Lue keskustelun säännöt.
Mitkä pikkuseikat voivat nostaa miehen tasoa?
Oletetaan ettei nyt puhuta rahasta tai ulkonäöstä.
Tanssitaito. Lavoilla on miehiä niin vähän, että saavat helposti sievän ja nuoren seuralaisen.
Kommentit (1086)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, täällä kyllä huomaa että naiset eivät oikeasti tiedä mikä heihin vetoaa. Kliseitä kliseiden perään. Nämä lukemalla ja toteuttamalla joku reppanamies jälleen illalla itkee itsensä uneen. Yksin.
Omat vinkkini edullisiksi keinoiksi:
-Sosiaalisuuden opettelu, kaveripiirin hankinta
-Arvostettuun asemaan nousu kaveripiirissä
-Salilla käynti ja lihasmassan kasvattaminen
-Kevyt öyhötys, fyysisyyden opettelu. Leikkimieliset painimatsit, joukkue- ja kontaktilajit
-Pieni pilke silmäkulmassa itsensä ja muiden haastaminen kaikkeen hauskaan ja hölmöön
-Terassilla hengailu kaveriporukassa, alkoholin käyttö kohtuudellaSiinä edullisia keinoja oman tason nostoon. Loppu sujuukin kuin itsestään, luonto se tikanpojan puuhun ajaa.
Apua. Mäkkinaapurissa asuu tällaisia junttieinareita. Sulle ehkä tulee yllätyksenä, mutta suurin osa nuoristakin naisista välttelee miehiä, jotka ovat jääneet 15-vuotiaan tasolle. Lisää listalle vielä mönkkärillä ja vesiskootterilla ajelu, todennäköisesti kännissä ja läpällä.
Ihmettelen myös näitä muita vastauksia. Onko hyvä käytös muka pikkuasia? Tai hyvä hygienia?
Minä keksin muutaman pikkuasian, joka aidosti nostaa tasoa. Sellainen on esimerkiksi oikeanlainen musiikki tietyn genren sisällä ja oikeanlainen ymmärrys politiikasta oikean puoluekannan kera. Suuri erottava asia olisi väärä musiikkimaku ja väärän puolueen kannattaminen, koska ne kertoisivat jo ihan erilaisista arvoista.
Anna kun arvaan, oikea puoluekanta on vihreys/vasemmistolaisuus? En tiedä suvaitsemattomampaa porukkaa kuin nämä. Suhtaudun muutenkin epäileväisesti ihmisiin jotka suhtautuvat politiikkaan liian vakavasti ja näkevät toista mielipidettä edustavat vihollisinaan, eivätkä kykene edes keskustelemaan eriävistä mielipiteistä suuttumatta.
Myös oikea musiikki tietyn genren sisällä? Et kuulosta kovinkaan helpolta ihmiseltä.
soh. Tahallista väärinymmärrystä? Ainakin minä ymmärsin niin että yhteinen musiikkimaku tai poliittinen kanta saattaa yhdistää ihmisiä siinä missä joku muukin asia. Itse asiassa kerran yksi mies pyysi treffeille ja säälistä suostuin, kävi ilmi että molemmat tykättiin tietystä bändistä . Mutta ainakin jonkin aikaa meni levyjä kuunnellessa ja kyllä siinä peittokin kohoili muutamaan otteeseen ennenkuin kyllästyin ukon muihin ominaisuuksiin.
Samoin olen tavannut miehen joka jakoi poliittiset mielipiteeni (ei btw viherpunikki) ja olis siitäkin saattanut jotain tulla ellen olis ollut toisen kanssa silloin. Meinaan vaan että kyllä ne yhteiset asiat yhdistää.
Tulee mieleen vielä yks tyyppi jolla on samanrotuisia koiria kun mulla, sekin yhdistää. Aion tod tutustua tähän paremmin jos nykyinen suhde loppuu / menee tauolle.
