Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksi äiti perhekerhossa ei puhu ikinä muusta kuin lapsista.
11.06.2014 |
Alkaa jo vähän ärsyttää yksi mamma, johon alunperin "tutustuin" perhekerhossa. Siis oikeastihan en kyseistä henkilöä tunne, koska en tiedä hänestä muuta kuin nimen ja iän, vaikka olemme tavanneet säännöllisesti lapsiriennoissa jo monen vuoden ajan. Hänellä on 4 lasta ja itselläni kaksi, jotka ovat samanikäisiä kuin tämän mamman kaksi vanhinta, eli samoja perhekerhon penkkejä on tullut kulutettua. Lisäksi hän asuu kahden kaverini kanssa samassa pihapiirissä ja on siksi tullut vastaan myös näiden kavereiden luona leikkitreffeillä ja muilla kutsuilla. Jo noin puolen vuoden kanssakäymisen jälkeen tajusin, että kyseinen ihminen ei koskaan puhu mistään muusta kuin lapsista. Asia tuli puheeksi edellämainittujen kavereideni kanssa kun se kavereistani, jonka lapsi on lapsistapuhujan lapsen bestis, oli järjestämässä naapuruston äitien saunailtaa. Mietimme, mistä hemmottelusta tai ruuista kukin äiti tykkää ja muista osasimme sanoa, mutta tästä yhdestä kenelläkään ei ole mitään henkilökohtaista tietoa. Siellä saunaillassa sitten päätin kiinnittää huomiota naisen puheisiin. Hän on erittäin puhelias, ja koko ajan tulee tekstiä miten heidän Jessiina 2v5kk sanoo juustoa uhuttoksi ja miten Jofelialle oli ilmestynyt mystisesti yön aikana itikanpuremia. Mutta ei ikinä mitään hänestä itsestään. Harvoin jotain miehestään, jota kukaan ei koskaan näe koska mies on ilmeisesti työhullu. Mamma ei käy koskaan missään ilman lapsia ja hänellä ei taida olla harrastuksia tai ystäviä. Hienosti hän vaikuttaa lasten kanssa silti jaksavan olosuhteet huomioonottaen, mutta alkaa jo haitata kun muuten noissa äitiporukoissa puidaan esim. joidenkin avioeroja ja tämä yksi napottaa hiekkiksen laidalla ja kuuntelee kyllä mitä puhutaan, mutta heti jonkun vaiettua alkaa kertoa, suorastaan kailottaa, miten Omppuliidalle tuli vaippaihottumaa pamppersseista mutta ei liberoista tai muuta ei asiaan liittyvää. Ehkä hänen sosiaaliset taitonsa ovat heikot tai ei vaan halua jakaa asioitaan, mutta tuntuu ettei hänellä edes ole mitään jaettavaa. Paitsi ne lasten asiat, niistä jauhaa kyllä varsin avoimesti. Raskauksien aikana on puhunut myös voinnistaan ja tuntemuksistaan, mutta nykyään siis enää ainoastaan lapsista. Niin ja jos synnytyksistä puhutaan, hänellä on lukuisia verta ja suolenpätkiä tihkuvia tarinoita omistaan. Olen joskus yrittänyt kysellä häneltä esim. ammattia ja niin ovat muutkin hänen kanssaan tekemisissä olevat. Hän on vastannut opintojensa jääneen kesken, mutta edes alaa ei kertonut vaan alkoi puhua muusta kun joku kysyi. Mua häiritsee se että hän on aina läsnä mutta kukaan ei tunne häntä.
