Yksi äiti perhekerhossa ei puhu ikinä muusta kuin lapsista.
Alkaa jo vähän ärsyttää yksi mamma, johon alunperin "tutustuin" perhekerhossa. Siis oikeastihan en kyseistä henkilöä tunne, koska en tiedä hänestä muuta kuin nimen ja iän, vaikka olemme tavanneet säännöllisesti lapsiriennoissa jo monen vuoden ajan. Hänellä on 4 lasta ja itselläni kaksi, jotka ovat samanikäisiä kuin tämän mamman kaksi vanhinta, eli samoja perhekerhon penkkejä on tullut kulutettua. Lisäksi hän asuu kahden kaverini kanssa samassa pihapiirissä ja on siksi tullut vastaan myös näiden kavereiden luona leikkitreffeillä ja muilla kutsuilla. Jo noin puolen vuoden kanssakäymisen jälkeen tajusin, että kyseinen ihminen ei koskaan puhu mistään muusta kuin lapsista. Asia tuli puheeksi edellämainittujen kavereideni kanssa kun se kavereistani, jonka lapsi on lapsistapuhujan lapsen bestis, oli järjestämässä naapuruston äitien saunailtaa. Mietimme, mistä hemmottelusta tai ruuista kukin äiti tykkää ja muista osasimme sanoa, mutta tästä yhdestä kenelläkään ei ole mitään henkilökohtaista tietoa. Siellä saunaillassa sitten päätin kiinnittää huomiota naisen puheisiin. Hän on erittäin puhelias, ja koko ajan tulee tekstiä miten heidän Jessiina 2v5kk sanoo juustoa uhuttoksi ja miten Jofelialle oli ilmestynyt mystisesti yön aikana itikanpuremia. Mutta ei ikinä mitään hänestä itsestään. Harvoin jotain miehestään, jota kukaan ei koskaan näe koska mies on ilmeisesti työhullu. Mamma ei käy koskaan missään ilman lapsia ja hänellä ei taida olla harrastuksia tai ystäviä. Hienosti hän vaikuttaa lasten kanssa silti jaksavan olosuhteet huomioonottaen, mutta alkaa jo haitata kun muuten noissa äitiporukoissa puidaan esim. joidenkin avioeroja ja tämä yksi napottaa hiekkiksen laidalla ja kuuntelee kyllä mitä puhutaan, mutta heti jonkun vaiettua alkaa kertoa, suorastaan kailottaa, miten Omppuliidalle tuli vaippaihottumaa pamppersseista mutta ei liberoista tai muuta ei asiaan liittyvää. Ehkä hänen sosiaaliset taitonsa ovat heikot tai ei vaan halua jakaa asioitaan, mutta tuntuu ettei hänellä edes ole mitään jaettavaa. Paitsi ne lasten asiat, niistä jauhaa kyllä varsin avoimesti. Raskauksien aikana on puhunut myös voinnistaan ja tuntemuksistaan, mutta nykyään siis enää ainoastaan lapsista. Niin ja jos synnytyksistä puhutaan, hänellä on lukuisia verta ja suolenpätkiä tihkuvia tarinoita omistaan. Olen joskus yrittänyt kysellä häneltä esim. ammattia ja niin ovat muutkin hänen kanssaan tekemisissä olevat. Hän on vastannut opintojensa jääneen kesken, mutta edes alaa ei kertonut vaan alkoi puhua muusta kun joku kysyi. Mua häiritsee se että hän on aina läsnä mutta kukaan ei tunne häntä.
Kommentit (60)
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 07:13"]
No tuossa ap:n viestissähän jo tuli kaikki ilmi:
- Nainen on ollut pitkään kotona joten elämä pyörii siellä lasten ympärillä
- Mies tekee pitkää päivää mikä vain kaventaa elinpiiriä ja harrastusmahdollisuuksia
- Opinnot jäi kesken ja ollut pitkään kotona joten ei ole työtä mistä puhua
- Kaikki ei halua seurata yhteiskunnallisia asioita tai kulttuuria ja/tai jauhaa niistä
- Hän ei syystä tai toisesta halua puhua yksityisasioistaan (ehkä koska tietää että muut jauhaisivat niistä selän takana, nut saavat jauhaa siitä ettei jauhamista ole)
Oletko koskaan ap yrittänyt keskustella hänen kanssaan jostain yleisestä mutta ei lapsiin liittyvistä asioista? Vaikka eurovaaleista tai muusta päivänpolitiikasta, tai vaikka kirjoista tai elokuvista?