Juuri näinhän se on. Ja yllättävän harva tajuaa että yksi tärkeä kynnys tapaamisessa ylittyy useimmiten juuri siinä että löydetään nopeasti joku pienikin yhdistävä asia joka saa sen toisen tuntumaan tutummalta kuin joku täysin tuntematon ihminen olisi. Siitä on sitten helpompi jatkaa eteenpäin ja katsoa että löytyykö sitten muutakin yhteistä ja sitä kemiaa.
Itse kun tapasin nykyisen aviomieheni niin melkein heti tuli jostain syystä puheeksi oma opiskelualani. Ja se oli hänelle tuttu hänen äitinsä kautta. Hän siis tiesi siitä jo valmiiksi jonkin verran ja hänellä oli positiivinen kuva alasta. Jotenkin tämä heti yhdisti meitä ja juttu alkoi siitä eteenpäin luistaa tosi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla on hyvännäköinen seuralainen, niin muutkin naiset alkavat kiinnostua. Tämä koskee tietenkin vain sitä tilaisuutta, jossa olette samanaikaisesti. Seuralainenhan voi olla vaikka työkaveri tai sukulainen, jonka annat ymmärtää olevan juuri sinun parisi.
Ja ihan tosissasi olet? Että juonimalla noin saat tasosi ylemmäs :O
Huomasin, että näin on, kun serkkuni, jonka kanssa olin mennyt baariin meni käymään puuteroimassa nenäänsä. Heti oli yksi nainen kiehnäämistä vieressä, kun ilmeisesti luuli meitä pariksi. Eikö se tason nostokin ole huijaamista, jos ei aidosti ole sellainen.
Se on vähän sellaista näissä asioissa, että monesti kannattaa feikkaa kunnes saa keikkaa. Näytelty tasonnosto voi muuttua oikeaksi nousuksi kun saa itsevarmuutta ja kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Pukeutuu hyvin.
https://www.pinterest.co.uk/pin/634444666242977542/
Siistit hiukset ja parta
Tuoksuu hyvälle
On muuten ihan järkyttäviä vaatteita tuolla :D
Rikas mies kiinnostaa kaikkia MAMMOJA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä parisuhteessa on syytä olla tiettyjä yhteisiä asioita. Minulla oli esim. suhde naisen kanssa, joka oli aika uskonnollinen. Itse olen hyvin epäuskonnollinen, joten tämä asia hankasi usein välejämme. Valitetavasti suhtauduin vielä aika epäkypsästi hänen tietyihin uskontoon pohjautuviin ominaisuuksiin, toin ärtymykseni turhan kärjekkäästi esiin.
Samankaltainen musiikkimaku voi olla yllättävänkin tärkeä parisuhteen onnistumiselle. Itse kuuntelen oikeastaan vain klassisen musiikin genreen kuuluvaa, tyttöystäväni vain rock-genreen kuuluvaa. Kyllä siinä kävi niin, että toisen kuuntelema ja soittama musiikki alkoi ärsyttää. Kummaltakin puuttui kyky ja halu perehtyä toisen suosikki musiikkiin. Se koettiin vain häiritsevänä mölynä ja johti aina siihen, ette toinen pyysi toista sulkemaan koko soittopelin. Eipä käyty koskaan yhdessä konserteissa.
Uskonnollisuus on nykyisin tosi harvinaista. Itse olen törmännyt joissain ympyröissä tosi mukaviin uskovaisiin, mutta sitten jossain vaiheessa on usein kuitenkin ilmennyt jotain omituista kuten se, että homojen syrjiminen on heistä ihan ok. Hihhuliporukkaa en tunne enkä välitä tunteakaan, nämä olivat maltillisia. Yksi parhaista ystävistä on uskonnollinen ja ammattikin liittyy uskontoon, joten totta kai uskovaisiakin on monenlaisia, osa tosi hienoja tyyppejä, joiden vakaumus näkyy käyttäytymisessä hyvällä tavalla.
