Selittääkö tämä miksi ok mies voi jäädä naisettomaksi?

Se mies omana itsenään ei ole minkään arvoinen.

En ymmärrä aloitusta lainkaan. Pelkkiä itsestäänselvyyksiä, mutta on vain sopivasti unohdettu kertoa, että miehillä on myös omat vaatimuksensa parisuhteessa.

Tuo on kyllä outo väite, että miehet eivät ajattele parisuhdetta vaan sitä naista. Tai no toisaalta, onhan se aika järkeenkäypää ottaen huomioon sen faktan, että miehet eivät tee mitään parisuhteen eteen enää sitten, kun ovat sen naisen saaneet. 

Haluaisin miehestä lähinnä seksiä ja seuraa. Ulkonäön suhteen ei ole suuria vaatimuksia, pieni ylipaino ei haittaa eikä tukkaakaan välttämättä tarvitse. Pidän asunnostani ja lapsia en halua lisää (muutaman vuoden sisällä muuttanevat muualle). Olen nelikymppinen ja vasta baarissa kysyttiin paperit, en siis mikään hirveä rupsahtanut haahka.

Vierailija kirjoitti:

On perää. Ja paljonkin.

Esimerkiksi minä olisin aika surkea "perusmiehenä". Pystyisin sen roolin oppimaan, kyllä, mutta en ole haluja.

Siitä huolimatta olisin helposti käynyt perusmiestä hakeville naisille. Mies remppaa, nainen kokkaa, jne. Hankitaan asunto, laitetaan sitä ja eletään arkea keskiluokkaisessa idyllissä.

Itseni kaltaisille naisille en meinannut kelvata millään, enkä oikein kelpaa vieläkään. Heillä riittää kysyntää, niin on varaa vaatia. Kysynnän ja tarjonnan laki.

Mulla on sama perusnaisjutuissa. Osaan laittaa ruokaa, oon siinä aika hyväkin. Osaan myös leipoa. Tykkään sisustaa, viihdyn nätissä kodissa.

Mutta oon tosi työkeskeinen ja kunnianhimoinen. Kun on projektit kesken, arjen jutut jää kakkosiksi. Pidän niitä vain niin paljon tärkeämpinä.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä aloitusta lainkaan. Pelkkiä itsestäänselvyyksiä, mutta on vain sopivasti unohdettu kertoa, että miehillä on myös omat vaatimuksensa parisuhteessa.

Tuo on kyllä outo väite, että miehet eivät ajattele parisuhdetta vaan sitä naista. Tai no toisaalta, onhan se aika järkeenkäypää ottaen huomioon sen faktan, että miehet eivät tee mitään parisuhteen eteen enää sitten, kun ovat sen naisen saaneet. 

Täsmää myös siihen asiaan, että suhteen aikana nainen jotenkin nalkuttaa tai sen suusta kuuluu jotain ihmeellistä mölinää, mihin mies ei jaksa keskittyä ja sitten paska nainen yllätysjättää miehen tuosta vaan. 

Jos miehen tavoite tälle lauantaille on osoittaa että naiset on perseestä, niin miksi hän ei vaan voi todeta että en halua naista ja jatkaa elämäänsä. Jos on yhtään bi-seksuaalin vikaa, voi dmt:stä löytyä loppuelämän biletysseuraa ja seksiä. Ei haittaa vaikka asut loppuelämän 20 neliön yksiössä kun ei sinne ikinä tarvitse paria lasta mahtua.

Vierailija kirjoitti:

On perää. Ja paljonkin.

Esimerkiksi minä olisin aika surkea "perusmiehenä". Pystyisin sen roolin oppimaan, kyllä, mutta en ole haluja.

Siitä huolimatta olisin helposti käynyt perusmiestä hakeville naisille. Mies remppaa, nainen kokkaa, jne. Hankitaan asunto, laitetaan sitä ja eletään arkea keskiluokkaisessa idyllissä.

Itseni kaltaisille naisille en meinannut kelvata millään, enkä oikein kelpaa vieläkään. Heillä riittää kysyntää, niin on varaa vaatia. Kysynnän ja tarjonnan laki.

Mun mielestä parempi, ettei mies remppaa, ellei satu omaamaan siihen jotain erityistietoja tai -taitoja. 

Omassa kodissani rempataan kolmen, viiden vuoden välein ja jos riittää, että leivon yhtä usein ja ruuat molempien vastuulla niin hyvin sopisi. Mutta kun miehet usein haluavat, että nainen kantaa sen vastuun päivittäisestä ruoka- ja kotihuollosta. 

