Selittääkö tämä miksi ok mies voi jäädä naisettomaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain ihme tyytymättömyyttä ne naiset keksii aina asiasta jos toisesta. Itselläni ei mielestäni ole ollut kummoisiakaan vaatimuksia, kunhan saan viettää aikaa naisen kanssa ja jos hän ilahtuu jostain mitä teen, oli se sitten tiskaus tai imurointi, niin teen sen. En ala pienistä motkottamaan. Vaan siitäkin huolimatta että olen melko miellyttämishaluinen symppis, jotenkin naiset silti ärsyyntyvät aina jostain. Ärsyttääkö heitä sitten se, että olen jatkuvasti sellainen tasaisen tyytyväinen vai mikä lie, en voi ymmärtää. Ilmeisesti jatkuvasti ei vaan kuitenkaan saa olla kivaa ja ikäänkuin väkisin luodaan vaikeutta. Suhde ei saa sujua liian helposti.

Tunnistatko eron siinä, että on miellyttämisenhaluinen symppis ja taas aidosti innoissaan ja ilahtunut ja onnellinen toisen ihmisen läsnäolosta elämässään ja yhteisestä tekemisestä. Tietenkään jokainen hetki ja päivä ei ole mitään ilotulitusta, mutta oma tunnemaailmani menee depressioon, jos se impulssi mitä toiselta saan on minun miellyttämistä ja vastapuoli on tyytyväinen (ei onnellinen) niin kauan kuin mitään todella pahaa ei tapahdu. 

Eli naiset vaatii jotain jatkuvaa tunteiden ilotulitusta, eikä tasainen meno maistu. Ei ihme, että on niin vaikeaa kaltaisellani tasaisemmalla tyypillä. Tyytyväisyys ei naiselle riitä, vaan pitää olla Onnellinen. Selittää myös sen, kun sitä vaikeutta aletaan keksimään, ilmeisesti että nainen saisi sitä virkistävää tunteiden vuoristorataa joka on itselleni lähinnä äärettömän henkisesti rasittavaa, en kaipaa mitään teennäisiä ongelmia ja draamaa. Onhan se tullut kyllä huomattua, että sellaiset veijarimiehet menestyy parisuhteissa parhaiten, jotka ilmeisesti tarjoaa naiselle sitä stimuloivaa vuoristorataa.

Clint Eastwoodit nyt vaan ei sovi naisten kanssa yhteen, heidät on luotu ratsastelemaan yksin preerioilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain ihme tyytymättömyyttä ne naiset keksii aina asiasta jos toisesta. Itselläni ei mielestäni ole ollut kummoisiakaan vaatimuksia, kunhan saan viettää aikaa naisen kanssa ja jos hän ilahtuu jostain mitä teen, oli se sitten tiskaus tai imurointi, niin teen sen. En ala pienistä motkottamaan. Vaan siitäkin huolimatta että olen melko miellyttämishaluinen symppis, jotenkin naiset silti ärsyyntyvät aina jostain. Ärsyttääkö heitä sitten se, että olen jatkuvasti sellainen tasaisen tyytyväinen vai mikä lie, en voi ymmärtää. Ilmeisesti jatkuvasti ei vaan kuitenkaan saa olla kivaa ja ikäänkuin väkisin luodaan vaikeutta. Suhde ei saa sujua liian helposti.

Tunnistatko eron siinä, että on miellyttämisenhaluinen symppis ja taas aidosti innoissaan ja ilahtunut ja onnellinen toisen ihmisen läsnäolosta elämässään ja yhteisestä tekemisestä. Tietenkään jokainen hetki ja päivä ei ole mitään ilotulitusta, mutta oma tunnemaailmani menee depressioon, jos se impulssi mitä toiselta saan on minun miellyttämistä ja vastapuoli on tyytyväinen (ei onnellinen) niin kauan kuin mitään todella pahaa ei tapahdu. 

Eli naiset vaatii jotain jatkuvaa tunteiden ilotulitusta, eikä tasainen meno maistu. Ei ihme, että on niin vaikeaa kaltaisellani tasaisemmalla tyypillä. Tyytyväisyys ei naiselle riitä, vaan pitää olla Onnellinen. Selittää myös sen, kun sitä vaikeutta aletaan keksimään, ilmeisesti että nainen saisi sitä virkistävää tunteiden vuoristorataa joka on itselleni lähinnä äärettömän henkisesti rasittavaa, en kaipaa mitään teennäisiä ongelmia ja draamaa. Onhan se tullut kyllä huomattua, että sellaiset veijarimiehet menestyy parisuhteissa parhaiten, jotka ilmeisesti tarjoaa naiselle sitä stimuloivaa vuoristorataa.