Lasken samaan kastiin kaikenmaailman kristalli-ihmiset ja muut vastaavat hörhöilijät. Meillä tuskin olisi paljon yhteistä muidenkaan asioiden suhteen, heitä ei myöskään kuulu ystäväpiiriin. Ei myöskään muslimeja tai muita maailman valtauskonnon edustajia. Tai ainakaan eivät tuo uskonnollisuuttaan esille. Eniten uskonnoista minua kiinnostaa juutalaisuus, mutta kiinnostus on akateemista, ei spirituaalista. En tiedä siitä paljon, mutta olen viime aikoina tutustunut.
Kyllä, uskonnollisuus lienee aika harvinaista nykyisin. Tämä oma seurusteluni uskonnolisen naisen kanssa tapahtui 30 vuotta sitten. Hän ei kuulunut mihinkään lahkoon, oli tavallinen luterilainen, jolle uskonnolisuus oli tietynlainen henkinen asennoituminen maailmaan. Hän ei ottanut uskonnosta mitään elämää rajoittavia moraalikoodeja itselleen, seksin suhteen hän oli aidosti kiinnostunut ja innostunut siitä. Silti olimme vain liian erilaisia.
Sitten tapasin vaimoni, joka oli kommunisti. Hän oli 10 vuotta vanhempi, ja toiminut siinä 70-luvun alun liikehdinnässä. Itse olen myös aika epäpoliittinen, joten taas löysin itseni tilanteesta, jossa uskonnon sijaan vallitsee ideologinen eroavaisuus. Jos itse ei ole sisällä missään ideologiassa, ei kannata alkaa suhteeseen ideologisen ihmisen kanssa. Paitsi jos tuntee niin, että voisikin omaksua itselleen jonkin ideologian.
Toinen vaimoni on uskonnoton ja idealogiton. Kuuntelee samaa musiikkigenreä kuin minäkin, joten konserteissa on käyty usein. Pitää myös seksistä, liikunnasta ja juopottelusta. Joten nyt voin todeta, että lopultakin näin kuusikymppisenä olen parisuhteessa itselleni sopivimman naisen kanssa.
Taso nousee kyllä kun mies puhuu kauniisti. Eikä mitään hittu, hittu,taatana kieltä. Ei polta tupakkaa, ja osaa huolehtiaitse raha-asioistaan. Rahasta saa ja pitää puhua koska ilman rahaa ei voi tehdä oikein mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, täällä kyllä huomaa että naiset eivät oikeasti tiedä mikä heihin vetoaa. Kliseitä kliseiden perään. Nämä lukemalla ja toteuttamalla joku reppanamies jälleen illalla itkee itsensä uneen. Yksin.
Omat vinkkini edullisiksi keinoiksi:
-Sosiaalisuuden opettelu, kaveripiirin hankinta
-Arvostettuun asemaan nousu kaveripiirissä
-Salilla käynti ja lihasmassan kasvattaminen
-Kevyt öyhötys, fyysisyyden opettelu. Leikkimieliset painimatsit, joukkue- ja kontaktilajit
-Pieni pilke silmäkulmassa itsensä ja muiden haastaminen kaikkeen hauskaan ja hölmöön
-Terassilla hengailu kaveriporukassa, alkoholin käyttö kohtuudellaSiinä edullisia keinoja oman tason nostoon. Loppu sujuukin kuin itsestään, luonto se tikanpojan puuhun ajaa.
Jonne 15 v:lle hyvä neuvo elämään: Jos kysytään, mitkä pikkuseikat nostavat miehen tasoa, niin ovatko silloin asiantuntijat kyseisessä aiheessa naisia vai miehiä?
Oikea vastaus on naiset. Suosittelen sinuakin lukemaan tätä ketjua ajatuksen kanssa, niin voit joskus päästä juttelemaan naisille ilman, että he ottavat juoksuaskelia kolmen sekunnin keskustelun jälkeen.
Oikea vastaus on että molemmilta puolilta löytyy vinkkejä. Olet varmaan kuullut sanonnan, että jos haluat napata kanan niin neuvoa kannattaa kysyä ketulta eikä kanoilta itseltään.