Kommentit (60)
Nyt olisi sitten aika kertoa, millä muulla tavalla tuo ihminen on aivan hirveä,kun tämä ei vielä saanut haukkumista aikaan. Se kaavahan näisä toisten haukkumisissa tällä aloittajalla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yh:na huomasin ettei minulla ole omaa elämää. Mitä itsestäni puhuisin. kävin kaupassa, tein ruokaa vein lapsen harrastukseen? Lapsella on elämä josta puhua. Ei voi mitään, käytännössä se vaan menee näin vaikka kuinka ajattelisin vähän elää itsekin. Anonyymisti voin tunnustaa ettei minulla ole elämää. Puolitutuille puhun lapsen elämästä ihan jotain puhuakseni. Ehkä se rouva on samanlaisessa tilanteessa.
Nr 40, en tosiaan tiedä, jos joku harrasti samoja juttuja kuin minä. En kertonut muille omista kulttuuriharrastuksistani ( en sormi pystyssä tai ilman), koska en halunnut snobin leimaa. Harrastuksia päättelin mm. siitä, etten nähnyt muiden kotona muuta lukemista kuin aikakauslehtiä.
Tämä on lystikäs palsta. Kirjoittaa niin tai näin, aina saa kuraa niskaansa.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 09:10"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 08:51"]
Olin kotiäitinä kymmenen vuotta. Tuona aikana minulla oli paljon äitikavereita, joiden kanssa tapasimme useita kertoja viikossa. Lähes kaikki heistä olivat sellaisia ihmisiä, joihin tutustuin vain ja ainoastaan senhetkisen elämäntilanteen takia.
Meitä yhdistivät lapset ja sama asuinpaikka. En puhunut kovin paljon omista ajatuksistani tai parisuhteestani. Nuo toiset äidit olivat kavereita, eivät ystäviä. Minulla oli erilaiset kiinnostuksenkohteet kuin heillä. Harrastan kaunokirjallisuutta, eurooppalaisia laatuleffoja ja kunnallispolitiikkaa. Eipä nuo jutut muita kiinnostaneet.
Kotiäitivuodet olivat antoisia ja olen kiitollinen noista naisista, joiden kanssa jaoin lasten lapsuusvuosia. Nyt lapset ovat jo isoja ja minä mielenkiintoisessa työssä. En ole vuosiin ollut yhteydessä noiden naisten kanssa. Meillä ei ole enää mitään yhteistä.
Ihmiset ovat erilaisia. Toiset haluavat avautua kaikesta, toiset puolestaan enemmänkin kiusaantuvat jo muiden avautumisia kuunnellessaan.
[/quote]
Mistä sinä tiedät, harrastiko joku "eurooppalaisia laatuleffoja" :)
Anteeksi, hiukan nauratti tämä korostus, kaunokirjallisuus jne..
Itse kammosin tällaisia äitejä eniten, jotka tankkasi kuin ulkoaopittuna pikkusormi pystyssä, että "harrastan etelä-eurooppalaisia laatuleffoja ja laadukasta kaunokirjallisuutta, mutta sehän ei varmaan ketään muuta kiinnosta". No ei tullut todellakaan mieleen alkaa tällaisen ihmisen kanssa kirjoista puhumaan. Yleensä tällaiset tyypit olivat lukeneet sen pakollisen Anna Kareninan ja katsoneet yhden värien trilogiajaksoista.