Ei sen tartte mitään vuoristorataa olla. Mutta musta olisi aika tylsää olla ihmisen kanssa, jolla ei ole mitään intohimoa mihinkään. Kunhan olla möllötetään. Toisille se riittää, toisille ei. Elämä on lyhyt, mä haluan kokea eläneeni ja rakastaneeni, en vain olleeni tasaisesti olemassa.

Eli tääkö se on, minkä takia naiset inhoaa paikallaan polkemista, kuolemanpelko ja huoli elämän lyhyydestä. Ei osata elää siinä hetkessä vaan suunnitellaan elämä jo hautakiveen saakka valmiiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain ihme tyytymättömyyttä ne naiset keksii aina asiasta jos toisesta. Itselläni ei mielestäni ole ollut kummoisiakaan vaatimuksia, kunhan saan viettää aikaa naisen kanssa ja jos hän ilahtuu jostain mitä teen, oli se sitten tiskaus tai imurointi, niin teen sen. En ala pienistä motkottamaan. Vaan siitäkin huolimatta että olen melko miellyttämishaluinen symppis, jotenkin naiset silti ärsyyntyvät aina jostain. Ärsyttääkö heitä sitten se, että olen jatkuvasti sellainen tasaisen tyytyväinen vai mikä lie, en voi ymmärtää. Ilmeisesti jatkuvasti ei vaan kuitenkaan saa olla kivaa ja ikäänkuin väkisin luodaan vaikeutta. Suhde ei saa sujua liian helposti.

Tunnistatko eron siinä, että on miellyttämisenhaluinen symppis ja taas aidosti innoissaan ja ilahtunut ja onnellinen toisen ihmisen läsnäolosta elämässään ja yhteisestä tekemisestä. Tietenkään jokainen hetki ja päivä ei ole mitään ilotulitusta, mutta oma tunnemaailmani menee depressioon, jos se impulssi mitä toiselta saan on minun miellyttämistä ja vastapuoli on tyytyväinen (ei onnellinen) niin kauan kuin mitään todella pahaa ei tapahdu. 

Eli naiset vaatii jotain jatkuvaa tunteiden ilotulitusta, eikä tasainen meno maistu. Ei ihme, että on niin vaikeaa kaltaisellani tasaisemmalla tyypillä. Tyytyväisyys ei naiselle riitä, vaan pitää olla Onnellinen. Selittää myös sen, kun sitä vaikeutta aletaan keksimään, ilmeisesti että nainen saisi sitä virkistävää tunteiden vuoristorataa joka on itselleni lähinnä äärettömän henkisesti rasittavaa, en kaipaa mitään teennäisiä ongelmia ja draamaa. Onhan se tullut kyllä huomattua, että sellaiset veijarimiehet menestyy parisuhteissa parhaiten, jotka ilmeisesti tarjoaa naiselle sitä stimuloivaa vuoristorataa.

Clint Eastwoodit nyt vaan ei sovi naisten kanssa yhteen, heidät on luotu ratsastelemaan yksin preerioilla.

Onko Victorian Daniel camelboots-mies? Ei ole, mutta ovat vuodesta toiseen onnellisia niin että se näkyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain ihme tyytymättömyyttä ne naiset keksii aina asiasta jos toisesta. Itselläni ei mielestäni ole ollut kummoisiakaan vaatimuksia, kunhan saan viettää aikaa naisen kanssa ja jos hän ilahtuu jostain mitä teen, oli se sitten tiskaus tai imurointi, niin teen sen. En ala pienistä motkottamaan. Vaan siitäkin huolimatta että olen melko miellyttämishaluinen symppis, jotenkin naiset silti ärsyyntyvät aina jostain. Ärsyttääkö heitä sitten se, että olen jatkuvasti sellainen tasaisen tyytyväinen vai mikä lie, en voi ymmärtää. Ilmeisesti jatkuvasti ei vaan kuitenkaan saa olla kivaa ja ikäänkuin väkisin luodaan vaikeutta. Suhde ei saa sujua liian helposti.