Nälkään nääntyvältä ketulta en neuvoja kyselisi. Te ette vaan osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samankaltainen musiikkimaku voi olla yllättävänkin tärkeä parisuhteen onnistumiselle. Itse kuuntelen oikeastaan vain klassisen musiikin genreen kuuluvaa, tyttöystäväni vain rock-genreen kuuluvaa. Kyllä siinä kävi niin, että toisen kuuntelema ja soittama musiikki alkoi ärsyttää. Kummaltakin puuttui kyky ja halu perehtyä toisen suosikki musiikkiin. Se koettiin vain häiritsevänä mölynä ja johti aina siihen, ette toinen pyysi toista sulkemaan koko soittopelin. Eipä käyty koskaan yhdessä konserteissa.
Toisaalta, minulla ja miesystävälläni oli vain erilaiset musiikkimaut kohdatessa. Minä olen ysärityttö ja tykkään fiilistellä ysärimusaa, sitten edm, rap (kyllä, myös mainstream suomi"räppi", jos niin haluaa sanoa), disko, pop, house, blues... Mies taas kuuntelee vain kasariheviä. Ja molemmat kuuntelee musiikkia paljon. Sitten vaan alettiin soittaa toisillemme lempibiisejämme ja pikkuhiljaa molemmat omaksuneet toistemme genreistä myös, eli hyvin kävi, ainakin itselle, moni lapsuudesta tuttu kasarihitti on nyt mun soittolistalla. Ja mieskin kuuntelee sujuvasti myös Vestaa, Pyhimystä ym. jopa ilman minua.
Niin, monilla ihmisillä ei ole kovin fiksattua musiikkimakua, vaan kuuntelevat laidasta laitaan ja ovat kaikkiruokaisia. Ja jos molemmat ovat samanlaisia, niin ongelmia ei ole. Itselleni on merkityksellistä se miten musiikki on tehty, eli vaikka rap voi olla mielenkiintoista musiikillisesti, vaikken sitä kuuntelekaan.
Musiikin merkitystä kuvaa sekin, että yleinen tapaamispaikka omalle seurustelukumppanille on konsertti. Niin mekin tapasimme muinoin mieheni kanssa, erään ekstremistisen indie-bändin konsertissa. Siihen konserttiin tuli hyvin valikoitunutta jengiä musiikkimaun osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykymiehet eli kaikki alta 35v ovat surkeita reppanoita. Sellaisia , kun karhun olut mainoksessa tai sitten tatuoituja narsisteja jotka kuvittelevat olevansa kovaa poikaa, kun toinen käsi on maalattu. Tosi paikan tullen vain materialla koreileva nyhverö. Laittavat partaansa ja hiuksiaan enemmän kuin nainen ja roikkuvat naisille tarkoitetuilla Vauva-sivuilla.
Nimen perusteella tämä sivusto on tarkoitettu vauvoille. Tekstisi perusteella sovit joukkoon.
Mannaryyni74 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se, että on koiraihminen. Antaa lempeän ja empaattisen kuvan miehestä myöskin. Se on tosin itselleni ihan vaatimus että koirista tykkää, mutta joka tapauksessa nostaa jokaisen miehen tasoa silmissäni.
Ei valitettavasti osoita lempeyttä saati empatiataitoa. Toisille kun koira on omaisuutta, statusta ja seuran hankkimista varten...
Minusta koiraihmiset ovat sellaisia, jotka kaipaavat itselleen käskytettävää alaista. Nauttivat siitä, että elävä olento on riippuvainen heidän armostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Treffi-ilta vähintään kerran viikossa. Tarjoaa ulkona syödessä, maksaa bensat, jos tulee joku yllättävä juttu, niin maksaa sen eikä odota rahojaan takaisin jne. (Esim. äitini ja hänen miehensä menivät maksamaan äidin laskua pankkiin, henkilökortti olikin mennyt vanhaksi, mies sitten maksoi äitini laskun hänen puolestaan.)