[/quote] aina voi vaikka olla näiden aiheiden lisäksi kiinnostunut keskustulukaveristakin.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 07:38"]
Minä taas ihailen ihmisiä, jotka ei puhele perheen asioita ulkopuolisille
[/quote] Niin minäkin, en ymmärrä miksi pitää kaikki lapsen asiat levitellä fbtä myöten.
Minä olisin sanonut suoraan että nyt ei puhuta lapsista pliide ja ehdottanut aihetta. Miksi et tehnyt näin? Ja oisko siitä hyötyä että nainen näkisi vielä lapsetkin negatiivisesti ja alkaisi valittaa kun mies aina töissä ja ei pääse mihinkään ilman lapsia ja elämä on kamalaa. Parempi että puhuu positiivisesti lapsista mutta vapaa-iltana saa suoraan sanoa jos ei jaksa kuunnella ja se on suotavaakin ettei muiden ilta mene pilalle ja sitten takanapäin puhua pahaa.
Miksi kukaan ei ole vielä kertonut aloittajalle tätä aivan ilmeistä asiaa, että tämä äiti varmasti puhuu paljon muustakin kuin lapsistaan. Hän vaan ei halua puhua niistä tän aloittajan kanssa. Ja suoraan sanottuna aloittaja kuulostaa minunkin korviini sen verran keskenkasvuiselta, etten minäkään haluaisi puhua hänen kanssaan kovin henkilökohtaisia. Joistakin ihmisistä aistii sen, että ovat kovia analysoimaan toisia selän takana, ja aloittaja on tällainen ihminen.
Mammakerhot ylipäänsäkään eivät ole niitä paikkoja, joissa avaudutaan yksityisasioista. Siellä ollaan lapsen vuoksi ja saamassa arkipäivän juttuseuraa. Monilla ne ystävät ovat muualla ja omat asiat jaetaan niiden kanssa. On paljon ihmisiä, jotka vierastavat tätä nykykulttuuria, jossa pitää olla ihan bestis kaikkien kanssa koko ajan kaikkialla kaiken aikaa ja siinä välissä vielä oikein korostaa kuinka paljon on vielä muitakin kavereita. Sekin on ihan terve, normaali ja minusta virkistäväkin asenne, että ihan kaikkea ei jaeta puolituttujen kesken.
Ei mua noiden mammojen sielunelämä kiinnosta mutta small talk kuuluu mielestäni asiaan. Eihän kukaan voi puhua 100% lapsista! Kuten sanottu, en mä halua syvällisiä keskusteluja käydä mutta aina jotain pikku kommentteja ja kysymyksiä tulee laitettua. Mitä kuuluu, mitä tykkää uudesta kirjastosta, onko lukenut mitä kirjoja viime aikoina, reseptejä mihin sais ängettyä ylimääräiset herneet, onko viikonloppu suunnitelmia, ehdotuksia mitä leipoa anopille, mitkä olis mukavimmat ja käytännöllisimmät kengät kesää varten. Kuten sanoin, small talk. En mä ymmärrä ihmisiä joiden mielestä omista asioista ei puhuta. Ja kuulumisien kysely on alkeellisinta käytöstapojen soveltamista.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 21:50"]Aika hyvin, että vain yksi mamitsu on tuollainen. Itse inhosin puistossa käymistä juuri siksi, kun kaikki jutut koskivat aina vain lapsia. Kuinka meillä kakittiin ja kuinka meillä oksennettiin, ja kuinka meillä harjoiteltiin sitä ja tätä, ja kuinka meille tilattiin uusia vaatteita. Meille!