Tunnistatko eron siinä, että on miellyttämisenhaluinen symppis ja taas aidosti innoissaan ja ilahtunut ja onnellinen toisen ihmisen läsnäolosta elämässään ja yhteisestä tekemisestä. Tietenkään jokainen hetki ja päivä ei ole mitään ilotulitusta, mutta oma tunnemaailmani menee depressioon, jos se impulssi mitä toiselta saan on minun miellyttämistä ja vastapuoli on tyytyväinen (ei onnellinen) niin kauan kuin mitään todella pahaa ei tapahdu. 

Eli naiset vaatii jotain jatkuvaa tunteiden ilotulitusta, eikä tasainen meno maistu. Ei ihme, että on niin vaikeaa kaltaisellani tasaisemmalla tyypillä. Tyytyväisyys ei naiselle riitä, vaan pitää olla Onnellinen. Selittää myös sen, kun sitä vaikeutta aletaan keksimään, ilmeisesti että nainen saisi sitä virkistävää tunteiden vuoristorataa joka on itselleni lähinnä äärettömän henkisesti rasittavaa, en kaipaa mitään teennäisiä ongelmia ja draamaa. Onhan se tullut kyllä huomattua, että sellaiset veijarimiehet menestyy parisuhteissa parhaiten, jotka ilmeisesti tarjoaa naiselle sitä stimuloivaa vuoristorataa.

Ei sen tartte mitään vuoristorataa olla. Mutta musta olisi aika tylsää olla ihmisen kanssa, jolla ei ole mitään intohimoa mihinkään. Kunhan olla möllötetään. Toisille se riittää, toisille ei. Elämä on lyhyt, mä haluan kokea eläneeni ja rakastaneeni, en vain olleeni tasaisesti olemassa.

Eli tääkö se on, minkä takia naiset inhoaa paikallaan polkemista, kuolemanpelko ja huoli elämän lyhyydestä. Ei osata elää siinä hetkessä vaan suunnitellaan elämä jo hautakiveen saakka valmiiksi.

Mitä elämistä se on, että möllötetään jokainen päivä samalla tavalla vuodesta toiseen?

Tuo muuten heijastuu seksiinkin. Todella vaikea tuntea itseään halutuksi ja saada tyydytystä, kun toinen vaan möllöttää. 

Eli pitäisi olla sellainen kuin mitä toinen haluaa ja tarvitsee? Ja jotenkin mahdollistaa se mitä nainen haluaa kuten korkeampi elintaso? Tai näin itse käsitin alkuperäinen.

Entä mitä se nainen tarjoaa sitten vastaavasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain ihme tyytymättömyyttä ne naiset keksii aina asiasta jos toisesta. Itselläni ei mielestäni ole ollut kummoisiakaan vaatimuksia, kunhan saan viettää aikaa naisen kanssa ja jos hän ilahtuu jostain mitä teen, oli se sitten tiskaus tai imurointi, niin teen sen. En ala pienistä motkottamaan. Vaan siitäkin huolimatta että olen melko miellyttämishaluinen symppis, jotenkin naiset silti ärsyyntyvät aina jostain. Ärsyttääkö heitä sitten se, että olen jatkuvasti sellainen tasaisen tyytyväinen vai mikä lie, en voi ymmärtää. Ilmeisesti jatkuvasti ei vaan kuitenkaan saa olla kivaa ja ikäänkuin väkisin luodaan vaikeutta. Suhde ei saa sujua liian helposti.

Tunnistatko eron siinä, että on miellyttämisenhaluinen symppis ja taas aidosti innoissaan ja ilahtunut ja onnellinen toisen ihmisen läsnäolosta elämässään ja yhteisestä tekemisestä. Tietenkään jokainen hetki ja päivä ei ole mitään ilotulitusta, mutta oma tunnemaailmani menee depressioon, jos se impulssi mitä toiselta saan on minun miellyttämistä ja vastapuoli on tyytyväinen (ei onnellinen) niin kauan kuin mitään todella pahaa ei tapahdu. 