Oma asunto ja auto. Normaalipalkkainen, että voi käydä ulkona syömässä, matkustaa kotimaassa ja suunnitella ulkomaanmatkaa sekä harrastaa.
"Oma asunto ja auto."
taidat olla aika nuori, kun tälläiset materialistiset asiat ratkaisee. Mitäö merkitystä sillä on olevinaan tai miten se muuttaa ketään paremmaksi, jos sillä on oma auto?
Tuo autojuttu on kyllä jännä nykyään, kun naisten pitäisi olla niin itsenäisiä ja sen auton voi hankkia ihan itsekin. Minulla ei ole autoa koska en koe sitä tarvitsevani keskustassa asuvana, ihan turha menoerä ja huolenaihe. Mutta treffeillä yleensä kysytään, että kai minulla edes kortti on. On, on.
Esim. musta maasturiPorsche autonkuljettajalla.
Yksikään muija ei jätä tulematta kyytiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä parisuhteessa on syytä olla tiettyjä yhteisiä asioita. Minulla oli esim. suhde naisen kanssa, joka oli aika uskonnollinen. Itse olen hyvin epäuskonnollinen, joten tämä asia hankasi usein välejämme. Valitetavasti suhtauduin vielä aika epäkypsästi hänen tietyihin uskontoon pohjautuviin ominaisuuksiin, toin ärtymykseni turhan kärjekkäästi esiin.
Samankaltainen musiikkimaku voi olla yllättävänkin tärkeä parisuhteen onnistumiselle. Itse kuuntelen oikeastaan vain klassisen musiikin genreen kuuluvaa, tyttöystäväni vain rock-genreen kuuluvaa. Kyllä siinä kävi niin, että toisen kuuntelema ja soittama musiikki alkoi ärsyttää. Kummaltakin puuttui kyky ja halu perehtyä toisen suosikki musiikkiin. Se koettiin vain häiritsevänä mölynä ja johti aina siihen, ette toinen pyysi toista sulkemaan koko soittopelin. Eipä käyty koskaan yhdessä konserteissa.
Uskonnollisuus on nykyisin tosi harvinaista. Itse olen törmännyt joissain ympyröissä tosi mukaviin uskovaisiin, mutta sitten jossain vaiheessa on usein kuitenkin ilmennyt jotain omituista kuten se, että homojen syrjiminen on heistä ihan ok. Hihhuliporukkaa en tunne enkä välitä tunteakaan, nämä olivat maltillisia. Yksi parhaista ystävistä on uskonnollinen ja ammattikin liittyy uskontoon, joten totta kai uskovaisiakin on monenlaisia, osa tosi hienoja tyyppejä, joiden vakaumus näkyy käyttäytymisessä hyvällä tavalla.
Lasken samaan kastiin kaikenmaailman kristalli-ihmiset ja muut vastaavat hörhöilijät. Meillä tuskin olisi paljon yhteistä muidenkaan asioiden suhteen, heitä ei myöskään kuulu ystäväpiiriin. Ei myöskään muslimeja tai muita maailman valtauskonnon edustajia. Tai ainakaan eivät tuo uskonnollisuuttaan esille. Eniten uskonnoista minua kiinnostaa juutalaisuus, mutta kiinnostus on akateemista, ei spirituaalista. En tiedä siitä paljon, mutta olen viime aikoina tutustunut.
Kyllä, uskonnollisuus lienee aika harvinaista nykyisin. Tämä oma seurusteluni uskonnolisen naisen kanssa tapahtui 30 vuotta sitten. Hän ei kuulunut mihinkään lahkoon, oli tavallinen luterilainen, jolle uskonnolisuus oli tietynlainen henkinen asennoituminen maailmaan. Hän ei ottanut uskonnosta mitään elämää rajoittavia moraalikoodeja itselleen, seksin suhteen hän oli aidosti kiinnostunut ja innostunut siitä. Silti olimme vain liian erilaisia.