Minä taas halusin/ haluan mieheltä myös sitä henkistä puolta, aitoa kohtaamista, ystävyyttä, tukea jne. Sen jälkeen vasta muut kriteerit. Olen kyllä haluamani myös löytänyt. Seksitaitoja voi aina opetella ja opettaa mutta tyhmä mies ei muutu viisaaksi vaikka tekisi mitä.

Jotain ihme tyytymättömyyttä ne naiset keksii aina asiasta jos toisesta. Itselläni ei mielestäni ole ollut kummoisiakaan vaatimuksia, kunhan saan viettää aikaa naisen kanssa ja jos hän ilahtuu jostain mitä teen, oli se sitten tiskaus tai imurointi, niin teen sen. En ala pienistä motkottamaan. Vaan siitäkin huolimatta että olen melko miellyttämishaluinen symppis, jotenkin naiset silti ärsyyntyvät aina jostain. Ärsyttääkö heitä sitten se, että olen jatkuvasti sellainen tasaisen tyytyväinen vai mikä lie, en voi ymmärtää. Ilmeisesti jatkuvasti ei vaan kuitenkaan saa olla kivaa ja ikäänkuin väkisin luodaan vaikeutta. Suhde ei saa sujua liian helposti.

Vierailija kirjoitti:

Jotain ihme tyytymättömyyttä ne naiset keksii aina asiasta jos toisesta. Itselläni ei mielestäni ole ollut kummoisiakaan vaatimuksia, kunhan saan viettää aikaa naisen kanssa ja jos hän ilahtuu jostain mitä teen, oli se sitten tiskaus tai imurointi, niin teen sen. En ala pienistä motkottamaan. Vaan siitäkin huolimatta että olen melko miellyttämishaluinen symppis, jotenkin naiset silti ärsyyntyvät aina jostain. Ärsyttääkö heitä sitten se, että olen jatkuvasti sellainen tasaisen tyytyväinen vai mikä lie, en voi ymmärtää. Ilmeisesti jatkuvasti ei vaan kuitenkaan saa olla kivaa ja ikäänkuin väkisin luodaan vaikeutta. Suhde ei saa sujua liian helposti.

Kuulostaa tylsältä möllöttämiseltä. Naiset on arjessa aika vaihtelunhaluisia.

Vierailija kirjoitti:

Jotain ihme tyytymättömyyttä ne naiset keksii aina asiasta jos toisesta. Itselläni ei mielestäni ole ollut kummoisiakaan vaatimuksia, kunhan saan viettää aikaa naisen kanssa ja jos hän ilahtuu jostain mitä teen, oli se sitten tiskaus tai imurointi, niin teen sen. En ala pienistä motkottamaan. Vaan siitäkin huolimatta että olen melko miellyttämishaluinen symppis, jotenkin naiset silti ärsyyntyvät aina jostain. Ärsyttääkö heitä sitten se, että olen jatkuvasti sellainen tasaisen tyytyväinen vai mikä lie, en voi ymmärtää. Ilmeisesti jatkuvasti ei vaan kuitenkaan saa olla kivaa ja ikäänkuin väkisin luodaan vaikeutta. Suhde ei saa sujua liian helposti.

Tunnistatko eron siinä, että on miellyttämisenhaluinen symppis ja taas aidosti innoissaan ja ilahtunut ja onnellinen toisen ihmisen läsnäolosta elämässään ja yhteisestä tekemisestä. Tietenkään jokainen hetki ja päivä ei ole mitään ilotulitusta, mutta oma tunnemaailmani menee depressioon, jos se impulssi mitä toiselta saan on minun miellyttämistä ja vastapuoli on tyytyväinen (ei onnellinen) niin kauan kuin mitään todella pahaa ei tapahdu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On perää. Ja paljonkin.

Esimerkiksi minä olisin aika surkea "perusmiehenä". Pystyisin sen roolin oppimaan, kyllä, mutta en ole haluja.

Siitä huolimatta olisin helposti käynyt perusmiestä hakeville naisille. Mies remppaa, nainen kokkaa, jne. Hankitaan asunto, laitetaan sitä ja eletään arkea keskiluokkaisessa idyllissä.

Itseni kaltaisille naisille en meinannut kelvata millään, enkä oikein kelpaa vieläkään. Heillä riittää kysyntää, niin on varaa vaatia. Kysynnän ja tarjonnan laki.

Mun mielestä parempi, ettei mies remppaa, ellei satu omaamaan siihen jotain erityistietoja tai -taitoja. 