Eli naiset vaatii jotain jatkuvaa tunteiden ilotulitusta, eikä tasainen meno maistu. Ei ihme, että on niin vaikeaa kaltaisellani tasaisemmalla tyypillä. Tyytyväisyys ei naiselle riitä, vaan pitää olla Onnellinen. Selittää myös sen, kun sitä vaikeutta aletaan keksimään, ilmeisesti että nainen saisi sitä virkistävää tunteiden vuoristorataa joka on itselleni lähinnä äärettömän henkisesti rasittavaa, en kaipaa mitään teennäisiä ongelmia ja draamaa. Onhan se tullut kyllä huomattua, että sellaiset veijarimiehet menestyy parisuhteissa parhaiten, jotka ilmeisesti tarjoaa naiselle sitä stimuloivaa vuoristorataa.

Ei sen tartte mitään vuoristorataa olla. Mutta musta olisi aika tylsää olla ihmisen kanssa, jolla ei ole mitään intohimoa mihinkään. Kunhan olla möllötetään. Toisille se riittää, toisille ei. Elämä on lyhyt, mä haluan kokea eläneeni ja rakastaneeni, en vain olleeni tasaisesti olemassa.

Eli tääkö se on, minkä takia naiset inhoaa paikallaan polkemista, kuolemanpelko ja huoli elämän lyhyydestä. Ei osata elää siinä hetkessä vaan suunnitellaan elämä jo hautakiveen saakka valmiiksi.

Ai, mulle se kyllä tarkoittaa nimenomaan joka hetkessä elämistä eikä mitään suunnitelmaa. Mä olen kokenut, että miehillä on usein tämä nainen-talo-lapset-koira-harrastus-tv-eläke -putki, jossa sitten mennään tyytyväisenä mukana juuri noin kuin itse kuvasit: kun ei pahaa tapahdu, kaikki on hyvin. Mä haluan laittaa elämässäni hyvää tapahtumaan joka päivä.

Yritettiinkö aloituksessa nyt taas vain sanoa, että naiset ovat liian vaativia. Miten omaperäinen näkökulma..

Miehet ovat energiatasoltaan passiivisempia kuin naiset. Tai ne miehet, joilla on energiaa, purkavat sen useammin harrastuksiinsa tai työuraansa, mutta eivät suhteen eteen. Nainen taas on valmis laittamaan energiaa tärkeimmän ihmissuhteen toimimiseksi ja toivoo samaa myös mieheltä. Ei ilahduttaisi yhtään mies, joka remppaa, mutta olisi sitten puolihaalea meidän välisessä suhteessa. 

Tästä ja kaikista muistakin ketjuista päästään normaali mies havaitsisi että naisia on yhtä monta eri tyyppistä kuin vastaajia. Ja juju on löytää se joka vastaa omia mieltymyksiä. Mutta täällä nämä vaan istuu uskollisesti jalostamassa av:n keskusteluista naisen prototyyppiä jota sitten miellyttää, piruparat.

Vierailija kirjoitti:

Tästä ja kaikista muistakin ketjuista päästään normaali mies havaitsisi että naisia on yhtä monta eri tyyppistä kuin vastaajia. Ja juju on löytää se joka vastaa omia mieltymyksiä. Mutta täällä nämä vaan istuu uskollisesti jalostamassa av:n keskusteluista naisen prototyyppiä jota sitten miellyttää, piruparat.

Hyvin muotoiltu. Eri ihmiset haluaa erilaisia elämiä ja erilaisia kumppaneita. Ja joku haluaa samankaltaista kumppania ja joku tasapainottavaa vastinparia. Ei näihin mitään sapluunaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain ihme tyytymättömyyttä ne naiset keksii aina asiasta jos toisesta. Itselläni ei mielestäni ole ollut kummoisiakaan vaatimuksia, kunhan saan viettää aikaa naisen kanssa ja jos hän ilahtuu jostain mitä teen, oli se sitten tiskaus tai imurointi, niin teen sen. En ala pienistä motkottamaan. Vaan siitäkin huolimatta että olen melko miellyttämishaluinen symppis, jotenkin naiset silti ärsyyntyvät aina jostain. Ärsyttääkö heitä sitten se, että olen jatkuvasti sellainen tasaisen tyytyväinen vai mikä lie, en voi ymmärtää. Ilmeisesti jatkuvasti ei vaan kuitenkaan saa olla kivaa ja ikäänkuin väkisin luodaan vaikeutta. Suhde ei saa sujua liian helposti.