Sitten tapasin vaimoni, joka oli kommunisti. Hän oli 10 vuotta vanhempi, ja toiminut siinä 70-luvun alun liikehdinnässä. Itse olen myös aika epäpoliittinen, joten taas löysin itseni tilanteesta, jossa uskonnon sijaan vallitsee ideologinen eroavaisuus. Jos itse ei ole sisällä missään ideologiassa, ei kannata alkaa suhteeseen ideologisen ihmisen kanssa. Paitsi jos tuntee niin, että voisikin omaksua itselleen jonkin ideologian.
Toinen vaimoni on uskonnoton ja idealogiton. Kuuntelee samaa musiikkigenreä kuin minäkin, joten konserteissa on käyty usein. Pitää myös seksistä, liikunnasta ja juopottelusta. Joten nyt voin todeta, että lopultakin näin kuusikymppisenä olen parisuhteessa itselleni sopivimman naisen kanssa.
Minäkin tunnen noita vanhempia kommunisteja, vaikka itse olen nuorempi. Nythän kommunismi on taas muotia eli yliopistolla on paljon vasemmistoliiton kannattajia opiskelijoita. En ole koskaan tohtinut noiden vanhojen kommunistien kanssa jutella mitä he nykyisin ovat mieltä stallareista ja kaikesta mitä silloin tapahtui. Ovat tuollaisia suomenruotsalaisia intellektuelleja ja edelleen arvot ovat omaan silmääni hyvät kansainvälisyyden, suvaitsevaisuuden yms. suhteen. Näistä asioista ollaan toki puhuttu ja ne ilmenevät muutenkin monissa asioissa kuten ammatin puitteissa.
Olen eri mieltä siitä, että poliittinen vakaumus olisi ideologia. En käsitä sitä sillä tavoin, ellei sitten ole kyse jostain radikalismista. Poliittinen vakaumus on näkemys siitä miten maailma toimii ja mihin sitä tulisi poliittisilla päätöksillä ja resursseilla suunnata. Politiikasta keskusteleminen edellyttää esimerkiksi tietoa siitä miten yhteiskunta toimii ja on rakennettu. Samoin jos on tietoa politiikan historiasta ja historiasta yleensä, voi kehkeytyä varsin mielenkiintoisia väittelyitä paitsi vastakkaisen näkemyksen omaavien, myös saman puolueen sisällä olevien kanssa. Onhan jokaisessa puolueessa oikea, vasen ja maltillinen siipi. Itse olen hyvin kiinnostunut politiikasta ja samoin ystäväpiirini. Se on tavanomainen keskustelunaihe illanistujaisissa eikä rajoitu vain Suomen politiikkaan. Oikeastaan useimmiten Eurooppaan.
Rikosrekisteri kostuttaa pikkareita kummasti..
Huumorintaju ja tietty pilke silmäkulmassa, on sinut itsensä kanssa, kohtelias. Kuuntelee ja kommentoi keskustelussa. Muista myöhemminkin minkälaisia juttuja puhuttu...
Eikö tää tanssitaito ala olemaan aika väsynyt meemi? Itse kun olen käynyt tanssikursseilla ja tanssipaikoissa, niin miehiä on usein ollut enemmän kuin naisia. Koskaan ei ole ollut "miehistä pulaa"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, täällä kyllä huomaa että naiset eivät oikeasti tiedä mikä heihin vetoaa. Kliseitä kliseiden perään. Nämä lukemalla ja toteuttamalla joku reppanamies jälleen illalla itkee itsensä uneen. Yksin.
Omat vinkkini edullisiksi keinoiksi:
-Sosiaalisuuden opettelu, kaveripiirin hankinta
-Arvostettuun asemaan nousu kaveripiirissä
-Salilla käynti ja lihasmassan kasvattaminen
-Kevyt öyhötys, fyysisyyden opettelu. Leikkimieliset painimatsit, joukkue- ja kontaktilajit
-Pieni pilke silmäkulmassa itsensä ja muiden haastaminen kaikkeen hauskaan ja hölmöön
-Terassilla hengailu kaveriporukassa, alkoholin käyttö kohtuudellaSiinä edullisia keinoja oman tason nostoon. Loppu sujuukin kuin itsestään, luonto se tikanpojan puuhun ajaa.