Omassa kodissani rempataan kolmen, viiden vuoden välein ja jos riittää, että leivon yhtä usein ja ruuat molempien vastuulla niin hyvin sopisi. Mutta kun miehet usein haluavat, että nainen kantaa sen vastuun päivittäisestä ruoka- ja kotihuollosta. 

Rempoataitoisesta miehestä on iloa lähinnä naisille, joiden haave on asua vanhassa puutalossa siitä koti remontoiden. Ja itseltä puuttuu remonttitaidot tai rahat.

No siksi kun se ei ole OK muiden mielestä kuin omastaan.

OK -miehistä tapellaan, on niin paljon autisti-vässykkää, rahkapetriä ja pornotumputtajaa.

Minulla ei ole mitään intressiä kotitöihin eikä minulla ole mitään, mitä haluaisin ostaa vaihtokauppana mieheltä kotitöillä tyyliin lumenluojan ja remppareiskan ruoanlaittoa ja vessanpesuja vastaan. Se, mitä mieheltä haluan on yhteisiä mielenkiinnon kohteita, hyvää seuraa, seksiä, läheisyyttä, sitoutumista, aitoa halua olla yhdessä ja viettää aikaa keskenämme ilman että olemme mikään käytännön asioiden symbioosi mahdollistamassa toistemme elämää. Jos tulisi ero, surisin sitä, että ihmissuhteemme päättyi enkä sitä, että miten ihmeessä nyt terassin laudat saadaan huollettua. 

95 % miehistä kuitenkin olettaa naisen mukana tulevan sen, että nainen hoitaa naisjutut, vaikka mies sitten itse ei oliskaan "perinteinen mies" tai asuttaisiin kerrostalossa. 

Onneksi kaveripiirin omat miehet löytyi opiskelupaikoista. Nuoresta asti ollaan yhdessä opeteltu vähän korjaamaan kodinkoneita, ruohonleikkuria, autoa, kokoamaan huonekaluja, laittamaan hyllyjä seinälle ja tekemään pientä remppaa (tapetointi, maalaus, lattian vaihto). Ihan riippumatta siitä mitä jalkojen välistä löytyy. Ei meistä kukaan niitä syntyessään osannut toista paremmin, saati sitten yhteen muutettaessa. Kotitöistä väännetään joskus, miehet kun satunnaisesti taantuu kotikotonaan vieraillessaan vähän siihen passattavaksi eikä meinaa muistaa tasaista työnjakoa ihan heti palattuaan mutta kyllä se sieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain ihme tyytymättömyyttä ne naiset keksii aina asiasta jos toisesta. Itselläni ei mielestäni ole ollut kummoisiakaan vaatimuksia, kunhan saan viettää aikaa naisen kanssa ja jos hän ilahtuu jostain mitä teen, oli se sitten tiskaus tai imurointi, niin teen sen. En ala pienistä motkottamaan. Vaan siitäkin huolimatta että olen melko miellyttämishaluinen symppis, jotenkin naiset silti ärsyyntyvät aina jostain. Ärsyttääkö heitä sitten se, että olen jatkuvasti sellainen tasaisen tyytyväinen vai mikä lie, en voi ymmärtää. Ilmeisesti jatkuvasti ei vaan kuitenkaan saa olla kivaa ja ikäänkuin väkisin luodaan vaikeutta. Suhde ei saa sujua liian helposti.

Tunnistatko eron siinä, että on miellyttämisenhaluinen symppis ja taas aidosti innoissaan ja ilahtunut ja onnellinen toisen ihmisen läsnäolosta elämässään ja yhteisestä tekemisestä. Tietenkään jokainen hetki ja päivä ei ole mitään ilotulitusta, mutta oma tunnemaailmani menee depressioon, jos se impulssi mitä toiselta saan on minun miellyttämistä ja vastapuoli on tyytyväinen (ei onnellinen) niin kauan kuin mitään todella pahaa ei tapahdu. 

Eli naiset vaatii jotain jatkuvaa tunteiden ilotulitusta, eikä tasainen meno maistu. Ei ihme, että on niin vaikeaa kaltaisellani tasaisemmalla tyypillä. Tyytyväisyys ei naiselle riitä, vaan pitää olla Onnellinen. Selittää myös sen, kun sitä vaikeutta aletaan keksimään, ilmeisesti että nainen saisi sitä virkistävää tunteiden vuoristorataa joka on itselleni lähinnä äärettömän henkisesti rasittavaa, en kaipaa mitään teennäisiä ongelmia ja draamaa. Onhan se tullut kyllä huomattua, että sellaiset veijarimiehet menestyy parisuhteissa parhaiten, jotka ilmeisesti tarjoaa naiselle sitä stimuloivaa vuoristorataa.