Tunnistatko eron siinä, että on miellyttämisenhaluinen symppis ja taas aidosti innoissaan ja ilahtunut ja onnellinen toisen ihmisen läsnäolosta elämässään ja yhteisestä tekemisestä. Tietenkään jokainen hetki ja päivä ei ole mitään ilotulitusta, mutta oma tunnemaailmani menee depressioon, jos se impulssi mitä toiselta saan on minun miellyttämistä ja vastapuoli on tyytyväinen (ei onnellinen) niin kauan kuin mitään todella pahaa ei tapahdu. 

Eli naiset vaatii jotain jatkuvaa tunteiden ilotulitusta, eikä tasainen meno maistu. Ei ihme, että on niin vaikeaa kaltaisellani tasaisemmalla tyypillä. Tyytyväisyys ei naiselle riitä, vaan pitää olla Onnellinen. Selittää myös sen, kun sitä vaikeutta aletaan keksimään, ilmeisesti että nainen saisi sitä virkistävää tunteiden vuoristorataa joka on itselleni lähinnä äärettömän henkisesti rasittavaa, en kaipaa mitään teennäisiä ongelmia ja draamaa. Onhan se tullut kyllä huomattua, että sellaiset veijarimiehet menestyy parisuhteissa parhaiten, jotka ilmeisesti tarjoaa naiselle sitä stimuloivaa vuoristorataa.

Clint Eastwoodit nyt vaan ei sovi naisten kanssa yhteen, heidät on luotu ratsastelemaan yksin preerioilla.

Onko Victorian Daniel camelboots-mies? Ei ole, mutta ovat vuodesta toiseen onnellisia niin että se näkyy. 

Voitko sinä kuvitella kenenkään naisen olevan jonkun Clint Eastwoodin länkkärihahmon kanssa parisuhteessa tyytyväisenä, ilman että alkaa käymään hermoon jos mies on jatkuvasti samanlainen tyyni puunaama, eikä osoita juurikaan eri tunnetiloja? Hän vaan on, tyytyväisenä.

Pariutuminen on biologiaa. Siinä on miehellä ja naisella molemmilla oma syvälle perimään koodattu toimintonsa. Systeemi toimii vielä niin että pariutumatta jäämisestäkin rangaistaan sosiaalisella tasolla. Pahaenteistä.

Vierailija kirjoitti:

Jotain ihme tyytymättömyyttä ne naiset keksii aina asiasta jos toisesta. Itselläni ei mielestäni ole ollut kummoisiakaan vaatimuksia, kunhan saan viettää aikaa naisen kanssa ja jos hän ilahtuu jostain mitä teen, oli se sitten tiskaus tai imurointi, niin teen sen. En ala pienistä motkottamaan. Vaan siitäkin huolimatta että olen melko miellyttämishaluinen symppis, jotenkin naiset silti ärsyyntyvät aina jostain. Ärsyttääkö heitä sitten se, että olen jatkuvasti sellainen tasaisen tyytyväinen vai mikä lie, en voi ymmärtää. Ilmeisesti jatkuvasti ei vaan kuitenkaan saa olla kivaa ja ikäänkuin väkisin luodaan vaikeutta. Suhde ei saa sujua liian helposti.

Minusta tämän miehen asenne imuroin jos nainen ilahtuu siitä on aika rasittavan kuuloinen. Siis imuroida nyt tarttee ja tiskata vaikka kukaan ei siitä ”ilahtuisi”. Siis kuulostaa siltä että kotityöt kuuluvat naiselle ja jos mies tekee joskus jotain niin naisen kuuluu ilahtua kovin (vaikka itse tekisi suurimman osan ja mies ei siitä mitenkään ilahtuisi tai kiittelisi).

Toinen puoli on että minä naisena inhoan miestä joka on perässä vedettävä eikä osaa pitää puoliaan. Seurustelin sellaisen kanssa nuorena ja aivan liian pitkään. Nyt olen ollut naimisissa 20 vuotta aloitteellisen, sympaattisen ja iloisen tyypin kanssa. Tosi helppoa ja keveää kun toinenkin keksii tekemistä, on aktiivinen ja innostunut aisoista. Jos ex lähti ostamaan meille televisiota niin selvitin tarkkaan etukäteen millainen laite ja paljonko siitä saa maksaa sillä muuten koin että exää huijataan ja tulee ylihintaisen vanhan romun kanssa kotiin. Nykyinen mieheni keskustelee yleensä kanssani kaikista isoista hankinnoista (kuten minäkin hänen kanssaan) mutta on mies välillä ostanut meille auton ilman että kysyi minulta. Ei pelottanut enkä valittanut koska koen että mieheni osaa pitää puoliaan ja tekee fiksuja päätöksiä.