Mielellään pidin omat juttuni aivan ominani ja mieluummin leikin vaikka tyhmää, kun aloin kaakottavien kanojen kanssa kilpailemaan harrastusteni hienommuudesta. Monet huvit sain, kun mammat teennäisesti yritti selittää, kenellä on kultturellimmat harrastukset ja korostaa, kuinka minun elämässä lapset eivät ainakaan ole tärkeintä ja en puhu lapsenkakasta vaan tässä yritän vääntää nyt itseäni esille ja muita ylemmäs, kun ihan on tostojevskiä luettu joskus :D
[/quote]Ai miten ihanan alentuvaa, miten sä tuon tulkitsit tuosta alkuperäisestä viestistä. Siinähän nimeomaan kirjoittaja kertoo, että ei puhuhut omista asioistaan muille. Hyvin pienistä vihjeistä voi keskustelukumppanista päätellä, mistä tämä on kiinnostunut. Ei tarvitse alkaa luettelemaan mitään lukulistoja ja brassailemaan, pienillä suuntaavilla kysymyksillä voi selvittää kannattaako juttua jostain aiheesta jatkaa. Esimerkiksi tuolla kirjastokysymyksellä.Jos toinen ei ole ikinä käynyt kirjastossa ja uusi kaupungin kirjasto ei kiinnosta tippaakaan, ei ehkä kannata jatkaa siitä juttelua.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 09:48"]
Yh:na huomasin ettei minulla ole omaa elämää. Mitä itsestäni puhuisin. kävin kaupassa, tein ruokaa vein lapsen harrastukseen? Lapsella on elämä josta puhua. Ei voi mitään, käytännössä se vaan menee näin vaikka kuinka ajattelisin vähän elää itsekin. Anonyymisti voin tunnustaa ettei minulla ole elämää. Puolitutuille puhun lapsen elämästä ihan jotain puhuakseni. Ehkä se rouva on samanlaisessa tilanteessa.
[/quote]
Voi sinua, olet kuitenkin hauska ja huumorintajuinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kulkee "äitipiireissä", eikä siis äideillä ole muuta yhteistä, kuin että heillä on lapsia ja ovat äitejä, niin eikö ole aika luonnollinen puheenaihe, nuo lapset? Ehkä jos se sama äiti kulkisi vaikka harrastamassa jousiammuntaa, hän niissä piireissä puhuisi vain jousiammunnasta?
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 10:03"]
Jos kulkee "äitipiireissä", eikä siis äideillä ole muuta yhteistä, kuin että heillä on lapsia ja ovat äitejä, niin eikö ole aika luonnollinen puheenaihe, nuo lapset? Ehkä jos se sama äiti kulkisi vaikka harrastamassa jousiammuntaa, hän niissä piireissä puhuisi vain jousiammunnasta?
[/quote]
Niin, samaa mietin. Itse olen harrastanut kaikenlaista, ja aina niissä harrastuspiireissä puhutaan pääosin siitä harrastuksesta. Ehkä siellä olen tottunut niin siihen, että ne puheenaiheet pyörii pitkäli esimerkiksi koiran/tokon tai luontoasioiden ja retkeilyn ympärillä, että oli vain luonnollista että äitinä kerhoissa käviessäni kaikki puhuivat pääosin lapsista. Ne lapsethan olivat syy, miksi kerhoihin mentiin. Ja kun on tottunut, että harrastuspiireissä on monenlaista porukkaa, ei ole sillä lailla tarvetta alkaa tekemään äitipiireistäkään omaa jengiä, jossa saisi olla vain ihmisiä joista minä tykkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin kävin vauvan kanssa perhekerhossa. En tuntenut ketään muuta sieltä monilapsisten katraiden äitiryhmästä, koska en ole täältäpäin vaan muuttanut työn perässä. Aika hitaasti pääsin sisään juttuun, ja ainahan se tietysti lähti siitä, että kuka näistä on sinun lapsesi, minkä niminen jne. Lapsistaan kaikki jaksavat kertoa.
Sitten kerran kysyin yhdeltä kivamman tuntuiselta äidiltä, mikä hänen ammattinsa on. Hän oli valitettavasti työtön (kuten niin moni täälläpäin), ja hän kysyi minulta samaa. Muut mammat toppasivat puheensa kuin seinään, ja he kääntyivät kuuntelemaan. Tuntui ihan siltä, että olivat keskenään pohtineet asiaa. Minä sanoin, että olen opettajana naapurikaupungissa. Hetken oli hiljaista. Sen jälkeen ei ole kukaan puhunut minulle oikein mitään. En taida kesän jälkeen enää mennä koko perhekerhoon. Olisi ehkä pitänyt sanoa vaikka sairaanhoitaja tai tilintarkastaja tms.
Niin, perhekerhoissa usein puhutaan lapsista ja perhe-elämästä...
