Lapsen kaverin viinaan menevästä äidistä..

Nyt on propleema.

Reilu kuukausi sitten yläaste-ikäinen tyttäreni törttöili kaverinsa kanssa. Olivat varastaneet meikkejä ja juoneet pari siideriä. Kiinni jäi vaan tyttäreni (kaveri juoksi raukkamaisesti karkuun, varastettu tavara mukanaan), mutta painostettuna tytär kertoi myös kaverinsa nimen.

Molemmista ls-ilmoitus, mikä mielestäni ok.

Viikko tapahtuneesta tämä kaverin äiti soitti minulle. En tiedä mistä numeron saanut. Alkuun olin ilahtunut, sillä tapahtuneesta on hyvä keskustella ja kaveria en tunne niin hyvin. Äiti vaikutti huolestuneelta ja kertoi huojentuneensa ettei tyttärensä liiku "sekopää-perheen" piireissä.

Tyttäreni ei halua olla kaverin kanssa enää tekemisissä (ilmaantui paljon valehtelua ym.)'

Noh, tämä äiti soitti seuraavanakin päivänä. Kännissä kuin käki. Kertoi, että "vitun sossut" pilanneet heidän elämänsä ja yrittää nyt viedä tyttöä, kun pojan jo veivät. minä olen kuulema sellainen, joka ymmärtää häntä "kun ollaan samassa veneessä". Ei muuten olla. Meillä ei ole pienintäkään kokemusta ls-viranomaisista ja tyttäremme on tällä hetkellä urheiluleirillä. Ei kadulla dokaamassa.

No niin, nyt tämä äiti soittelee lähes päivittäin, usein vahvasti päihtyneenä ja kertoo kaiken maailman yhteisöistä sossuja vastaan ja ehdottelee lähenkö todistamaan milloin mitäkin. Olen asiallisesti todennut, ettei meillä ole aikomustakaan jatkaa kontaktia siihen suuntaan ja tämä yksi hölmöily pannaan nyt tyhmyyden piikkiin ja tyttö on kärsinyt seuraukset. Uskon, että oppi kerrasta.

Nyt tekisi mieli kertoa eteenpäin näitä äidin kännipuheluita, ihan täysillä ei kulje. En tarkemmin tiedä mikä on totta ja mikä ei, mutta huolestuttavaa on. En ole kuitenkaan enää vastaillut hänen puheluisinsa ja pari pvää onkin ollut hiljaista.

Hän ilmeisesti kuvitteli saaneensa minusta liittolaisen ja ei minulla ole sydäntä sanoa kenelläkään, että hieman paremmin katson itselläni menevän. En tuomitse, muttei mieleeni tulisi soitella ventovieraille ihmisílle kännipäissäni ja avautua koko elämästä.

Mitäs tässä nyt tekisi? Sanonko, että jättää meidät rauhaan vai kerronko ls-työntekijöille?