Apua. Mäkkinaapurissa asuu tällaisia junttieinareita. Sulle ehkä tulee yllätyksenä, mutta suurin osa nuoristakin naisista välttelee miehiä, jotka ovat jääneet 15-vuotiaan tasolle. Lisää listalle vielä mönkkärillä ja vesiskootterilla ajelu, todennäköisesti kännissä ja läpällä.
Ihmettelen myös näitä muita vastauksia. Onko hyvä käytös muka pikkuasia? Tai hyvä hygienia?
Minä keksin muutaman pikkuasian, joka aidosti nostaa tasoa. Sellainen on esimerkiksi oikeanlainen musiikki tietyn genren sisällä ja oikeanlainen ymmärrys politiikasta oikean puoluekannan kera. Suuri erottava asia olisi väärä musiikkimaku ja väärän puolueen kannattaminen, koska ne kertoisivat jo ihan erilaisista arvoista.
Anna kun arvaan, oikea puoluekanta on vihreys/vasemmistolaisuus? En tiedä suvaitsemattomampaa porukkaa kuin nämä. Suhtaudun muutenkin epäileväisesti ihmisiin jotka suhtautuvat politiikkaan liian vakavasti ja näkevät toista mielipidettä edustavat vihollisinaan, eivätkä kykene edes keskustelemaan eriävistä mielipiteistä suuttumatta.
Myös oikea musiikki tietyn genren sisällä? Et kuulosta kovinkaan helpolta ihmiseltä.
soh. Tahallista väärinymmärrystä? Ainakin minä ymmärsin niin että yhteinen musiikkimaku tai poliittinen kanta saattaa yhdistää ihmisiä siinä missä joku muukin asia. Itse asiassa kerran yksi mies pyysi treffeille ja säälistä suostuin, kävi ilmi että molemmat tykättiin tietystä bändistä . Mutta ainakin jonkin aikaa meni levyjä kuunnellessa ja kyllä siinä peittokin kohoili muutamaan otteeseen ennenkuin kyllästyin ukon muihin ominaisuuksiin.
Samoin olen tavannut miehen joka jakoi poliittiset mielipiteeni (ei btw viherpunikki) ja olis siitäkin saattanut jotain tulla ellen olis ollut toisen kanssa silloin. Meinaan vaan että kyllä ne yhteiset asiat yhdistää.
Tulee mieleen vielä yks tyyppi jolla on samanrotuisia koiria kun mulla, sekin yhdistää. Aion tod tutustua tähän paremmin jos nykyinen suhde loppuu / menee tauolle.
Ovatko ihmiset noin yksinkertaisia olentoja? Olisihan se helppoa, jos tosiaan noin olisi. Jos mietitään vaikka viiden vuoden ajanjaksoa suhteessa, niin kuinka suuri osa siitä ajasta oikeasti kuunnellaan sen tietyn bändin musiikkia tai keskustellaan politiikasta? Valtaosa elämästä on arkista puuhastelua, luulisi että tuollaisilla asioilla ei isossa kuvassa olisi kovinkaan suurta merkitystä. No, ehkä alun ekoilla treffikerroilla kuunnellaan ne levyt läpi ja siinä se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, täällä kyllä huomaa että naiset eivät oikeasti tiedä mikä heihin vetoaa. Kliseitä kliseiden perään. Nämä lukemalla ja toteuttamalla joku reppanamies jälleen illalla itkee itsensä uneen. Yksin.
Omat vinkkini edullisiksi keinoiksi:
-Sosiaalisuuden opettelu, kaveripiirin hankinta
-Arvostettuun asemaan nousu kaveripiirissä
-Salilla käynti ja lihasmassan kasvattaminen
-Kevyt öyhötys, fyysisyyden opettelu. Leikkimieliset painimatsit, joukkue- ja kontaktilajit
-Pieni pilke silmäkulmassa itsensä ja muiden haastaminen kaikkeen hauskaan ja hölmöön
-Terassilla hengailu kaveriporukassa, alkoholin käyttö kohtuudellaSiinä edullisia keinoja oman tason nostoon. Loppu sujuukin kuin itsestään, luonto se tikanpojan puuhun ajaa.