Joidenkin äitien kanssa tulee juttuun paremmin kuin toisten ja silloin tulee puhuttua vähän muustakin. Erilaiset ihmissuhteet ovat elämän rikkaus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 09:49"]
Nr 40, en tosiaan tiedä, jos joku harrasti samoja juttuja kuin minä. En kertonut muille omista kulttuuriharrastuksistani ( en sormi pystyssä tai ilman), koska en halunnut snobin leimaa. Harrastuksia päättelin mm. siitä, etten nähnyt muiden kotona muuta lukemista kuin aikakauslehtiä.
Tämä on lystikäs palsta. Kirjoittaa niin tai näin, aina saa kuraa niskaansa.
[/quote]
Voi miten ihana analyysi :D
Äitituttusi eivät harrasta kaunokirjallisuutta, kun et nähnyt heillä muuta, kuin lehtiä ja eivät varmaan sitten niitä eurooppalaisia laatuelokuviakaan :D
Olisipa hauska nähdä ajatukset, jos tulisit meille kylään. Mun olkkarissa näkyy tällä hetkellä perussoffa, telkkari, tyynyjä, taulu seinällä, verhot ikkunoissa. Keittiössä ruokapöytä, tuolit, keittiönkaapit, matto lattialla.
Teepä tästä päätelmä mun harrastuksista ja intohimoista :D
Ai hitsi, mulla on pelilehti pöydällä, vaikka en edes pelaa. Tästä nyt syväanalyysi.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 10:14"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 10:03"]
Jos kulkee "äitipiireissä", eikä siis äideillä ole muuta yhteistä, kuin että heillä on lapsia ja ovat äitejä, niin eikö ole aika luonnollinen puheenaihe, nuo lapset? Ehkä jos se sama äiti kulkisi vaikka harrastamassa jousiammuntaa, hän niissä piireissä puhuisi vain jousiammunnasta?
[/quote]
Niin, samaa mietin. Itse olen harrastanut kaikenlaista, ja aina niissä harrastuspiireissä puhutaan pääosin siitä harrastuksesta. Ehkä siellä olen tottunut niin siihen, että ne puheenaiheet pyörii pitkäli esimerkiksi koiran/tokon tai luontoasioiden ja retkeilyn ympärillä, että oli vain luonnollista että äitinä kerhoissa käviessäni kaikki puhuivat pääosin lapsista. Ne lapsethan olivat syy, miksi kerhoihin mentiin. Ja kun on tottunut, että harrastuspiireissä on monenlaista porukkaa, ei ole sillä lailla tarvetta alkaa tekemään äitipiireistäkään omaa jengiä, jossa saisi olla vain ihmisiä joista minä tykkään.
[/quote]
Juuri näin. Ei ole tullut mieleenkään puhua harrastuksista yms. äitikerhoissa. Mitä ne sinne kuuluu. Enkä ole kyllä jaksanut miettiä, että kun tuo äiti puhuu vain lapsista, niin en viitsi olla snobi ja kertoa, että olen kuule lukenut ihan kaksi kirjaa ja harrastan siis kaunokirjallisuutta :D
Minusta ihan oikeasti tavalliset mammat oli parhaita. Sinne meni vain käymään, kuten puistoihin ja ei jaksanut pahemmin keskustella syvällisiä outojen ihmisten kanssa. Pahimpia olivat juuri ne mammat, jotka istui naama norsunvitulla ja luuli olevansa kultturellempeja ja varoivat olevansa snobeja, kun luulivat olevansa niin parempia, kuin muut. Heitä oli toisaalta huvittavaa seurata.
Mammakerhot oli vain pieni aika elämässä ja en kyllä jaksanut panostaa niihin kovin paljoa. En ole kyllä tekemissäkään niiden ihmisten kanssa enää. Naisia vauhtui niissä sitä mukaa, kun joku jäi äitiyslomalle ja joku lähti töihin. Näitä naama norsunvitulla tuli aina säännöllisesti sinne istumaan ja huokailemaan, kun he ovat vähän syvällisempiä aivan varmaan, mutta harmi, kun kukaan ei huomaa sitä.