[/quote]
Puistossa kaikki ovat tuollaisia koska siellä vaan käydään. Lapset ovat helppo aihe jutella vieraiden kanssa.
Se nainen haluaa olla ystävänne, mutta te taidatte pikkuhiljaa jättää hänet piirinne ulkopuolelle?
Miten kukaan jaksaa arvostella muita taukoamatta?
Itse olen päiinvastainen, ajattelin että eihän ketään oikeasti voi kiinnostaa toisten lasten asiat, ne ovat täysin yhdentekeviä muille ihmisille, meillä ei edes isovanhemmat pahemmin ole välittäneet alle kouluikäisistä, tai ylipäänsä lapsenlapsista. Joten puhun lähinnä itsestäni, kavereille ja tutuille, mutta ei kyllä haittaa jos joku muu puhuu hänelle tärkeimmästä asiasta.
Ettekö te tunnista tätä proosatekstin tuottajaa, vaikka näitä aloituksia on täällä säännöllisesti? Ensin tehdään kilometrin mittainen aloitus jota lukiessa lukijan päässä alkaa surista kun tehdään seikkaperäinen selvitys siitä että kuka sanoi mitäkin ja mitä joku toinen siihen sanoo. Sitten,kun aloitus on jo vaipumassa unholaan kun ei kukaan viitsi siihen vastata, nostellaan sitä keksimällä itse muutama vastaus.
Ei tällaista tekstiä jaksa lukea, ihan oikeesti. Kappalejaot!
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 08:38"]
Ettekö te tunnista tätä proosatekstin tuottajaa, vaikka näitä aloituksia on täällä säännöllisesti? Ensin tehdään kilometrin mittainen aloitus jota lukiessa lukijan päässä alkaa surista kun tehdään seikkaperäinen selvitys siitä että kuka sanoi mitäkin ja mitä joku toinen siihen sanoo. Sitten,kun aloitus on jo vaipumassa unholaan kun ei kukaan viitsi siihen vastata, nostellaan sitä keksimällä itse muutama vastaus.
[/quote]
Kyllä, mutta ei jaksa nähdä vaivaa koska joko vastailee itse lähes kaikki vastaukset tai sitten ihmiset rakastavat tarinoita. Tarinoita yhdistää se, että aina pitää haukkua jotain tarinan muodossa. Eli ei lällätellä kuten ehkä jotkut lapst tekevät vaan lällätellään tarinalla. Tuo kertoo vaan lapsistaan, siinä on jotain vikaa...
mä en avaudu asioistani, koska mulla menee suoraa sanottuna helvetin hyvin.
Mies on ku unelma ei petä, ei tee liikaa töitä, tienaa tarpeeksi, hoitaa lapsia, heräili öisin vauva-aikana, antaa minulle vapaa-aikaa ja on täys kymppi minulle! Vaikeutemme meillä on ollut nuorempana, muttei enää. Seksi on hyvää elämä on hyvää lapset on kilttejä, eikä juurikaan tarvitse komentaa tai rangaista. Riittää kun kerran kerron mitä tehdään ja mitä ei saa tehdä.
Tätä ei kukaan halua missään nimessä kuulla kun omat lapset on uhmaiässä riiviöitä tai mies tekee töitä kaiken aikaa.
Tämä saa varmaan hirveästi alapeukkuja, koska kukaan ei ikinä voi uskoa, että jollain voi oikeasti olla hyvä elämä :D
Olin kotiäitinä kymmenen vuotta. Tuona aikana minulla oli paljon äitikavereita, joiden kanssa tapasimme useita kertoja viikossa. Lähes kaikki heistä olivat sellaisia ihmisiä, joihin tutustuin vain ja ainoastaan senhetkisen elämäntilanteen takia.
Meitä yhdistivät lapset ja sama asuinpaikka. En puhunut kovin paljon omista ajatuksistani tai parisuhteestani. Nuo toiset äidit olivat kavereita, eivät ystäviä. Minulla oli erilaiset kiinnostuksenkohteet kuin heillä. Harrastan kaunokirjallisuutta, eurooppalaisia laatuleffoja ja kunnallispolitiikkaa. Eipä nuo jutut muita kiinnostaneet.