Apua. Mäkkinaapurissa asuu tällaisia junttieinareita. Sulle ehkä tulee yllätyksenä, mutta suurin osa nuoristakin naisista välttelee miehiä, jotka ovat jääneet 15-vuotiaan tasolle. Lisää listalle vielä mönkkärillä ja vesiskootterilla ajelu, todennäköisesti kännissä ja läpällä.
Ihmettelen myös näitä muita vastauksia. Onko hyvä käytös muka pikkuasia? Tai hyvä hygienia?
Minä keksin muutaman pikkuasian, joka aidosti nostaa tasoa. Sellainen on esimerkiksi oikeanlainen musiikki tietyn genren sisällä ja oikeanlainen ymmärrys politiikasta oikean puoluekannan kera. Suuri erottava asia olisi väärä musiikkimaku ja väärän puolueen kannattaminen, koska ne kertoisivat jo ihan erilaisista arvoista.
Anna kun arvaan, oikea puoluekanta on vihreys/vasemmistolaisuus? En tiedä suvaitsemattomampaa porukkaa kuin nämä. Suhtaudun muutenkin epäileväisesti ihmisiin jotka suhtautuvat politiikkaan liian vakavasti ja näkevät toista mielipidettä edustavat vihollisinaan, eivätkä kykene edes keskustelemaan eriävistä mielipiteistä suuttumatta.
Myös oikea musiikki tietyn genren sisällä? Et kuulosta kovinkaan helpolta ihmiseltä.
soh. Tahallista väärinymmärrystä? Ainakin minä ymmärsin niin että yhteinen musiikkimaku tai poliittinen kanta saattaa yhdistää ihmisiä siinä missä joku muukin asia. Itse asiassa kerran yksi mies pyysi treffeille ja säälistä suostuin, kävi ilmi että molemmat tykättiin tietystä bändistä . Mutta ainakin jonkin aikaa meni levyjä kuunnellessa ja kyllä siinä peittokin kohoili muutamaan otteeseen ennenkuin kyllästyin ukon muihin ominaisuuksiin.
Samoin olen tavannut miehen joka jakoi poliittiset mielipiteeni (ei btw viherpunikki) ja olis siitäkin saattanut jotain tulla ellen olis ollut toisen kanssa silloin. Meinaan vaan että kyllä ne yhteiset asiat yhdistää.
Tulee mieleen vielä yks tyyppi jolla on samanrotuisia koiria kun mulla, sekin yhdistää. Aion tod tutustua tähän paremmin jos nykyinen suhde loppuu / menee tauolle.
Ovatko ihmiset noin yksinkertaisia olentoja? Olisihan se helppoa, jos tosiaan noin olisi. Jos mietitään vaikka viiden vuoden ajanjaksoa suhteessa, niin kuinka suuri osa siitä ajasta oikeasti kuunnellaan sen tietyn bändin musiikkia tai keskustellaan politiikasta? Valtaosa elämästä on arkista puuhastelua, luulisi että tuollaisilla asioilla ei isossa kuvassa olisi kovinkaan suurta merkitystä. No, ehkä alun ekoilla treffikerroilla kuunnellaan ne levyt läpi ja siinä se.
Nyt en ymmärrä. Musiikkiahan kuunnellaan päivittäin ja uutisia kuunnellaan monta kertaa päivässä. Noihin asioihin törmää monta kertaa päivässä, jos eivät ole synkassa.
Kirjoitat varmaan sellaisesta näkökulmasta, että et ole kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja politiikasta ja musiikkimakusi on kaikkiruokainen tai kuuntelet musiikkia hyvin vähän. Mutta on muitakin näkökulmia.
Juu, liikaa vaivaa. Mehu ei ole puristamisen arvoinen.