Kun mies ilmoittaa hoitavansa miesten hommat ja haluaa naisen hoitavan naisten hommat, niin mitähän ne miesten hommat on kerrostalossa asuessa? Itse en keksi kuin sulakkeen vaihdon ja sekään ei kaikilta miehiltä vaikuta onnistuvan. Autoa ei ole ja jos olisi niin senkin hoitaisi merkkikorjaamo. En ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain ihme tyytymättömyyttä ne naiset keksii aina asiasta jos toisesta. Itselläni ei mielestäni ole ollut kummoisiakaan vaatimuksia, kunhan saan viettää aikaa naisen kanssa ja jos hän ilahtuu jostain mitä teen, oli se sitten tiskaus tai imurointi, niin teen sen. En ala pienistä motkottamaan. Vaan siitäkin huolimatta että olen melko miellyttämishaluinen symppis, jotenkin naiset silti ärsyyntyvät aina jostain. Ärsyttääkö heitä sitten se, että olen jatkuvasti sellainen tasaisen tyytyväinen vai mikä lie, en voi ymmärtää. Ilmeisesti jatkuvasti ei vaan kuitenkaan saa olla kivaa ja ikäänkuin väkisin luodaan vaikeutta. Suhde ei saa sujua liian helposti.

Kuulostaa tylsältä möllöttämiseltä. Naiset on arjessa aika vaihtelunhaluisia.

Eivätkö naiset olleetkaan yksilöitä?

Vierailija kirjoitti:

Kun mies ilmoittaa hoitavansa miesten hommat ja haluaa naisen hoitavan naisten hommat, niin mitähän ne miesten hommat on kerrostalossa asuessa? Itse en keksi kuin sulakkeen vaihdon ja sekään ei kaikilta miehiltä vaikuta onnistuvan. Autoa ei ole ja jos olisi niin senkin hoitaisi merkkikorjaamo. En ymmärrä.

Nykyasunnoissa ei ole sulakkeita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain ihme tyytymättömyyttä ne naiset keksii aina asiasta jos toisesta. Itselläni ei mielestäni ole ollut kummoisiakaan vaatimuksia, kunhan saan viettää aikaa naisen kanssa ja jos hän ilahtuu jostain mitä teen, oli se sitten tiskaus tai imurointi, niin teen sen. En ala pienistä motkottamaan. Vaan siitäkin huolimatta että olen melko miellyttämishaluinen symppis, jotenkin naiset silti ärsyyntyvät aina jostain. Ärsyttääkö heitä sitten se, että olen jatkuvasti sellainen tasaisen tyytyväinen vai mikä lie, en voi ymmärtää. Ilmeisesti jatkuvasti ei vaan kuitenkaan saa olla kivaa ja ikäänkuin väkisin luodaan vaikeutta. Suhde ei saa sujua liian helposti.

Tunnistatko eron siinä, että on miellyttämisenhaluinen symppis ja taas aidosti innoissaan ja ilahtunut ja onnellinen toisen ihmisen läsnäolosta elämässään ja yhteisestä tekemisestä. Tietenkään jokainen hetki ja päivä ei ole mitään ilotulitusta, mutta oma tunnemaailmani menee depressioon, jos se impulssi mitä toiselta saan on minun miellyttämistä ja vastapuoli on tyytyväinen (ei onnellinen) niin kauan kuin mitään todella pahaa ei tapahdu. 

Eli naiset vaatii jotain jatkuvaa tunteiden ilotulitusta, eikä tasainen meno maistu. Ei ihme, että on niin vaikeaa kaltaisellani tasaisemmalla tyypillä. Tyytyväisyys ei naiselle riitä, vaan pitää olla Onnellinen. Selittää myös sen, kun sitä vaikeutta aletaan keksimään, ilmeisesti että nainen saisi sitä virkistävää tunteiden vuoristorataa joka on itselleni lähinnä äärettömän henkisesti rasittavaa, en kaipaa mitään teennäisiä ongelmia ja draamaa. Onhan se tullut kyllä huomattua, että sellaiset veijarimiehet menestyy parisuhteissa parhaiten, jotka ilmeisesti tarjoaa naiselle sitä stimuloivaa vuoristorataa.

Ei sen tartte mitään vuoristorataa olla. Mutta musta olisi aika tylsää olla ihmisen kanssa, jolla ei ole mitään intohimoa mihinkään. Kunhan olla möllötetään. Toisille se riittää, toisille ei. Elämä on lyhyt, mä haluan kokea eläneeni ja rakastaneeni, en vain olleeni tasaisesti olemassa.