Kotiäitivuodet olivat antoisia ja olen kiitollinen noista naisista, joiden kanssa jaoin lasten lapsuusvuosia. Nyt lapset ovat jo isoja ja minä mielenkiintoisessa työssä. En ole vuosiin ollut yhteydessä noiden naisten kanssa. Meillä ei ole enää mitään yhteistä.
Ihmiset ovat erilaisia. Toiset haluavat avautua kaikesta, toiset puolestaan enemmänkin kiusaantuvat jo muiden avautumisia kuunnellessaan.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 21:57"]
Hei vaan, minä en ainakaan hiekkalaatikko ja kerhotuttavien kesken puu muusta kuin lapsista. Perhe-elämäni koukerot kuuluvat perheelleni ja muut hömpät ystävilleni.
Nämä muut ovat vai tuttavia ja lasten äitejä joiden kanssa oma lapseni leikkii joten puhekin pysyy useimmiten lapsissa ja päivän arkisissa askareissa.
Ei kai siinä mitään ongelmaa ole? En myöskään odota että nämä puolitututkertovat minulle henkilökohtaisia asioita miehestään, työstään tai herkkuruuistaan.
[/quote]
Niinpä. Perhekerhon naiset eivät ole ystäviäni, vaan satunnaisia tuttuja. Herranen aika, en kai ala heille vuodattamaan henkilökohtaisia asioitani ja ammattijuttujani ja harrastuksiani ja syviä tunteitani.
Jutellaan lapsista, kun siellä käydään siksi, että lapset saa leikkiseuraa. Ei siellä kukaan ala vuodattamaan kahvipöydässä jotain, että "voi että jarmon kanssa harrastettiin ihanaa seksiä ja nyt on hiiva ja sydämessäni tunnen suurta sympatiaa nälkää näkeviä kohtaan ja ahtaajien lakosta olen tätä mieltä ja töissäni plaraan paljon papereita"
Perhekerhot ja puistot on lapsien leikittämistä varten ja ihmiset siellä yleensä aivan outoja ja ei kiinnosta sen kummemmin heihin edes tutustua.
Ap tässä nyt ekaa kertaa vastaa tähän ketjuun. Oli kyllä kappalejako mutta kännykkä kadotti sen.
Joku kysyi, olenko yrittänyt keskustella ja kysellä. Todellakin olen, ja niin ovat muutkin saman porukan äidit. Tämä mamma vaan kääntää aina keskustelun lapsiin. Siellä saunaillassa esimerkiksi olin kaatamassa pommacia laseihin ja kysyin, ottaako hänkin. Hän ei edes vastannut kysymykseeni vaan kailotti "Viime kesänä kun oltiin yksissä häissä niin meidän Juulipuuli nappasi pommacin sijasta alkoholillisen alkumaljan ja hörppäsi ja kun se oli kirpeää niin sillä oli NIIIN hassu ilme!". Eli kääntää kaikkea muuta koskevat keskustelunavaukset lapsiinsa. Ja tosiaan joka väliin kertoo niitä hassunhauskoja sanaväännöksiä joilla kaksivuotias kutsuu erilaisia esineitä.
Tämä mamma ei koskaan käy missään paitsi lapsiin liittyvissä jutuissa ja ei heillä kuulemma käy vieraita. Aika usein kun häneltä jotain kysyy, valtaa kasvot hämmentynyt ilme ja hän vaan hymähtää ja alkaa puhua lapsistaan. Voiko sillä olla vaikka joku asperger?
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 08:51"]
Olin kotiäitinä kymmenen vuotta. Tuona aikana minulla oli paljon äitikavereita, joiden kanssa tapasimme useita kertoja viikossa. Lähes kaikki heistä olivat sellaisia ihmisiä, joihin tutustuin vain ja ainoastaan senhetkisen elämäntilanteen takia.
