Heräät ja on 90-luku. Mitä teet?
Minä menisin varmaan johonkin yökerhoon vetämään röökiä ja tanssimaan jalat irti!
Kommentit (467)
Jos joutuisin elämään uudestaan edes osan ysärin kauheuksista, seksuaalisine hyväksikäyttöineen, mittaamattomine henkisine tuskineen ja itsetuhoisuuksineen, niin en enää empisi vaan vetäisin itseni kiikkuun niin äkkiä kuin vain suinkin mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1994. Menisin Hämeenkadulle tallustelemaan ja nauttimaan siitä, että missään ei ole yhden yhtä nistiä, vanhempiaan pompottavaa materialistiteiniä, ratikkaa, peruuttaessa metelöivää kuorma-autoa, älypuhelimien orjina käveleviä massoja jne jne ja lämpöä olisi se normaali +24, mitä Suomessa kesällä silloin maksimissaan oli. Menisin heti ostaan markoillani vielä edullista ruokaa, mikä oli kuulemma kallista ja EU:n luvattiin tuovan halvat hinnat. Kaupassa menisin ihmisiä ihan lähelle ja nauttisin siitä, ettei tarvi pitää maskia ja muuta sen sellaista. Kaupassa käynnin jälkeen ostaisin pehmiksen 6mk eli n. 1e nykyrahassa!!!!
satutko tietämään että ruoka on nyt halvempaa kuin 1994?
Valehtelet! Ostin juuri viikonloppuna pehmiksen, maksoi 3,80e!!! Jos se olisi ollut halvempaa kuin väität, eihän sen olisi pitänyt maksaa silloin euroakaan!!!
et ymmärrä inflaatiota ollenkaan, kyse on tulojen ja tuotteiden hintojen välisestä suhteesta ja siihen nähden ruoka on halvempaa tänä päivänä
Tulojen ostovoima on polkenut enintään paikallaan jo vuodesta 1988 lähtien.
Ostovoima on kasvanut tasaisesti. Esim. auton hinta on halventunut paljon, verrattuna palkkoihin.
Halaisin kovaa miestäni, joka olisi vielä terve.
Järjestäisin paikallisella seurojen talolla juhlat jonne kutsuisin kaikki rakkaat jo edesmenneet sukulaiset ja ystävät! Ihan itku tulee kun ajattelen kaikkia 90-luvun jälkeen poistuneita läheisiä. Voi miten ihanat juhlat ne olisivat.
Tekisin uuden päätöksen opiskeluistani ja hakisin muualle kuin mihin hain.
Avaisin silmäni sille, että paras ystäväni juorusi asioitani eteenpäin. En ollut kertonut muutamista asioista muille kuin hänelle ja sitten eräät toiset ihmiset vittuilivat niistä minulle. Kieltäydyin uskomasta, että tämä paras ystäväni oli pettänyt minut. Minulla oli myös niin huono itsetunto, että annoin kohdella itseäni huonosti.
En myöskään olisi alkanut seurustella exäni kanssa. Olin niin tyhmä, kun aloin. Olisin jaksanut vielä 1,5 vuotta lapsuudenkodissa ja muuttanut sitten omilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakisin kellarista perunoita ja tekisin kastikkeen, menisin taloyhtiön pyykkitupaan pyykille. Naapuri poikkeaisi illalla kahville ja juttelemaan. Lauantaisaunan jälkeen tukka papiljoteille, saunakahvit ja telkkarista joku hyvä elokuva.
Sä taisit joutua vahingossa 70-luvulle?
Ysärillä minä elin kyllä näin! Olin silloin vähän 70-lukuhenkinen, eli parikymmentävuotta jäljessä! Nyt en kyllä kaipaa ysärille!
Jos nyt heräisi ja tajuaisi, että onkin vuosi 1992, niin huokaisisin syvään helpotuksesta ja sanoisi perään että Luojan kiitos, se kaikki olikin vain pahaa unta. Tietäisin, mitkä kaikki pitää jättää tekemättä vuosien 93 ja 08 välisenä aikana. Kirjaisin unessa tekemäni virheet ylös ja jättäisin ne tekemättä. Heivaisin pari myrkyllistä ihmistä pois elämästäni. Kävisi kuin Paluu tulevaisuuteen-leffoissa, että tehtyjä asioita pyyhkiytyisi pois ja syntyisi rinnakkaistodellisuus. Voi kun heräisikin ja huomaisi olevansa ysärillä. ☺
Hakisin äkkiä kahisevan tuulipuvun vintiltä ja lähtisin ulos; saa sen taas käyttöön!