Ja sitten he ihmetelevät, kun kukaan ei jaksanut heidän kanssaan jutella :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset tulee paremmin ihmisten kanssa toimeen, kuin toiset. Ei kai siinä sen ihmeempää. Toiset ovat sosiaalisempia ja osaavat tilanteissa mennä matkassa. Toiset jumittavat ja kiukuttelevat, kun kaikki ei mene heidän pillin mukaan. Jotkut vain ovat hankalia ihmisiä ja saavat pikkuasioistakin tehtyä vaikeita.
Ehkä hän puhuu lapsistaan, mutta osaa kappalejaon. Ei jaksanut tällaista pötkyä edes lukea loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua alkais epäilyttää tommonen. Omituista, lievästi sanottuna
Aika hyvin, että vain yksi mamitsu on tuollainen. Itse inhosin puistossa käymistä juuri siksi, kun kaikki jutut koskivat aina vain lapsia. Kuinka meillä kakittiin ja kuinka meillä oksennettiin, ja kuinka meillä harjoiteltiin sitä ja tätä, ja kuinka meille tilattiin uusia vaatteita. Meille!
Kopioitko siitä jolla työkaveri, joka puhuu vaan lapsistaan?
Tunnen itsekin yhden tällaisen tyypin. Ollaan joskus ihmetelty, että miksi tämän ihmisen kaikki mielenkiinto rajoittuu vain ja ainoastaan lapsiin. Tiedän, että hänellä on onneton avioliitto, ja mies on ihan m*lkku joka työntää kaiken lastenhoidon vaimolleen, ja tällä miehellä on lisäksi vuokrayksiö, jonne hän pääsee perhe-elämää pakoon. Voisiko onneton avioliitto tai jokin muu ongelma olla syy siihen, että tuo nainen ei avaudu ollenkaan .
Jotkut on tommoisia ettei ole muuta elämää kuin lapset, mutta eihän sellaisten kanssa tarvitse ystävystyä sen kummemmin. Voin hyvin kuvitella miten tuollaisen mammulin mies on työhullu, kun ei vaimo osaa puhua muusta kuin kakan väristä.
Hei vaan, minä en ainakaan hiekkalaatikko ja kerhotuttavien kesken puu muusta kuin lapsista. Perhe-elämäni koukerot kuuluvat perheelleni ja muut hömpät ystävilleni.
Nämä muut ovat vai tuttavia ja lasten äitejä joiden kanssa oma lapseni leikkii joten puhekin pysyy useimmiten lapsissa ja päivän arkisissa askareissa.
Ei kai siinä mitään ongelmaa ole? En myöskään odota että nämä puolitututkertovat minulle henkilökohtaisia asioita miehestään, työstään tai herkkuruuistaan.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 21:57"]
Hei vaan, minä en ainakaan hiekkalaatikko ja kerhotuttavien kesken puu muusta kuin lapsista. Perhe-elämäni koukerot kuuluvat perheelleni ja muut hömpät ystävilleni.
Nämä muut ovat vai tuttavia ja lasten äitejä joiden kanssa oma lapseni leikkii joten puhekin pysyy useimmiten lapsissa ja päivän arkisissa askareissa.
Ei kai siinä mitään ongelmaa ole? En myöskään odota että nämä puolitututkertovat minulle henkilökohtaisia asioita miehestään, työstään tai herkkuruuistaan.
[/quote]Vähän sama. Joskus kyllä olen yrittänyt juttua myös telkkariohjelmista tai joistain uutisotsikoista, mutta en saanut vastakaikua. Jutellaan sitten siitä kakkavaipasta. En ala henkilökohtaisia asioita tuttaville puimaan, ystävät on erikseen.