Meitä yhdistivät lapset ja sama asuinpaikka. En puhunut kovin paljon omista ajatuksistani tai parisuhteestani. Nuo toiset äidit olivat kavereita, eivät ystäviä. Minulla oli erilaiset kiinnostuksenkohteet kuin heillä. Harrastan kaunokirjallisuutta, eurooppalaisia laatuleffoja ja kunnallispolitiikkaa. Eipä nuo jutut muita kiinnostaneet.
Kotiäitivuodet olivat antoisia ja olen kiitollinen noista naisista, joiden kanssa jaoin lasten lapsuusvuosia. Nyt lapset ovat jo isoja ja minä mielenkiintoisessa työssä. En ole vuosiin ollut yhteydessä noiden naisten kanssa. Meillä ei ole enää mitään yhteistä.
Ihmiset ovat erilaisia. Toiset haluavat avautua kaikesta, toiset puolestaan enemmänkin kiusaantuvat jo muiden avautumisia kuunnellessaan.
[/quote]
Mistä sinä tiedät, harrastiko joku "eurooppalaisia laatuleffoja" :)
Anteeksi, hiukan nauratti tämä korostus, kaunokirjallisuus jne..
Itse kammosin tällaisia äitejä eniten, jotka tankkasi kuin ulkoaopittuna pikkusormi pystyssä, että "harrastan etelä-eurooppalaisia laatuleffoja ja laadukasta kaunokirjallisuutta, mutta sehän ei varmaan ketään muuta kiinnosta". No ei tullut todellakaan mieleen alkaa tällaisen ihmisen kanssa kirjoista puhumaan. Yleensä tällaiset tyypit olivat lukeneet sen pakollisen Anna Kareninan ja katsoneet yhden värien trilogiajaksoista.
Mielellään pidin omat juttuni aivan ominani ja mieluummin leikin vaikka tyhmää, kun aloin kaakottavien kanojen kanssa kilpailemaan harrastusteni hienommuudesta. Monet huvit sain, kun mammat teennäisesti yritti selittää, kenellä on kultturellimmat harrastukset ja korostaa, kuinka minun elämässä lapset eivät ainakaan ole tärkeintä ja en puhu lapsenkakasta vaan tässä yritän vääntää nyt itseäni esille ja muita ylemmäs, kun ihan on tostojevskiä luettu joskus :D
Jos se ei halua paljastaa omia asioitaan liikaa. Jotkut vaan on privaatteja ihmisiä. Voi myös olla ettei sillä ole muuta elämää kuin lapset. Jos niin on niin silloin teidän pitäis tuntea myötätuntoa eikä haukkua!
Ap, ihmisiä nyt vaan on erilaisia. Äitipiireihin kannattaa suhtautua kuten työkavereihin, eli ystäviä ei tarvitse olla, mutta reilu pitää olla ja sietää erilaisuutta. Varsinkin, koska teillä on siinä niitä pieniä silmäpareja seuraamassa tarkasti, miten äiti muiden ihmisten kanssa käyttäytyy. Toivon todella, että ette tee lasten kuullen mitään syväanalyysia tästä äidistä kun hän ei ole paikalla.
Minusta teet itsellesi ihan liian ison ongelman toisen ihmisen elämästä. Jos sua turhauttaa ettei tämä äiti ole sellainan kuin haluaisit hänen olevan, niin sen ongelman sinä voit itse ratkaista käsittelemällä näitä tunteitasi ja hyväksymällä sen, että meitä on moneen junaan.
Joitakin ihmisiä yhdistää vain lapset. Esim. yhden tutun kanssa olen lähinnä lasten takia. Meillä on ihan erilainen arvomaailma ja kiinnostuksen kohteet. Ainakaan niitä ei ole löytynyt. Toki miehestänikin olen joskus puhunut ja ohimennen elämästäni, mutta en usko meistä kovi hyviä ystäviä koskaan tulevan.
Minä taas ihailen ihmisiä, jotka ei puhele perheen asioita ulkopuolisille