Vierailija kirjoitti:
Tekisin uuden päätöksen opiskeluistani ja hakisin muualle kuin mihin hain.
Sama juttu. Alkaisin perehtyä tietotekniikkaan, niin olisin nyt haka tietotekniikan kanssa. Hattua nostan niille, jotka alkoivat touhuta atk asioita silloin kultaisella 80-luvulla. Silloin pöljin ei tajunnut, että tietsikat on tulevaisuutta. Hirveästi menneet tietokoneet eteenpäin vajaassa 40 vuodessa.
Menisin ihanan ystäväni luo ja sanoisin, älkäämme enää riidelkö ja pitäkäämme yhteyttä for ever.
Koska mä kävin 2020-luvulla kun me oltiin 50 ja mä voin kertoa, että ihan saaatanan paskalta näytti meidän molempien tilanne!
Lue niihin pääsykokeisiin, tee tyhmiä juttuja mutta älä unohda minua. Ja itselleni sanoisin, että kaikki mikä kimaltaa ei ole kultaa, kantsii nyt vain tsempata sen hullun kaa. Kyllä se saa tosi hyvän tutkinnon. Tosin se ei lopeta niitä älyttömiä tempauksiaan, mutta jos olisimme perustaneet perheen ja tsempanneet kaikki olisi varmaan paremmin nyt. Ei olisi 90-luvun alussa pitänyt vain uskoa että there´s plenty of fish. Vaikka olikin, vain yksi on se ainoa ja nyt on kohta 30 v heitetty hukkaan. Molemmat.
Elikkä todellakin nuoret. Ette usko miltä voi tuntua kun vuosikymmenten päästä törmää nuoruuden ihastukseen ja tajuaa, että hitto meillä on molemmilla mennyt aika huonosti (koulutuksesta huolimatta). Mennyt kokeilunhalussa överiksi.
Avaan television ja ryhdyn katsomaan Baywatchia.
Jos olisin jälleen lapsi, kuten olin 90-luvulla, yrittäisin ensiksi saada vanhempani uskomaan eläneeni jo tulevaisuudessa. Koettaisin myös saada heidät muuttamaan jollekin paremmalle alueelle. Vielä 90-luvulla se alue, jossa asuimme ei ollut huono, mutta 2000-luvulla suunta on ollut alaspäin. Panostaisin opiskeluun enemmän.
Eroaisin exsästäni jo vuonna 1990 enkä 2009. Etsisin käsiini nykyisen mieheni ja ehkä nyt olisi lapsia ja lapsenlapsia.
Menisin Finnkinon elokuvateatteriin, mukanani Makuunista ostettu irtokarkkipussi.
Lähden tutkimaan vanhoja paikkoja, ne kivoimmat ja ulkomaillakin olisi tutkittavaa. Aion kuitenkin palata pian tulevaisuuteen. Tuon matkamuistona pari laadukasta koriste-esinettä, koska nykyään niitä ei myydä.
Olisiko nykyiset tiedot ja nuorukaisen kroppa?
En antaisi pakkeja yhdelle naiselle.
Sitten en muuten antaisi niitä toisiakaan pakkeja.
Pysyisin kaukana paikasta jossa tapasin vaimoni.
Etsisin naisen johon olen nyt ihastunut, katsoisin hänen varttuvan ja jösses mä selvittäisin koska se lähti sinne kreikan tyttöjenreissulle koska se kuulosti hurjalta.
Ostaisin asuntoja pilkkahintaan ja roppakaupalla. Ottaisin niin paljon velkaa siihen kuin pankista vaan saa.
Olisin nyt upporikas.
Olisin helkkarin iloinen koska kaikki nykyajan 20-35 vuotiaat loukkaantujat puuttuisivat kokonaan.
Riippuu ihan spekseistä. Onko mulla ne muistot ja tiedot, mitä mulla on nyt? Jos on, niin joko teen parempia valintoja tai sitten todellakin päätän päiväni, ettei tarvitse kestää sitä kaikkea edessä olevaa p4sk44. Jos ei ole muistia ja tietoja, mistä hyötyä, niin varmaan teen kaikki samat virheet kuin ennenkin. Mihinkäs kissa karvoistaan pääsee.