä joukkio jollain tapaa kuvittelee olevansa hierarkiassa ylempänä suhteidensa takia.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 21:29"]

Minkälainen on ihminen, joka kokee tarvetta vittuilla toisille?

[/quote]

Tämä kysymys heräsi minussakin, kun luin otsikon. Hyväntahtoinen läpän heitto kavereiden kesken on eri asia, mutta sitä, että ilkeyttään toiselle vittuillaan, en ymmärrä ollenkaan. Silloin on kyllä tosiaan vika ihan vittuilijassa itsessään.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 04:39"]

Mä vittuilen herkästi hieman kilteille, ujoille, epäitsevarmoille ja varovaisille tyypeille. Tollanen liika kiltteys alkaa jossain vaiheessa vituttaa ja tekee mieli vähän kouluttaa, että ryhdistäydy!

Kuulostaa ihan hirveeltä ja oon alkanu kiinnittää käytökseeni huomiota, etten tekis tätä. Oon myös kyselly läheisiltä oonko liian kärkäs ja loukkaanko ihmisiä, mutten kuulemma ole ollut liian paha..

[/quote]

Et sä oo paha, vaan ihan tyypillinen pelkuri, joka uskaltaa vttuilla vain niille, jotka kokee mukamas itseään heikommiksi. Pelkuria ärsyttää nähdä peilinä edessään pelokkaan ihmisen, joten pitäähän sille sitten vittuilla. Itseäsi sä siinä vain mollaat, vaikka kuvittelet olevasi niiiiin pahis - mut usein nää tällaiset nilkit eivät koskaan sitä tule tajuamaan, heh.

Vittuilen kaikille ihmisille. Harva osaa/ymmärtää vittuilla takaisin. Parhaat vittuilijat saa menettämään hermot. Piilovittuilu on taitolaji. Koulukiusaajat on kaikista helpoin suututtaa.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 10:10"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 04:39"]

Mä vittuilen herkästi hieman kilteille, ujoille, epäitsevarmoille ja varovaisille tyypeille. Tollanen liika kiltteys alkaa jossain vaiheessa vituttaa ja tekee mieli vähän kouluttaa, että ryhdistäydy!

Kuulostaa ihan hirveeltä ja oon alkanu kiinnittää käytökseeni huomiota, etten tekis tätä. Oon myös kyselly läheisiltä oonko liian kärkäs ja loukkaanko ihmisiä, mutten kuulemma ole ollut liian paha..

[/quote]

Et sä oo paha, vaan ihan tyypillinen pelkuri, joka uskaltaa vttuilla vain niille, jotka kokee mukamas itseään heikommiksi. Pelkuria ärsyttää nähdä peilinä edessään pelokkaan ihmisen, joten pitäähän sille sitten vittuilla. Itseäsi sä siinä vain mollaat, vaikka kuvittelet olevasi niiiiin pahis - mut usein nää tällaiset nilkit eivät koskaan sitä tule tajuamaan, heh.

[/quote]

Niin ja kun useimmiten se pelkuriksi luultu hiljainen ja kiltti ei ole pelkuri, on vain luullut, että ihmiset ovat toisilleen ystävällisiä koska niin on mukavaa. Ei ole oppinut vittuilun kulttuuria kotona.

Pelkuri on se öykkäri.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 10:14"]

Vittuilen kaikille ihmisille. Harva osaa/ymmärtää vittuilla takaisin. Parhaat vittuilijat saa menettämään hermot. Piilovittuilu on taitolaji. Koulukiusaajat on kaikista helpoin suututtaa.

[/quote]

Tee  palvelus ja mene yläkouluihin vittuilemaan oikeille kusipäille, joille suurin osa opettajistakin nöyristelee ja odottaa vain, että ne saadaan ulos ovista toisten harmiksi.

tai jääkiekkojoukkueille tai muille palvotuille ja hemmotelluille ja itsekkäille kurittomille miespuolisille. epäilen kuitenkin että vittuilusi loppupeleissä rajoittuu tiettyihin.

Yhdelle ihmiselle joka tietää kaikesta kaiken (=ei mistään mitään,kunhan ympäripyöreästi pälpättää) ja on kaikessa paras.

Jos vaikka seurue juttelee "Liisan" uudesta paidasta niin tämä yksi alkaa esittelemään omaa paitaansa/kertoo että Liisan paita on halpatyövoimalla tuotettu/turhan kallis egon pönkityksen takia ostettu tai jotain muuta. 

Hän aiheuttaa ärsytystä kaikissa. Mutta ei osaa perustella vahvoja kantojaan mitenkään. Kunhan koittaa päteä.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 10:19"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 10:14"]

Vittuilen kaikille ihmisille. Harva osaa/ymmärtää vittuilla takaisin. Parhaat vittuilijat saa menettämään hermot. Piilovittuilu on taitolaji. Koulukiusaajat on kaikista helpoin suututtaa.

[/quote]

Tee  palvelus ja mene yläkouluihin vittuilemaan oikeille kusipäille, joille suurin osa opettajistakin nöyristelee ja odottaa vain, että ne saadaan ulos ovista toisten harmiksi.

tai jääkiekkojoukkueille tai muille palvotuille ja hemmotelluille ja itsekkäille kurittomille miespuolisille. epäilen kuitenkin että vittuilusi loppupeleissä rajoittuu tiettyihin.

[/quote]

Se pitää olla ihminen joka ansaitsee sen. Ei suunnitelmallista. Vittuilu onnistuu silloin jos ottaa itseensä.

Minä vittuilen sellaisille jotka itsekkin käyttävät tätä ironista ja ilkeää huumoria. Jos joku on niin tyhmä etten vaan kestä sen juttuja voi lipsahtaa joku vittuilu, mutta yleensä otan huomioon ihmisten tunteet ja arvostan kaikkia. Sun kaveri ei kai arvosta sua ihmisenä, olet typerä tai käytät itsekkin tälläistä vittuilu kommunikointia?