0/5 sama ulina vaan jatkuu viikosta toiseen tällä palstalla.

Jos mies jää ilman naista on vika miehessä tai miehen naismaussa. Ihan sama se on naisillakin.

Kuka haluaa jonkun ok miehen, jos voi saada hyvän miehen, jonka kanssa aidosti haluaa elää elämänsä ja perustaa perheen?

Vierailija kirjoitti:

Nyt on pariutumisen paras aika. Tänäänkin on terassit ja puistot ja rannat ja ne tapahtumat jotka, voidaan järjestää täynnä rentoja lomalaisia haku päällä.

Ehken koe pariutumista riittävän tärkeänä, mutten tekee ikinä aloitetta terassilla, puistossa, rannalla tai tapahtumissa. Kun kierrän vaikka museoissa, niin keskityn museon aiheeseen en katsele kanssavierailijoita sillä silmällä. Vaikka ennen koronaa tuli joskus baarissa istuttua yhdellä tai kahdella ja jopa katseltua kanssaihmisiä, niin en vain koe luontevaksi mennä juttelemaan jollekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain ihme tyytymättömyyttä ne naiset keksii aina asiasta jos toisesta. Itselläni ei mielestäni ole ollut kummoisiakaan vaatimuksia, kunhan saan viettää aikaa naisen kanssa ja jos hän ilahtuu jostain mitä teen, oli se sitten tiskaus tai imurointi, niin teen sen. En ala pienistä motkottamaan. Vaan siitäkin huolimatta että olen melko miellyttämishaluinen symppis, jotenkin naiset silti ärsyyntyvät aina jostain. Ärsyttääkö heitä sitten se, että olen jatkuvasti sellainen tasaisen tyytyväinen vai mikä lie, en voi ymmärtää. Ilmeisesti jatkuvasti ei vaan kuitenkaan saa olla kivaa ja ikäänkuin väkisin luodaan vaikeutta. Suhde ei saa sujua liian helposti.

Minusta tämän miehen asenne imuroin jos nainen ilahtuu siitä on aika rasittavan kuuloinen. Siis imuroida nyt tarttee ja tiskata vaikka kukaan ei siitä ”ilahtuisi”. Siis kuulostaa siltä että kotityöt kuuluvat naiselle ja jos mies tekee joskus jotain niin naisen kuuluu ilahtua kovin (vaikka itse tekisi suurimman osan ja mies ei siitä mitenkään ilahtuisi tai kiittelisi).

Toinen puoli on että minä naisena inhoan miestä joka on perässä vedettävä eikä osaa pitää puoliaan. Seurustelin sellaisen kanssa nuorena ja aivan liian pitkään. Nyt olen ollut naimisissa 20 vuotta aloitteellisen, sympaattisen ja iloisen tyypin kanssa. Tosi helppoa ja keveää kun toinenkin keksii tekemistä, on aktiivinen ja innostunut aisoista. Jos ex lähti ostamaan meille televisiota niin selvitin tarkkaan etukäteen millainen laite ja paljonko siitä saa maksaa sillä muuten koin että exää huijataan ja tulee ylihintaisen vanhan romun kanssa kotiin. Nykyinen mieheni keskustelee yleensä kanssani kaikista isoista hankinnoista (kuten minäkin hänen kanssaan) mutta on mies välillä ostanut meille auton ilman että kysyi minulta. Ei pelottanut enkä valittanut koska koen että mieheni osaa pitää puoliaan ja tekee fiksuja päätöksiä.

Emme asuneet yhdessä, joten ajattelisin että se voi olla ilahduttavaa jos toisen kämpässä tekee kotitalousjuttuja. Muutenhan kun jokainen hoitaa oman kämppänsä itse. Miellyttämishaluisena ja tasaisena symppiksenä en kuitenkaan katsoisi olevani mikään aloitekyvytön nynny.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun mies ilmoittaa hoitavansa miesten hommat ja haluaa naisen hoitavan naisten hommat, niin mitähän ne miesten hommat on kerrostalossa asuessa? Itse en keksi kuin sulakkeen vaihdon ja sekään ei kaikilta miehiltä vaikuta onnistuvan. Autoa ei ole ja jos olisi niin senkin hoitaisi merkkikorjaamo. En ymmärrä.

Nykyasunnoissa ei ole sulakkeita. 

Meillä on.

Asutaan vuokralla kerrostalossa. Mies ei suostu maalaamaan edes kahta olohuoneen seinää. Mitä ne miesten hommat on?

Teillä naisilla on jokin pakkomieli meidän miesten kanssa jotka tulevat jäämään yksin. Miksi? Eikö teillä ole mitään muuta aihetta mistä juoruta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain ihme tyytymättömyyttä ne naiset keksii aina asiasta jos toisesta. Itselläni ei mielestäni ole ollut kummoisiakaan vaatimuksia, kunhan saan viettää aikaa naisen kanssa ja jos hän ilahtuu jostain mitä teen, oli se sitten tiskaus tai imurointi, niin teen sen. En ala pienistä motkottamaan. Vaan siitäkin huolimatta että olen melko miellyttämishaluinen symppis, jotenkin naiset silti ärsyyntyvät aina jostain. Ärsyttääkö heitä sitten se, että olen jatkuvasti sellainen tasaisen tyytyväinen vai mikä lie, en voi ymmärtää. Ilmeisesti jatkuvasti ei vaan kuitenkaan saa olla kivaa ja ikäänkuin väkisin luodaan vaikeutta. Suhde ei saa sujua liian helposti.

Minusta tämän miehen asenne imuroin jos nainen ilahtuu siitä on aika rasittavan kuuloinen. Siis imuroida nyt tarttee ja tiskata vaikka kukaan ei siitä ”ilahtuisi”. Siis kuulostaa siltä että kotityöt kuuluvat naiselle ja jos mies tekee joskus jotain niin naisen kuuluu ilahtua kovin (vaikka itse tekisi suurimman osan ja mies ei siitä mitenkään ilahtuisi tai kiittelisi).

Toinen puoli on että minä naisena inhoan miestä joka on perässä vedettävä eikä osaa pitää puoliaan. Seurustelin sellaisen kanssa nuorena ja aivan liian pitkään. Nyt olen ollut naimisissa 20 vuotta aloitteellisen, sympaattisen ja iloisen tyypin kanssa. Tosi helppoa ja keveää kun toinenkin keksii tekemistä, on aktiivinen ja innostunut aisoista. Jos ex lähti ostamaan meille televisiota niin selvitin tarkkaan etukäteen millainen laite ja paljonko siitä saa maksaa sillä muuten koin että exää huijataan ja tulee ylihintaisen vanhan romun kanssa kotiin. Nykyinen mieheni keskustelee yleensä kanssani kaikista isoista hankinnoista (kuten minäkin hänen kanssaan) mutta on mies välillä ostanut meille auton ilman että kysyi minulta. Ei pelottanut enkä valittanut koska koen että mieheni osaa pitää puoliaan ja tekee fiksuja päätöksiä.

Emme asuneet yhdessä, joten ajattelisin että se voi olla ilahduttavaa jos toisen kämpässä tekee kotitalousjuttuja. Muutenhan kun jokainen hoitaa oman kämppänsä itse. Miellyttämishaluisena ja tasaisena symppiksenä en kuitenkaan katsoisi olevani mikään aloitekyvytön nynny.

Minusta se ei ratkaise kumman kämpässä ollaan. Vaan jos aina vietetään aikaa vaikka naisen kotona niin kyllä olisi ihan luontevaa ja kohtuullista että mies osallistuu myös kotitöihin. Ei tietty ekoilla treffeillä mutta sitten kun seurustellaan.

Se kova mielyttämisenhalu ei välttämättä ole aina positiivinen asia jos ei osaa kertoa omia toiveitaan tai pitää rajojaan. Jos aina lähtee siskoaan kuskaamaan ym vaikka kesken treffien kun ei osaa sanoa ei niin ei se tunnu positiiviselta. Tai jos kysyy kaupassa että mitä lihaa otettaisiin, mitä tehtäisiin ruuaksi jne ja aina vastataan ”mulle käy mikä vain”. Eli omat mielipiteet ja niistä kertominen on osa suhdetta.